maanantai 26. joulukuuta 2011

Marmeladimakeisia marjoista

Kuten jo aiemmin lupailin, tässä on vihdoinkin se marmeladimakeisten ohje, jonka opin syksyllä KTT-kurssilla. Resepti on alunperin Suomen Sokerin. Tein ennen joululomalle karkuuttamista satsin tyrnimarmeladia kotiväkeä varten ja otin samalla kuvat valmistuksesta. Pahoittelen etukäteen sitä, että osasta työvaiheista ei ole kuvia, koska osoittautui jokseenkin vaikeaksi huseerata keittiössä yksinään kameran kanssa samalla kun työvaiheet vaativat ripeyttä ja tehokkuutta.


Marmeladimakeiset

21 g pektiini (Genu D 100)
45 g taloussokeri
260 g vesi
270 g tärkkelyssiirappi (voi korvata myös sokerilla)
300 g taloussokeri
1 dl marjamehu
6 g sitruunahappo (+ 6 g vesi)

Tämän satsin keittely onnistuu hyvin kolmen litran kattilassa. Ohjeen voi helposti kaksinkertaistaa, mutta se vaatii mielellään isomman kattilan. Kolmen litran kattilassa projekti onnistuu tutkitusti myös, mutta on hieman hintsua, joten suosittelen lämpimästi pienempiä keittoeriä tai isompaa kattilaa.

Pektiinin tilasin Vavesaaren tilalta. Genu D:n hinta oli alvien kanssa noin 24 euroa kilolta. Koska marmeladien teko vie kerrallaan aika vähän pektiiniä, kannattaa pussi tilata vaikka kaverin kanssa. Itse tilasin oman pussini Lilyn kanssa puoliksi.


Muita suositeltavia apuvälineitä ovat pistolämpömittari, talousvaaka, kierrevatkain ja muutama kulho. Lisäksi marmeladien valaminen vaatii astioita ja helpoiten homma käy esimerkiksi nokallisen metallikannun (kuten puolen litran tai litran desimitta) avulla.




Muotteina toimivat hyvin silikoniset jääpala- sekä suklaamuotit. Lisäksi helpointa on valaa massa suoraan esimerkiksi uunivuokaan tai muuhun tasapohjaiseen astiaan. Jähmetyttyään sen voi leikellä sopiviksi palasiksi. Muotit kannattaa jo ennen massan keittelyä asetella esille ja käyttää niiden alla leivinpaperia, jotta valuvirheet eivät päätyisi pysyväisemmäksi osaksi pöydän pintaa.

Itse ohje on kohtalaisen yksinkertainen. Parhaiten soveltuvat voimakkaat marjat, kuten tyrni tai mustaherukka. Marmeladin voi tehdä murskatuista marjoista tai väkevästi marjamehusta. Tyrnistä tehdessä olen sulattanut pakastemarjat ja paseerannut sen terässiivilän läpi niin, että olen saanut mehun erilleen. Karpalon kohdalla käytin suoraan aiemmin tekemääni höyrymehua laimentamattomana. Kannattaa kokeilla, mikä toimii parhaiten.

Sekoitetaan pektiini pienen sokerimäärän kanssa (45 g). Sen jälkeen mitataan vesi kattilaan. Levyn voi asettaa suoraan täydelle teholle. Kun vesi on hieman lämmennyt, sekoitetaan sokeri-pektiiniseos joukkoon ja sekoitetaan lyhyesti, mutta napakasti seos veteen. Seosta lämmitetään, kunnes pektiini on täydellisesti liuennut.
Joukkoon sekoitetaan seuraavaksi sokeri ja tärkkelyssiirappi. Minulla ei ollut tärkkelyssiirappia, joten korvasin sen vastaavalla grammamäärällä taloussokeria. Eroa lopputuloksessa en huomannut. Sekoitetaan sokeri ja siirappi seokseen tehokkaasti ja lopetetaan sekoittaminen heti, jahka aineet ovat sekaisin. Seoksen lämmittämistä jatketaan.



Keitetään seosta ja tarkkaillaan sen lämpötilaa. Seosta ei saa sekoittaa, sillä se heikentää pektiinin muodostamia sidoksia ja marmeladi jää löysäksi. Kun lämpötila on 108 astetta, lisätään marjamehu tai murskatut marjat. Varoituksen sana, tämä kannattaa tehdä oikeasti rauhallisesti ja hillitysti. Itse käytin puolipallomaista kauhaa ja valutin hissukseen mehun kattilanreunaa pitkin seokseen. Vaikka tein tämän varovaisesti, seos alkoi silti kuohua ja sylkeä tulikuumaa sokerimassaa kattilasta. Jos mehun kaataa varomattomasti, saa massan aivan varmasti silmilleen. Mehun lisäämisen jälkeen sekoitetaan taas napakasti ja lyhyesti.


Jatketaan keittämistä, kunnes seoksen lämpötila on 107,5-108,5 astetta. Lämpötilan nousua odotellessa sekoitetaan 3 grammaa sitruunahappoa 3 grammaan vettä. Jahka seos saavuttaa oikean lämpötilan, nostetaan kattila liedeltä ja lisätään sitruunahappo taas reippaasti sekoittaen. Massa kirkastuu miltei välittömästi. Tämän jälkeen on ripeys valttia, sillä massa jähmettyy todella nopeasti.


Massa kaadetaan kaatoastiaan ja aletaan valutella sitä muotteihin. Tässä saa tosiaan olla kohtalaisen ripeä (tästä syystä kuvia ei myöskään ole tarjolla). Ensikertalainen ei tahdo uskoakaan, miten nopeasti tämä tapahtuu. Turhaan jahkailuun ei olekaan aikaa. Prosessin jälkeen voi huomata, että kattila ja kaatoastia ovat täynnä jähmeää marmeladimassaa, jonka voi sitten kaapia parempiin suihin palkkioksi ahkeruudestaan.

Marmeladien annetaan jähmettyä vähintään pari tuntia ja sen jälkeen ne voi varovasti irrotella muoteistaan. Tämän jälkeen ne voi kieritellä sokerissa tai kastaa suklaaseen. Jos marmeladit laittaa sokeroinnin jälkeen purkkiin, purkki kannattaa ekana päivänä jättää raolleen, jottei sokeripinta muutu kosteaksi heti kättelyssä. 

Hauskoja kokkailuhetkiä ja hyvää joululomaa!

-Annukka

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulun viettoon...


Kuva: Tuukka Partanen (tuukki.com)

Villikataja kiittää kuluneesta vuodesta ja siirtyy joulun viettoon. 

-Annukka & Lily



maanantai 19. joulukuuta 2011

Lahjapaketti -materiaalivirtojen hallintaa vai kaatopaikkatavaran moninkertaistamista?

Läpikuultavasta kangashuivista tehty lahjakääre (kuva Wikimedia Commons).
Annukka kirjoitteli ekologisista ja eettistä vaihtoehdoista joululahjoiksi. Sopivien lahjojen löydyttyä seuraava askel on luonnollisesti lahjojen pakkaaminen. Joka vuosi pakkausjäte tukkii joulun jälkeen roskakatokset ja -laatikot ja lisää osaltaan huomattavasti ihmisten tuottamaa jätemäärää. Olisiko siis paikallaan, jos tänä jouluna antaisimmekin lahjoja, joiden pakkaamisessa on otettu huomioon syntyvän jätteen minimointi?

Viime joulun lahjapakkausta.
Lahjan paketoinnissa ensimmäinen askel on tietenkin miettiä, tarvitseeko lahja ympärilleen niin paljoa pakkausmateriaaleja, kuin tottumuksesta tulee käytettyä? Kenties lahja itsessään on jo niin kaunis, että siihen sopii vain pätkä koristenauhaa, tai pieni lahjapaperivyöte? Esimerkiksi lahjapullot tai purkit eivät useinkaan tarvitse ylenmääräisesti pakkausmateriaaleja ympärilleen. Lisäksi ne ovat jo muotonsakin puolesta hankalia paketoida kokonaan piiloon. 

Toinen vaihtoehto, ensimmäistä mitenkään poissulkematta, on pakata lahja johonkin kertakäyttöistä pakkauspaperia kestävämpään ja tarpeellisempaan. Kauniita lahjapakkauksia saa esimerkiksi erilaisista kangashuiveista ja koristeellisista pahvilaatikoista, joita molempia voi käyttää jatkossakin. Näin ollen ne ovat itsessäänkin lahjoja pelkän kertakäyttöisen lahjapaperin sijasta. Käsityöihminen voi myös ommella tai neuloa lahjalle käärepussukan tai -paketin.

Monia lahjapakkausmateriaaleja voi myös kierrättää, tai ainakin ostaa ekologisempia kierrätyspakkauspaperiversioita. Meidän suvussamme ainakin suvun vanhemmat, sota- ja pula-aikojen karaisemat edustajat kierrättävät joululahjapakkauspaperit muutamaankin kertaan. Mielestäni tämä on erittäin järkevää, joskin itse pidän enemmän lahjapapereiden kekseliäämmästä uudelleenkierrätyksestä vaikkapa pakettikorttien osana. Persoonallisia pakkausmateriaaleja voi kierrättää myös vaikkapa sanoma- ja aikakauslehdistä, lahjan saajan ja pakkauksen sisällön mukaisessa hengessä tietenkin. 

Servetistä taiteltu pakettikoriste.
Lahjapakkausten materiaalien lisäksi myös pakettikoristeita ja -kortteja miettiessä voi suosia ekologisempiä vaihtoehtoja. Pakettikoristeiksi voi käyttää esimerkiksi taiteltuja servettikukkia tai muita origamikoristeita, kanelitankoja, tähtianiksia sekä muita koristeellisia mausteita, käpyjä ja itse kierrätysmateriaaleista askarreltuja pakettikortteja. Ja tietenkään moni lahja ei edes juuri kääreitä sen kummemmin kaipaa, vaan on todella kaunis jo itsessäänkin.

Harkiten siis kauniita joululahjapaketteja askartelemaan!

-Lily

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Hyvää joulua?

Joululahjojen valitseminen ja hankkiminen on jokaisena vuonna yhtä mielenkiintoista, jännittävää ja hankalaakin. Joillekin lahjan keksiminen on tavattoman vaikeaa. Toisille taas lahjoja keksisi oitis useita, mutta sen yhden ja oikean valitseminen tuntuu lähes mahdottomalta. Toisaalta taas pelkästään vaatimus lahjasta nykypäivän massa- ja kulutushysteriassa tuntuu vähän vastenmieliseltä. Entä jos toisella on jo kaikkea, mutta lahja pitäisi silti ostaa? Entä jos konkreettisen lahjan aikoo joka tapauksessa ostaa, voisiko samalla hankkia jotakin kestävästi tuotettua tai hyvää muillekin tekevää? Näiden kysymysten äärellä itsekin herkistyneenä päätin hieman katsastaa, mitä kaikkea verkosta löytyykään joululahjapulmiin.



Animalian suloinen pupupotretti-koriste tarjoaa arjen estetiikkaa sekä mahdollisuuden vaikuttaa eläinten oikeuksiin. Vieressä komeileva Ekolon raakasuklaan valmistuspaketti puolestaan tarjoilee vaihtoehdon jokajouluisten konvehtirasioiden rinnalle. Suklaanystävä varmasti arvostaa tätä kokemusta. Cocoin kierrätyspahvista tehdyt, taitettavat kaiuttimet mahdollistavat musiikin viemisen sinne, missä itsekin liikkuu. Vain parinsadan gramman painoiset kaiuttimet on helppo kaapata mukaansa ja ne voi myös koristella itse. Hemmottelua lahjalistalle puolestaan tarjoilee Vihreän kosmetiikan sokeri-suklaakuorinta, luomutuotettuna tietenkin.

Alarivin lahjaehdotukset avaa PopPaLan vanhasta baskerista tehty laukku. Laukkuja voi tilata tilaustyönä vaikkapa käyttötiensä päähän tulleista kodin tekstiileistä. Valoa pimeisiin talvi-iltoihin tuo puolestaan Kynttiläpaja Kalevantulen soijatuikku. Suloisen pastellisävyiset tuikut on tehty kasvipohjaisesta soijavahasta ja lasikupit toimivat kätevinä kestoastioina tuikuille -ei enää ylimääräistä jätettä tyhjistä metallisista tuikkujen kuorista. Hämärissä illoissa tarpeen tulevat myös heijastimet, joita Mannerheimin lastensuojeluliitto myy. Heijastimien, kuten muidenkin tuotteiden, tuotot menevät nuorten ja lasten parissa tehtyyn vapaaehtoistyöhön. Viimeisenä rivissä on vielä Globe Hopen laukku Hertta. Se valmistetaan Ruotsin armeijan vanhoista sarkatakeista.



Lahjoja voi antaa myös täysin aineettomina. Suomen luonnonsuojeluliitto on koonnut sivuilleen kattavan vinkkilistan siitä, miten voisi lähimmäisiään ilahduttaa joko täysin aineettomasti tai ainakin vähemmän luonnonvaroja kuluttaen. Esimerkiksi yhdessä vietetty aika, pistokas viherkasvista, sarjalippu uimahalliin tai hierojakäynti voi olla hyvinkin tervetullut lahja. Myös käytännön apu otetaan usein mielellään vastaan ja tarjoaahan se etenkin ystävien ja sukulaisten kesken mainion tavan viettää myös hetki aikaa yhdessä. Tervetulleita voivat etenkin lapsiperheessä olla hoitoapu vanhempien livahtaessa elokuviin, ikäihmisen auttaminen pihatöissä tai vaikkapa jonkin erityiskykynsä, kuten atk-taitojen tai vaikkapa käsityölahjojen, tarjoaminen käyttöön.

Entäpä, jos tahtoisi antaa tai saada tänä vuonna lahjansa erilaisina ja kulutushysterian sijasta kantaa rahansa jonnekin, missä sitä kipeämmin tarvittaisiin? Planin kautta on mahdollista antaa lahjaksi koululaukku tarvikkeineen Laosiin. Pelastakaa lapset puolestaan tarjoilee mahdollisuuden antaa kotimaassa lapselle tai nuorelle tukiperhe, jonka kautta lapsi voi saada turvallisia ja huolettomia arkipäivän kokemuksia -ne eivät ole kaikille Suomessakaan itsestäänselvyyksiä. Kirkon ulkomaanapu puolestaan pitää lahjavalikoimissaan esimerkiksi mahdollisuutta lahjoittaa kasvimaa tai puuntaimia kehitysmaahan.

Kaikki ei ole aina ongelmatonta eettistenkään lahjojen viidakossa. Viime vuosina varsinaiseksi teemalahjaksi noussut vuohen antaminen kehitysmaan asukkaalle pitää esimerkiksi sisällään ongelmia, joita hyväntahtoiset lahjanantajat eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi. Ekoloisen blogikirjoitus avaa hieman tarkemmin vuohiin liittyvää ongelmaa, mikäli aihe jäi askarruttamaan.

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille ja toivottavasti lahjapulmat ratkeavat,

-Annukka


PS. Koetan viimeistään joululomalla saada tännekin muutamassa postauksessa vilahdelleiden marmeladimakeisten reseptin. Niitä on Googlen haun kautta jäljittänyt niin moni, että selkeästi moiselle olisi tilausta! Pysytelkää siis kuulolla, koetan saada aikaiseksi moisen piakkoin!
----


Lahjalista ja linkit:

Animalia, suloinen pupukoriste sekä muita tuotteita

Cocoi, kierrätyspahvista tehdyt kaiuttimet ja muita tuotteita

Ekolo, erilaisia ekologia tuotteita, kuten raakasuklaan valmistuspaketti, ja päivittäistavaroita

Globe Hope, Hertta-laukku sekä muita vaatteita ja asusteita

Kirkon ulkomaanapu, Toisenlaisia lahjoja, kuten kasvimaa tai puuntaimia

Kynttiläpaja Kalevantuli, soijatuikkuja ja muita kynttilätuotteita

Mannerheimin lastensuojeluliitto, heijastimia ja muita tavaroita lastensuojelutyötä tukemaan

Pelastakaa lapset, Päivä tukiperheessä ja muita lasten toiveita

Plan, koululaukku lapselle

PopPaLa, ekolaukkuja sekä kierrätyskoruja Keski-Suomesta

Vihreä kosmetiikka, suklaakuorinta kasvoille ja muuta luonnonkosmetiikkaa

lauantai 10. joulukuuta 2011

Herkkua kerkistä

Kuusenkerkkiä pakkasesta.

Viime keväänä keräsimme vähän myöhäisherännäisesti kuusenkerkkiä pakkaseen jonkin verran. Kuusenkerkkien paras keruuaikahan on, kun vuosikasvaimet eivät ole vielä ehtineet puutuä, vaan ovat taipuisia ja vaaleanvihreitä. Nyt olikin aika kaivaa kerkät pakkasesta ja keitellä varsinkin näin joulun aikaan sopivaa herkkusiirappia. Kuusenkerkkien sijaan siirappia voi keitellä myös männynkerkistä, eikä mikään estä kokeilemasta siirapin maustamista esimerkiksi katajanmarjoilla tai maustepippurilla. Taidanpa ensi keväänä kerätä kerkkiä tarpeeksi erilaisiin kokeiluihin..

Kerkkäsiirapilla voi esimerkiksi
maustaa leivonnaisia.

Kuusenkerkkäsiirappi

1 litra kuusenkerkkiä
1 litra vettä
0,5l sokeria
Liota kuusenkerkkiä vedessä yön yli (jääkaapissa, itselläni kerkät saivat liota muutaman päivän, kun en ehtinyt keitellä heti siirapiksi). Siivilöi liemi, sekoita joukkoon sokeri ja rupea keittelemään kokoon miedolla lämmöllä, välillä hämmennellen. Siirapin keittelyssä kestää noin 3-4 tuntia, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista. Siirappi on valmista, kun se on väriltään tummanruskeaa ja nestetilavuus on noin puoli litraa. Tietysti paksuus on osittain makuasiakin, joten kannattaa keitellä siirappia kokoon sen verran, mikä tuntuu itsestä parhaalta.


Kuusenkerkkäsiirappia.

Valmis siirappi on tummanruskeaa ja erittäin aromikasta, sekä säilyy hyvin jääkaapissa tai viileäkellarissa puhtaisiin purkkeihin tölkitettynä. Siirappia voi käyttää kuumaan veteen liotettuna flunssajuomaksi ja lisäksi sitä voi käyttää esimerkiksi leivonnaisiin sekä muuhun ruoanlaittoon. Itselläni on työn alla kehittelyssä "täydelliset" kuusenkerkkäleivokset, ja lisäksi minua houkuttelisi kehitellä kuusenkerkkäsiirappipohjainen glaseerauskastike tai marinadi voimakkaanmakuiselle (riista)lihalle. Näistä myöhemmin lisää!

-Lily

perjantai 9. joulukuuta 2011

Leivitettyjä fileitä

Ensimmäisenä voisin hieman avata ruokailuhistoriaani. Minä en ole vegaani, vaan aika lailla perinteinen sekasyöjä. Muutama tuttuni on kuitenkin todennut, että koska tänne ylös raapustelemani reseptit ovat pääosin lihattomia, minusta voi erheellisesti saada sen kuvan, etten lihaa suuhuni pistä. Koska en kuitenkaan koe, että perinteiset jauhelihapihvit hyödyttäisivät reseptinä lukijoita kovin paljoa, olen päättänyt rajata kirjaamani reseptit niihin, joissa esimerkiksi lihattomuus, lähiruoka tai luonnon keruutuotteet esittävät pääosaa.

Välillä mustavalkoinen ajattelu kaikissa ympäristöasioissa, kuten lihansyönnissäkin, saa minut ymmälleni ja ärtyisäksi. Ei ole kovin hedelmällistä naama punaisena huutaen tai sormi pystyssä saarnaten koettaa saada muut kääntymään vegaaneiksi. Aivan yhtä hyödytöntä ja lapsellistakin on taas ilmoittaa ryhtyvänsä vastaliikkeenä täydelliseksi lihansyöjäksi ja protestimielialalla lisätä lihansyöntiään. Loppujen lopuksi harvoin todelliset ratkaisut löytyvät vastakkainasettelusta ja ääripäistä.

Täysin vegaania minusta ei varmaan saa vielä toviin. Sitä odotellessa ja asiaa pohtiessa kuitenkin aion opetella vähentämään lihansyöntiäni. Lihan tuottaminen kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin viljan. Lisäksi lihalla on monia ympäristövaikutuksia, joita viljan tuotolla ei ole. Lihan tuotantomenetelmät eivät myöskään kestä nykyisellään lähempää tarkastelua ja tuotantoeläinten kohtelu onkin ollut järkyttävää seurattavaa.
Vegaaniksi hyppääminen on monelle tavalliselle ihmiselle melkoinen askel ja edelleen moni luulee juuri vastakkainasettelun kautta, että hänen vaihtoehtonsa on rajattu kahteen kärjistettyyn vaihtoehtoon: maailmaa tuhoava sekasyöjä tai pyhimysmäinen kasvissyöjä. Harva taho korottaa sankariksi tai planeetanpelastajaksi sitä, joka jatkaa jauhelihalaatikkonsa lihaosuutta soijarouheella tai syö kerran viikossa työpaikallaan kasvisruokaa, vaikka näitä hiljaisia toimijoita on yllättävän paljon. He vain eivät pidä melua itsestään tai näe mitään ihmeellistä puuhissaan.

Yhden tai useamman lihattoman päivän pitäminen viikossa ja lihan käytön vähentäminen on jokaisen ulottuvilla helpoin valinnoin. Me olemme oppineet jossakin vaiheessa ajattelemaan, että liha on ateriamme pääosassa ja muut ruoka-aineet ovat vain lisukkeita. Tämä on kuitenkin vain opittu seikka, jonka jokainen voi haastaa omassa arjessaan. Lihan määrää voi vähentää jokaisella ateriallaan, sitä voi osittain korvata jollakin muulla tai välillä voi kokeilla kokonaan lihattoman ruoan tekemistä.
Nämä ovat niitä pieniä valintoja, joilla on merkitystä, mutta jotka tunnutaan aina välillä unohtavan kokonaan. Ei meidän tarvitse yrittää tehdä kaikkea arjessamme ja korjata kaikkea ympärillämme kerralla. Mieluummin näen tuhannen ihmisen ottavan varoen pieniä askeleita matkalla uuteen ajattelutapaan kuin saman sakin istuvan tumput suorina uskoen, etteivät he voi vaikuttaa mihinkään tai mikä pahempaa, kokevan ettei heitä kiinnosta vaikuttaa mihinkään.

Tämän aatteen palon päälle onkin notkeaa lisätä jonkinlainen resepti kokeiltavaksi ja kasvispohjaisempaa ruokavaihtoehtoa tarjoilemaan.

Soijafileet

8 soijafilettä (kuivia)
mausteita liemen tekemiseen tai kasvisliemikuutio
0,75 dl vehnäjauhoa
1 kananmuna
0,75 dl korppujauhoa
chilipippurisekoitusta
mustapippuria
valkopippuria
merisuolaa
öljyä tai voita paistamiseen

Kiehauta fileet väljässä, maustetussa vedessä. Maustamiseen voi käyttää kasvisliemikuutiota tai maustaa liemen itse mielensä mukaan. Kun fileitä on keitetty kymmenisen minuuttia, voi ne valuttaa. Otetaan paistinpannu valmiuteen ja sen kuumenemista odotellessa laitetaan vehnäjauhot, kananmuna ja korppujauhot mausteineen kukin omaan kippoonsa. Minun korppujauhotukseni oli aika pippurista, mutta toimi mielestäni itsessään miedon soijan kanssa mainiosti.



Korppu- ja vehnäjauhojen määrää on kokemattomuudestani johtuen räikeästi liioiteltu. Käyttäkää vähemmän, jos ette tahdo ylimääräisiä ja paakkuisia jauhonjämiä.

Keitetty filee pyöräytetään ensin vehnäjauhoissa, sitten se upotetaan kananmunaan ja viimeiseksi korppujauhoihin. Sitten filee onkin valmis pannulle. Leivitys imee rasvaa, joten moista saakin käyttää paistossa tavallista enemmän. Pannu saa olla kohtalaisen lämmin ja paistaa äkäisestikin -liian viileä pannu aiheuttaa sen, että rasvaa imeytyy pintaan kohtuuttomasti ja lopputulos on jotakin vähän vähemmän houkuttelevaa. Paistelua jatketaan, kunnes fileet ovat saaneet vähän väriä pintaansa.



Valmiit leivitetyt soijafileet.

Meillä fileet tarjoiltiin valkosipulisen kermaviilidipin sekä paistettujen kasvisten kera. Mies ihastui näihin oikopäätä ja ruokalajin ainoaksi varsinaiseksi viaksi laskenkin sen, ettei soijafileepussi kestänyt meillä loppujen lopuksi kuin viikon.

-Annukka

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Luovuttajat ry.


Jyväskylän Veripalvelu

Päätimme jo marraskuussa, että haluamme käydä antamassa yhdessä hyvän mielen joululahjan. Sovimmekin tuolloin sopivan päivän kalenteristamme ja lähdimmekin maanantaina yhtä matkaa kohti Jyväskylän veripalvelua. Minä olen tökittävänä käynyt pariin otteeseen aiemminkin, Lilyn matka katkesi viime kerralla malariatesteihin, onhan nainen viettänyt lapsuuttaan malaria-alueella. Lopputuloksena oli kuitenkin, ettei vasta-aineita verestä löytynyt, joten lähdimmekin uudella tarmolla koettelemaan onneamme.

Lily jännittämässä ennen piikitystä sekä etualalla valmentava lohtukaakao

Jätimme auton Kolmikulman parkkitaloon ja lompsimme tien toiselle puolelle Veripalveluun. Jyväskylässä Veripalvelu antaa tunnin parkkihyvityksen Kolmikulman pysäköinnistä. Sen saa pyytämällä tiskiltä ja olipa asiasta muistutettu vielä lapulla toimiston tiskilläkin.

Oletimme kello yhden maanantaina olevan kohtalaisen hiljainen ajankohta, mutta liekö tiistain itsenäisyyspäivän vuoksi, paikka suorastaan kuhisi väkeä. Täyttelimme kyselylomakkeet ja jäimme jonottamaan vuoroamme sairaanhoitajan kanssa keskusteluun. Vaikka väkeä oli paikialla paljon, odotella ei kuitenkaan tarvinnut pitkään. Haastattelut ja hemoglobiinin mittaukset sujuivat nekin jouhevasti (Henkilökohtaisesti ikävin osuus koko luovutuksessa on mielestäni juurikin se hemoglobiinin mittaus). Lily sai puhtaat paperit, mutta minun 20 yksiköllä viime kerrasta pudonnut hemoglobiinini sai hoitajan suosittelemaan luovutuksen väliin jättämistä siitäkin huolimatta, että ylitin luovutusrajan. Lily arveli tässä vaiheessa epäluuloisena, että olin huiputtanut hänet paikalle vuodattamaan verta samalla kun itse ovelasti vältin piikityksen.

Itse luovutus osoittautui kuitenkin kohtalaisen kivuttomaksi ja ongelmattomaksi. Lilylla oli hoitajan mukaan helpot suonet, joten neula saatiin paikoilleen ja pussikin täyttyi viiteen minuuttiin. Hymyilevä nainen lepäili vielä hetken hörppien tuoremehua luovutuspedillä ja siirtyi sitten tankkaamaan vielä voileipää odotustilan puolelle, jossa minä olin hörppinyt kaakaotani odotellessani.

Todistettavasti elossa ja hyvinvoivana koettelemuksen jälkeenkin!

Suosittelen kaikkia käymään ainakin kerran kokeilemassa verenluovutusta. Kaikille puuha ei sovellu esimerkiksi lääkityksistä tai luovutukseen liittyvästä huonosta olosta johtuen. Verenluovutuksen soveltuvuutta itselleen on kuitenkin mahdotonta tietää, jos sitä ei kokeile joskus. Itse olen ajatellut, että koska itselleni luovutus on sopinut todella hyvin, on minulle kovin pieni vaiva raahautua vaikkapa kaupunkireissun yhteydessä lavitsalle makoilemaan. Jollekin toiselle se voi kuitenkin olla iso apu.

Luovuttajat ry. kokoontunee siis toivon mukaan jatkossakin, ensi kerralla toivon mukaan jo isommalla porukalla!

-Annukka

maanantai 5. joulukuuta 2011

Joulumarkkinoilla

Nyt viime viikonloppuna vietettiin täällä Jyväskylän Palvijongissa joulumarkkinoita. Markkinapäivät olivat lauantai ja sunnuntai, ja tietenkin innokkaana markkinakävijänä olin paikalla molempina päivinä. Ja markkinaintoisena ihmisenä unohdin tietenkin ensimmäisenä markkinapäivänä ottaa kuvia. Toisena päivänä sitten unohdin koko kameran matkasta. Tyydyn siis esittelemään jälkikäteen kuvattuja ostoksiani.

Kuvasta puuttuu vielä maukas ohra- ja vehnäjauhoista leivottu konttileipä, sekä mehiläisvahakynttilä. Edellisestä olen ehtinyt jo syömään puolet ja jälkimmäistäkin polttamaan yhden kolmasosan. Ai niin, ja myös hunajainen huulirasva on jo korkattu käyttöön. Markkinoilta löytyi muutama joululahjakin, joista parhaana kuvassa näkyvä aavikkojyrsijä jerboa. Näistä suloisista otuksista graduaan tekevä ystäväni bongasi pehmoeläimiä eräästä markkinakojusta ja mielestäni ne olivat niin somia, että ostin yhden joululahjaksi. Ei hätää, tämä ei ole mikään yllätyslahja, joten tässä ei tullut nyt tehtyä suuria paljastuksia! Ja kenties jerboa saa mukaansa pakettiin jotain vähän yllättävämpää..

Isoin markkinaostos tänä vuonna on tuo kuvassa näkyvä puukko, johon ihastuin ensimmäisenä markkinapäivänä. Jahkailin pitkään sen ostamisen kanssa, kunnes sitten sunnuntaina vähän ennen markkinoiden sulkeutumista viimein päädyin sen hankkimiseen. Onhan sitä joka biologilla puukko oltava, eikös?

Tämmöisiä hankintoja tänä vuonna, saapa nähdä mitä mukavia tuotteita löytyy seuraavilta markkinoilta.

-Lily