keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tourujoella

Koska pakkaset antavat vielä odottaa itseään, eivätkä järvet ole vielä antaneet merkkejä jäätymisestä, suuntasin sunnuntaina vesille. Kävimme melomassa Tuomiojärvellä, Palokkajärvellä ja Tourujoella. Vaikka olinkin jännittävään Tuomio- ja Palokkajärvet yhdistävään tunneliin tutustunut jo aiemmin, Tourujoelle asti en ollut päässyt. Syksyisen kolea ja riisuttu joki olikin kaikessa karuudessaan kaunista katsottavaa.

Tourujokea pääsee melomaan aina Minimanin kulmauksella olevalle padolle asti.

Rantojen uimahuoneet ja katokset näyttävät jollakin tapaa lohduttomilta syksyisessä maisemassa.


Monin paikon oksat viistivät aivan vedenpintaa pitkin ja meloja saikin pitää varansa niitä väistellessään.


Siltojen alituksia mahtui matkalle useita. Kaikkiaan siltoja taisi olla kahdeksan.


Lehdet olivat pudonneet jo aikapäiviä sitten, jättäen alastomat rungot taivuttelemaan oksiaan veden äärelle.


Matkalle mahtui monenlaisia maisemia luonnonkauniista rannoista aina näihin graffitien peittämiin vanhoihin muuntajiin.


Pulut olivat vallanneet sillan alusen lämmittelypaikakseen.

Pitkä pätkä rantaa Tourujoen suulla oli sarojen ja osmankäämien valloittama.


Nyt minun täytyy odottaa kevättä, että pääsisin näkemään saman pätkän uudelleen lehtien avautuessa täyteen kukoistukseensa.

Mikäli uudenlainen näkymä kotikaupungin maisemiin kiinnostaa, Tourujoella melominen tai soutaminen on oiva tapa päästä katselemaan vähän erikoisempia maisemia ja nauttimaan luonnossa liikkumisesta. Suosittelen lämpimästi!

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti