tiistai 18. lokakuuta 2011

Villiyrteistä ja niiden käytöstä

Apiloista saa maukasta vihersilppua ja
kukista yrttihauduketta.

Alkukesällä järjestetystä villiyrttikurssista lähtien olen huomannut itse aktiivisesti miettiväni sitä, miten, missä ja millaisia villiyrttejä voisin itse käyttää keittiössäni enemmän. Niinpä päätimmekin pistää Villikatajan ensimmäisen blogikyselyn pystyyn aiheesta. Missä ja miten sinä lisäisit mieluiten villiyrttien käyttöä?

Siankärsämöä kermavii-
lidippiin ja mausteeksi.
Monille villiyrttien käytön rajoittavin tekijä on niiden saatavuus. Toiset taas miettivät, että mikä ihme se villiyrtti edes oikein on, ja mitä eroa sillä on kaupan vihannestiskien valikoimiin verrattuna? Villiyrtti on ravintokäyttöön kelpaava kasvi, joka kasvaa luonnossa vapaana. Sillä ei siis ole viljeltyihin yrtteihin mitään muuta maagista eroa, ja esimerkiksi useat meillä Suomessa saatavat kaupassa myytävät viljellyt lajit ovat etelämmässä myös luonnosta löytyviä villiyrttejä. Suomessakin esimerkiksi ruohosipulia, minttua, mäkimeiramia ja kuminaa kasvaa myös paikoitellen villinä. Vastaavasti monia villiyrtti -nimikkeen alle lajiteltuja kauppayrttejä, kuten vaikkapa nokkosta ja väinönputkea, myös viljellään kaupalliseen käyttöön.

Villiyrttien saatavuus on viime vuosina parantunut jonkin verran, ja kannattaa tutustua esimerkiksi erilaisten ekokauppojen kuten Ekolon tai Ruohonjuuren valikoimiin sekä tiedustella villiyrttien saatavuutta. Kaupan olevien kuivattujen villiyrttien lisäksi parasta on tietysti käydä itse yrttienkeruuretkellä keväästä ja alkukesästä ja siten kerätä itse tuoreet yrtit käyttöön. Mutta pieni varoituksen sana: Kerää ehdottomasti ainoastaan sellaisia villiyrttejä, jotka varmasti tunnistat, sillä luonnosta löytyy myös monia tappavan myrkyllisiä kasveja! Villikataja tulee järjestämään taas ensi vuonna Villiyrttikursseja ja opastettuja villiyrttiretkiä, joten mikäli tunnet tarvetta parantaa villiyrttien tuntemustasi, tervetuloa mukaan! Villiyrttitietouttaan voi luonnollisesti parantaa myös vaikkapa lähtemällä yrttien tunnistamiseen ja keruuseen perehtyneen ystävän kanssa yhdessä keruuretkelle. Myös erinäisistä kansanopistoista, työväenopistoista ja järjestöiltä voi tiedustella, kuuluuko villiyrttien opettelu kurssi- tai tapahtumavalikoimaan.

Mesiangervoa (vasemmalla) yrttihaudukkeeksi ja maisteeksi leivontaan.

Villiyrttejä käyttämällä pääsee osaltaan lisäämään lähiruoan osuutta ruokavaliossaan ja hyödyntämään monia terveellisiä vitamiineja sekä hivenaineita, joita noissa luonnon aarteissa piilee. Esimerkiksi mesiangervossa on tulehduksia ja päänsärkyä helpottavia salisylaatteja ja C-vitamiinia, siankärsämössä salisyylihappoa, lukuisia hivenaineita sekä flavonoideja ja ihmekasvi nokkosesta löytyy rautaa, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia, folaattia sekä E-, A- ja C-vitamiineja. Villiyrttien monista hyvistä puolista huolimatta niiden ylenmääräiseen käyttöön ei silti kannata suin päin innostua, sillä monissa kasveissa voi esimerkiksi kasvupaikasta tai kasvin omasta selviytymistrategiasta (tuholaistorjunta, kilpailu elintilasta muiden kasvien kanssa) johtuen olla myös jonkin verran haitallisia aineita, jotka pitkäaikaisessa säännöllisessä käytössä voivat kertyä elimistöön nopeammin, kuin se niitä ehtii poistaa. Käyttämiään yrttejä kannattaakin vaihdella, eikä käyttää pelkästään mitään yksittäistä kasvilajia. Osin näistäkin syistä johtuen myöskään villiyrttien käyttö sairauksien lääkinnässä ensisijaisena lääkintäkeinona ei mielestäni ole viisasta.

Järkevästi käyttäen ja eri kasvilajeja vuorotellen villiyrteistä saakin mitä oivallisimman lisän ruokavalioonsa ja pääsee nauttimaan näiden luonnon aarteiden lukuisista hyvistä vaikutuksista niin omaan terveyteensä kuin ympäristöönsäkin.

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti