lauantai 10. syyskuuta 2011

Aavistus syystä

Vihdoinkin pääsin kaikessa rauhassa kotiin ja koneen äärelle purkamaan kertyneitä muistoja ja valokuvia. Elokuun viimeinen viikonloppu hujahti Lilyn kanssa Itä-Suomessa reissaten ja Lappeenrannan metsiä samoten. Lily ehtikin jo keitellä reissusta mukaan tarttuneet juolukat hilloksi asti ja lähettää käyttämänsä ohjeen tännekin teidän riemuksenne. Minäkin ajattelin jakaa vielä muutaman kuvan ja ajatuksen tuolta viikonlopulta ja siirtyä sitten ajankohtaisempiin aiheisiin.

Lily nousemassa Tupavuoren onkaloista tikkailla.

Kesänlopettajaisten nimellä kulkenut reissu suuntautui Lappeenrantaan ja käsitti niin kaupungissa pyörähtelyä kuin lopulta maalle vetäytymistäkin. Rentouttavin osuus olikin mökillä saunominen, nuotion äärellä istuminen ja metsissä samoileminen.

Kävimme myös lähistöllä sijaitsevalla Tupavuorella ihmettelemässä huikeita kallioita ja luolamaisia onkaloita. Varsinainen Tupavuori piti sisällään kokonaisen valtavan luolan, jota ylhäältä kallion laelta käsin oli miltei mahdotonta havaita. Mukana olleen paikallisoppaamme mukaan luolassa on pidetty suojaa silloin kun vaino on uhannut, onhan luolaa miltei mahdotonta havaita mikäli sen olemassaolosta ei tiedä.
Mekin kiipesimme lopulta tikkaita pitkin alas tarkastelemaan tuota erikoista muodostelmaa. Itse varsinaisen tuvan puolelle pääseminen vaati kuitenkin hieman keinottelua, sillä kulkureitti oli todella kapea ja liukas kuin mikä. Kaikkien onnistui kuitenkin poski kalliota hipoen pusertaa itsensä kallion lomitse luolaan.


Juolukoiden lisäksi Tupavuoren kierrokselta mukaan tarttui myös runsaasti tatteja, joista paisteltiinkin herkullisia sienilisäkkeitä täydentämään illan ruokia. Etenkin herkkutatit ovat olleet tänä vuonna runsaita, mutta valitettavan matoisia. Jonkin verran sienistä säästyi kuitenkin meidänkin vatsoihimme.


Kädentaidot kunniaan. Lilyn taidonnäyte ulpukkaporsaiden rakentelun saralla.

Kesänlopettajaisten paluumatkalla minut pudotettiin Otavaan jatkamaan tutkintoani sieniviikkojen merkeissä. Maanantaina heräsinkin sienten kauppaviikkoon ja seuraavalla viikolla jatkoimme sienten syventävän jatkon merkeissä. Päivät olivat ympäripyöreitä alkaen aamukahdeksalta ja päättyen vasta iltamyöhällä puistohallilla, jonne olimme koonneet sieninäyttelyn. Tiukka opiskelu kantoi kuitenkin hedelmää ja kahden viikon rutistuksen jälkeen olikin helppo hymyillä sienineuvojan paperit taskussa.

Tänään havahduin kellonsoittoon 4:45 aamulla ja pakkasin kahden kämppätoverini kanssa edellisenä iltana keräämämme sienet ja suuntasimme Mikkelin torille kokoamaan telttaa. Tarkoituksenamme oli rakentaa sieninäyttely ja antaa samalla neuvontanäyttömme toimimalla sieninäyttelyn esittelijöinä.


Sieninäyttelyn kokoamista

Väkeä riittikin seitsemästä eteenpäin niin paljon, että vaikka meitä parhaillaan hääri tiskin takana neljä ihmistä, saimme puhua puhumasta päästyämme tauotta lopettamiseen saakka.


Ruokasienipuolen tatteja ja rouskuja.

Huomenna sienimetsälle rauhallisissa merkeissä hyvän ystävän seurana. Sienikausi on tänä vuonna erityisen runsassatoinen ja monipuolinen, joten metsään kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan sieniin!

-Annukka

PS. Kotiin palattuani löysin postilaatikosta pari esitenumeroa Paikallisuutisia, joka oli tehnyt kesäkuun yrttikurssista jutun heinäkuun lehteensä. Artikkeliin pääsee täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti