sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Syksyinen suo

Minä vietin pitkälti koko eilisen päivän suolla. Kyseessä oli tuttu räme, jossa olimme käyneet avokin kanssa ennenkin karpaloita keräämässä. Tällä kertaa varustauduimme koko päivän kestävälle retkelle. Koetin aamusta tavoitella Lilya mukaan reissulle, mutta neiti oli väsyksissä flunssan ja edellisen illan kalliokiipeilyn jäljiltä. Siispä suuntasimme suolle kaksistaan auringon paistaessa täydeltä terältä.





Sää muuttui jossakin vaiheessa päivää pilvisemmäksi ja ylle sai jo kiskoa enemmän vaatetta. Kun nälkä alkoi kaivella, iskimme trangian tulille ja teimme ruokaa. Kotiin lähdimme vasta iltasella, kun aurinko alkoi laskea. Soilla on aivan oma, rauhoittava tunnelmansa, josta itse nautin suunnattomasti. Näimme myös auran joutsenia ja kuuntelimme niiden huutoja istuessamme mättäillä. Ihmisiin emme törmänneet koko matkamme aikana kertaakaan.

Mitä karpalosta sitten voi tehdä? Miltei mitä tahansa. Sitä voi käyttää sellaisinaan, tehdä kiisseleitä, mehuja tai hilloja. Marjat säilyvät myös hyvin puolukan tapaan viileässä survoksena sisältämänsä bentsoehapon vuoksi.

Itse keittelin osan karpaloista hilloksi yhdessä ylimääräisten karviaisten, porkkanan ja kurpitsan kanssa. Määrät ovat suuntaa-antavia ja niitä voi jokainen muokkailla omaan makuunsa sopivammiksi. Hillo onnistuu varmasti myös pelkistä karpaloista ja porkkanasta tai kurpitsasta, minä vain halusin käyttää pois ylimääräisinä nurkissa lojuvat ainekset. Kurpitsa ja porkkana toimivat massan tuojina ja pehmentävät kirpeitä marjoja.


Syyshillo

1 litra karpaloita
1 litra karviaisia
800 grammaa kurpitsaa
800 grammaa porkkanaa
~700-800 grammaa hillosokeria

Kuori ja paloittele porkkanat ja kurpitsa kattilaan. Lisää vettä 1-2 dl. Keitä, kunnes porkkana ja kurpitsa alkavat hieman pehmetä. Lisää tässä vaiheessa karpalot ja karviaiset. Jatka kuumentamista, kunnes karpalot alkavat poksahdella ja ovat selvästi pehmenneet. Soseuta koko helahoito sauvasekoittimella. Lisää hillosokeri ja jatka keittelyä hiljaisella lämmöllä noin 10 minuuttia. Keittiövaakani oli Lilylla lainassa, mutta arvioisin käyttäneeni hillosokeria noin 700-800 grammaa. Kun olet saanut hillon keitetyksi, purkita se puhtaisiin purkkeihin (Itse käytän kuumaa vettä purkkien desinfioimiseen ja kannet keitän erikseen). Hillo on yleensä tässä vaiheessa sangen juoksevaista, tästä ei kannata hämmentyä. Kun purkit ovat jäähtyneet, ne voi siirtää viileään säilytykseen. Noin vuorokaudessa hillo on jähmettynyt. Oma versioni oli mukavan kirpeää, mutta kuitenkin kyllin makeaa normaalin käyttöön.



Toisena projektina marjoista höyryteltiin mehua Mehumaijan suosiollisella avustuksella. Me saimme oman versiomme miehekkeeni isovanhemmilta tänä syksynä. He epäilivät, etteivät enää jaksa mehuja keitellä, joten maija jäi kodittomaksi. Me taas olimme moista vailla, joten otimme uuden perheenjäsenen vastaan iloisina. Kierrätystä hyödyllisimmillään ja parhaimmillaan siis.

Mehumaijan käytön olen oppinut jo nuorena tyttönä lapsuudenkodissani. Meillä jokaiseen elokuuhun kuului viinimarjojen keittely mehuiksi. Niinpä tuntui hieman erikoiselta, mutta luontevalta sitten omassa kodissa laittaa mehumaija tulille ja kuumentaa pullot uunissa.

Lyhyet käytännön vinkit mehustukseen

Toiset lisäävät sokerin marjojen kanssa mehumaijan yläosaan, toiset taas tahtovat lopuksi keittää syntyneen mehun ja sokerin valmiiksi kattilassa. Kumpikin tapa onnistuu hyvin. Sokerin määrä riippuu omista mieltymyksistä ja käytetystä marjasta. Lisäksi korkeampi sokeripitoisuus lisää jonkin verran säilyvyyttä, vaikka toki epäterveellisempää onkin muutoin. Itse pidän siitä, ettei mehu ole liian äitelää, joten käytin sokeria noin 800 grammaa.

Koska mehupulloja kuluu yleensä paljon, ne kannattaa desinfioida kerralla tai parilla uunissa. Pullot kannattaa laittaa kylmään tai haaleaan uuniin, jonka lämpötila nostetaan sitten 120 asteeseen. Tämä siitä syystä, ettei äkillinen lämpötilan muutos rikkoisi pulloja. Pulloja pidetään 120 asteessa 10 minuuttia.

Kumikorkit kannattaa keittää kattilassa ja nostaa sieltä suoraan kuumina pullojen suille.

Mehumaijan alakattilan vesimäärä kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Minä olen ainakin onnistunut kertaalleen kiehuttamaan kattilan kuivaksi asti. Vettä kuluu yllättävän paljon mehustettaessa etenkin kovakuorisempia marjoja.

Marjojen perkeet eli yläosaan kertyvät kuoret ja siemenet voi hyötykäyttää. Ne voi pakastaa ja niitä voi käyttää esimerkiksi sämpylöiden tai leipien taikinan lisänä. Lisäksi massan voi tiettyjen marjojen kohdalla kuivata ja jauhaa myöhemmin marjarouheeksi, jota voi lisätä esimerkiksi jogurtin päälle.

Rattoisia hetkiä siis kaikille syyssäilöntään!

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti