keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Luovuttajat ry.


Jyväskylän Veripalvelu

Päätimme jo marraskuussa, että haluamme käydä antamassa yhdessä hyvän mielen joululahjan. Sovimmekin tuolloin sopivan päivän kalenteristamme ja lähdimmekin maanantaina yhtä matkaa kohti Jyväskylän veripalvelua. Minä olen tökittävänä käynyt pariin otteeseen aiemminkin, Lilyn matka katkesi viime kerralla malariatesteihin, onhan nainen viettänyt lapsuuttaan malaria-alueella. Lopputuloksena oli kuitenkin, ettei vasta-aineita verestä löytynyt, joten lähdimmekin uudella tarmolla koettelemaan onneamme.

Lily jännittämässä ennen piikitystä sekä etualalla valmentava lohtukaakao

Jätimme auton Kolmikulman parkkitaloon ja lompsimme tien toiselle puolelle Veripalveluun. Jyväskylässä Veripalvelu antaa tunnin parkkihyvityksen Kolmikulman pysäköinnistä. Sen saa pyytämällä tiskiltä ja olipa asiasta muistutettu vielä lapulla toimiston tiskilläkin.

Oletimme kello yhden maanantaina olevan kohtalaisen hiljainen ajankohta, mutta liekö tiistain itsenäisyyspäivän vuoksi, paikka suorastaan kuhisi väkeä. Täyttelimme kyselylomakkeet ja jäimme jonottamaan vuoroamme sairaanhoitajan kanssa keskusteluun. Vaikka väkeä oli paikialla paljon, odotella ei kuitenkaan tarvinnut pitkään. Haastattelut ja hemoglobiinin mittaukset sujuivat nekin jouhevasti (Henkilökohtaisesti ikävin osuus koko luovutuksessa on mielestäni juurikin se hemoglobiinin mittaus). Lily sai puhtaat paperit, mutta minun 20 yksiköllä viime kerrasta pudonnut hemoglobiinini sai hoitajan suosittelemaan luovutuksen väliin jättämistä siitäkin huolimatta, että ylitin luovutusrajan. Lily arveli tässä vaiheessa epäluuloisena, että olin huiputtanut hänet paikalle vuodattamaan verta samalla kun itse ovelasti vältin piikityksen.

Itse luovutus osoittautui kuitenkin kohtalaisen kivuttomaksi ja ongelmattomaksi. Lilylla oli hoitajan mukaan helpot suonet, joten neula saatiin paikoilleen ja pussikin täyttyi viiteen minuuttiin. Hymyilevä nainen lepäili vielä hetken hörppien tuoremehua luovutuspedillä ja siirtyi sitten tankkaamaan vielä voileipää odotustilan puolelle, jossa minä olin hörppinyt kaakaotani odotellessani.

Todistettavasti elossa ja hyvinvoivana koettelemuksen jälkeenkin!

Suosittelen kaikkia käymään ainakin kerran kokeilemassa verenluovutusta. Kaikille puuha ei sovellu esimerkiksi lääkityksistä tai luovutukseen liittyvästä huonosta olosta johtuen. Verenluovutuksen soveltuvuutta itselleen on kuitenkin mahdotonta tietää, jos sitä ei kokeile joskus. Itse olen ajatellut, että koska itselleni luovutus on sopinut todella hyvin, on minulle kovin pieni vaiva raahautua vaikkapa kaupunkireissun yhteydessä lavitsalle makoilemaan. Jollekin toiselle se voi kuitenkin olla iso apu.

Luovuttajat ry. kokoontunee siis toivon mukaan jatkossakin, ensi kerralla toivon mukaan jo isommalla porukalla!

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti