keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Varo myrkkysientä!

Ruokasienikausi on ollut käynnissä jo pidemmän tovin ja painopiste on alkanut siirtyä hiljakseen loppusyksyn lajistoon. Sienet ovat kerrassaan oivallista ruokaa, jota jokainen voi hakea ilmaiseksi lähimetsästään. Syksyisessä metsässä vaeltelu virkistää myös mieltä ja tarjoaa hyötyliikuntaa.

Sieniin liittyy kuitenkin aina myös riskejä. Suomalaiset ovat olleet etenkin lännessä perinteisesti sienikammoista kansaa, eikä sieniä ole syöty kaikilla alueilla edes pahimpina nälkävuosina. Moni jättää nykyisinkin sienimetsään menon väliin siinä pelossa, ettei tunnista myrkyllisiä sieniä. Vain pieni osa sienistämme kelpaa ruokasieniksi, mutta syynä kelvottomuudelle on vain harvoin varsinainen myrkyllisyys. Usein sieni voi olla pahanmakuinen, sitkas tai niin pienikokoinen, ettei sen katsota ruokasieneksi soveltuvan. Joukossa on myös monia sieniä, joiden myrkyllisyyttä ei tunneta.

Takarivistä alkaen vasemmalta oikealle: lakritsirousku, punakärpässieni, pulkkosieni, kangaskärpässieni, suippumyrkkyseitikki ja valkokärpässieni.

Suomessa on viimeisen sadan vuoden aikana todettu hieman alle 20 kuolemaan johtanutta sienimyrkytystä. Valtaosa niistä on tapahtunut ennen 1960-lukua. Useimmiten myrkytyksen aiheuttajana on ollut valkokärpässieni, joka aiheutti myös pari vuotta sitten lievää hysteriaa runsaan myrkytyssuman takia. Myös tuoreena syöty korvasieni, pulkkosieni ja suippumyrkkyseitikki ovat aiheuttaneet kuolemantapauksia. Näistä etenkin suippumyrkkyseitikki on aiheuttanut vakavia, joskaan ei kuolemaan johtavia, myrkytyksiä. Viimeisen 20 vuoden aikana vakavia tapauksia on sattunut kolmisenkymmentä.

Aina ei ole kyse myrkytyksestä

Sienen ei tarvitse olla myrkyllinen, jotta oireita voisi saada. Sienet eivät ole helpoimmin sulavaa ruokaa, joten herkkävatsainen voi saada vatsanväänteitä syötyään sieniä runsaasti. Harvaa sientä voi myöskään käyttää ilman esikäsittelyä, vaan monet tavalliset ja herkulliset ruokasienemmekin vaativat kunnollisen esikäsittelyn. Esimerkiksi punikkitatit, jotka kuuluvat myös kauppasienilistalle, voivat aiheuttaa voimakkaitakin vatsanpuruja, mikäli niitä ei ole kypsennetty kunnolla.

Koivunpunikkitatti. Kuva: Bory Tucholskie, Wikimedia Commons

Toisille ongelmia voi tuottaa myös trehaloosi eli sienisokeri. Ihmisellä voi olla sitä kohtaan intoleranssi aivan samalla tavalla kuin maidon sokeria kohtaan. Sienten nauttiminen aiheuttaa oireita noin parin tunnin kuluttua ateriasta ja oireet, voimakkaat vatsavaivat ja ripuli, voivat kestää parikin päivää. Vaivasta kärsii arvioiden mukaan muutama prosentti väestöstä. Varsinaista hoitoa ei ole, vaan intoleranttien täytyy vain yksinkertaisesti vältellä sieniruokia.

Tämän lisäksi sienet voivat esimerkiksi olla jo metsästä poimittaessa homeessa tai ne voivat pilaantua vääränlaisen tai liian pitkään kestäneen säilytyksen aikana. Tällaisissa tapauksissa sienet aiheuttavatkin yleensä jonkinlaisia vatsavaivoja. Mikäli sieniä kerää teiden, viljelysten tai teollisuuslaitosten läheltä, ne ovat voineet kerätä itseensä myös huomattavia määriä raskasmetalleja tai torjunta-aineita.

Myrkkysieniäkin on erilaisia

Myrkyllisiä sieniä tunnetaan Suomessa reilut sata. Näistä nykytiedon valossa hieman yli kymmenen on myrkkysieninä merkittäviä. Tutkimustiedon lisääntyessä on joitakin ennen myrkkysieninä pidettyjä sieniä alettu pitää vain käyttökelvottomina ja taas jopa ruokasieninä aiemmin käytettyjä sieniä siirtää myrkyllisten lajien joukkoon. Tästä syystä kannattaa sienikirjojaan päivittää säännöllisesti, sillä vanhentunut tieto voi sienestyksen tapauksessa olla jopa hengenvaarallista. Pääasiallisesti myrkkysienet jaetaan kolmeen eri päätyyppiin: solumyrkkyjä tai hermomyrkkyjä sisältäviin sekä ruoansulatuskanavaa ärsyttäviin myrkkysieniin.



Korvasieni on myrkkysieni, mutta oikein käsiteltynä siitä saa herkullista ruokaa. Kuva: Severine, Wikimedia Commons.

Solumyrkkyjä sisältävät sienet aiheuttavat yleensä vakavimmat myrkytykset. Näitä sieniä ovat valkokärpässieni, kavalakärpässieni, myrkkynääpikkä, suippumyrkkyseitikki ja korvasieni. Solumyrkyt vaikuttavat sisäelimiin ja niiden aiheuttama tuho on peruuttamatonta. Ensioireet ilmaantuvat 4-24 tuntia sienten nauttimisen jälkeen. Yleensä niihin kuuluu vatsakipua, oksentelua ja ripulia, jonka jälkeen potilaan olo usein kohenee. Oireet ilmaantuvat uudelleen muutaman vuorokauden kuluttua, kun maksa ja munuaiset ovat vaurioituneet.

Hermomyrkkyjä sisältäviä sieniämme ovat mm. punakärpässieni, ruskokärpässieni, myrkkyrisakas, myrkkymalikka, suippumadonlakki ja kirjoheltat. Näiden sienten myrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja mielialaan. Oireet ilmestyvät 1-4 tunnin kuluttua sienen syömisestä ja ilmenevät hikoiluna, syljen erittymisenä, sekavuutena, näköharhoina ja alentuneena verenpaineena. Usein tämän tyypin myrkytykset ovat tahallisesti aiheutettuja eli sieniä on pyritty käyttämään huumausainekäytössä.

Vaikka kirkkaanväriset kärpässienet tuottavatkin sienestäjälle löytämisen riemua, ne kannattaa jättää suosiolla paikoilleen ilahduttamaan muita luonnossa liikkujia.

Ruoansulatuskanavaa ärsyttäviin sieneen lasketaan esimerkiksi veritatti, veriseitikki, kartiovahakas, punalahokka, isojuurekas, kitkerälahokka, pisamavalmuska ja sinappitympönen. Nämä sienet aiheuttavat vatsanpuruja ja pahoinvointia. Oireet alkavat muutaman tunnin sisällä sienen syömisestä. Oksentaminen helpottaa yleensä oloa, eikä lääkitystä yleensä tarvita. Lepääminen ja lääkehiilen nauttiminen nopeuttavat usein toipumista.

Osa ruokasienistäkin aiheuttaa ärsytystä ruoansulatuskanavalle, mikäli niitä ei kypsennetä kunnolla. Tällaisia sieniä ovat mm. mesisienet, punikkitatit, lehmäntatit, kirpeät rouskut ja haperot sekä akansieni.

Jotkin sienemme, kuten harmaamustesieni, aiheuttavat voimakkaan antabusreaktion. Tästä syystä kyseistä sientä sisältävän sieniaterian jälkeen olisi syytä välttää alkoholia viiden päivän ajan. Alkoholista kannattaa myös varmuuden vuoksi pidättäytyä paria vuorokautta ennen ateriaa.

Ihmisillä voi olla myös yksilöllisiä allergioita eri sienilajeja kohtaan. Esimerkiksi härmämalikan ja akansienen on todettu aiheuttavan sieniallergiaa. Myös vanhan kansan suolasienenä suosima pulkkosieni voi aiheuttaa sellaisten vasta-aineiden muodostumista, jotka tuhoavat ihmisen omaa verikudosta. Oireet ilmaantuvat usein vasta useiden syöntikertojen jälkeen ja voimistuvat kerta kerralla. Pulkkosienen onkin todettu Suomessakin aiheuttaneen ainakin yhden kuolemantapauksen, eikä sen käyttöä ruokasienenä voida missään nimessä suositella.

Miten toimia myrkytystilanteessa?

Sienimyrkytystä epäiltäessä on aina syytä ottaa yhteyttä Myrkytystietokeskukseen (09 471 977), jossa annetaan tarkat toimintaohjeet tapauskohtaisesti. Yleensä pienten määrien kyseessä ollessa mahdollinen kotihoito lääkehiilellä ja lepo riittävät hoidoksi. Vakavampien tapausten kohdalla potilas tulee toimittaa mahdollisimman pian hoitoon ja käyttää ensiapuna lääkehiiltä.

Tärkeää myrkytystapauksissa on rauhallisesti koettaa selvittää, mitä sientä on syöty ja miten paljon. Etenkin pienten lasten kohdalla lapsi yleensä säikähtää aikuisten hätää, eikä välttämättä saa enää kerrottua, mitä on syönyt. Mikäli mahdollista, myrkytyksen aiheuttanutta sientä tulisi kerätä mukaan potilaan mukana sairaalaan toimitettavaksi. Vietäviksi kelpaavat myös sieniaterian tähteet ja sienten perkuujätteet, mikäli sieniä ei ole enää jäljellä. Joissakin tapauksissa näyte voidaan ottaa myös potilaan oksennuksesta. Ensiapuna näissä tapauksissa voi antaa lääkehiiltä.

Varovaisuutta ja tietoa

Tärkein ohjenuora sienten kanssa onkin varovaisuus. Sienimetsälle kannattaa aloittelijan suunnata aina kokeneemman sienestäjän seurassa. Ruokasienten ohella kannattaa opetella tuntemaan vaarallisimman myrkkysienet sekä käyttämiensä ruokasienten mahdolliset näköislajit. Sieniin kannattaa tutustua perusteellisesti ja muistaa myös se, että sienten ulkonäkö muuttuu sienen eri ikävaiheissa. Kehnäsieni esimerkiksi on täysin eri näköinen noustessaan pienenä munanmuotoisena pallona maasta ja aukaistuaan lakkinsa kokonaan. Mikäli sienen määrityksessä on epävarmuutta, sieni kannattaa hylätä suoraan.

Myrkyllinen kitkerälahokka on hyvänä ruokasienenä tunnetun kuusilahokan näköislaji. Kokenutkin sienestäjä saa olla tarkkana.

Jos haperoiden tai muiden sienilajien kohdalla käyttää makua tuntomerkkinä, kannattaa pitää maltti mielessä. Sientä maistellaan vain pieni pala ja sitä pureskellaan varovasti etuhampailla ja maistellaan kielenkärjellä. Kun maku on saatu, pala syljetään pois. Maistelua ei pidä tehdä pienten lasten nähden ja varttuneemmillekin kannattaa muistaa kertoa, miten maistelu pitää tehdä.

Kun sienestää vain varmuudella ruokasieniksi tuntemiaan lajeja ja tunnistaa myös vaarallisimmat myrkkysienet, sienimetsälle voi suunnata turvallisin mielin.

-Annukka


Lähteet:

Härkönen, Järvinen, Huhtinen, Hänninen, 2003. Suomen kauppasienet.

Salo, Niemelä, Salo, 2006. Suomen sieniopas.

Terveyskirjasto, 2011. Sienimyrkytys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti