maanantai 14. marraskuuta 2011

Biotalous -mitä, missä, miten ja miksi?

Helsinki näyttäytyi meille sumuisena. Onneksi mieliala
oli valoisa ja aurinkoinen.

Piipahdimme tosiaan viikonloppuna pääkaupunkiseudulla, kun osallistuimme Villikatajan voimin Helsingin messukeskuksessa järjestettyyn Suomesta biotalouden huippu -seminaariin. Seminaarin järjestäjänä toimi MTT ja puhujalistalta löytyi nimekkäitä edustajia muun muassa OECD:stä, Sitrasta, Raisiolta ja tietysti MTT:n omia tutkijoita. Osanottajalista oli samoin vaikuttava, mukana oli väkeä niin isoista yrityksistä kuten Finnairilta kuin NesteOililta kuin myös lukuisista valtion toimielimistä. Olipa joukon jatkona ihan opiskelijoita sekä pienempiäkin toimijoita, kuten me.

Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Helsingin Messukeskuksessa, joten ihan oikean rakennuksen ja sisäänkäynnin löytäminenkin vaati muutamaa kyselyä ja oli itsessään jo pienimuotoinen seikkailu. Seminaaripäivä lähti käyntiin ilmoittautumisella ja aamukahvituksella, jolla pääsimme nauttimaan Suomi-makuja karjalanpiirakan ja savuporotahnan muodossa. Hyvältä maistui, ja tästä virkistyneenä pääsimme aloittamaan seminaariesitysten kuuntelun hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.

Seminaarisali.

Seminaari käynnistyi heti ensimetreillä todella inspiroivalla esityksellä. Puhujana toimi professori Carl-Henrik Robèrt aiheenaan "The greatest sustainability challenge is not climate change - The challenge of our time is insufficient leadership". Eli professori Robèrt puhui siitä, kuinka kestävän kehityksen suurin haaste löytyy johtajuuden puutteesta ja siitä, että kaikki toimijat puuhailevat omissa koloissaan asian eteen jotain, mutta kukaan ei kokoa tietoa, taitoa ja menetelmiä yleisempään tietoon. Näin jokainen keksii pyörää uudestaan, tulee tehtyä paljon päällekäistä työtä ja kokonaiskuva sekä -toimintatavat jäävät puuttumaan. Esimerkkejä Robèrt toi omalta alaltaan syöpätutkimuksesta, mutta varsinkin Suomen biotalouskentällä tämä pätee myös erittäin hyvin. Verkostoituminen on tässäkin avainsana yhdessä yhteistyön kanssa.

Seminaarin myöhemmissä puheenvuoroissa käsiteltiin muun muassa biotalous-käsitteen määrittelyä ja sitä, mitä kaikkea tuon nimikkeen alle oikein kuuluukaan, metsä- ja maataloustoimijoiden vastakkainasettelun purkua ja yhteistyön lisäämistä, biotalouden kehittämistä Suomen seuraavaksi suureksi vientituotteeksi ja vahvuudeksi ja biotalouskonseptia tulevaisuudessa. Yhtä mieltä kaikki puhujat olivat siitä, että biotalous nousee entistä enemmän tulevaisuuden kilpailuvaltiksi ja välttämättömyydeksikin. Ja mikä tärkeintä, kestävän kehityksen periaatteita noudattamalla yritykset saavat tuotteilleen merkittävää lisäarvoa, jonka lisäksi säästyy vielä miljoonia euroja. Jo pelkästään taloudellisesta näkökulmasta tämä on siis erittäin kannattavaa. Yritysnäkökulmaa aukaisi muun muassa Raision toimitusjohtaja Matti Rihko, jonka esitystä oli ilo kuunnella. Siinäpä oli visionäärinen toimitusjohtaja, joka luotsaa yritystä biotalouden kärkiryhmässä ja tekee samalla tuottoisaa bisnestä. Ottakaapa mallia! Muutoinkin seminaarin suurimpia anteja Villikatajalle oli inspiroivat esitykset, joista saimme paljon ideoita toimintamme kehittämiseen. Lisäksi seminaaripäivä tietysti avasi biotalouskentän toimijoiden kuulumisia ja ajankohtaisia asioita. Nyt tiedämmekin hieman paremmin, missä muut menevät ja mitä asioita biotalouden parissa työskentelevät kokevat tärkeiksi kehittämiskohdiksi.

Puolet Villikatajan edustustiimistä. Toinen puoli lymyili kameran takana.

Lyhyesti tiivistettynä voisikin sanoa, että biotalous on kaikkialla, missä yrityksen, yhdistykset, valtiolliset sekä kunnalliset organisaatiot ja yksityiset kuluttajat pyrkivät toimimaan kestävän kehityksen mukaisesti, luontoa kunnioittaen ja arvostaen. Biotalous on paitsi tapa yrityksille tehdä liikevaihtoa esimerkiksi puusta, pelloista tai karjasta, myös kokonainen yhteiskuntamalli, jota kohti meidän kaikkien tulisi pyrkiä. Tässä biotaloudessa markkinalähtöinen ajattelu, jatkuva kasvun tavoitteja ja kerskakulutus korvautuu uudella, kestävää kehitystä tukevalla mallilla, jossa määrän kasvun sijasta arvostetaan laatua. Esimerkiksi ruoan ja käyttötavaroiden kohdalla tämä tarkoittaa ympäristön kemikaali- sekä jätekuormituksen vähentämistä, kestävän kehityksen mukaisten tuotantotapojen ja paikallisuuden suosimista.

Villikataja pyrkii omassa toiminnassaan kokonaisvaltaiseen biotalousajatteluun ja pyrimmekin siihen, että voisimme toimia luontoa kunnioittaen sekä paikallisuutta suosien aina, kun vain mahdollista.

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti