perjantai 9. joulukuuta 2011

Leivitettyjä fileitä

Ensimmäisenä voisin hieman avata ruokailuhistoriaani. Minä en ole vegaani, vaan aika lailla perinteinen sekasyöjä. Muutama tuttuni on kuitenkin todennut, että koska tänne ylös raapustelemani reseptit ovat pääosin lihattomia, minusta voi erheellisesti saada sen kuvan, etten lihaa suuhuni pistä. Koska en kuitenkaan koe, että perinteiset jauhelihapihvit hyödyttäisivät reseptinä lukijoita kovin paljoa, olen päättänyt rajata kirjaamani reseptit niihin, joissa esimerkiksi lihattomuus, lähiruoka tai luonnon keruutuotteet esittävät pääosaa.

Välillä mustavalkoinen ajattelu kaikissa ympäristöasioissa, kuten lihansyönnissäkin, saa minut ymmälleni ja ärtyisäksi. Ei ole kovin hedelmällistä naama punaisena huutaen tai sormi pystyssä saarnaten koettaa saada muut kääntymään vegaaneiksi. Aivan yhtä hyödytöntä ja lapsellistakin on taas ilmoittaa ryhtyvänsä vastaliikkeenä täydelliseksi lihansyöjäksi ja protestimielialalla lisätä lihansyöntiään. Loppujen lopuksi harvoin todelliset ratkaisut löytyvät vastakkainasettelusta ja ääripäistä.

Täysin vegaania minusta ei varmaan saa vielä toviin. Sitä odotellessa ja asiaa pohtiessa kuitenkin aion opetella vähentämään lihansyöntiäni. Lihan tuottaminen kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin viljan. Lisäksi lihalla on monia ympäristövaikutuksia, joita viljan tuotolla ei ole. Lihan tuotantomenetelmät eivät myöskään kestä nykyisellään lähempää tarkastelua ja tuotantoeläinten kohtelu onkin ollut järkyttävää seurattavaa.
Vegaaniksi hyppääminen on monelle tavalliselle ihmiselle melkoinen askel ja edelleen moni luulee juuri vastakkainasettelun kautta, että hänen vaihtoehtonsa on rajattu kahteen kärjistettyyn vaihtoehtoon: maailmaa tuhoava sekasyöjä tai pyhimysmäinen kasvissyöjä. Harva taho korottaa sankariksi tai planeetanpelastajaksi sitä, joka jatkaa jauhelihalaatikkonsa lihaosuutta soijarouheella tai syö kerran viikossa työpaikallaan kasvisruokaa, vaikka näitä hiljaisia toimijoita on yllättävän paljon. He vain eivät pidä melua itsestään tai näe mitään ihmeellistä puuhissaan.

Yhden tai useamman lihattoman päivän pitäminen viikossa ja lihan käytön vähentäminen on jokaisen ulottuvilla helpoin valinnoin. Me olemme oppineet jossakin vaiheessa ajattelemaan, että liha on ateriamme pääosassa ja muut ruoka-aineet ovat vain lisukkeita. Tämä on kuitenkin vain opittu seikka, jonka jokainen voi haastaa omassa arjessaan. Lihan määrää voi vähentää jokaisella ateriallaan, sitä voi osittain korvata jollakin muulla tai välillä voi kokeilla kokonaan lihattoman ruoan tekemistä.
Nämä ovat niitä pieniä valintoja, joilla on merkitystä, mutta jotka tunnutaan aina välillä unohtavan kokonaan. Ei meidän tarvitse yrittää tehdä kaikkea arjessamme ja korjata kaikkea ympärillämme kerralla. Mieluummin näen tuhannen ihmisen ottavan varoen pieniä askeleita matkalla uuteen ajattelutapaan kuin saman sakin istuvan tumput suorina uskoen, etteivät he voi vaikuttaa mihinkään tai mikä pahempaa, kokevan ettei heitä kiinnosta vaikuttaa mihinkään.

Tämän aatteen palon päälle onkin notkeaa lisätä jonkinlainen resepti kokeiltavaksi ja kasvispohjaisempaa ruokavaihtoehtoa tarjoilemaan.

Soijafileet

8 soijafilettä (kuivia)
mausteita liemen tekemiseen tai kasvisliemikuutio
0,75 dl vehnäjauhoa
1 kananmuna
0,75 dl korppujauhoa
chilipippurisekoitusta
mustapippuria
valkopippuria
merisuolaa
öljyä tai voita paistamiseen

Kiehauta fileet väljässä, maustetussa vedessä. Maustamiseen voi käyttää kasvisliemikuutiota tai maustaa liemen itse mielensä mukaan. Kun fileitä on keitetty kymmenisen minuuttia, voi ne valuttaa. Otetaan paistinpannu valmiuteen ja sen kuumenemista odotellessa laitetaan vehnäjauhot, kananmuna ja korppujauhot mausteineen kukin omaan kippoonsa. Minun korppujauhotukseni oli aika pippurista, mutta toimi mielestäni itsessään miedon soijan kanssa mainiosti.



Korppu- ja vehnäjauhojen määrää on kokemattomuudestani johtuen räikeästi liioiteltu. Käyttäkää vähemmän, jos ette tahdo ylimääräisiä ja paakkuisia jauhonjämiä.

Keitetty filee pyöräytetään ensin vehnäjauhoissa, sitten se upotetaan kananmunaan ja viimeiseksi korppujauhoihin. Sitten filee onkin valmis pannulle. Leivitys imee rasvaa, joten moista saakin käyttää paistossa tavallista enemmän. Pannu saa olla kohtalaisen lämmin ja paistaa äkäisestikin -liian viileä pannu aiheuttaa sen, että rasvaa imeytyy pintaan kohtuuttomasti ja lopputulos on jotakin vähän vähemmän houkuttelevaa. Paistelua jatketaan, kunnes fileet ovat saaneet vähän väriä pintaansa.



Valmiit leivitetyt soijafileet.

Meillä fileet tarjoiltiin valkosipulisen kermaviilidipin sekä paistettujen kasvisten kera. Mies ihastui näihin oikopäätä ja ruokalajin ainoaksi varsinaiseksi viaksi laskenkin sen, ettei soijafileepussi kestänyt meillä loppujen lopuksi kuin viikon.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti