sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kokeilumielellä

Minä kärsin parhaillaan syysflunssani toisen tulemisen kourissa. Koko viikonloppu on mennyt nenäliinapinon vierellä ja kuumetta tarkkailen. Onneksi toistaiseksi itsehoidoksi on riittänyt kuusenkerkkäsiirappi sekä yrttihauduke. Sainkin vasta tänään kameraltani purettua loppuviikon värjäilykuvat.


Verihelttaseitikit olivat muuttaneet olomuotoaan viimeisen kolmen viikon aikana säilytysastiassaan kiinteästä nesteeksi. Jotta väriliemen keittäminen ei olisi ollut aivan siivotonta puuhaa, sienipuuro valutettiin vanhoista sukkahousuista tehtyyn pussiin.


Lankana käytimme Röykkälän luomutilan villalankoja. Ensimmäinen satsi sai upottautua verihelttaseitikeistä tehtyyn liemeen.



Verihelttaseitikkien langoista tuli ihania punertavia sävyjä. Kaikkiaan seitikkipuurolla saatiin värjäyttyä 400 grammaa lankaa. Loppuliemi laitettiin talteen lisäkokeiluja varten, sillä sen väristä päätellen siitä irtoaa vielä jonkinlainen sävy.


Violettiseitikistä emme saaneet ainakaan kokeilemallamme määrällä lainkaan violetteja sävyjä, joista jotkut ovat raportoineet. Jälkipuretuskin muutti langan sävyä lähinnä hitusen kultaiseen taittavaan suuntaan. Kokeilemme ensi kerralla tujummalla liemellä. Lisäksi yhtenä värjäyskokeiluna oli huolellisesti mädätetty männynsuomuorakas, joka antoi voimakkaita ruskeita. Jälkipuretusta kokeiltiin näihinkin, ensivärin antaessa tummemman ruskean ja jälkivärin ollessa keskiruskeaa.

Nyt takaisin vilttien väliin ja lepäämään kirjan äärelle!

-Annukka

torstai 27. lokakuuta 2011

Kanelia, kaakaota, banaaneja ja lähiruokaa

Kuluneella viikolla on vietetty Reilun kaupan viikkoa. Olemme olleet Villikatajassa taas sen verran kiireisiä, etten ainakaan itse ole juurikaan ehtinyt huomata teemaviikkoa, vaikka sitä onkin varmasti vietetty useammassakin tiedostavassa liikkeessä. Annukka pohtikin aiemmin jo energiansäästöviikon jälkikirjoituksessaan varsin oivaltavasti sitä, kuinka teemaviikon sijaan jokainen viikko voisi olla energiansäästöviikko. Mielestäni sama periaate toimii myös Reilun kaupan viikon kohdalla. Pienillä arjen teoilla ja valinnoillaan jokainen voi vaikuttaa siihen, millaisia ruokia ja muita tuotteita valitsee käyttöönsä. Esimerkiksi Reilun kaupan ruoassa on sekin ilahduttava puoli, ettei se välttämättä aina edes maksa tavanomaista tuotetta enempää. Varsinkin opiskelija-aikoina kun hinta on valitettavasti ollut se tärkein valintakriteeri useastikin. (Näin esimerkiksi oma tonnikalan syöntini tipahti lähelle nollaa noin kolmisen vuotta sitten ja nykyään ostankin vain herkuttelumielessä purkillisen MSC-sertifioitua herkkukalaa silloin tällöin. Näissä sertifikaattitölkeissä tosin laatukin on paljon parempi.) Reilun kaupan tuotteista kuitenkin vaikkapa tee on vastaavaan tuotteeseen verrattuna onneksi ihan kohtuuhintainen.

Reilun kaupan banaaniterttu (kuva Reilu Kauppa).

Reilun kaupan tuotteina on usein eksoottisia tuotteita, niitä, joita perinteisesti on viljelty isoilla plantaaseilla ja joiden massatuotanto on vienyt paikallisilta leivän suusta. Reilun kaupan tuotteista myös saa vaikka mitä hyvää aikaiseksi. Jaankin nyt teidän kanssanne tähän väliin herkullisen muffiniohjeen, jossa voi käyttää monia reiluja tuotteita ja jossa maistuu banaani ja kaneli. Ohje on alun perin peräisin kirjasta Leivonnaisia Herkkusuille, ja täten siis jälleen eräs Hummingbird Bakeryn hyväksi havaituista resepteistä. Tässä ohje esiintyy hieman sovellettuna.

Banaani-kanelimuffinit

5,4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1,5tl leivinjauhetta
0,5tl ruokasoodaa
2tl kanelia
vajaa 2dl sokeria
3,75dl piimää
1 kananmuna
1tl vaniljasokeria
70g sulatettua voita
400g kuorittuja banaaneja soseutettuna
kanelia ja sokeria pinnalle

Sekoita jauhot, suola, leivinjauhe, sooda ja kaneli keskenään. Sekoita kannussa piimä, kananmuna ja vaniljasokeri. Kaada seos hitaasti jauhojen joukkoon ja vatkaa, kunnes ainekset ovat sekoittuneet keskenään. Kaada joukkoon voisula ja sekoita huolellisesti. Lisää soseutetut banaanit ja sekoita puuhaarukalla, kunnes taikina on tasaista.


Jaa taikina paperisiin muffinivuokiin siten, että vuokiin jää reilusti (noin kolmasosa vuoan korkeudesta) kohoamisvaraa. Ripottele muffinien pinnalle hieman kanelia ja sokeria. Paista 170-asteisen uunin keskitasolla noin 20-30 minuuttia kunnes muffinit ovat saaneet hieman väriä, eikä leivonnaisen keskelle työnnettyyn tikkuun jää raakaa taikinaa. Jäähdytä hetki muffinipellillä ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään.

Nauti.




Reilun kaupan valinnoilla pystyy itse osaltaan vaikuttamaan monien eksoottisten tuotteiden valmistajien ja viljelijöiden oloihin ja parantamaan heidän asemaansa. Kaukomaiden alkutuottajien ja käsityöläisten lisäksi olen itse ruvennut entistä enemmän ajattelemaan myös kotimaisia tavaroita ja palveluja. Suomessahan esimerkiksi ruoan osalta ollaan lähes monopoliasemissa jo, ja mielestäni liian harvat saavat päättää turhankin paljosta. Alkutuottajille, viljelijöille, tilallisille ja käsityöläisille tuotteesta jäävä osuus jää usein vain murto-osaan siitä, mitä lukuisat välikädet nappaavat. Minulle on valjennut vasta lähiaikoina kunnolla se, että tähänkin epäkohtaan voi vaikuttaa omilla valinnoillaan hieman. Niinpä olenkin ruvennut mahdollisuuksieni mukaan suosimaan pientuottajien ja kotimaisten käsityöläisten tuotteita. Onneksi en ole näiden ajatusteni kanssa yksin, vaan erilaiset luomu- ja lähiruokapiirit ja maatilatorit ovat ilahduttavassa määrin yleistyneet, eivätkä ole nykypäivinä vain harvojen etuoikeus. Tuntuukin, että olemme yhteiskunnassa ottaneet muutamia askelia taaksepäin ja haemme paluuta siihen, kun vielä oli arkipäivää käydä ostamassa tiloilta maitoa ja kananmunia ja kun kauppa-autot ja maitolaiturit olivat toimiva osa maaseutukulttuuria.

Päivittäisillä arjen valinnoilla itse kukin meistä voi pyrkiä siihen, että jokainen päivä olisi mahdollisimman reilu: niin itsellemme, ympäristöllemme kuin muillekin ihmisille.

-Lily

maanantai 24. lokakuuta 2011

Lammastilalla

Tänään heräilimme uuteen päivään ja laittauduimme tien päälle aamuauringon arasti kurkistellessa pilvien lomasta. Määränpäänä meillä oli Röykkälän luomulammastila Leivonmäellä. Pienen eksymisyrityksen jälkeen päädyimme kuitenkin oikeaan pihapiiriin ja pääsimme ihastelemaan lampaita sekä tutustumaan paremmin tilaan ja sen tuotteisiin. Paljon kaikkea huomionarvoista löytyikin ja lisäksi sovimme teen äärellä alustavasti yhteistyökuvioista lammastilan emännän Violan kanssa. Paljon yhteistä ajattelutavoissa ja arvoissa tuntuikin löytyvän, joten toivon mukaan tiedossa on hedelmällinen ja kumpaakin osapuolta hyödyttävä yhteistyö.

Vierailu tilalla oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja täynnä ihastuneita "voi miten kaunis" -huudahduksia. Mukaan tarttui myös viemisiä ja vietimmekin tänään pitkän ruokatunnin kokkaillen asunnollani pastaa sinihomejuustolla ja lammassalamilla...


Lampaita laitumella. Joukkio näytti epälammasmaisen laihoilta vasta suoritetun keritsemisen seurauksena.


Sisällä pääsimme hypistelemään huovutusvilloja ja villalankoja. Värejä villoissa riitti!


Lily tuvalla ihastelemassa lampaantaljoja.


Kahvipöydänkin villalangat valloittivat sangen nopeassa tahdissa.


Viola oli taiteillut myös taljoja vauvojen peitoiksi ja morsiuslahjoiksi.



Tyytyväisen näköinen Lily (laukussaan lammasmakkaraa ja villalankoja)

Lisää uutisia ja tarkempaa raporttia myöhemmin!

-Annukka

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Reilusti


24.-30.10 vietetään Reilun kaupan viikkoa koko Suomessa. Viikon aikana on tarkoitus tuoda Reilun kaupan aatetta ja tuotteita esille niin kaduilla, kaupoissa kuin kodeissa. Tavoitteeksi on asetettu, että viikon aikana jokainen suomalainen kohtaisi Reilun kaupan viestin: Maailma muuttuu ostos kerrallaan. Jokainen meistä voikin vaikuttaa markkinavetoisen maailmamme asioihin sillä, mitä ostoskoriinsa kaupassa pakkaa.

Mistä Reilussa kaupassa on sitten kyse? Kaiken takana on ajatus siitä, että kaupankäynnin pitäisi olla reilua myös tuotantoketjun pienimmille ja heikoimmille eli niille, joiden on kaikkein vaikein saada ääntään kuuluviin ja taistella oikeuksiensa puolesta itse. Sen sijaan, että tavoitteena olisi tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, pidetään huolta siitä, että tuotantoketjun alin porras saa työstään korvauksen. Pienviljelijän ei tarvitse työskennellä nälkäpalkalla, eikä häntä ole pakotettu käyttämään ympäristölle kestämättömiä, mutta mahdollisimman halpoja viljelymenetelmiä. Osa tuotteista saatavasta summasta ohjataan koko yhteisöä kehittäviin hankkeisiin, kuten esimerkiksi koulujen rakentamiseen ja ylläpitoon. Reilu kauppa on myös tae siitä, ettei tuotteen valmistuksessa ole käytetty lapsityövoimaa ja että tuotteiden valmistus läpäisee myös tietyt periaatteet ympäristönsuojelullisesti. Valikoimaan kuuluu sellaisia tuotteita, joita kehitysmaissa tyypillisesti tuotetaan: kahvia, teetä, kaakaota ja suklaata, sokeria, hunajaa, riisiä, viiniä, pähkinöitä, puuvillaa ja mausteita.


Reilua kauppaa kannattava liike Englannissa. Kuva: Wikimedia Commons

Reilun kaupan viikkoon voi kukin ottaa osaa haluamallaan tavalla. Viikon aikana onkin oiva tilaisuus tutustua esimerkiksi Reilun kaupan tuotteisiin tai kertoa niistä ystävilleen. Osalla paikkakunnista on myös mahdollista ottaa Reilun kaupan aarrejahtiin tai käydä tapaamassa Nicaraguassa kahvia viljelevää Pedroa, joka on tullut Suomeen kertomaan, miten Reilun kaupan periaatteet ovat vaikuttaneet konkreettisesti hänen ja hänen osuuskuntansa työläisten elämään.

Villikataja on käyttänyt toimintansa alusta lähtien Reilun kaupan tuotteita silloin, kun se on mahdollista ja järkevää. Pyrimme suosimaan kotimaista ja lähellä tuotettua ensisijaisesti, mistä syystä esimerkiksi tee on korvattu kursseillamme kokonaan itse poimituilla yrttihaudukkeilla. Monet ovat kuitenkin tottuneet päivittäiseen kahviannokseensa, joten tauoilla tarjoillaankin haudukkeiden rinnalla myös reilusti tuotettua kahvia.

Lisää aiheesta voi lukea ja viikon ohjelmaan tutustua Reilun kaupan edistämisyhdistyksen sivuilta täältä.

-Annukka

torstai 20. lokakuuta 2011

Energiansäästöviikko, jälkirjoitus


Energiansäästöviikko pisti toivon mukaan jokaisen meistä pohtimaan tarkemmin omaa energiankulutustaan sekä sitä, miten siihen voisi vaikuttaa. Tärkein tapa vähentää nykyistä planeettamme kuormitusta kun on pohtia uusien energiantuottomuotojen sijasta, miten me voisimme vähentää nykyistä kerskakulutustamme ja energiankäyttöämme -sekä siirtyä ajatuksista tekoihin. Vaikka teemaviikko äärimmäisen hyvä ja tehokas tapa tiedonvälitykseen onkin, se sai silti oman mieleni hieman surulliseksikin. Energiansäästöviikon ei pitäisi olla teemaviikko. Sen pitäisi olla meidän jokainen viikkomme, ilman sen suurempaa hälinää ympärillään. Ihan tavallinen ja jokapäiväinen juttu siis.

Monet myös tuntuvat mieltävän luonnonsuojelun ja ympäristötehokkuuden jonkinlaiseksi kirosanaksi ja omaksi uskonnokseen. Se tarkoittaa kaikesta kivasta luopumista ja jonkinlaiseen suurempaan aatteeseen osaa ottamista. Se on jotakin arjesta erillään olevaa ja erityistä, johon osaa ottavat ihmiset korottavat itsensä jonkinlaisiksi pyhimyksiksi. Jollet kierrätä kaikkea, pese hiuksiasi mäntysuovalla ja käy mielenosoituksissa ydinvoimaa vastaan, olet paha ja huono ihminen. Jotenkin ympäristönsuojelussa valitettavan usein ääripääajattelu lyö esille ja saa kärjistettyä ongelmat sen sijaan, että pyrittäisiin tekemään yhdessä, kukin omista lähtökohdistaan osallistuen.


Itse olen aina hieman vierastanut ympäristönsuojelussa kärjistettyä ajattelua. Pohjimmiltaan ympäristönsuojelu on yksinkertaisimmillaan vastuun ottamista -niin omista teoistaan kuin luonnosta ympärillään, mutta myös omasta itsestään. Jos syön teollisesti pitkälle käsiteltyä ja lisäaineissa pyöriteltyä ruokaa, vahingoitan yleensä ympäristöäni, mutta myös itseäni. Jos heitän roskan kadulle, rasitan luontoa, mutta pilaan myös oman lenkkeily-ympäristöni ja maksan myöhemmin kiristyneinä veroina enemmän rahaa, että joku muu siivoaa jälkeni. Asiat ovat kytköksissä toisiinsa. Jos ei kykene hahmottamaan itseään osana luontoa ja planeettaamme, luulisi edes tämän ravistelevan paatuneimmankin egoistin hereille: jokainen teko, jolla vahingoitat ympäristöäsi, vahingoittaa lopulta aina sinua itseäsi. Niinpä jokainen teko ympäristön puolesta on myös omasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista huolehtimista.


Energiansäästöviikko ja siihen liittyvät blogikirjoitukset saivat minut pohtimaan sitä, mitä minä voisin itse omassa arjessani muuttaa. Vaikka jotkin asiat olen hoitanut esimerkillisen hyvin arjessani ympäristöystävällisyyden kannalta, monessa asiassa olisi vielä parannettavaa. Moni arjessani tekemä asia kumpuaa myös tottumuksesta, eikä niiden muuttaminen vaatisi minulta varsinaisesti minkäänlaista uhrausta, ainoastaan vanhan toimintatavan muuttamista. Tällaisenaan ympäristönsuojelu on minusta parhaimmillaan -haastaessaan vanhoja ajattelumalleja ja ollessaan helpoin ratkaisuin jokaisen ulottuvilla.

Niinpä toteutin pitkään pyörittelemäni suunnitelman testata ekopesuaineita käytännössä. Vaihdoin pyykinpesuaineen ja huuhteluaineen pesupähkinöihin, joita hain pyörällä Jyväskylän Ekolosta. Mukaani sain ilmaiseksi pienen kangaspussukan, johon voin pesun ajaksi pähkinänkuoret sujauttaa. Ensimmäiset koneelliset ovat nyt pyörineet ja olen valintaani sangen tyytyväinen. Kuoret pesivät pyykkini hyvin, luomutuotettu eteerinen öljy antoi niille miellyttävän tuoksun ja käytetyt kuoret saattoi kompostoida käytön jälkeen. Kuoret myös kestävät kaksi käyttöä eli samoilla kuorilla voi pestä perättäiset koneelliset.

Huomasimme myös Lilyn kanssa edellisessä postauksessa mainittua ulkoilupäivää suunnitellessamme ja Prismasta ruokatavaroita hakiessamme, että ainakin Jyväskylässä Prisma oli ottanut ilahduttavan suurissa määrin valikoimiinsa erilaiset ekopesuaineet. Vaihtoehtoja löytyi aina pesupähkinöistä tiskiaineisiin ja wc:n puhdistusaineisiin. Kun tuotteita varten ei tarvitse lähteä erikseen erityisliikkeeseen, vaan ne voi jokainen noutaa tavallisella kauppamatkallaan muiden ostosten ohessa, kynnys niiden päivittäiseen käyttöön alenee huomattavasti.

Mitä sinä voisit muuttaa arjessasi tänään? Entä huomenna?

-Annukka

PS. Kirjoituksen syksyiset ja talviset kuvat ovat Tuukka Partasen käsialaa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Villiyrteistä ja niiden käytöstä

Apiloista saa maukasta vihersilppua ja
kukista yrttihauduketta.

Alkukesällä järjestetystä villiyrttikurssista lähtien olen huomannut itse aktiivisesti miettiväni sitä, miten, missä ja millaisia villiyrttejä voisin itse käyttää keittiössäni enemmän. Niinpä päätimmekin pistää Villikatajan ensimmäisen blogikyselyn pystyyn aiheesta. Missä ja miten sinä lisäisit mieluiten villiyrttien käyttöä?

Siankärsämöä kermavii-
lidippiin ja mausteeksi.
Monille villiyrttien käytön rajoittavin tekijä on niiden saatavuus. Toiset taas miettivät, että mikä ihme se villiyrtti edes oikein on, ja mitä eroa sillä on kaupan vihannestiskien valikoimiin verrattuna? Villiyrtti on ravintokäyttöön kelpaava kasvi, joka kasvaa luonnossa vapaana. Sillä ei siis ole viljeltyihin yrtteihin mitään muuta maagista eroa, ja esimerkiksi useat meillä Suomessa saatavat kaupassa myytävät viljellyt lajit ovat etelämmässä myös luonnosta löytyviä villiyrttejä. Suomessakin esimerkiksi ruohosipulia, minttua, mäkimeiramia ja kuminaa kasvaa myös paikoitellen villinä. Vastaavasti monia villiyrtti -nimikkeen alle lajiteltuja kauppayrttejä, kuten vaikkapa nokkosta ja väinönputkea, myös viljellään kaupalliseen käyttöön.

Villiyrttien saatavuus on viime vuosina parantunut jonkin verran, ja kannattaa tutustua esimerkiksi erilaisten ekokauppojen kuten Ekolon tai Ruohonjuuren valikoimiin sekä tiedustella villiyrttien saatavuutta. Kaupan olevien kuivattujen villiyrttien lisäksi parasta on tietysti käydä itse yrttienkeruuretkellä keväästä ja alkukesästä ja siten kerätä itse tuoreet yrtit käyttöön. Mutta pieni varoituksen sana: Kerää ehdottomasti ainoastaan sellaisia villiyrttejä, jotka varmasti tunnistat, sillä luonnosta löytyy myös monia tappavan myrkyllisiä kasveja! Villikataja tulee järjestämään taas ensi vuonna Villiyrttikursseja ja opastettuja villiyrttiretkiä, joten mikäli tunnet tarvetta parantaa villiyrttien tuntemustasi, tervetuloa mukaan! Villiyrttitietouttaan voi luonnollisesti parantaa myös vaikkapa lähtemällä yrttien tunnistamiseen ja keruuseen perehtyneen ystävän kanssa yhdessä keruuretkelle. Myös erinäisistä kansanopistoista, työväenopistoista ja järjestöiltä voi tiedustella, kuuluuko villiyrttien opettelu kurssi- tai tapahtumavalikoimaan.

Mesiangervoa (vasemmalla) yrttihaudukkeeksi ja maisteeksi leivontaan.

Villiyrttejä käyttämällä pääsee osaltaan lisäämään lähiruoan osuutta ruokavaliossaan ja hyödyntämään monia terveellisiä vitamiineja sekä hivenaineita, joita noissa luonnon aarteissa piilee. Esimerkiksi mesiangervossa on tulehduksia ja päänsärkyä helpottavia salisylaatteja ja C-vitamiinia, siankärsämössä salisyylihappoa, lukuisia hivenaineita sekä flavonoideja ja ihmekasvi nokkosesta löytyy rautaa, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia, folaattia sekä E-, A- ja C-vitamiineja. Villiyrttien monista hyvistä puolista huolimatta niiden ylenmääräiseen käyttöön ei silti kannata suin päin innostua, sillä monissa kasveissa voi esimerkiksi kasvupaikasta tai kasvin omasta selviytymistrategiasta (tuholaistorjunta, kilpailu elintilasta muiden kasvien kanssa) johtuen olla myös jonkin verran haitallisia aineita, jotka pitkäaikaisessa säännöllisessä käytössä voivat kertyä elimistöön nopeammin, kuin se niitä ehtii poistaa. Käyttämiään yrttejä kannattaakin vaihdella, eikä käyttää pelkästään mitään yksittäistä kasvilajia. Osin näistäkin syistä johtuen myöskään villiyrttien käyttö sairauksien lääkinnässä ensisijaisena lääkintäkeinona ei mielestäni ole viisasta.

Järkevästi käyttäen ja eri kasvilajeja vuorotellen villiyrteistä saakin mitä oivallisimman lisän ruokavalioonsa ja pääsee nauttimaan näiden luonnon aarteiden lukuisista hyvistä vaikutuksista niin omaan terveyteensä kuin ympäristöönsäkin.

-Lily

maanantai 17. lokakuuta 2011

Aarteenetsintää

Teetä ja kätkövihjekuoria.

Testasimme viime viikolla lodjuilua eli aarteenetsintää palvelutuotteena. Järjestimme maastoon neljä lodjua, joille ohjasimme testiryhmämme erilaisin vihjein ja arvoituksin. Lodjuina toimivista muovirasioista ryhmä löysi aina seuraavan lodjun sijainnista kertovan vihjeen, jonka ratkaistuaan pääsivät suunnistamaan kohti seuraavaa kätköä. Testiryhmän suunnistaessa maastossa jännitimme Annukan kanssa laavulla sitä, aukeavatko vihjeet ryhmäläisille, vai eksyvätkö he kenties lopullisesti metsään tai joutuvat johonkin kamalaan onnettomuuteen. Nuotion äärellä kun oli aikaa antaa mielikuvituksen lentää ja huonojen juttujen kukkia.

Nuotio(ntökkimis)mestari Partanen.

Onneksi ryhmä selvitti lopulta pienen väliopastuksen jälkeen kaikkien kätköjen sijainnin ja pääsimme nauttimaan eväistä. Evästelyn aikana saimme testiryhmältä paljon hyvää ja rakentavaa palautetta kätköjen löydettävyydestä, vihjeistä, eväistä ja käytännön järjestelyistä. Nyt olemme lodjuilunkin suhteen päässeet testaamaan konseptiamme ja palautteen perusteella pääsemme hiomaan tästä virkistystuokio-ohjelmanumerostamme vielä entistäkin parempaa ja kokonaisvaltaisempaa luontoelämystä.


Ja mikä tietysti kaikkein parhainta: kaikilla oli kivaa ja saimme nauttia syksyisen kauniissa luonnossa liikkumisesta sekä hyvistä retkieväistä!

-Lily








Eväinä tarjoiltiin muun muassa nuotioruokana kasvis-lihapullavartaita, sekä villiyrttituorejuustolla siveltyjä sämpylöitä.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Veden varassa


Imatrankosken kuohut, uomassa myös vesivoimala. Kuva: Tuukka Partanen

YK:n suosituksen mukaan hyvän elämänlaadun ylläpito vaatii 80 litraa käyttövettä päivässä henkeä kohden. Suomessa käytetään keskimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa. Tavoitetaso olisi meilläkin noin 130 litraa päivässä eli petrattavaa löytyisi kyllä vielä. Veden lämmittäminen kuluttaa myös keskimäärin noin viidenneksen asuinrakennusten keskimääräisestä energiankulutuksesta eli lämpimän veden käytön tarkkailu on erityisen tärkeää, mikäli haluaa tehostaa energiankäyttöään ja säästää niin ympäristöä kuin rahaakin. Veden kulutuksesta voikin yleensä helposti nipistää ilman, että tarvitsisi kokea varsinaisesti tinkiä mistään oleellisesta elämässään. Enemmänkin kyse on vedenkäytön järkeistämisestä ja huolellisuudesta arkipuuhissa.

Veden säästämisessä ollaan yksinkertaisten asioiden äärellä. Veden ei kannata antaa valua tarpeettomasti silloin kun tiskaa, pesee hampaita tai käy suihkussa. Viiden minuutin suihkukäynti kuluttaa noin 60 litraa, ammeessa kylpeminen puolestaa noin viisi kertaa enemmän.

Jos kykenee valitsemaan kylpyhuoneen tai wc-tilojen vesikalusteet, uuteen tekniikkaan satsaamalla saa säästettyä vettä melkoisesti. Esimerkiksi uudet suihkut tai esimerkiksi wc-istuimet pystyvät säästämään vettä vanhoihin kalusteisiin verrattuna huomattavasti. Suihkuun on asennettavissa kuristimia tai vettä säästäviä suihkupäitä, jotka mallista riippuen säästävät vettä 30-70 % alkuperäiseen virtaamaan verrattuna. Suihkukäynnillä harvemmin muutosta edes huomaa, mutta arvokkaan lämmitetyn veden määrä laskee huomattavasti.



Kuva: Wikimedia Commons

Myös pienetkin vesivuodot kannattaa korjauttaa heti. Mikäli esimerkiksi wc-istuin tiputtaa vettä tiheänä tippavuotona, se tarkoittaa vuodessa noin 30 kuutiometrin verran hukkaan valunutta vettä. Hintaa tälle lystille kertyy vuodessa noin 100 euroa. Veden vuotoa ei välttämättä huomaa edes ennen kuin saa vesilaskun käsiinsä, joten hanoja ja wc-istuimia kannattaa pitää silmällä ja puuttua pieneenkin tiputteluun.

Mikäli mahdollista, kannattaa asuntoihin hankkia huoneistokohtaiset vesimittarit. Mittareiden asentaminen aiheuttaa omat kulunsa, mutta ne yleensä pudottavat vedenkulutusta. Vedenkulutuksen on todettu mittareiden myötä pienentyvän 15-20 %. 155 litran keskikulutuksella 20 % pudotus tiputtaisi keskikulutuksen jo reilusti alle asetetun 130 litran keskimääräisen tavoitetason.

Vedensäätöterveisin,

-Annukka

perjantai 14. lokakuuta 2011

Vähemmän sähköä, enemmän valoa ja virtaa elämään


Perjantaina pohditaan sähkön käyttöä ja kulutusta. Varsinkin näin pohjolassa asuessa suurimman osan vuotta käytössä olevat valon- ja lämmönlähteet nielaisevat hurjan osuuden kuluttamastamme energiasta. Sähkönkulutus saattaa tuntua viikon teemoista siltä, josta on hankalinta säästää, varsinkin jos omat sähkölaitteet ovat jo markkinoiden pieniruokaisimpia ja valot sammutetaan aina, jos huoneissa ei oleskella. Millaisia säästökeinoja jää jäljelle?

Työpaikkojen sähkönkulutuksessa olisi monessakin paikassa varaa tinkiä, ihan jo ympäristön hyväksi (puhumattakaan rahallisesta säästöstä). Valaistusratkaisuissa voi siirtyä käyttämään pieniruokaisia ledejä ja energiansäästölamppuja, sekä hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan päivänvaloa. Ei niitä valoja aurinkoisena kesäpäivänä tarvitse pitää päällä, riittää kun avaa kaihtimet! Myös työpaikan näyttöpäätteet, monitoimilaitteet ja muut sähkövimpaimet voi päivittää energiatehokkaisiin versioihin.

Kotona voi puolestaan tehdä vähitellen muutoksia kohti vähäsähköisempää elintapaa. Ruoan voi lämmittää mikrossa uunin tai lieden sijaan, samoin veden voi keittää vedenkeittimellä. Turhat valot tietysti tulee sammuttaa tyhjistä huoneista, mutta tämän lisäksi kodin valaisinratkaisut voi suunnitella käytön ja vuorokauden mukaan. Esimerkiksi iltaisin voisi hyvin siirtyä hämärämpään valaistukseen muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tällöin myös elimistö rauhoittuu unen tuloon ja nukahtaminen on helpompaa. Itse ainakin rauhoitun paljon nopeammin uneen, mikäli iltaisin hämärrän valaistusta hyvissä ajoin. Kirkkaiden ja keinotekoisten valojen tilalla poltan usein kynttilöitä. Niiden ihanan pehmeä, elävä valo tuo vielä paljon enemmän tunnelmaakin talvi-iltoihin. Mikäli omistaisin takan, siinä varmasti palaisi myös tuli säännöllisesti. Näin säästäisin energiaa paitsi valaistukseen käytettävässä sähkössä, myös lämmitysratkaisuissa.

Valaistuksen lisäksi energiaa voi säästää myös tarkkailemalla omien sähkölaitteidensa kulutusta ja käyttöä. Jääkaapit ja pakastimet tulee avata ja sulkea nopeasti ja säännöllinen sulatus, puhdistus sekä pölyjen imuroiminen pienentävät laitteiden sähkönkulutusta. Myös suurien pakastettavien kerta-annosten jäähdyttäminen ennen pakkaseen laittoa pienentää energiankulutusta siihen verrattuna, että pakastimeen laitetaan kuumaa tai huoneenlämpöistä tavaraa.

Sähkön käyttöä voi siis vähentää monin tavoin, vaikkei aluksi siltä ehkä tunnukaan. Joten eiköhän oteta siivouslistalle jääkaapin sekä pakastimen taustat ja sytytellä pimeiden iltojen valoksi ja tunnelmanluojiksi takkatulia sekä kynttilöitä!

-Lily


Sähkölinjakuva Wikimedia Commons

torstai 13. lokakuuta 2011

Ostoksilla ympäristömerkkiviidakossa

Eilen pohdittiin, miten suoraan vähentää ostotavaran tarvetta. Entäs kun jotakin on kuitenkin hankittava, mutta haluaisi silti minimoida ostostensa vaikutuksen ympäristöön? Nykypäivänä ympäristöystävällisyys on kilpailuvaltti, jota yritykset käyttävät markkinoinnissaan. Esimerkiksi kodinkoneiden energiatehokkuus ja ympäristöystävällisyys ovat kuluttajien vaatimia seikkoja, jotka myös säästävät kuluttajan arjessa rahaa. Niinpä moni yritys kiinnittääkin niihin huomiota tuotteissaan. Ostaja voi kuitenkin tuntea olevansa eksyksissä erilaisten ympäristömerkintöjen ja energiatehokkuuslausuntojen maailmassa. Miten tietää, onko tuote oikeasti ympäristöystävällinen vai onko vihreä markkinointi vain yrityksen mainoskikka? Yksi turvallinen vaihtoehto on turvautua virallisiin ympäristömerkkeihin.

Pohjoismainen ympäristömerkki Joutsenmerkki lienee yksi tunnetuimmista ympäristömerkeistä suomalaiselle kuluttajalle. Eri tuoteryhmille on laadittu omat kriteerinsä, jotka ottavat huomioon valmistuksessa käytettyjen luonnonvarojen ja energian kulutuksen, haitalliset päästöt, melun, hajun, jätteet ja tuotteen mahdollisuudet hyötykäyttöön. Kriteerit laatii asiantuntijaryhmä. Merkkiä annettaessa arvioidaan tuotteen koko elinkaarta aina valmistuksesta jakeluun ja käytöstä tuotteen hävittämiseen tai kierrättämiseen. Merkin lisäksi tuotteesta löytyy lyhyt teksti, jossa kerrotaan, miten tuote on ympäristöystävällisempi muihin vastaaviin tuotteisiin verrattuna.

Joutsenmerkkiä vastaava, mutta laajemmalla alueella käytetty ja Suomessa vähemmän tunnettu on EU:n oma ympäristömerkki. Sekin tarkastelee tuotteen koko elinkaaren aikana syntyviä ympäristövaikutuksia. Se on vahvistettu 27 eri tuoteryhmälle. Merkin tavoitteena on lisätä ympäristöystävällisten tuotteiden kehittämistä, valmistusta, markkinointia ja kysyntää.

Energiamerkki kertoo laitteiden energiankulutuksesta ja suorituskyvystä. Se on nykyisin pakollinen kylmälaitteissa, pyykinpesukoneissa, uuneissa, kuivausrummuissa sekä astianpesukoneissa. Merkinnän avulla voi helposti vertailla koneiden energiankäyttöä ja valikoida laitteen, joka kuluttaa muita vähemmän energiaa. Merkintä tuokin tietoja kätevästi ja helpossa muodossa kuluttajan saataville.
Itse huomasin tiskikonehankintoja tehdessäni tämän konkreettisesti. Edessäni oli kaksi konetta, joiden hintaluokka vastasi haluamaani. Ilman energiamerkintöjä valinnan tekemiseksi minun olisi pitänyt perehtyä laitteiden teknisiin tietoihin, enkä silti välttämättä olisi saanut yhtä kattavaa tietoa kuin sain merkistä yhdellä vilkaisulla. Toisen tiskikoneen energialuokka oli E ja pesutulos uskomaton G. Toisella energialuokka sekä pesutulos olivat kumpainenkin A. Ei ollut kovin vaikea päättää, kumman valmistajan koneeseen rahani tahdoin pistää. Hintaeroa laitteilla ei juurikaan ollut.

Kohtalaisen uusi merkintä, vuonna 1998 ilmestynyt Norppaenergia-merkki, on tällä viikolla hyvinkin ajankohtainen. Se myönnetään vihreälle sähkölle ja se onkin Suomen ainoa energian ympäristömerkki. Vihreällä sähköllä tarkoitetaan, että energia on tuotettu kokonaan uusiutuvilla energialähteillä. Tällaisia energialähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, bioenergia tai aurinkoenergia. Merkin tarkoituksena on lisätä tietoa energiantuotannon ympäristövaikutuksista.

Markkinoilla vilahtelee myös suuri määrä erilaisia ympäristömerkkejä sekä muita vastaavia, joilla vakuutetaan tuotteen olevan ympäristöystävällinen. Osaa merkeistä ei valvota lainkaan tai niiden myöntämisperusteet voivat olla sangen kirjavat. Virallisia ympäristömerkkituotteita ostamalla voi varmistua siitä, että tuotteet todella täyttävät kriteerit, eivätkä vihreät lupaukset ole vain osa yrityksen markkinointia kouriintuvien tekojen sijasta.

-Annukka

Linkkejä:

Suomen ympäristökeskuksen sivut ympäristömerkeistä
Kuluttajaviraston Eko-ostajan opas

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Materiaalitehokkuutta metsästämässä

Kuva: Wikimedia Commons

Energian säästämisestä puhuttaessa muistetaan yleensä mainita materiaalitehokkuus. Mitä sillä sitten oikein tarkoitetaan? Kaikkein yksinkertaisimmillaan materiaalien käyttöä voi tehostaa ostamalla vähemmän. Nykypäivänä moni kokee ympärillään olevan tavaravyöryn ahdistavana ja tuskailee pursuavien kaappien kanssa. Vähemmälläkin tulee toimeen. Itse olin viime vuonna viitisen kuukautta töissä Sotkamossa. Koska saatoin viedä mukanani vain vähän tavaraa, pelkäsin väliaikaisen majoitukseni olevan kovin karu ja epäviihtyisä. Mukaan lähtikin lähinnä valokuvia rakkaista ja muutama henkilökohtaisesti tärkeä esine ja kirja. Huomasin kuitenkin äkkiä pitäväni asuntolahuoneeni avaruutta ja tavaroiden vähäistä määrää rentouttavana. Kotiin päästyäni päätinkin pistää sinne kertyneitä ylimääräisiä tavaroita kiertoon.

Kaikkea ei tarvitse aina omistaa. Tavaroita voi ostaa yhteisiksi tai lainata harvemmin tarvitsemiaan asioita kavereiltaan ja tutuiltaan. Asioita voi myös vuokrata. Itse asuin yliopisto-opiskelujeni ajan Jyväskylässä Kortepohjan ylioppilaskylässä. Siellä toimi lainauspalvelu, jonka kautta saattoi lainata kotiinsa esimerkiksi erilaisia työkaluja tai vaikkapa ompelukonetta pientä maksua vastaan. Lähekkäin opiskelukavereiden kanssa asuessa myös tavaroiden lainaaminen oli helppoa. Alakerran naapurini kävi lainaamassa minulta sähkövatkainta ja minä taas lainasin häneltä keittiövaakaa. Kummankaan ei tarvinnut ostaa kaikkia keittiövempeleitä kaappejaan tukkimaan, kun naapurista sai lainaan tarvitsemansa. Fyysinen omistaminen ei myöskään ole aina nykypäivänä välttämättömyys. Elokuvia, pelejä ja musiikkia voi puolestaan ostaa sähköisessä muodossa ilman tilaa vieviä koteloita ja kansia.

Tavaroita hankkiessa kannattaa pohtia, miten pitkä käyttöikä jollakin tuotteella on, onko sitä mahdollista korjata ja voiko tavaraa käyttää uudelleen tai kierrättää sen elinkaaren ollessa lopussa. Itse olen esimerkiksi vaihtanut hiljakseen kotona tiskirätit kokonaan itse virkattuihin ja neulottuihin rätteihin, jotka voin pestä muun pyykin kanssa. Pienet rätit sujahtavat pesukoneeseen helposti muun likapyykin joukkoon ja niitä voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Ikuisia toki eivät nekään ole käyttöiältään, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olisin ehtinyt käyttää jo melkoisen pinon kertakäyttöisiä rättejä. Lisäksi esteetikkona täytyy todeta, että itse virkatut rätit ovat yksinkertaisesti kauniita! Myös shampoot ja kasvosaippuat ostan nykyisin luonnonkosmetiikkana ja ne myydäänkin kiinteinä paloina. Pakkausjäte on minimoitu, eikä tuotteen loppuessa käteen jää tyhjää pulloa tai purkkia, kuten tavallisten tuotteiden kanssa.

Ihmisten arki poikkeaa toisistaan ja se mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi omalle kohdalle. Jokainen voikin pohtia omassa arjessaan, millaisilla pienillä teoilla voisi muuttaa juuri sitä omaa kulutustaan kestävämpään suuntaan. Käykö välillä ostoksilla kirpputorilla uuden tavaran haalimisen sijasta, vaihtaako vauvansa kertakäyttövaipat kestoversioihin, lainaako tarvittaessa työkalupakkiaan naapurille vai vaihtaako vaikka kaupan muovikassit kankaisiin kestokasseihin. Vaihtoehtoja on satoja ja jokaiselle löytyy varmasti omaan elämäntilanteeseen sopivia keinoja. Maailmanpelastamisen ei tarvitse olla suuria sanoja ja paatosta, vaan yksinkertaisia ja arkisia valintoja.
Kuva: Wikimedia Commons
Tuotteiden ekologisuuteen ja energiatehokkuuteen vaikuttaa myös niiden historia ennen kaupan hyllylle päätymistä. Tuotteiden valmistus saattaa viedä runsaasti energiaa ja luonnonvaroja. Myös sillä on väliä, miten tuotteiden valmistuksen vaatima energia tuotetaan: käytetäänkö fossiilisia polttoaineita vai uusiutuvia energialähteitä? Tuotteen valmistusmaallakin on merkitystä, sillä kaukaa tuotujen tuotteiden kuljettaminen Suomeen kuluttaa usein runsaasti energiaa. Tästäkin syystä kannattaa suosia kotimaisia tuotteita ja etenkin lähituottajia.

Suomessa jo lainsäädäntö vaatii, että kotitaloudet kierrättävät jätteensä. Kierrätyksestä on myös tehtyä niin helppoa, ettei se vaadi asukkailta paljoa. Lisäksi
kierrättäminen säästää selvää rahaa. Mikäli jätteensä jättää lajittelematta, saa pian lisälaskun jätteiden käsittelyfirmalta. Kerrostalossa vaikutus kertautuu: jos yksikin asunto jättää lajittelematta jätteensä, kaikki maksavat kohonneina käyttökuluina vuokrassaan tuota kohonnutta jätteenkäsittelymaksua.

Toivon mukaan jokainen voi löytää oman tapansa vähentää tavaroiden tarvetta arjessaan ja tehostaa jo käytetyn kierrätystä!

-Annukka


Linkkejä ja aiheeseen liittyvää:

Maailmalta ilmiönä tullut tavarahaaste on rantautunut Suomeenkin. Vehmas Assemblyn 100 tavaraa -projekti haastaa ajattelemaan uudelleen omistamista ja kotona pyöriviä tavararöykkiöitä. Moni tavaramääräänsä vähemmänkin karsinut on kokenut projektin arkea helpottavana ja vapauttavana.

Kaksi todella suuria kierrätyskelvotonta jätettä aiheuttavaa kohdetta ovat lasten vaipat ja naisten käyttämät terveyssiteet. Vauvan kanssa jätettä voi vähentää kestovaippailun avulla ja naiset voivat käyttää esimerkiksi kuukautiskuppia tai kestositeitä. Kestovaippailun sivut löytyvät täältä ja Kuukuppikunnan sivut taas täältä.

Kodin eri toiminnoista syntyvää jätettä voi hyödyntää monin eri tavoin. Sitä voi esimerkiksi käyttää Risulinnun tapaan kierrätysaskartelussa tai vaikkapa Lady Näpertäjän esimerkkiä seuraten kierrätysompelussa.

Kotimainen Soap Factory valmistaa käsintehtyjä saippuoita, joissa pakkausmateriaalin määrää on pyritty minimoimaan. Valmistuksessa käytetään luomuraaka-aineita aina kun se on mahdollista. Valikoimiin kuuluu myös esimerkiksi pesupähkinöitä.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Liikenne & liikkuminen


Näin tiistain teemana Energiansäästöviikolla on liikenne ja liikkuminen. Liikkuminen paikasta toiseen haukkaa useimpien ihmisten kohdalla suuren määrän energiaa. Töihin liikutaan autolla, työmatkoja, seminaareja ja konferensseja järjestetään ympäri maailmaa, lomamatkoille lennetään kauas etelän lämpöön tai idän ihmeiden luo ja kauppareissut markettien tarjonnan ääreenkin tehdään useimmiten näppärästi autoillen.


Liikkumisessa voisi suosia energiaa säästävästi pyöräilyä ja kävelyä, esimerkiksi työmatkojen osalta. Samoin kimppakyytien sopiminen säästää energiaa. Villikatajan voimin olemme virittelemässä ystäväpiiriimme käsitettä "Kauppakeskiviikko", jolloin pakkaisimme Annukan auton täyteen ystäviä ja huristelisimme täyden autolastillisen kanssa marketeille ruokaostoksille. Myös kaikki Villikatajan reissut olemme tehneet yhdellä autolla, silloin kun on ollut kyse niin pitkistä matkoista, ettemme ole järkevästi päässeet kulkemaan pyöräillen tai kävellen. Itse suosin myös julkista liikennettä, siitäkin huolimatta että Jyväskylän julkisen liikenteen hinta-laatusuhteessa olisi vielä hyvin paljon kehitettävää (puhumattakaan nyt VR:n tilanteesta). Auton käytössä kannattaa suosia taloudellista ajotapaa, ja mikäli uuden menopelin hankkiminen on ajankohtaista, ykkösvaihtoehtoina ovat tietysti energiatehokkaat ja ympäristöystävälliset mallit.




Pidämme toisinaan myös sähköisiä palavereja internetin välityksellä kotoa käsin, jolloin meidän ei tarvitse aina lähteä liikkeelle keskinäisiä tapaamisia varten. Erilaiset sähköiset palaverit ja etätyömahdollisuuksien joustava käyttö olisi hyvä tapa säästää energiaa työpaikoilla laajemminkin, varsinkin kansainvälisten tapaamisten korvaajina tai täydentäjinä. En väitä, etteikö kansainvälisillä tapaamisilla olisi tärkeä sijansa varsinkin tiedemaailmassa sosiaalisina tapahtumina ja mahdollisuutena luoda suhteita, mutta kyllä näitäkin voisi järkeistää ja järjestää myös sähköisiä tapaamisia. Etätyö mahdollistuu nykyajan tekniikalla jo monella alalla, mutta vaarana toisaalta on aina se, että työntekijä päätyy tekemään töitä iltaisin varsinaisen työajan ulkopuolella, usein palkatta, ja joutuu olemaan 24/7 tavoitettavissa. Mielestäni järkevät etätyömahdollisuudet ovat sellaisia, joissa etätyönteko korvaa varsinaisella työajalla ja työpaikalla tehtävän työn.

Omilla valinnoillaan voi liikkumisenkin osalta siis vaikuttaa paljon energian kulutukseen ja säästöön, ja suosimalla kestäviä, energiapihejä tapoja, saada paljon hyvää aikaan!


-Lily


maanantai 10. lokakuuta 2011

Energiansäästöviikko



Tänään alkaa joka syksy viikolla 41 vietettävä Energiansäästöviikko. Ilmoittauduimme luonnollisesti Villikajatan voimin mukaan viikkoa viettämään. Näin voimme osaltamme vaikuttaa energiankin kerskakulutuksen hillitsemisen hyväksi näyttämällä esimerkkiä ja tuomalla tietoisuutta säästövinkeistä tavalliselle kuluttajalle. Energian kulutusta kun voi järkeistää jopa näin kylmässä pohjolassakin monin pienin, ja usein arkea sen kummemmin haittaamattomien, tekojen avulla.


Energiasäästöviikon aikana jokaisella viikonpäivällä on erikseen omat teemansa. Maanantain teemana on Lämmitys. Teema on ajankohtainen näin syksyisin ja varsinkin nyt, kun talvi näyttää tekevän tuloaan ryminällä. Lämmityksessä energiaa voi säästää valitsemalla pihejä ja ympäristöystävällisiä lämmitystapoja, jotka vaativat mahdollisimman vähän uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Näitä fossiilisia polttoaineita ovat öljy, turve, maakaasu sekä kivihiili. Tilalla voi suosia vaikkapa maa- sekä ilmalämpöpumppuja, puulämmitystä ja vihreää sähköä. Lisäksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan kiinnittää huomiota myös huonelämpötiloihin ja alentaa niiden huoneiden, joissa ei jatkuvasti oleskella, lämpötilaa sinne 18-20 asteen tienoille. Myös tuuletukseen kannattaa kiinnittää huomiota, ja tuulettaa reippaasti ristivedolla muutamia minuutteja sen sijaan, että jättäisi ikkunat ja ovet auki puoleksi tunniksi. Kasviharrastajilla ei yleensä tuuletus ole ongelmana, sillä ainakin itse olen kovin varovainen sen suhteen, jottei viidakkokokoelmani paleltuisi. Myös ikkunanpuitteet ja muut rakoset kannattaa näin syksyisin huolehtia kuntoon, ettei asunnossa vedä luitahyytävästi pitkän ja kylmän talven ajan.


Näistä maanantain teemoista ei näin kerrostaloasujana pääse vaikuttamaan kaikkiin kohtiin ihan samalla tavoin kuin omakotitalolaiset, mutta teemme minkä voimme. Ja tiistain teemaa, Liikenne & liikkuminen, pääsemme sitten toteuttamaan senkin edestä!


-Lily

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kynttilöitä!


Kuluneella viikolla meille tuli tilaisuus tutustua Multialla sijaitsevaan kynttiläpaja Kalevantuleen. Paja sijaitsee tunnelmallisessa Metsolan kartanossa ja houkuttelee heti ensi näkemältä astumaan peremmälle. Suuret lasi-ikkunat päästävät myymäläpuolelle valoa ja esittelevät ohikulkijalle toinen toistaan kauniimpia kynttilöitä. Ovesta sisään astuessa kynttiläpaljous ja kynttilävahan tuoksu hurmaavat heti. Pienessä myymälässä on tarjolla satamäärin kynttilöitä: on kartiota, palloa, kolmiota, tuikkua. On pientä kynttilää ja isoa kynttilää, ekologisia soijakynttilöitä ja mustanpuhuvia galaksikynttilöitä, ja löytyypä kierrätysvahoista valmistettuja ulkotuliakin. Puhumattakaan pienestä nurkkauksesta Vihreän Kosmetiikan saippuoita ja muita ihanuuksia.

Pajan ystävällinen ja valoisa yrittäjä Reeta Kunelius valittiin juuri Keuruun Vuoden Nuoreksi Yrittäjäksi ja on saanut muutenkin vuoden aikana tunnustuksia työstään. Kynttiläpaja Kalevantulelta löytyy nettikauppa ja kattava jälleenmyyjäverkosto, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan näihin käsintehtyihin, kauniisiin kynttilöihin, joihin itse ihastuin heti ensinäkemältä.

-Lily

torstai 6. lokakuuta 2011

Punajuurta pihveinä

Syksy tuo aina tullessaan erilaiset juurekset, joiden satokausi ajoittuu loppukesään. Monien juuresten sadonkorjuu on perinteisesti jätetty myöhemmälle syksyyn, sillä ne säilyvät maan suojassa ensimmäisiin pakkasiin asti. Juurekset taipuvat keittiössä moneksi ja niistä saakin monipuolista ja herkullista ruokaa. Meidän huushollimme herkutteli kahtena perättäisenä päivänä tällä viikolla punajuuripihveillä.

Punajuuripihvit

1 iso punajuuri
2 isoa porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pätkä purjoa
auringonkukansiemeniä
kurpitsansiemeniä
seesaminsiemeniä
2 kananmunaa
noin 1/2-1 dl juustoraastetta
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
yrttisekoitusta (omassani oregano, basilika, minttu, lipstikka, kirveli)
karhunlaukkaa
valkopippuria

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon mausteet. Kuori ja raasta punajuuri ja porkkanat. Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi ja lisää pihvimassan joukkoon. Viipaloi purjo ohuiksi suikaleiksi ja sekoita se massaan. Voit ripotella joukkoon myös siemeniä oman makusi mukaan. Omassa versiossani mukaan lähtivät kaikki siemenet, joita kaapissa sattui olemaan eli seesamia, kurpitsaa ja auringonkukkaa. Sekoita vielä joukkoon juustoraastetta massaa kiinteyttämään. Sekoita tasaiseksi ja nostele lusikan avulla leivinpaperille tasaisia pihvejä. Annoksesta tulee noin yksi pellillinen pihvejä. Pihvit paistetaan noin 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on hieman ruskettunut.



Meillä pihvit tarjoiltiin kermaisen kantarellikastikkeen ja kevyesti wokattujen kasvisten kanssa.

-Annukka

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Syksyinen suo

Minä vietin pitkälti koko eilisen päivän suolla. Kyseessä oli tuttu räme, jossa olimme käyneet avokin kanssa ennenkin karpaloita keräämässä. Tällä kertaa varustauduimme koko päivän kestävälle retkelle. Koetin aamusta tavoitella Lilya mukaan reissulle, mutta neiti oli väsyksissä flunssan ja edellisen illan kalliokiipeilyn jäljiltä. Siispä suuntasimme suolle kaksistaan auringon paistaessa täydeltä terältä.





Sää muuttui jossakin vaiheessa päivää pilvisemmäksi ja ylle sai jo kiskoa enemmän vaatetta. Kun nälkä alkoi kaivella, iskimme trangian tulille ja teimme ruokaa. Kotiin lähdimme vasta iltasella, kun aurinko alkoi laskea. Soilla on aivan oma, rauhoittava tunnelmansa, josta itse nautin suunnattomasti. Näimme myös auran joutsenia ja kuuntelimme niiden huutoja istuessamme mättäillä. Ihmisiin emme törmänneet koko matkamme aikana kertaakaan.

Mitä karpalosta sitten voi tehdä? Miltei mitä tahansa. Sitä voi käyttää sellaisinaan, tehdä kiisseleitä, mehuja tai hilloja. Marjat säilyvät myös hyvin puolukan tapaan viileässä survoksena sisältämänsä bentsoehapon vuoksi.

Itse keittelin osan karpaloista hilloksi yhdessä ylimääräisten karviaisten, porkkanan ja kurpitsan kanssa. Määrät ovat suuntaa-antavia ja niitä voi jokainen muokkailla omaan makuunsa sopivammiksi. Hillo onnistuu varmasti myös pelkistä karpaloista ja porkkanasta tai kurpitsasta, minä vain halusin käyttää pois ylimääräisinä nurkissa lojuvat ainekset. Kurpitsa ja porkkana toimivat massan tuojina ja pehmentävät kirpeitä marjoja.


Syyshillo

1 litra karpaloita
1 litra karviaisia
800 grammaa kurpitsaa
800 grammaa porkkanaa
~700-800 grammaa hillosokeria

Kuori ja paloittele porkkanat ja kurpitsa kattilaan. Lisää vettä 1-2 dl. Keitä, kunnes porkkana ja kurpitsa alkavat hieman pehmetä. Lisää tässä vaiheessa karpalot ja karviaiset. Jatka kuumentamista, kunnes karpalot alkavat poksahdella ja ovat selvästi pehmenneet. Soseuta koko helahoito sauvasekoittimella. Lisää hillosokeri ja jatka keittelyä hiljaisella lämmöllä noin 10 minuuttia. Keittiövaakani oli Lilylla lainassa, mutta arvioisin käyttäneeni hillosokeria noin 700-800 grammaa. Kun olet saanut hillon keitetyksi, purkita se puhtaisiin purkkeihin (Itse käytän kuumaa vettä purkkien desinfioimiseen ja kannet keitän erikseen). Hillo on yleensä tässä vaiheessa sangen juoksevaista, tästä ei kannata hämmentyä. Kun purkit ovat jäähtyneet, ne voi siirtää viileään säilytykseen. Noin vuorokaudessa hillo on jähmettynyt. Oma versioni oli mukavan kirpeää, mutta kuitenkin kyllin makeaa normaalin käyttöön.



Toisena projektina marjoista höyryteltiin mehua Mehumaijan suosiollisella avustuksella. Me saimme oman versiomme miehekkeeni isovanhemmilta tänä syksynä. He epäilivät, etteivät enää jaksa mehuja keitellä, joten maija jäi kodittomaksi. Me taas olimme moista vailla, joten otimme uuden perheenjäsenen vastaan iloisina. Kierrätystä hyödyllisimmillään ja parhaimmillaan siis.

Mehumaijan käytön olen oppinut jo nuorena tyttönä lapsuudenkodissani. Meillä jokaiseen elokuuhun kuului viinimarjojen keittely mehuiksi. Niinpä tuntui hieman erikoiselta, mutta luontevalta sitten omassa kodissa laittaa mehumaija tulille ja kuumentaa pullot uunissa.

Lyhyet käytännön vinkit mehustukseen

Toiset lisäävät sokerin marjojen kanssa mehumaijan yläosaan, toiset taas tahtovat lopuksi keittää syntyneen mehun ja sokerin valmiiksi kattilassa. Kumpikin tapa onnistuu hyvin. Sokerin määrä riippuu omista mieltymyksistä ja käytetystä marjasta. Lisäksi korkeampi sokeripitoisuus lisää jonkin verran säilyvyyttä, vaikka toki epäterveellisempää onkin muutoin. Itse pidän siitä, ettei mehu ole liian äitelää, joten käytin sokeria noin 800 grammaa.

Koska mehupulloja kuluu yleensä paljon, ne kannattaa desinfioida kerralla tai parilla uunissa. Pullot kannattaa laittaa kylmään tai haaleaan uuniin, jonka lämpötila nostetaan sitten 120 asteeseen. Tämä siitä syystä, ettei äkillinen lämpötilan muutos rikkoisi pulloja. Pulloja pidetään 120 asteessa 10 minuuttia.

Kumikorkit kannattaa keittää kattilassa ja nostaa sieltä suoraan kuumina pullojen suille.

Mehumaijan alakattilan vesimäärä kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Minä olen ainakin onnistunut kertaalleen kiehuttamaan kattilan kuivaksi asti. Vettä kuluu yllättävän paljon mehustettaessa etenkin kovakuorisempia marjoja.

Marjojen perkeet eli yläosaan kertyvät kuoret ja siemenet voi hyötykäyttää. Ne voi pakastaa ja niitä voi käyttää esimerkiksi sämpylöiden tai leipien taikinan lisänä. Lisäksi massan voi tiettyjen marjojen kohdalla kuivata ja jauhaa myöhemmin marjarouheeksi, jota voi lisätä esimerkiksi jogurtin päälle.

Rattoisia hetkiä siis kaikille syyssäilöntään!

-Annukka