torstai 11. elokuuta 2011

Värjäyspatojen ääreltä

Kiireinen torstai-ilta on vihdoin päätöksessä: kattilat on pesty, keittiö siistitty, ämpärit huuhdeltu, lattialla lojuvat pajunlehdet lakaistu ja jatkuvasta vedessä lotraamisesta kuivuneet kädet elvytetty taas kuntoon. Mitäkö me sitten teimme? Värjäsimme tietysti lankaa!

Tarkoituksena oli alunperin hakea kaikki värjäyskasvit ulkoa. Havainto siitä, etteivät aiemmin kerätyt pietaryrtin kukinnot tahtoneet millään kuivua tasaisesti, vaan alkoivat puskea hometta, muutti suunnitelmia hieman. Niinpä värjäykseen lähtikin tällä kertaa tuoreena käytettyä kiiltopajua, siankärsämöä sekä ne kovanonnen kukkaset pietaryrtistä. Kainona toiveena oli saada viimeksi mainituista väriliemi irti ennen kuin ne ehtisivät pilaantua käyttökelvottomiksi.

Kiiltopajut keittymässä liemeksi, harmaat sukkalangat alunakylvyssä.

Keittiössä tulee äkkiä ahdasta (sekä kiitettävän lämmintä), kun kaksi täysikasvuista naista häärii lieden ympärillä koettaen saada lämpötilan kaikissa padoissa pysymään oikeana. Niinpä me vedimme heti rupeaman alussa jatkojohdon avulla ylimääräisen keittolevyn parvekkeelle. Keittelyn etenemistä olikin helppo seurata, näkihän keittiön ikkunasta suoraan parvekkeelle.

Lily ja lankojen heiluttelun jalo taito. Minä seurasin turvallisesti lasin takaa tapahtumia.

Pietaryrtin kukinnot antoivat yllättäen kaikkein synkimmän värisen liemen. En tiedä oliko kukintojen huonolla kunnolla osuutta asiaan, mutta saimme kastaa langat mustanruskeaan liemeen. Väriä tarttuikin lankoihin kunnolla.

Koska tahdoimme saada sävyvalikoimaa keltaisia laajemmaksi, käytimme värjäyksessä valkoisen langan lisäksi myös vaaleaa ruskeaa sekä harmaata. Lisäksi jälkipuretimme sekä pajua että siankärsämöä rautavihtrillillä värjäyksen loppuvaiheessa. Sävymaailma saatiinkin näillä konsteilla laajenemaan kauniisti eri sävyisiin harmaisiin ja oliivinvihreään.

Aina yhtä kiehtova rautavihtrillin lisäys väriliemeen.

Lopulta pesimme, huuhtelimme ja ripustimme langat. Koska puuhissa venähti reilusti ilta-ajan puolelle, emme enää saaneet hämärällä parvekkeella roikkuvista vyyhdeistä kauniita kuvajaisia. Niiden pariin pitääkin palata uudelleen myöhemmin.

Värjäileminen oli mukavaa ja yhtä yllättävää kuin aina, vaihtelevathan väriaineet niin huimasti jo eri yksilöiden, kasvupaikan sekä keruuajankohdan välillä. Suosittelenkin lämpimästi tarkkaa kirjanpitoa värjäysten kanssa, asiat unohtuvat helposti ja on mielenkiintoista myös vertailla, miten esimerkiksi eri ajankohtina kerääminen vaikuttaa omien värjäysten lopputulokseen.

Nyt alan hiljakseen kääntää katseen kohti sieniä, sato näyttää ihan mukavalta ainakin Laajavuoressa. Mustatorvisieniä ja kanttarelleja on löytynyt korinpohjalle jo useita litroja, rouskuista ja muista sienistä nyt puhumattakaan. Ja löytyyhän sienistä todella huikea kirjo vielä värjäyssieniäkin! Veikkaankin, että päädymme valloittamaan keittiön värjäyskäyttöön vielä useita kertoja syksyn mittaan.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti