torstai 28. heinäkuuta 2011

Kasvivärjäyskurssi


Alkuviikko kului mielenkiintoisissa merkeissä, sillä kasvivärjäyskurssi starttasi maanantaina Kuohulla. Paikalla oli meidän kahden lisäksi häärimässä lopulta viisi kurssilaista. Maanantaina aloittelimmekin käymällä läpi värjäyksen historiaa, nykypäivää ja teoriaa Annukan opastuksella. Sitten siirryimme pihamaan puolelle ihmettelemään kasvien runsautta ja pohtimaan, mitä kaikkea tahtoisimmekaan värjäykseen kokeilla. Tarkoituksena oli, että jokainen voisi kokeilla useampaa värikasvia ja kokeilla mielensä mukaan, millaisia värejä niistä irtoaisi. Maanantain kurssipäivän päätteeksi oli vuorossa lankojen esikäsittely.

Lopulta kasveja kerättiin urakalla ja osa jäi lopulta käyttämättäkin. Värikasveista kokeiluun pääsivät kultapiisku, lupiini, siankärsämö, mesiangervo, paju, korpipaatsama, lehtokuusama, maitohorsma ja pietaryrtti. Kasvien runsaus tarjosikin melkoisen valikoiman lopputuloksiin. Keltavoittoisiin sävyihin vaihtelua toi lisäksi jälkipuretuksena tehty rautavihtrillikäsittely, jolla syntyikin upeita vihreitä ja harmaita sävyjä keltaisista langoista.

Värjäilyä rytmittivät kurssitarjoilut, joita Lily oli valmistanut tapansa mukaan runsaan avokätisesti. "Tärkeintä on aina, ettei ruoka lopu kesken", nainen totesi itse hyväntuulisesti. Moista onnettomuutta ei siis päässyt tälläkään kertaa tapahtumaan, vaan ruokaa piti kantaa takaisin Jyväskyläänkin viimeisen illan jälkeen. Tarjoiltavien reseptejä tullaan julkaisemaan blogissa lähiaikoina, jahka Lily vain ennättää ne ylös kirjoitella. Tämä etenkin tiedoksi niille kurssilaisille, joita mustikkamuffinssien ohje jäi kaihertamaan.


Kuohun kylätalo oli jälleen kurssipaikkana oivallinen ja oikein tunnelmallinen. Kurssilaiset olivat innostunutta ja oma-aloitteista joukkoa, joiden kanssa oli hauska päästä värjäilemään ja rupattelemaan kahden päivän ajaksi. Syksyn sienikurssi alkoikin kutkutella kummankin vetäjän mielessä jo paluumatkalla Jyväskylään. Silloin etenkin punaiset ja ruskeat värit pääsevät esille toden teolla. Yhdistettynä kesän kasviväreihin talvea varten saakin koottua oikein herkullisen väripaletin värjäyslankoja.


-Annukka & Lily

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pietaryrttiväriä

Värjäsin viime viikonloppuna luonnonvalkoista Novitan Nalle-lankaa pietaryrtillä. Lopputuloksena syntyi kauniin tummankeltaista, hieman vihreään taittuvaa lankaa. Käytin 100g lankaa ja noin 500g tuoretta pietaryrttiä ilman kukintoja. Esikäsittelin langan alunalla. Allaolevissa kuvissa lanka näyttää keinovalon ansiosta luonnollista keltaisemmalta.

Lanka ennen (yllä) ja jälkeen (alla) värjäyksen.

Mikäli kasvivärjäyksen opettelu kiinnostaa, on ensi viikolla pidettävällä värjäyskurssillamme avautunut muutama perutuuspaikka. Lämpimästi tervetuloa kurssille!

-Lily

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Vaniljaa & Rommia


Taannoin luonnonyrttikurssin tarjottaviin kuuluneet mesiangervokeksit ovat osoittautuneet melkoiseksi kahvipöydän helmeksi. Näihin yksinkertaisiin murotaikinakekseihin tulee mausteeksi mesiangervon kukintoja. Koska ainakin täällä Keski-Suomessa mesiangervon kukinta-aika on parhaillaan menossa, voi näitä hienostuneen vaniljaisen rommiaromin tarjoavia kukkia kerätä ja kuivata tai pakastaa talven varalle. Leivontamausteen lisäksi kukkia voi käyttää myös siirapin teossa ja yrttijuomahaudukkeeksi. Tässä kuitenkin ohjeistusta maukkaisiin kekseihin:




Mesiangervokeksit
annoksesta tulee n. 25 keksiä

100g voita tai margariinia
1dl sokeria
1 kananmuna
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2tl mesiangervon kukkanuppuja ja juuri auenneita kukkia

Vaahdota rasva ja sokeri keskenään. Sekoita joukkoon kananmuna. yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Mesiangervon kukkanuput ja kukat kannattaa jauhaa hienoksi sormin tai morttelilla, jolloin maku irtoaa paremmin, eikä kekseihin tule sattumia. Muotoile taikinasta kahdella teelusikalla keksejä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Jätä keksien väliin leviämisvaraa. Paista keksejä 200 asteisen uunin keski/ylätasolla noin 5-7 minuuttia, kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä reunoihinsa.

Keksit maistuvat mielestäni hieman vaniljalta ja rommilta, joskin makua voisi kuvailla parhaiten sanalla "mesiangervoinen". Mesiangervon kanssa tulee olla varovainen, sillä kasvi on hyvin voimakkaan makuinen, ja liikaa maustetut keksit voivat helposti maistua lähinnä vessanraikastimelta. Kannattaakin lisätä mesiangervo keksitaikinaan viimeisenä, pienissä erissä, ja maistella taikinaa tekovaiheessa. Maku hieman tasaantuu ja laimenee paistettaessa.

Tämmöistä tällä kertaa, nauttikaa kesästä ja luonnonyrteistä!

-Lily

torstai 14. heinäkuuta 2011

Horsmankukkia

Horsmankukkajuoma

1 litra horsmankukkia
2 litraa vettä
1 lime
1 tl sitruunahappoa
150 g sokeria

Ensiksi keittelin veden kiehuvaksi, samalla kun nypin osasta kukista irti ylimääräisiä osia. Kukista kannattaa käyttää vain itse kukinto, eikä esimerkiksi kukkaperiä. Kaikki vihreät osat tekevät juomaan kitkerää makua eli niitä kannattaa välttää jo poimiessa. Hitusen työlääksihän tämä käy, mutta huolellisuus kannattaa.

Kukat, sitruunahappo ja lime asetellaan kuumaa kestävän astian pohjalle. Monet ohjeet käyttävät sitruunaa limen sijasta, mutta kun minulla sattui olemaan kotonani kaksi limeä, päätin uhrata ne tähän kokeiluun sitruunan sijasta. Minä käytin valmistusastiana teräskattilaa, kun kyllin iso yksilö löytyi kaapista. Limen leikkelin ohuiksi siivuiksi, joita hieman rusentelin. Kaadoin kiehuvan veden astiaan ja jätin muhimaan pariksi tunniksi.


Lopuksi siivilöin mehun ja sokeroin sen. Koska ajattelin sokerin olevan helpoimmin käsiteltävissä nesteeseen liuenneena, keitin desin verran vettä, johon sekoitin haluamani sokerimäärän. Netistä löytämissäni ohjeissa sokeria käskettiin lisätä jopa huikeat 250-500 g litran annokseen, mutta minä päätin aloittaa huomattavasti vaatimattomammilla määrillä. Lisäilin veteen sokeria ja liruttelin sitten syntynyttä lientä juoman sekaan. Sokeritestaajana toimineen miehekkeen mielestä juoma oli hyvää vasta kun kaikki sokeriliemi oli lisätty, joten lopputuloksena käytin 150 grammaa sokeria litraan juomaa.

Juoman voi tämän jälkeen pullottaa puhtaisiin astioihin ja se säilyy viileässä huhujen mukaan ongelmitta jopa talven yli. Erityisesti juomaa on suositeltu kauniin värinsä vuoksi erilaisten boolien pohjiksi, mutta toimiipa se minusta sellaisenaankin.



Näissä tunnelmissa onkin hyvä toivottaa oikein hyvää ja helteistä heinäkuuta kaikille!

-Annukka

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Parhaita paloja luonnonyrttikurssilta

Kesä ja aurinko ovat pitäneet minut poissa tietokoneen ja bloggailun äärestä, mutta pääsinpä viimein kertoilemaan hieman kurssikuulumisia ensimmäiseltä kurssiltamme. Kurssin aiheena olivat luonnonyrtit ja kurssipaikkana toimi ihana Kuohun kylätalo.

Oma valmistautuminen kurssiin koostui suurelta osin kurssitarjottavien valmistuksesta, sekä jossain määrin myös oppimateriaalien kokoamisesta. Kurssipäivän aamusta uhkasi tulla vähän turhankin hektinen, sillä sinne kasaantui myös aika lailla muita hommia, mutta selvisimme kuitenkin kunnialla Kuohulle pistämään kurssipaikkaa kuntoon ennen kurssilaisten saapumista. Pientä järjestelemistä ja säätämistä oli vielä ensimmäisten ihmisten saapuessa paikalle, mutta pian paljastui, että tulijoista toinen olikin tilavuokrasta vastaava ja toinen oli paikallinen toimittaja. Jännittävää! Siinä olikin sitten monta rautaa tulessa, kun paikkoja ja tarjottavia järjestellessä vastaili samalla toimittajan kysymyksiin parhaansa mukaan.


Annukka vetäytyi aluksi kurssilaisten kanssa salin puolelle pitämään teorialuentoa
luonnonyrttien käytöstä ja tunnistuksesta sillä aikaa, kun itse jäin keittiön puolelle järjestelemään iltapalaa kuntoon. Välillä ehdin toki piipahtaa salin puolella kuuntelemassa ja katselemassa, sekä juoksuttamassa näytekasveja kurssilaiselta toiselle.

Iltapalan jälkeen keräsimme korit ja astiat mukaan, ja lähdimme tekemään keruuretken lähiympäristöön. Retken aikana kurssilaiset pääsivät tutustumaan luonnonyrtteihin niiden oikeissa elinympäristöissä ja harjoittelemaan lajintunnistusta käytännössä. Helle toi omat haasteensa retkeen, mutta ahkeran juomisen ja aurinkorasvan lisäilyn avulla kaikki selvisivät kunnialla takaisin kylätalolle. Keruuretkeltä, ja kurssilta, jäi toivoakseni kurssilaisille illaksi kerättyjen yrttihaudukeainesten ja reseptien lisäksi myös käytännön vinkkejä ja neuvoja luonnonyrttien tunnistamiseen ja keräämiseen.
-Lily