torstai 20. lokakuuta 2011

Energiansäästöviikko, jälkirjoitus


Energiansäästöviikko pisti toivon mukaan jokaisen meistä pohtimaan tarkemmin omaa energiankulutustaan sekä sitä, miten siihen voisi vaikuttaa. Tärkein tapa vähentää nykyistä planeettamme kuormitusta kun on pohtia uusien energiantuottomuotojen sijasta, miten me voisimme vähentää nykyistä kerskakulutustamme ja energiankäyttöämme -sekä siirtyä ajatuksista tekoihin. Vaikka teemaviikko äärimmäisen hyvä ja tehokas tapa tiedonvälitykseen onkin, se sai silti oman mieleni hieman surulliseksikin. Energiansäästöviikon ei pitäisi olla teemaviikko. Sen pitäisi olla meidän jokainen viikkomme, ilman sen suurempaa hälinää ympärillään. Ihan tavallinen ja jokapäiväinen juttu siis.

Monet myös tuntuvat mieltävän luonnonsuojelun ja ympäristötehokkuuden jonkinlaiseksi kirosanaksi ja omaksi uskonnokseen. Se tarkoittaa kaikesta kivasta luopumista ja jonkinlaiseen suurempaan aatteeseen osaa ottamista. Se on jotakin arjesta erillään olevaa ja erityistä, johon osaa ottavat ihmiset korottavat itsensä jonkinlaisiksi pyhimyksiksi. Jollet kierrätä kaikkea, pese hiuksiasi mäntysuovalla ja käy mielenosoituksissa ydinvoimaa vastaan, olet paha ja huono ihminen. Jotenkin ympäristönsuojelussa valitettavan usein ääripääajattelu lyö esille ja saa kärjistettyä ongelmat sen sijaan, että pyrittäisiin tekemään yhdessä, kukin omista lähtökohdistaan osallistuen.


Itse olen aina hieman vierastanut ympäristönsuojelussa kärjistettyä ajattelua. Pohjimmiltaan ympäristönsuojelu on yksinkertaisimmillaan vastuun ottamista -niin omista teoistaan kuin luonnosta ympärillään, mutta myös omasta itsestään. Jos syön teollisesti pitkälle käsiteltyä ja lisäaineissa pyöriteltyä ruokaa, vahingoitan yleensä ympäristöäni, mutta myös itseäni. Jos heitän roskan kadulle, rasitan luontoa, mutta pilaan myös oman lenkkeily-ympäristöni ja maksan myöhemmin kiristyneinä veroina enemmän rahaa, että joku muu siivoaa jälkeni. Asiat ovat kytköksissä toisiinsa. Jos ei kykene hahmottamaan itseään osana luontoa ja planeettaamme, luulisi edes tämän ravistelevan paatuneimmankin egoistin hereille: jokainen teko, jolla vahingoitat ympäristöäsi, vahingoittaa lopulta aina sinua itseäsi. Niinpä jokainen teko ympäristön puolesta on myös omasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista huolehtimista.


Energiansäästöviikko ja siihen liittyvät blogikirjoitukset saivat minut pohtimaan sitä, mitä minä voisin itse omassa arjessani muuttaa. Vaikka jotkin asiat olen hoitanut esimerkillisen hyvin arjessani ympäristöystävällisyyden kannalta, monessa asiassa olisi vielä parannettavaa. Moni arjessani tekemä asia kumpuaa myös tottumuksesta, eikä niiden muuttaminen vaatisi minulta varsinaisesti minkäänlaista uhrausta, ainoastaan vanhan toimintatavan muuttamista. Tällaisenaan ympäristönsuojelu on minusta parhaimmillaan -haastaessaan vanhoja ajattelumalleja ja ollessaan helpoin ratkaisuin jokaisen ulottuvilla.

Niinpä toteutin pitkään pyörittelemäni suunnitelman testata ekopesuaineita käytännössä. Vaihdoin pyykinpesuaineen ja huuhteluaineen pesupähkinöihin, joita hain pyörällä Jyväskylän Ekolosta. Mukaani sain ilmaiseksi pienen kangaspussukan, johon voin pesun ajaksi pähkinänkuoret sujauttaa. Ensimmäiset koneelliset ovat nyt pyörineet ja olen valintaani sangen tyytyväinen. Kuoret pesivät pyykkini hyvin, luomutuotettu eteerinen öljy antoi niille miellyttävän tuoksun ja käytetyt kuoret saattoi kompostoida käytön jälkeen. Kuoret myös kestävät kaksi käyttöä eli samoilla kuorilla voi pestä perättäiset koneelliset.

Huomasimme myös Lilyn kanssa edellisessä postauksessa mainittua ulkoilupäivää suunnitellessamme ja Prismasta ruokatavaroita hakiessamme, että ainakin Jyväskylässä Prisma oli ottanut ilahduttavan suurissa määrin valikoimiinsa erilaiset ekopesuaineet. Vaihtoehtoja löytyi aina pesupähkinöistä tiskiaineisiin ja wc:n puhdistusaineisiin. Kun tuotteita varten ei tarvitse lähteä erikseen erityisliikkeeseen, vaan ne voi jokainen noutaa tavallisella kauppamatkallaan muiden ostosten ohessa, kynnys niiden päivittäiseen käyttöön alenee huomattavasti.

Mitä sinä voisit muuttaa arjessasi tänään? Entä huomenna?

-Annukka

PS. Kirjoituksen syksyiset ja talviset kuvat ovat Tuukka Partasen käsialaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti