torstai 25. elokuuta 2011

Sienisuunnitelmia


Syksyn sienivärjäyskurssin päivämäärä on vahvistunut: pidämme kurssin jo tutuksi tulleessa Kuohun kylätalossa syyskuun viimeisellä viikolla maanantaina 26.9. ja tiistaina 27.9.2011. Kurssin ilmoittautuminen on avoinna, ja lisätietoja kurssista on tarjolla sivulla Tulevat kurssit. Kurssisuunnitteluista innostuneina teimme sieniretken lähimaastoon, ja lukuisten ruokasienten lisäksi löysimmekin värjäyskäyttöön muun muassa veriseitikkiä, samettijalkaa ja kuusensuomuorakasta.. Niistähän saa jo monta kaunista väriä! Ideoimme myös (ruoka)sieniretkien järjestämistä lähimaastoon, siinähän pääsisi kivasti tutustumaan ohjatusti uusiin syksyisiin herkkuihin.

Ensi viikolla alkaa allekirjoittaneella loppuvuoden kestävä yrittäjyyskoulutus, odottelen jo malttamattomana, mitä tuleman pitää. Annukka taas viettää syyskuussa aikaansa tiiviisti Otavassa sieniä ja marjoja opiskellen, sekä siinä välissä yritysasioita ideoiden ja kehitellen. Edessä on siis jännittävä syksy Villikatajan tytöille.

-Lily

P.S. Lämpimästi tervetuloa sienivärjäyskurssille!

torstai 11. elokuuta 2011

Värjäyspatojen ääreltä

Kiireinen torstai-ilta on vihdoin päätöksessä: kattilat on pesty, keittiö siistitty, ämpärit huuhdeltu, lattialla lojuvat pajunlehdet lakaistu ja jatkuvasta vedessä lotraamisesta kuivuneet kädet elvytetty taas kuntoon. Mitäkö me sitten teimme? Värjäsimme tietysti lankaa!

Tarkoituksena oli alunperin hakea kaikki värjäyskasvit ulkoa. Havainto siitä, etteivät aiemmin kerätyt pietaryrtin kukinnot tahtoneet millään kuivua tasaisesti, vaan alkoivat puskea hometta, muutti suunnitelmia hieman. Niinpä värjäykseen lähtikin tällä kertaa tuoreena käytettyä kiiltopajua, siankärsämöä sekä ne kovanonnen kukkaset pietaryrtistä. Kainona toiveena oli saada viimeksi mainituista väriliemi irti ennen kuin ne ehtisivät pilaantua käyttökelvottomiksi.

Kiiltopajut keittymässä liemeksi, harmaat sukkalangat alunakylvyssä.

Keittiössä tulee äkkiä ahdasta (sekä kiitettävän lämmintä), kun kaksi täysikasvuista naista häärii lieden ympärillä koettaen saada lämpötilan kaikissa padoissa pysymään oikeana. Niinpä me vedimme heti rupeaman alussa jatkojohdon avulla ylimääräisen keittolevyn parvekkeelle. Keittelyn etenemistä olikin helppo seurata, näkihän keittiön ikkunasta suoraan parvekkeelle.

Lily ja lankojen heiluttelun jalo taito. Minä seurasin turvallisesti lasin takaa tapahtumia.

Pietaryrtin kukinnot antoivat yllättäen kaikkein synkimmän värisen liemen. En tiedä oliko kukintojen huonolla kunnolla osuutta asiaan, mutta saimme kastaa langat mustanruskeaan liemeen. Väriä tarttuikin lankoihin kunnolla.

Koska tahdoimme saada sävyvalikoimaa keltaisia laajemmaksi, käytimme värjäyksessä valkoisen langan lisäksi myös vaaleaa ruskeaa sekä harmaata. Lisäksi jälkipuretimme sekä pajua että siankärsämöä rautavihtrillillä värjäyksen loppuvaiheessa. Sävymaailma saatiinkin näillä konsteilla laajenemaan kauniisti eri sävyisiin harmaisiin ja oliivinvihreään.

Aina yhtä kiehtova rautavihtrillin lisäys väriliemeen.

Lopulta pesimme, huuhtelimme ja ripustimme langat. Koska puuhissa venähti reilusti ilta-ajan puolelle, emme enää saaneet hämärällä parvekkeella roikkuvista vyyhdeistä kauniita kuvajaisia. Niiden pariin pitääkin palata uudelleen myöhemmin.

Värjäileminen oli mukavaa ja yhtä yllättävää kuin aina, vaihtelevathan väriaineet niin huimasti jo eri yksilöiden, kasvupaikan sekä keruuajankohdan välillä. Suosittelenkin lämpimästi tarkkaa kirjanpitoa värjäysten kanssa, asiat unohtuvat helposti ja on mielenkiintoista myös vertailla, miten esimerkiksi eri ajankohtina kerääminen vaikuttaa omien värjäysten lopputulokseen.

Nyt alan hiljakseen kääntää katseen kohti sieniä, sato näyttää ihan mukavalta ainakin Laajavuoressa. Mustatorvisieniä ja kanttarelleja on löytynyt korinpohjalle jo useita litroja, rouskuista ja muista sienistä nyt puhumattakaan. Ja löytyyhän sienistä todella huikea kirjo vielä värjäyssieniäkin! Veikkaankin, että päädymme valloittamaan keittiön värjäyskäyttöön vielä useita kertoja syksyn mittaan.

-Annukka

maanantai 1. elokuuta 2011

Mustikkamuffinit

No niin, rallikiireet ovat ohitse ja taas ehtii bloggailemaan. Lupailin laittaa tänne kasvivärjäyskurssilla tarjottujen mustikkamuffinien ohjeen, joten tässä se nyt sitten on.

Mustikkamuffinit (noin 20klp)

5,5dl vehnäjauhoja
4,4dl sokeria
0,5tl suolaa
1,5tl leivinjauhetta
0,5tl ruokasoodaa
3,75dl luonnonjogurttia
1 kananmuna
0,5tl vaniljajauhetta (voi korvata vaniljasokerilla, jolloin määrää kannattaa lisätä)
70g voisulaa
4dl mustikoita

Kuumenna uuni 170-asteiseksi. Sekoita jauhot, sokeri, suola, leivinjauhe ja sooda leivinkulhossa. Sekoita jogurtti, kananmuna ja vaniljajauhe keskenään, jonka jälkeen kaada seos jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada sekaan voisula, sekoittele taikinaa ensin varovasti, kunnes voisula on sekoittunut joukkoon. Vatkaa tämän jälkeen tasaiseksi. Sekoita lopuksi mukaan mustikat varovasti, jotta ne eivät rikkoudu liikaa. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Jätä reilusti, noin 1/3 tyhjää tilaa, sillä muffinit kohoavat paistettaessa. Taikinasta tulee reilu 20kpl amerikanmuffinia tai enemmän pienempiä. Paista muffineja 170-asteisen uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä, eikä muffinin keskelle työnnettyyn tikkuun tartu raakaa taikinaa. Jäähdytä muffineja paiston jälkeen heti pellillä ja siirrä sen jälkeen ritilän päälle jäähtymään. Käähtyneet muffinit voi halutessaan koristella esimerkiksi tomusokerilla.

---
Mustikkamuffinien alkuperäinen ohje on brittiläisen Hummingbird Bakeryn leivonnaishohjekirjasta Leivonnaisia herkkusuille, joskin olen tehnyt ohjeeseen joitain omia muunnoksiani. Kirja on muutenkin pullollaan ihania ohjeita, voin suositella sitä nimensä mukaisesti kaikille herkkusuille. Ohjeet ovat aika isoja, mutta niitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan puolitella tai tehdä 1/4 ohjeen määristä.

Hauskoja leivontahetkiä!

-Lily