sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Vuoden 2011 marja, puolukka

Arktiset aromit valitsi vuoden 2011 marjaksi puolukan (Vaccinium vitis-idaea). Tuo jokaiselle tuttu punainen marja onkin Suomen tärkein luonnonmarja sekä kaupallisesti että kotitalouskäytössä.

Puolukka on 5- 30 senttiä korkea varpukasvi. Sen levinneisyysalue kattaa koko Suomen. Puolukka viihtyy parhaiten kuivilla, kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla. Se onkin yleisin metsävarvuistamme. Lehdet ovat vahapintaiset ja ne talvehtivat. Muodoltaan ne ovat suippoja ja päältä tummemman vihreitä kuin alapinnaltaan. Lehtien alapinnan avulla voi myös erottaa puolukan sen näköislajista sianpuolukasta: sianpuolukan lehtien alapinnalla on verkkokuviota kun taas puolukan lehtien alapinnalta voi erottaa pieniä mustia pisteitä.


Puolukan monet kasvot

Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa. 5-8 mm pitkä teriö on ruukkumainen ja väriltään valkoinen tai punertava. Marjat ovat punaiset, mehukkaat ja maultaan happamahkot. Ne kypsyvät loppukesästä ja paras satoaika ajoittuukin elokuulta aina lokakuulle. Puolukkametsä kutsuukin parhaillaan marjastajaa houkuttelevana.

Puolukka kuuluu kauppayrtteihin eli sitä voidaan kerätä kaupalliseen käyttöön. Puolukan lehtiä ja marjoja voikin käyttää esimerkiksi haudukejuoman aineksina. Puolukan sisältämä arbutiini muuttuu kehossa hydrokinoniksi. Sillä on antiseptinen vaikutus virtsateiden tulehduksissa. Maltti kannattaa kuitenkin pitää myös puolukan kanssa mielessä: arbutiini on suurina määrinä myrkyllistä, joten rohdosjuomana puolukan lehtiä kannattaa käyttää vain kuuriluontoisesti.

Puolukkaa voi käyttää monipuolisesti myös muussa ruoanvalmistuksessa. Se säilyy hyvin sisältämänsä bentsoe- ja sitruunahapon vuoksi. Puolukan voikin säilyttää yli talven viileässä survoksena ilman muita säilöntäaineita. Tyypillisimmillään puolukka on hilloina, soseina ja mehuina. Mikäli marjan hapokkuus on omaan makuun liian voimakas, sitä voi yhdistellä makeampien marjojen tai hedelmien kanssa pehmeämmiksi kokonaisuuksiksi. Marja soveltuu myös erinomaisesti piirakoiden tai pullien täytteeksi tai leipätaikinan jatkeeksi. Puolukka sellaisenaan tai survoksena kuuluu myös erottamattomana osana erilaisten riista-, maksa- ja kaaliruokien kumppaniksi.

Kuva: Jonas Bergsten, Wikimedia Commons

Ravintoarvot kohdallaan

Ravintoarvoiltaan puolukka on sangen oivallinen. Se sisältää merkittäviä määriä E-vitamiineja. C-vitamiinia marjassa on kuitenkin luonnonmarjoistamme kaikkein vähiten. Puolukassa on runsaasti mangaania ja lisäksi se sisältää suuria määriä ravintokuitua. Puolukka sisältää runsaasti monia flavonoideja, joista useita pidetään terveysvaikutteisina. Lignaania, joka on samantyyppinen fenoliyhdiste kuin flavonoiditkin, puolukka sisältää lähes puolet enemmän kuin useimmat muut marjat. Lignaaneiden on arvioitu estävän hormoniperäisten syöpien kehittymistä.

Puolukan lehdistä ja varsista tehdyn uutteen on havaittu laboratoriotutkimuksissa auttavan eläimillä hengitysinfektioiden hoidossa. Uutteen sisältämät arbutiini ja fraksiini vähensivät tulehdusreaktiota ja yskää ja irrottivat limaa. Lisäksi puolukan tanniineilla on todettu olevan antioksidanttisia vaikutuksia. Yleisesti ottaen luonnonmarjojen nauttimisen on tutkimuksissa todettu 160 gramman päiväannoksena laskevan systolista verenpainetta ja nostavan nk. hyvän kolesterolin eli HDL-kolesterolin määrää veressä.


Puolukka tarjoaakin runsaasti syitä lähteä lähimetsiin ämpärin kanssa. Hyvänmakuisena ja terveysvaikutteisena se onkin varsinaista superruokaa.


-Annukka

Lähteet:

Arktiset aromit. Puolukka.


Aro, 2008. Lignaani.

Erlund, Koli, Alfthan, Marniemi, Puukka, Mustonen, Mattila & Jula, 2008. Favorable effects of berry consumption on platelet function, blood pressure, and HDL cholesterol. American Journal of Clinical Nutrition. 87, 323-331.

Ho, Huang, Tsai, Lin, Hsu & Lin, 2010. Antioxidant Activity of Tannin Components from Vaccinium vitis-idaea. Journal of Pharmacy and Pharmacology. 51, 1075-1078.

Martat. Puolukka.

Wang, Sun, Fan, Li, Makino & Kano, 2005. Analysis and Bioactive Evaluation of the Compounds Absorbed into Blood after Oral Administration of the Extracts of Vaccinium vitis-idaea in Rat. Biol. Pharm. Bull. 28, 1106-1108.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti