lauantai 12. marraskuuta 2011

Harhapoluilla ruokakaupassa

Ennen loppuviikon seminaariin lähtemistä tulin kokkailleeksi kaapinpuhdistajaa. Kyseiseen ruokalajiin heitellään kaikki ylimääräinen, mitä kaapista sattuu löytymään. Itse olen koettanut viime aikoina kiinnittää erityistä huomiota jääkaapissa oleviin epämääräisiin nyssäköihin ja etenkin käyttöpäiviin. Minulla on ollut huonona tapana täyttää jääkaappia luovan kaaosteorian periaatteiden mukaisesti, joten sangen usein jokin pakkaus jää muiden taakse ja löytyy vasta, kun sisältö on jo mennyt pilalle. Tuntuu typerältä ja itsekkäältä viskoa käyttökelpoista ruokaa roskiin kun samaan aikaan kun koetamme selvittää yhä tehokkaampia tapoja tuottaa ruokaa ja kun niin iso osa maailmasta näkee nälkää. Puhumattakaan siitä, että käytännössähän sitä nakkelee sinne roskiin suoraan rahojaan. Niinpä viimeisimmän jääkaapin siivouksen yhteydessä koetin järjestellä tavarat paremmin ja kiinnittää huomiota enemmän siihen, ettei purkkeja enää hukkuisi muiden taakse.

Satuin kaupassa aiemmin viikolla käydessäni nappaamaan mukaani ohrahelmiä. Minulla on aina ollut kahtalainen suhde riisiin. Joihinkin ruokalajeihin se tuntuu kuuluvan täysin erottamattomana osana. Joissakin se tuntuu taas turhalta. Lisäksi sen tuottaminen ja rahtaaminen toiselta puolelta maailmaa minun ruokakaappini täytteeksi ei ole toki täysin ongelmatonta sekään.

Niinpä kun haahuilin pastahyllyä pitkin, katseeni sattui osumaan ohrahelmipakettiin. Nappasin sen käteeni ja pyörittelin sitä hetken. Pakkaustekstit kertoivat, että ohra oli viljelty kokonaan Suomessa ja että sen tuottamisessa syntyneet hiilidioksidipäästöt olivat vain 60 % vastaavan riisimäärän tuottamisen päästöistä. Tämä vaikutti hyvältä. Toinen juttu sitten olikin se, miltä moiset helmet sitten käytännössä maistuisivat. Olen joskus joitakin ohrajuttuja kokeillut, enkä pitänyt kokemusta kovin kummoisena.
Asia vaati selkeästi testausta, joten suunnittelin tämänkertaisen kaapinpuhdistajani ohrahelmien ympärille ja tyhjensin sen avulla vihanneslaatikkoni siellä pyörineistä yksinäisistä vihanneksista.



Jauhelihamuhennos ohralla

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
150 grammaa jauheliha
pala keräkaalia
1 paprika
pala purjoa
1 porkkana
sieniä (Itse käytin kaapissa pyörineet pari herkkusientä ja lisäksi tuoreita suppilovahveroita. Muutkin varmasti käyvät)
ohrahelmiä
riistafondia
mustapippuria myllystä

Sipulit ja valkosipuli pilkotaan ja kuullotetaan pannulla. Lisätään jauheliha ja ruskistetaan se. Joukkoon sekoitetaan ohuiksi suikaleiksi leikattu kaali ja pieniksi tikuiksi pätkitty porkkana. Jatketaan kypsennystä, kunnes porkkanat alkavat pehmetä. Leikellään paprika, purjo ja sienet paloiksi ja lisätään ne muhennoksen joukkoon. Paketin ohjeen mukaan keitetyt ohrahelmet lisätään tässä vaiheessa pannulle. Sekaan lorautetaan riistafondia maun mukaan ja rouhitaan pippuria. Muita mausteita voi lisäillä oman maun mukaan, minä koin tämän olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan sopiva yhdistelmä. Koko helahoidon annetaan hautua tovi pannulla. Annoksen kaveriksi sopii jokin raikas salaatti.

Maun ja kokeilun perusteella totesin, että ruoka toimisi varmasti oikein mainiosti myös ilman lihaakin eli jatkossa se voisi laajentaa kasvisruokieni valikoimaa. Ohrahelmet itsessään yllättivät maullaan ja suutuntumallaan. Kokeilun loppupäätelmänä toteaisin, että ohrahelmet jäävät varmasti jatkossakin osaksi ruokakaappiani korvaamaan riisiä sekä ihan itsenäiseenkin käyttöön. Kaikissa tilanteissa ne eivät toki riisin tilalle sovi, mutta milloin sopivat, ne ovat siihen oivallinen ja kotimainen vaihtoehto.

Suosittelen muitakin harhautumaan välillä ruokakaupassa totutuilta poluilta ja kokeilemaan jotakin yllättävääkin. Ties vaikka siitä sattuisi pitämään.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti