tiistai 22. marraskuuta 2011

Papulisäkettä


Joko olen ihan uskomattoman huono suunnittelemaan ruokaostoksiani tai sitten on yleismaailmallinen ilmiö, että jääkaappiin tai ruokakomeroon kertyy välillä epämääräisiä nyssäköitä tai pakkauksia, jotka eivät aivan kuluneet loppuun asti varsinaisessa käytössään. Palaankin jälleen lempiteemani eli ”miten käytät hyödyksesi sen kaiken jämäruoan, mitä kaappisi kätkee sisuksiinsa” pariin.

Koko homma lähti taas kerran liikkeelle tuosta motivaattoreista toiseksi parhaimmasta eli sattumasta (paras on tietenkin ehdoton pakko). Minulla on ollut jo pitkän tovin ajan kaapissani kuivattuja papuja. Niiden käyttäminen on ollut ikävän nihkeää, sillä vaikka ne ovat mainion makuisia, niitä pitää ensin liottaa yön yli ja keittää vielä tämän päälle tunti. Kaltaiselleni ihmiselle, joka tajuaa alkaa ajatella ateriansa valmistamista keskimäärin noin puolta tuntia ennen sen syömistä, tämä valmisteluketju on kohtuuttoman pitkä. Nyt kuitenkin sattuman kautta minulla oli kuin olikin kidney- ja mustasilmäpapuja likoamassa.

Kuten aina ennenkin ruokaohjeideni kohdalla, tämäkin ohje nojaa vahvasti ”maistele välillä, lisäile satunnaisesti mausteita” -tyyppiseen vaistonvaraiseen toimintaan. En siis vanno, että käyttämäni määrät olisivat juuri tämän suuruisia. Maistelkaa tekin välillä ja pohtikaa, oletteko kanssani samaa mieltä keitoksen maukkaudesta.

Papulisäke

1,5 dl kidneypapu, kuivattu

1,5 dl mustasilmäpapu, kuivattuja

1 punasipuli tai tavallinen sipuli

4 rkl balsamico -viinietikka

4 rkl rypsiöljy

4 rkl vesi

1 tl hunaja

1-3 valkosipulin kynttä

(aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä)

1 tl kuivattu timjami

1 tl kuivattu basilika

1 tl kuivattua persiljaa

0,5 tl suolaa

ripaus mustapippuria

muutama viipale ruisleipää, kaikki vanhat kaapinpohjat käyvät

Laitetaan siis jo vuorokautta ennen varsinaista ruoanlaittoaietta pavut likoamaan. Ohjeet sanovat, että kukin laji erikseen. Miksi näin, en tiedä (viisaammat voivat valistaa minua). Seuraavana päivänä pavut laitetaan kiehumaan, jälleen ohjeiden mukaan kukin laji erikseen. Minusta tuntui reippaalta energian ja puhtaiden astioiden tuhlaukselta keitellä papuja tunnin ajan kahdessa erillisessä kattilassa, joten keitin ne huoletta kaikki samassa astiassa. Makuun tämä ei vaikuttanut. Kun pavut ovat kypsät, ne valutetaan ja käydään tekemään itse marinadia.

Ruisleipäviipaleet pilkotaan pienehköiksi kuutioiksi ja paistetaan rapeiksi valkosipulin ja öljyn/voin kanssa pannulla. Niiden valmistumista odotellessa valmistetaan muu marinadi sekoittamalla öljy, etikka, vesi ja hunaja tasaiseksi. Mukaan lisätään mausteet eli timjami, suola, pippuri, basilika ja persilja. Tuoreet yrtit antavat aina kuivattuja paremman maun eli niitä voi tilanteen salliessa käyttää kuivattuja korvaamassa. Silputaan punasipuli ja lisätään se liemeen. Mikäli käytössä ei ole punasipulia (kuten minulla ei yllätyksellisesti ollut), voidaan ruisleipäkuutioiden valmistuttua tavallista sipulia silputa pannulle ja kuullottaa sitä kevyesti, jolloin pahin terävyys mausta taittuu jättäen kuitenkin sipulin oman kirpeyden jäljelle.

Jos kaapissa on muita asiaan sopivia tykötarpeita, niitä voidaan lisätä vapaasti joukkoon. Itse kaivoin vajaan purkillisen aurinkokuivattuja tomaatteja kaapistani ja lisäsin ne joukkoon makua antamaan. Moiset toimivat tehtävässään paremmin kuin hyvin.

Kun kaikki muu on valmista, lisätään rapeat ruisleipäkuutiot lisäkkeen joukkoon ja sekoitetaan reippaasti. Maku on sitä parempi, mitä pidempään papujen antaa marinoitua, mutta sekoitus on kelvollista syötäväksi kohtuullisen pian valmistumisensa jälkeenkin (Yllättääkö ketään, että minun annokseltani meni noin vartti aikaa päätyä valmistumiskulhostaan lautaselleni?).

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti