torstai 27. joulukuuta 2012

Pieni lomamuistutus...



Muistuttelen vielä kertaalleen näin lomapuuhien ääreltä meneillään olevasta arvonnasta, ettei se hautaudu joulun ajan postausten ahkeraan sumaan. Joululoma on selkeästi vaatinut veronsa täällä nettimaailmassa (itsekin olen lähinnä vältellyt tietokonetta), mutta silti väkeä on käynyt täällä Villiksen sivuilla ahkeraan tahtiin kuluneellakin viikolla. Käykääpä siis jakamassa ajatuksianne blogin sisällöstä ja toiveistanne tulevalle vuodelle sekä samalla ottamassa osaa arvontaan. Vielä on muutama päivä aikaa ja tällä hetkellä osallistujamäärät ovat sen verran vaatimattomat, että voin todeta korskeasti tällä hetkellä joka arvan voittavan. Osallistuminen on siis hyvinkin kannattavaa, mikäli mielii keruutuote/ekopakettia itselleen.

Palailen itse teemukin ja suklaan äärelle, nauttikaa joululomasta ja iloista uutta vuotta!

-Annukka

lauantai 22. joulukuuta 2012

"Eilinen on mennyt"

"Eilinen on mennyt. Huominen ei ole vielä tullut. Meillä on käytettävissämme vain tämä päivä. Aloittakaamme."

-äiti Teresa


Vuoden lähestyessä loppuaan sitä huomaa aina pohtivansa, mihin sitä on aikansa käyttänyt. Kulkiessani ajassa taaksepäin huomasin unohtaneeni jo monta juttua. Moni muisto toi myös hymyn huulille tai sai hymähtämään. Kaikenlaista ehdimme tehdä tämän vuoden aikana –oppia uutta, ihmetellä, tutustua uusiin ihmisiin, nauraa, levätä ja etsiä. Toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä tapahtumarikas ja saisimme kokea niin pieniä kuin suuriakin seikkailuja.

Kevättalvi oli pohtimisen aikaa. Suunnan hakemista Protomolla, hankkeen kohtalon pohdiskelua, hidastamista, ajattelua.




Kevään koittaessa hiljakseen juhlimme lähiruokaa. Tutustuimme ruokapiireihin, testasimme reseptejä, kävimme tiloilla ja rakastuimme uudelleen keväisen luontomme antimiin.




Kesällä nautimme kukista, tuoreista raaka-aineista, viljelyksistä, yrteistä ja auringosta. Kävimme puhumassa ja esittelemässä etenkin yrttikasveja. Kiertelimme myös kesäistä Suomea ihmettelemässä nähtävyyksiä kotomaassa. Annukka opetteli myös uutta elämää loppukesästä syntyneen tyttärensä kanssa Lilyn pitäessä tomerasti pyörät pyörimässä blogin puolella.









Syksyllä ihastelimme sienimetsän antimia ja nautimme hitaasta arjesta. Keruutuotehanke alkoi ottaa ensiaskeleitaan ja me keskityimme arjessa säilöntään pakaten kesän ja syksyn herkkuja talvivarastoihin.








Talven tehdessä tuloaan teimme uusia suunnitelmia, pohdimme tulevaa vuotta ja toivotimme tervetulleeksi Laurin, joka tuli meille loppuvuodeksi työharjoitteluun.




Toivotamme teille kaikille oikein ihanaa, rauhallista ja rakkauden täyttämää joulua sekä kiehtovaa uutta vuotta. Me näemme jälleen tammikuussa!

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukaramelleja

Kermatoffeen voi myös pyörittää palloiksi, kuorruttaa
kookoshiutaleilla ja asetella pieniin metallisiin konvehtivuokiin.
Taustalla voipaperiin paketoituja toffeepaloja.

Tänä jouluna olen päättänyt lahjoittaa läheisilleni herkullisia muistoja joulusta omatekoisten karamellien muodossa. Viime päivinä keittiöstä onkin leijaillut porisevien toffeepatojen makea tuoksu ja jääkaapin hyllyt ovat täyttyneet astioista, jotka ovat täynnä toffeelevyjä. Toffeen tekemiseen kannattaa varata aikaa, sillä useimmissa ohjeissa levyn annetaan jähmettyä yön yli viileässä. Poikkeuksen tästä tekee kuitenkin testaamani pähkinätoffee, joka valmistui todella nopeasti ja helposti. Tämä herkullinen toffee sopii myös keliaakikoille sekä maitoallergisille. Seuraavaksi siis jaossa tämä ihanainen ohje, sekä muutama muukin toffeeohje.

Hunajainen pähkinätoffeelevy paloiksi leikeltynä. Rosoiset reunapalat voi
pyöritellä palloiksi ja asetella konvehtivuokiin tai, kuten allekirjoittanut teki,
pistellä parempiin suihin laadunvalvonnan nimissä.

Hunajainen pähkinätoffee
(vajaan puolikkaan pellillisen kokoinen toffeelevy)

1,5dl hunajaa
2dl suolatonta ja sokeroimatonta maapähkinävoita 
1/2tl vaniljajauhetta
1/2dl kuorittuja manteleita
1/2dl cashewpähkinöitä
1/4dl hasselpähkinöitä
1/4dl pekaanipähkinöitä
2rkl kookoshiutaleita
vaaleanpunaista ruususuolaa

Murskaa pähkinät blenderillä, sauvasekoittimella tai morttelissa karkeaksi murskaksi. Pähkinöitä tulee toffeeseen yhteensä 1,5dl, joten voit halutessasi kokeilla erilaisia sekoituksia suosikkipähkinöistäsi. 

Lämmetessään hunaja vaahtoutuu.

Mittaa hunaja pinnoitetulle paistinpannulle ja lämmitä sekoittaen keskilämmöllä, kunnes se alkaa vaahdota. Jatka lämmittämistä ja sekoittamista noin 5-8 minuuttia, pidemmällä lämmittämisellä saat kovempaa toffeeta. Itse lämmittelin noin 5-6 minuuttia ja toffeesta tuli melko pehmeää. Käännä lämpö pienimmälle ja lisää pannulle pähkinävoi sekä vaniljajauhe. Maapähkinävoin sijasta voit käyttää myös esimerkiksi mantelivoita (tai tehdä oman pähkinävoin suosikkipähkinöistäsi). Sekoita massa tasaiseksi ja lämmittele hetki. Käännä lämpö pois ja sekoita joukkoon pähkinämurska sekä kookoshiutaleet. 

Tämän jälkeen massan voi annostella lusikalla silikonivuokien pohjalle tai levittää leivinpaperin päälle levyksi. Toisin kuin kermatoffeemassa, on tämä pähkinätoffee jo tässä vaiheessa kiinteämpää ja sitä pystyy melko helposti muotoilemaan haluamansa malliseksi levyksi (tai vaikkapa patukoiksi). Toffeen pinnan voi halutessaan tasoittaa kylmään veteen kastetulla veitsellä. Ripottele lopuksi pinnalle hieman ruususuolaa (karkeampi sormisuolaversio on pinnalla näyttävämpää, kuin käyttämäni hienojakoinen suola). Anna toffeen jähmettyä hetki jääkaapissa, jonka jälkeen levy on valmista leikattavaksi ja silikonimuotteihin valetut toffeet valmiita irroitettaviksi. Toffee säilyy leivinpaperiin käärittynä jääkaapissa muutaman viikon, jos ei tule syödyksi jo ennen sitä.

Tämä ihana gluteeniton, maidoton ja sokeriton ohje on alun perin peräisin Kiitos Hyvää -blogin joulukalenterin luukusta numero 3. Muokkasin hieman ohjetta omien mieltymysteni ja saatavilla olevien ainesten mukaan. Toffeohje on kivasti hieman erilainen kuin kermatoffeeohjeet yleensä ja lopputulos muistutti ainakin omasta mielestäni ihanasti suklaapatukoiden pähkinätäytteitä. Plussaa ohjeessa on myös maidottomuus ja ainesosien terveellisyys!

Pähkinätoffeen voi valaa myös silikonimuottiin. Ainakin näistä toffeesydämistä
tuli herkullisia pikkujoulutarjottavia. 


Kuusenkerkkätoffee
(noin neljäsosapellillisen kokoinen toffeelevy; levittyy hyvin suorakaiteen muotoisen leipävuoan pohjalle)

2dl kuohukermaa
2dl kuusenkerkkäsiirappia
2rkl voita

Mittaa kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan. Keittele miedolla lämmöllä, silloin tällöin hämmennellen toffeemassaa, kunnes se tummuu ja sakenee. Varmin tapa mitata toffeen valmiutta on tipauttaa muutama pisara kylmään vesilasilliseen. Kun pisarat jähmettyvät lasin pohjalle kiinteäksi, mutta helposti muovailtavaksi palloksi, on toffeeseos tarpeeksi paksua. Keittelemisessä vierähtää helposti jopa toista tuntia, riippuen hieman myös käyttämäsi kuusenkerkkäsiirapin paksuudesta.

Voitele neliskulmainen vuoka miedon makuisella ruokaöljyllä tai voilla. Päällystä vuoan pohja leivinpaperilla, jotta toffee on helpompi irrottaa. Kaada valmis toffeemassa vuokaan ja aseta jääkaapin viileyteen jähmettymään yön yli. Seuraavana päivänä toffeelevy on valmista leikattavaksi halutun kokoisiksi paloiksi. Kumoa levy leivinpaperin päälle leikkuulaudalle leikattavaksi. Palaset voi kääriä leivinpaperiin. Toffeeta säilytetään jääkaapissa.

Mahtava kuusenkerkkätoffeen ohje on napattu Jokihaka kokkaa -blogista ja olen halunnut jo pitkään testata sitä. Kuusenkerkkäsiirapin olen keittänyt itse, vinkatkaa vaikka kommentteihin, jos olette löytäneet sitä kaupasta. 

Viipaloitua kuusenkerkkätoffeeta.


Karpalo-inkivääritoffee
(noin puolikkaan pellillisen kokoinen toffeelevy)

4dl kuohukermaa
3dl sokeria
1dl tummaa siirappia
1/2tl kuivattua inkivääriä jauheena
1/2tl vaniljajauhetta
reilu 1dl kuivattuja, sokeroituja karpaloita

Mittaa kaikki ainekset paitsi karpalot paksupohjaiseen kattilaan. Etene kuten kuusenkerkkätoffeen kanssa: keittele toffeemassaa silloin tällöin hämmennellen miedolla lämmöllä kasaan, kunnes se sakenee ja sen väri tummenee. Aikaa tähän kuluu helposti toista tuntia, joten toffeen voi antaa porista liedellä ja käydä hämmentelemässä sitä aika ajoin.

Toffeemassa on aluksi hyvin vaaleanruskeaa, mutta tummuu
keittämisen aikana.

Kun toffeemassa on tarpeeksi paksua, katkaise levyn lämpö ja sekoita joukkoon kuivatut karpalot. Kaada massa sen jälkeen voidetuun ja leivinpaperilla vuorattuun suorakulmaiseen vuokaan, esimerkiksi kahteen leipävuokaan tai yhteen isompaan vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Kumoa jähmettynyt levy leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi. Palat säilyvät jääkaapissa leivinpaperiin käärittyinä. 

Mehevän karpaloista toffeeta häivähdyksellä inkivääriä.

Nämä saavat karpalosta meheviä sattumia ja inkivääri maistuu hienoisesti taustalla. Mikäli olet inkiväärin ystävä ja haluat toffeisiin hieman lisää potkua, voi inkiväärin määrän tuplata. Vaihtoehtoisesti voit käyttää tuoretta inkiväärijuurta raasteena. Maistelemalla löydät oikean, juuri sinun makuusi sopivan määrän. 

Tätä karpalo-inkivääritoffeen perusohjetta muuntelemalla saat lukuisia eri makuisia toffeita. Itselläni porisee parhaillaan liedellä 

Sitrustoffee

4dl kuohukermaa
3dl sokeria
1dl tummaa siirappia
1-2rkl kandeerattua appelsiinin- tai sitruunankuorta (itsellä Limoncellon hauduttamisesta jääneitä kuoria) ohueksi suikaloituina 
1-2rkl appelsiinilikööriä (Cointreau)

Keittele karpalo-inkivääritoffeen ohjeella, mitaten kaikki ainekset kattilaan heti alussa (liköörin voit halutessasi lisätä vasta lopuksi, jos et tahdo haihduttaa alkoholia pois).


Kaikkia muitakin toffeeohjeita voi muokata vapaalla kädellä, esimerkiksi kuusenkerkkäsiirapin tilalla voi kokeilla myös vaikkapa mesiangervosiirappia. Pähkinätoffeen pähkinärouheesta osan voi korvata vaikka kuivatuilla marjoilla tai suklaarouheilla ja kermatoffeeohjeestakin voi valmistaa pähkinäisiä, likööreillä, viskillä tai rommilla maustettuja, suklaisia tai hieman chilisiä versioita. Kermatoffeesta voi myös pyöritellä jähmettymisen jälkeen pieniä pallosia, kuorruttaa ne pähkinärouheella tai kookoshiutaleilla ja asetella pieniin konvehtivuokiin. Toffeen voi myös halutessaan valaa suoraan konvehtivuokiin, jolloin säästyy työläältä leikkaamiselta ja paketoimiselta kokonaan. 

Oikein hauskoja toffeentekohetkiä vaikkapa joulua edeltävälle viikonlopulle!

-Lily

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tontuista lahjoihin

Joulun viettoa Ikaalisissa Millenniumin paikkeilla:
pikkusisko Anna on avannut oven joulupukille.

Partaista punanuttua odotellessa tontut koputtelevat oviin. Tonttuhan on alkujaan samaistettu haltijaan, joka vartioi tai oli sidoksissa johonkin paikkaan. Oli riihitonttuja ja saunatonttuja; joulutontut tulivat vasta myöhemmin ihmisten elämään. Itse kohtasin pari vuotta sitten metsässä siimestontun, joka istuu keittiöni pöydällä. Vanhoissa rakenuksissa, etenkin puisissa maalaistaloissa, kuuluu nykyäänkin mitä ihmeellisimpiä narinoita ja askelia. Meidän suvussa kerrotaan että aikoinaan Lahden seudulla joulua vietettäessä kuultiin ulkoa kulkusten kilinää. Kun pihalla käytiin asiaa tarkistamassa, ei kuitenkaan ketään nähty.

Meidän perheessä on perinteisesti vietetty suhteellisen kaupallista joulua. Pienenä lahjat olivat etenkin niitä Heman-leluja. Vasta viime vuosina olen alkanut miettimään, miten muuten joulua voisi viettää. Kekseliäs joululahja voi olla vaikka itse tehty vaate, lautapeli tai puuesine. Muutamia vuosia sitten piirsin isälle yhtenä lahjana kartan.

Turvallisia, monelle ihmiselle sopivia lahjoja ovat viini, suklaa ja kukat. Jos kuitenkin haluat hankkia jotakin persoonallisempaa, eräs hyvä lahjaidea on itse suunniteltava vaatekappale, esimerkiksi t-paita, johon saaja voi keksiä tekstin tai kuvan. Tällä tavalla ystäväsi tai perheen jäsenesi voi tuoda itsestään esiin jotakin ainutlaatuista. Oman maun mukaan painatettavia t-paitoja ja kangaskasseja myyvät eräät nettifirmat. Jos olet taiteellisesti lahjakas, piirrokset, taulut ja puutyöt lämmittävät talvea. Myös runo ystävälle on kaunis lahja. Runon voi vaikka laittaa taulun kehyksiin. Kirjasto kätkee ja paljastaa, ellet itse keksi sopivaa runoa.

Erilaiset ruokareseptit ovat kulkeneet suvuissa ja ystäväpiireissä pitkiä taipaleita. Itse tehty reseptikirja on hyvä joululahja. Osta tyhjä vihko tai kirja ja täytä sivuja erilaisilla resepteillä. Voit myös jättää osan sivuista tyhjiksi, jotta ystäväsi voi itse lisäillä lempireseptejään.

Melkein kaikki arvostavat yhdessä vietettyä aikaa. Voit antaa esimerkiksi kortin, jossa kerrot vieväsi ystäväsi syömään ravintolaan tai tekeväsi ruokaa hänelle. Halutessasi voit liittää korttiin myös leffaliput, jotka on tarkoitus käyttää yhdessä. Kavereiden kanssa pelaaminen on aina hauskaa. Alias sopii verbaalisille ihmisille, Trivial Pursuit yleistiedosta kiinnostuneille ja shakki ongelman ratkojille. Mukavia ovat myös kurssit, jotka on rakennettu jonkin teeman ympärille vaikka kansalaisopistossa. Aihe voi olla lahjan saajasta riippuen vaikka jokin vieraskieli, jooga tai avaruus. Matkailla voi myös mielessä. Yliluonnollisesta ja arvoituksista pitävälle sopii lahjaksi Mysteria-opus, latinokulttuurista kiinnostuneelle puolestaan Fantastico-espanjan kielen kirja.

Viime vuosina myös toisenlaiset lahjat, kuten lahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestöille, ovat pulpahtaneet esiin. Eko-ihmiselle tai ystävälle, jolla on jo kaikkea, voi antaa lahjaksi Luonnonperintösäätiön suojelualueen. Rahat menevät metsien suojelun hyväksi. Näin voit vähentää joulun tavaramäärää ja hankkia sekä lahjan saajalle että antajalle hyvän olon jouluksi.

-Lauri

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kiitokset

Vuosi kanssanne on ollut pitkä ja antoisa. Olemme täällä blogissamme kirjoittaneet ylös monia erilaisia reseptejä, tutustuneet erilaisiin tapahtumiin ja järjestöihin, järjestäneet itse kursseja ja luentoja, kokeilleet erilaisia kädentaitoja, samoilleet metsissä, testanneet erilaisia ekotuotteita ja kirjoitelleet erilaisia tutkimusartikkeleita etenkin luonnontuotteisiin ja erilaisiin ajankohtaisaiheisiin liittyen. Facebook-sivuillamme olemme lisäksi koonneet uutisvirrasta erilaisia mielenkiintoisia artikkeleita, jotka liittyvät mielenkiintomme kohteisiin.

Villikatajaa ja etenkin blogipuoltamme ei kuitenkaan olisi olemassa ilman monia ihania ihmisiä ympärillämme. Perhettä ja ystäviä, jotka ovat tukeneet meitä kaikissa käänteissämme. Kavereita, jotka ovat solidaarisuudessaan ja ystävällisyydessään olleet käsittämättömiä. Eri yhteistyötahoja, jotka ovat jakaneet auliisti neuvojaan ja kokemustaan, myös tehneet konkreettista yhteistyötä esimerkiksi kurssien järjestämisen saralla. Sekä etenkin teitä lukijoita, jotka käytte täällä ihmettelemässä tekstejämme, jätätte kommentteja, kirjoitatte meille sähköposteja tai tulette nykäisemään myöhemmin hihasta tahtoessanne keskustella jostakin aiheesta enemmän -juuri sinua, joka parhaillaan tätä luet.

Te olette antaneet meille niin paljon, että tahtoisimme tehdä vastavuoroisesti jotakin. Me tahtoisimmekin kiittää teitä menneestä vuodesta ja antaa teille pienen joululahjan.

Palkinnot voivat sisältää hemmottelua...
Täten kaikki tähän tekstiin kommentoineet ja sähköpostiosoitteensa jättäneet osallistuvat arvontaan. Arvomme kaksi villikatajamaista palkintopakettia, joista toivon mukaan on saajilleen iloa. Ensinnä arvottu voittaja saa valita kumman paketeista hän haluaa ensisijaisesti, toisena arvan saanut saa jäljelle jääneen paketin.
...luonnonvärjättyjä lankoja...
Tämän lisäksi on mahdollista saada itselleen kolmas paketti kertomalla kommentissaan, mistä jutuista ja aihepiireistä on erityisesti saanut iloa blogimme parissa ja mitä toivoisi erityisesti ensi vuonna käsiteltävän. Toivoa voi erilaisia juttuja, aihepiirejä tai ohjeita.

...erilaisia luontoherkkuja...
Valitsemme ehdotusten jättäneiden keskuudesta tämän kolmannen paketin saajan eli kolmatta pakettia ei arvota. Pakettien sisältö paljastetaan myöhemmin, mutta ne tulevat olemaan sekoitus hyötyä ja hemmottelua mahdollisimman monipuolisesti.

...sekä muita ekotuotteita ja yllätyksiä.

Osallistumisaikaa on vuodenvaihteeseen saakka eli 31.12 24:00 asti. Voittajat arvotaan tuon päiväyksen jälkeen ja voittajat julkaistaan blogissa tammikuun puolella, jahka palailemme joulutauolta takaisin sorvin äärelle.

Toivotan kaikille arpaonnea tasapuolisesti ja kiitämme vielä kerran ihanasta vuodesta kanssanne!



-Annukka

torstai 13. joulukuuta 2012

Hyvää Lucian päivää!

Domenico de Pace Beccafumin Pyhää Luciaa esittävä
maalaus vuodelta 1521 (kuva Wikimedia Commons).

Tänään on vietetty Pyhän Lucian päivää. Legenda Luciasta kertoo, että vuosien 283-304 välillä elänyt roomalaiseen ylimysperheeseen kuulunut Lucia kääntyi kristinuskoon ja kuoli lopulta uskonsa tähden. Pyhimyksen tarinasta on monia eri versioita, eikä varmuudella tiedetä muuta, kuin Lucian elinvuodet. Pyhä Lucia on sokeiden ja näkövammaisten oma nimikkopyhimys. 

Jännittävää on, että italialaisen marttyyripyhimyksen vuoksi vietetään juhlaa täällä Pohjolassa. Lucia -perinne on kuitenkin elinvoimainen varsinkin ruotsinkielisillä alueilla Suomessakin. Pyhää Luciaa pidetään valon tuojana, sillä vanhassa juliaanisessa kalenteriaa Lucian päivänä vietettiin talvipäivänseisausta. Itse en ole juurikaan viettänyt Pyhän Lucian päivää muutoin, kuin herkuttelemalla sahramipullilla. Luulin muuten todella pitkään, että lapsuudenkodissani silloin tällöin Lucian päiväksi leivotut pullat olisivat "oikeita" Lucia -pullia, mutta tänä vuonna minulle selvisi, että oikeat luciapullat ovatkin kiemuraisia, rusinoin koristeltuja sahramivehnäsleivonnaisia. No, minulle ainakin nämä murotaikinahattuiset pikkupullat ovat lapsuudesta tuttuja luciapullia!


Lucian päivän tähtipullat 
noin 35-40 pikkupullaa

murotaikina:
100g voita tai margariinia
3/4dl sokeria
1 kananmuna
1tl vanilliinisokeria (vaniljasokerista tai vaniljajauheesta jää taikinaan mustia pisteitä)
1tl leivinjauhetta
3 1/2dl vehnäjauhoja
1/2dl kuohukermaa

pullataikina:
5dl kevytmaitoa
50g tuorehiivaa
1-1 1/2rkl kardemummaa
1 kananmuna
ripaus suolaa
2dl sokeria
1/2g sahramia (yksi paketillinen)
12-14dl vehnäjauhoja
200g sulatettua voita tai margariinia (voit myös käyttää näiden sekoitusta tai korvata osan tai kaikki juoksevalla miedon makuisella kasviöljyllä)

voiteluun kananmunaa


Tee ensin pinnalle tuleva murotaikina. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet taikinaan ja lisää sitten kerma. Varo sekoittamasta liikaa, jotta taikina ei sitkisty. Kääri taikina pötköksi kelmun sisään ja laita jääkaappiin jähmettymään. 

Tee tällä aikaa pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon tuorehiiva ja vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää suola, sokeri ja sahrami. Sekoita joukkoon noin kaksi kolmasosaa vehnäjauhoista. Alusta tämän jälkeen taikinaan sulaa rasvaa ja jauhoja vuoron perään, kunnes taikinasta tulee notkea ja kiinteä, eikä se enää tartu astian reunoihin. Toisin kuin murotaikinassa, saa pullataikinassa olla mahdollisimman paljon sitkoa, eli taikinaa kannattaa vaivata kunnolla. Varo, ettei taikinaan tule liikaa jauhoja, jotta se kohoaa kuohkeaksi. Aseta taikinakulho leivinliinan alle kohoamaan lämpimään paikkaan vajaaksi tunniksi, tai kunnes taikina on suurin piirtein kaksinkertaistunut kooltaan. Itse asettelen taikinakulhon lämpimään vesihauteeseen tiskialtaaseen. 

Kun taikina on kohonnut, leivo siitä pyöreitä pikkupullia. Pullat kohoavat vielä huomattavasti, joten kovin suuria niistä ei tarvitse tehdä. Anna pullien kohota pellillä leivinliinan alla sillä aikaa, kun teet murotaikinakoristeet (pullia voi kohottaa huoletta noin 15-30 minuuttia).

Kauli vajaa puolet murotaikinatangosta jauhetetulla alustalla vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pienellä sydän- tai tähtimuotilla (tai minkä muotoisia koristeita nyt haluatkaan pullien päälle) kuvioita, yksi jokaista pullaa kohden. Kauli loput taikinasta ja ota samoin muotilla koristeita. (Mikäli murotaikinaa jää yli, voi loput paistaa kekseiksi yhdessä pullien kanssa: muotoile ylijäänyt taikina pieniksi pallosiksi ja paina keskikohdastaan hieman kasaan sormella. Paista pullien kanssa.)

Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja asettele jokaisen päälle murotaikinakuvio koristeeksi. Painele kuvio hellasti kiinni pullaan, varsinkin reunoiltaan. Paista pullia noin 10 minuuttia 225 asteessa uunin keskitasolla. Pullat ovat valmiita, kun ne ovat saaneet pintaansa ruskeaa väriä, mutta murotaikinakuviot ovat vielä kutakuinkin vaaleita. 

-Lily

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

"Muf!"


Harjoittelijamme Lauri esittelee pilke silmäkulmassa lempieläimensä, villilampaan eli muflonin. Niitä voi Suomessakin nähdä Porin edustan saaristossa, jossa niitä on istutettu Säpin saarelle. Näin joulun aikaan voi nauttia villilampaiden sijaan kotimaisista lammastuotteista, kuten pehmeistä ja lämpimistä langoista sekä taljoista. Myös lampaanlihaherkut sopivat erinomaisesti jouluherkutteluun, esimerkiksi lammassalami tai lammaspyörykät ovat herkullisia joulupöydän antimia.
-Lily

Seuraavaksi valokeilaan kuitenkin Lauri ja muflonit:

Mufloni (kuva Rabensteiner, Wikimedia Commons).

Mufloni, latinaksi Ovis musimon, ei välttämättä ole kaikille tuttu eläin. Se on villilammas, onttosarvinen sorkkaeläin joka poikkeaa melko paljon kotimaisista kesyistä lampaista. Sen säkäkorkeus voi suurimmillaan olla 75 senttimetriä ja ruumiin pituus reilusti yli metrin. Ne painivat samoissa sarjoissa lasten ja pienikokoistan ihmisten kanssa. Vanhojen urosten paino saattaa olla jopa 50kg ja naaraiden 35kg. 

Muflonin turkki muistuttaa hirvieläimiä. Sen karva on ruskeaa, kesällä hieman punertavaan vivahtavaa. Kaikilla mufloneilla on vaalea alapuoli ja ne käyttävät valkoisia sukkia. Näin ollen ne eivät ole kovin mustasukkaisia lajikumppaneilleen. Molemmat sukupuolet voivat saada sarvet; naarailla ne kuitenkin jäävät hyvin pieniksi. Uroksilla on vahvat, käyrät sarvet, joiden pituus voi ylittää 80 senttiä. Ontot sarvet kasvavat putoamatta joka vuosi. Sarvet saavat joka vuosi renkaan kuten puut ja niiden avulla pässinpään ikä voidaan laskea. Muflonien kiima on marras-joulukuussa, ja karitsat syntyvät huhti-toukokuussa.

Muflonia pidetään yhdessä argaalin kanssa nykyisen kesyn lampaan mahdollisena esi-isänä. Eurooppalainen mufloni on kotoisin Korsikan ja Sardinian saarilta, jonne sen esivanhemmat on tuotu satoja vuosia sitten Lounais-Aasiasta. Muflonin sukulaisia elää nykyään Kyproksella ja Lähi-Idässä. Suomessa niiden historia alkoi 1930-luvulla metsästyksestä ja eri lajien kokeiluista kiinnostuneen Ragnar Kreugerin toimesta Inkoon Hättössä. Nykyisin niitä elää muutamassa paikassa, jotka kaikki sijaitsevat meilläkin saaristossa. Porin lähellä Säpissä, Nauvossa ja Hättössä asuu yhteensä reilut 150 muflonia.

Muflonin, kuten lähes kaikkien villieläinten pahin vihollinen on kahdella jalalla kulkeva olento, ihminen, sillä metsästys verottaa kantaa. Kesällä syntyneet karitsat mukaan lukien kanta on suurimmillaan ennen metsästystä parisensataa yksilöä, joista ammutaan neljännes. Toisinaan muflonikantaa verottavat myös irrallaan liikkuvat koirat. Muflonikanta on kuitenkin vuosikymmenten mittaan kasvanut, joten niillä ei ole hätää kadota maastamme.

Mufloni on karkeislaiduntaja, koska se syö lähes mitä tahansa pintakasvillisuutta. Käytännössä se popsii monia eri ruoholajeja, jäkäliä ja sieniä. Tarkemmin ei kuitenkaan tiedetä, tarvitseeko se sienineuvontaa. Mufloni on monia muita tuotuja lajeja paremmin sopeutunut Suomen olosuhteisiin, mutta se on talvella ruokinnasta riippuvainen, sillä se ei pysty kaivamaan ravintoa paksun lumen alta.

Yleensä muflonit eivät kohtaa kesyjä lampaita, mutta kun aitauksen ulkopuolelta kuuluu "Muf", niin kaikkien lampaiden päät kääntyvät. Kesyt lampaat tunnistavat villin esi-isänsä. Oikeasti mufloni kuitenkin määkii kuten muutkin lampaat. Sen varoitusääni on kuitenkin hieman tuhahtava ja muistuttaa aivastusta. Jotkut Säpin saaren muflonit ovat uineet lähisaarille, ja asettuneet sinne asumaan. Vuosien varrella on myös tehty useita siirtoja eri kantojen välillä. Maatiaislampaiden perimän avulla voitaisiin saada isompi jälkeläistuotanto ja kenties upeammat sarvetkin. Puhdasrotuista kantaa pidetään kuitenkin parempana.

-Lauri

.....
P.S. Keski-Suomessa ihania lammastuotteita löytyy esimerkiksi Leivonmäen kansallispuistossa sijaitsevalta Röykkälän lammastilalta, jossa vietetään ensi viikonloppuna Avointen ovien päivää. Samalla reissulla pääsee tutustumaan myös Rutalahden Myllyyn sekä Mäkiahon juustolaan, mikäli ajoittaa reissunsa lauantaiselle  Lähiruokaretkipäivälle. Lammastilalla on myös nettikauppa sekä mökkivuokrausta kansallispuiston maisemissa. 

maanantai 10. joulukuuta 2012

Sesonkikoristeesta pysyväksi kodin kaunistukseksi

Joulutähdestä saa oivan
huonekasvin.
Näin joulun alla moni ostaa kotiin tai saa lahjaksi jouluisia kukka-asetelmia: härsylöitä, kimalteita, koristeita ja kasveja samassa paketissa. Lähes yhtä usein nämä asetelmat päätyvät, kasvien nuupahdettua tai lakattua kukkimasta, roskiin viimeistään uuden vuoden jälkeen. Monet joulun aikaan myynnissä olevat kasvit ovat kuitenkin monivuotisia ja oikein hoidettuna ilahduttavat pitkään huonekasveina tai puutarhassa. 

Joulun ajan kukka-asetelmat yleensä selviävät, kun niitä kastelee maltillisesti ja kenties siirtää viileämpään tilaan yöksi, jos se vain on mahdollista. Esimerkiksi eteinen tai viileä kuisti ovat sopivia yösijoja joulukasveille.  Asetelmien liikaa kastelua tulee välttää, sillä usein niissä on käytetty keskenään hyvin erilaisia kasveja, joista jotkut tarvitsevat enemmän ja toiset taas vähemmän vettä. Yksittäisten joulukukkienkin osalla kannattaa vaihtaa kasvi uuteen ruukkuun mahdollisimman pian, sillä asetelmissa käytetään joskus hyvinkin epäsopivaa kasvumateriaalia. Itse onnistuin lähes tappamaan erään perhoskämmekän (Phalaenopsis), jonka ruukun sisältö paljastui sitten  lähemmin tarkasteltuna pelkäksi rahkasammaleeksi. Myös valaistusolosuhteita on syytä miettiä ja tarjota kasveille luonnonvaloa, jos mahdollista.

Erilaiset orkideat ovat yleistymässä joulukukkina. Itse
ilahtuisin ikihyviksi, jos saisin joulukukkana vaikkapa
komeasti kukkivan venuksenkengän (Paphiopedilum).

Joulukasveista oikeastaan hyvin harvat viihtyvät keskenään samassa ruukussa, sillä niillä on monesti täysin erilaiset vaatimukset hoidon suhteen. Niinpä kasvit kannattaa purkaa asetelmistaan pian joulun jälkeen erillisiin ruukkuihin. Jotkin joulukukista, kuten hyasintit (Hyacinthus orientalis), jouluruusut (Helleborus) ja monissa asetelmissa käytetyt italiansypressit (Cupressus sempervirens), eivät todennäköisesti huonekasveina viihdy, mutta niistä saattaa saada kauniita pihakasveja. Useimmat joulukukkina myytävät kasvit kuitenkin sopivat huonekasveiksi joulun jälkeen. Varsinkin yhä yleisemmiksi joulun ajan kasveiksi nousemassa olevat perhoskämmekät (Phalaenopsis), ludisiat (Ludisia discolor) ja erilaiset ananaskasvit (Bromeliaceae) ovat kaikki oivallisia huonekasveja myös joulun jälkeen. Viidakkokirjeiden Maija on kirjoittanut yksityiskohtaisemmin yleisimpien joulukukkien hoidosta tässä jutussa.

Monista joulukukkina myytävistä ananaskasveista tulee
näyttäviä huonekasveja. Kuvan kasvi kasvaa Belfastin
kasvitieteellisessä puutarhassa ja on varsin iso, joten
samanlaista tuskin löytyy kaupan jouluasetelmista.

Mitä sitten tehdä jouluasetelmien koreille ja astioille? Usein jouluasetelmat on rakennettu oksista punottuihin koreihin, jotka on muovitettu sisäpuolelta. Korit ovat muovituksensa ansiosta vähän hankalat kastella, sillä vähänkin liikaa vettä ja kasvit lilluvat märkinä. Jos kuitenkin osaa kastella kevyemmällä kädellä kasvejaan, voi korit jouluasetelman purkamisen jälkeen pestä huolella, salaojittaa ja istuttaa niihin vaikkapa yrttejä keittiön ikkunalla kasvamaan. Vaihtoehtoisesti korit voi säästää seuraavalle joululle ja istuttaa niihin loka-marraskuussa sipulikukka-asetelmia jouluksi. Koreja voi käyttää myös johonkin aivan muuhun: kun niistä purkaa kokonaan pois muovituksen, kelpaavat ne mainiosti (tietysti hyvin pestyinä) kotona ajelehtivan pientavaran säilytysastioiksi. Tai voipa niitä käyttää esimerkiksi seuraavan joulun lahjakoreinakin...

-Lily

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulun odottamisen vaikeus





Meillä mies inhoaa joulukuuta. Häntä ärsyttävät kaupoissa raikaavat joululaulut, postilaatikosta hyökkäävät joulukuvastot ja kaikkialta päälle työntyvä jouluinen muovikrääsä. Räikeät jouluvalot särkevät silmiä ja ihmiset puhuvat ärsyttävästi jatkuvasti siitä, mitä kellekin pitäisi ostaa lahjaksi tai mitä nämä itse tahtovat saada tänä vuonna. Postiluukusta löytyy aina vino pino kaupan valmiskortteja, joihin painettujen jouluterveisten lisäksi alle on sutaistu vain lähettäjän nimi. Kortit menevät heti joulun jälkeen paperinkeräykseen. Lähettäjät kyttäävät sitten seuraavana vuonna, saavatko itse joulutervehdyksen takaisin,

Koetin kysellä varoen, eikö joulussa ole muka mitään hyvää. Mies epäröi hetken, mutta myöntyi sitten hitaasti. Olihan siinä hyviäkin puolia. Kuten se, että saa nukkua pitkään. Että voi istua joulusaunan lauteilla ja heittää löylyä oikean puusaunan kiukaalle. Että voi käydä pilkillä kaikessa rauhassa pakkasen paukkuessa. Että voi istua joulupöytään hyvän ruoan äärelle ja olla niiden ihmisten kanssa, joita rakastaa eniten. Pelata iltamyöhään lautapelejä hyvässä seurassa. Ehkä laskea pulkalla mäkeä ja aattoyönä käydä hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta. 
Pieniä asioita, yksinkertaisia asioita. Ja kuitenkin niin merkityksellisiä asioita.



Minusta nämä toiveet ja ajatukset tuntuivat kovin viisailta. Niinpä päätimme, että jouluista tehdään meillä sellaisia kuin me haluamme, ei sellaisia kuin mainostajat tahtoisivat. Joulu saisi tulla ja olla oma odotettu juhlansa, mutta sen ei tarvitsisi hukkua niihin vaatteisiin, joihin se on viime vuosina puolipakolla puettu markkinoijien toimesta. Meillä se tarkoittaa seuraavaa:

Joulukoristeita ei osteta lainkaan kauppojen valikoimista. Ne mitkä todella haluamme asuntoamme koristamaan, tehdään itse. Viime talvena tein kukkaruukkuun asetelmia jäkälistä, risuista ja varvuista ja jäädytin parvekkeella muutaman lyhdyn kynttilöille. Maljakossa oli muutama kuusenoksa tuomassa joulun tuoksua.

Meidän postilaatikkoomme on kirjoitettu jo vuosia sitten, ettemme huoli mainoksia ja ilmaisjakeluja, eihän niitä meillä kukaan lue kuitenkaan. Vältymme samalla joulukuvastoilta. Ne muutamat mustavalkoiset paikallislehdet, jotka kylteistä huolimatta jaettiin osoitteeseemme, päätyivät lahjojen käärepapereiksi.

Joulutervehdykset lähetetään pääasiallisesti tekstiviesteillä tai sähköpostilla. Sähköpostiin on helppo lisätä kuvia tai kirjoittaa pidempikin tervehdys vastaanottajalle. Roskiin heitettäviä korttipinoja ei tällöin synny. Perinteisiä kirjeitä tai kortteja laitetaan muutamalle valitulle. Silloin kirjoitetaan tervehdysten lisäksi enemmänkin kuulumisia ja ajatuksia, jotta kortti olisi pelkän joulutervehdyksen sijasta merkityksellinen saajalleen.



Lahjoja ei hankita lahjojen itsensä vuoksi, vaan tarpeeseen ja huolellisesti pohtien. Lahjaksi voi antaa myös palveluksia, aikaa tai esimerkiksi elämyksiä tai hemmottelua.  Itse ainakin arvostin saamaani hierontalahjakorttia yli monen turhan ja tarpeettoman tavaran, joita olin viime vuosina saanut.

Käymme ulkona ja nautimme luonnosta. Hengittelemme kirpeää pakkasilmaa tai ihastelemme suojasäällä kohoavia lumiukkoja. Kuuntelemme lumen narinaa kengän alla ja ihastelemme auringonvalon luomia timantteja hangella. Tuijotamme tähtitaivasta, ihastelemme revontulia ja kurkotamme kohti kuuta.

Nautimme joulun taiasta. Kiireettömyydestä, rauhallisuudesta, läheisyydestä. Heitämme kiukaalle vettä, käymme sytyttämässä kynttilän, nuuhkimme tuttuja leivonnaisten tuoksuja ja kurkimme tonttuja ikkunoista. Tunnemme taian ja ihmeen.



Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että olemme läsnä. Olemme lähellä toisiamme, puhumme toisillemme ja kuuntelemme toisiamme. Hieromme harteita, annamme halauksen tai suukon, nauramme yhteisille vitseille. Olemme lähellä ilman kiirettä tai pakkoa.

Toivottavasti jokaisella meistä olisi tänä jouluna aikaa hiljentyä hetkeksi ja pohtia, mitä me pidämme joulussa todella tärkeänä ja mitä me joululta odotamme. Joulu on liian harvinainen ja ainutlaatuinen, jotta sen kannattaisi antaa lipua ohitseen merkityksettömänä.

Toivottavasti jokaisella meillä on tänä vuonna unelmiensa joulu.

-Annukka




torstai 29. marraskuuta 2012

Minne mennä joulukuussa?

Eräs odotetuimmista joulunalustapahtumista on tietysti lumen tulo!

Näin joulukuun häämöttäessä nurkan takana on tiedossa runsaasti erilaisia tapahtumia, joihin ottaa osaa. Jyväskylän seudulla on viime vuosina ollut todella hyvä tapahtumatarjonta joulun alla, eikä tämäkään vuosi onneksi jää edeltäjiään heikommaksi. Kokosin siis listan kiinnostavista ja jännittävistä joulunalusajan tapahtumista ja ohjelmatarjonnasta. Mukana on paljon musiikkia sekä myyjäisiä ja markkinoita jouluherkkujen  ja -lahjojen hankkimista silmällä pitäen.


21.11.2012-6.1.2013 Ennen vanhaan. Suomen nukketaiteilijoiden joulunäyttely Kauppakatu 25, Vapaa pääsy, ikkunanäyttely
Suomen käsityön museon ikkunanäyttelyssä on esillä joulukuun ajan Suomen nukketaiteilujoiden joulunäyttely, jossa esillä on 1800-luvun maalaistalon ja pihapiirin talvinen hyörinä. Näyttelyikkunaan pääsee tutustumaan kätevästi kaikkina vuorokaudenaikoina, joten entisaikojen pihapiiriä voi ihastella vaikkapa muun keskustaan suuntautuvan reissun lomassa.

22.11.-2.2.2012 Valotrilogia Lyseon julkisivu, Yliopistonkatu 13 keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 18-22 tasatunnein, Vapaa pääsy
Jyväskylän Valonkaupunki Esittää Valotrilogia -multimediaesityksen Talviuni -näytöstä Lyseon lukion julkisivulla. Teos kannattaa käydä katsastamassa nyt joulu-tammikuussa, sillä helmikuun alussa tilalle vaihtuu trilogian viimeinen, keväisempi osa, Energia. 

30.11.2012-19.12.2012 Paviljongin joulutapahtumat Paviljonki, Lutakonaukio 12
Paviljongissa on joulukuussa paljon konsertteja ja keikkoja tulossa. Tarjolla on niin stand upia, elektronisen musiikin festivaaleja kuin perinteisempiä joulukonserttejakin. Osa tapahtumista on myyty loppuun, mutta moneen on vielä lippuja jäljellä. Tarkemman viihdetapahtumien tarjonnan pääset näkemään tästä.

Tervetuloa Jyväskylään, Manner-Euroopan joulutorikulttuuri! Kuva on
Tallinnan Vanhan kaupungin joulutorilta vuodelta 2010.

30.11.-21.12.2012 Toivolan Vanhan Pihan Joulupiha Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulma, Vapaa pääsy
Jyväskylä on viimein saanut oman pienen museokorttelinsa, kun Jyväskylän keskustassa Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmassa sijaitseva Toivolan Vanhan Pihan 1800-luvun lopun käsityöläispiha kunnostettiin. Pihan avajaisia vietettiin syksyllä, mutta moni liike avautuu vasta talven mittaan. Joulukuussa pihalle tulee Joulupiha, jonka avajaisia vietetään ensi perjantaina. Piha on tämän jälkeen avoinna viikonloppuisin aina jouluaattoa edeltävän viikonlopun perjantai-iltaan asti. Pihalle on vapaa pääsy, joten nyt kannattaa piipahtaa nauttimassa keskieurooppalaistyyppisestä joulukylätunnelmasta (Kyllä sitä on saatu odottaakin!) ihan kotiseudulla, sekä tekemässä oivallisia, kotimaisia ja lähellä tuotettuja, lahjaostoksia pukin konttiin... Pihalla on myös opastuskierrokset tasatunnein, jouluseimi sekä ohjelmaa joka viikonloppu. 

1.12.-22.12.2012 Joulun ajan lähetysmyyjäiset Vapaa pääsy
Jyväskylän seurakunta järjestää joulukuussa lähetysmyyjäisiä. Myyjäisistä voi tehdä oivallisia löytöjä pukinkonttiin ja joulun ajan kahvipöytään. Tarkista itseäsi lähin myyjäispaikka ja aika tästä.

1.12.-2.12.2012 Paviljongin Joulumarkkinat Paviljonki, Lutakonaukio 12, Vapaa pääsy
Paviljongissa järjestetään tulevana viikonloppuna perinteiset joulumarkkinat nyt kymmenettä kertaa. Joulumarkkinoilla on syysmarkkinoiden tapaan tarjolla tuotteita laidasta laitaan, joskin tarjonta painottuu hieman enemmän erilaisiin jouluaiheisiin tuotteisiin. Markkinoilla on Joulupihan tapaan oiva tilaisuus tehdä joululahjaostoksia ja suosia kotimaisten käsityöyrittäjien tuotteita. Markkinoille on vapaa pääsy. 

5.12.-22.2012 Kauneimmat Joululaulut Vapaa pääsy (käsiohjelma)
Jyväskylän seurakunta järjestää runsaasti jouluisia yhteislaulutilaisuuksia eri puolilla kaupunkia. Tilaisuuksissa pääsee laulamaan jouluaiheisia yhteislauluja sekä usein myös nauttimaan myös tasokkaista musiikkiesityksistä. Jos muutoinkin laulat joululauluja päivät pitkät kotona joulukuun ajan (kuten allekirjoittanut), niin kauneimmat joululaulut ovat juuri sinua varten! Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia järjestetään erikseen myös erityisesti lapsille. Lähimmän yhteislaulutilaisuuden tarkemmat tiedot löydät tästä.

6.12.2012 Itsenäisyyspäivän vastaanotto Paviljonki, Lutakonaukio 12, klo 13 Vapaa pääsy
Jyväskylän kaupunki järjestää Paviljongissa kaikille avoimen itsenäisyyspäivän vastaanoton. Tilaisuudessa puhuu Moventas Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Hakala. Musiikista vastaavat Ilmavoimien soittokunta sekä Vox Aurea ja siellä esiintyy street dance -ryhmä Rancid Rockers. Tapahtuman kahvitarjoilu alkaa jo klo 12, joten kannattaa olla ajoissa paikalla. Tämän tapahtuman, sekä Jyväskylän kaupungin järjestämän itsenäisyyspäivän ohjelmatarjonnan löydät tästä.

8.12.-9.12.2012 Käsityöläisten joulutori Kauppakatu 25, klo 11.00-18.00, Vapaa pääsy (myös näyttelyihin)
Suomen käsityön museossa järjestettävässä käsityöläisten joulutorissa on tarjolla laadukkaita kotimaisia käsitöitä. Näitä taidonnäytteitä ei välttämättä hennoisi edes sujauttaa lahjapakettiin, joten voi olla, että hurmaavimpia tuotteita pitää ostaa kaksin kappalein. Tarjolla on myös elävää musiikkia sekä joulukahvion kuumia juomia ja jouluisia herkkuja. 

9.12.2012 Kauppatorin joulumarkkinat Yliopistonkadun ja Väinönkadun kulma, klo 11.00-16.00, Vapaa pääsy
Vaikka Jyväskylän torikulttuuri ei olekaan ehkä niitä kaikista elinvoimaisimpia, kannattaa torin joulumarkkinat kuitenkin ehdottomasti katsastaa. Markkinoilla voi tehdä jouluisia hankintoja ja nauttia myös herkkuja paikan päällä. 

9.12. ja 16.12.2012 Kauneimmat Joululaulut -konsertit Taulumäen kirkko, Lohikoskentie 2 klo 15.00, hinta 10/5€
Jos yhteislaulut eivät luonnistu, mutta tekisi silti mieli kuulla elävää musiikkia, voi Vox Aurean joulukonsertit olla se oikea tapahtuma. Vox Aurea on Jyväskylän musiikkiluokkalaisten edustuskuoro, joten joululauluista pääsee nauttimaan myös lasten laulamana Taulumäen kirkossa kahtena peräkkäisenä joulukuun sunnuntaina.

Jouluisten tapahtumien vastapainoksi on myös hyvä välillä vähän hengähtää:
sytyttää kynttilä, lämmittää glögiä ja nauttia hämärän ajan tunnelmasta.

Ensimmäisistä joulunalustapahtumista on siis päässyt jo nauttimaan näin marraskuun puolella ja ensi viikonlopun tarjonnassa on todella paljon vaihtoehtoja, joista valita. Itse suunnistan ainakin Toivolan Vanhan Pihan Joulupihalle sekä Paviljongin Joulumarkkinoille. Matkan varrella saattavat myös Nukketaiteilijoiden joulunäyttely sekä Valotrilogia -teos tulla tutuiksi. Mikäli tiedossasi on muita ajankohtaisia tapahtumia, jotka eivät tulleet tähän vielä listatuiksi, niin jaa ihmeessä parhaat menovinkkisi kanssamme!

-Lily 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Tyrniä ja kehäkukkaa Weledan tapaan

Weleda on toiminut vuodesta 1921 lähtien ja onkin pitkän historiansa sekä tehokkaiden tuotteidensa turvin tullut tutuksi monille kuluttajille. Se onkin yksi niistä valmistajista, joiden tuotteita myydään myös ekokauppojen ja luontaistuotemyymälöiden ulkopuolella, osana tavallisten tavaratalojen valikoimia. Tuotteiden perustana ovat luomulaatuiset kasvit ja kasviöljyt. Niissä ei käytetä synteettisiä hajusteita, säilöntäaineita, väriaineita tai mineraaliöljyjä. Ihonhoitotuotteet täyttävät myös lääkkeille asetettavat laatuvaatimukset. Tuotteita ei testata eläinkokein ja lisäksi pakkaukset ovat kierrätettäviä. Lisäksi Weleda on painottanut jo toimintansa alkumetreiltä työnantajan vastuuta työntekijöistään. Näistä kaikista seikoista johtuen olen henkilökohtaisesti ollut Weledan tuotteista kiinnostunut jo pitkään ja testaillut etenkin nyt viimeisen parin vuoden aikana muutamia.

Saatoin ihan vähän pudotella vahingossa tuubeja, ei niitä noin ruttuisina myydä

Talven tehdessä hiljakseen tuloaan ja Madaran käsirasvan alkaessa loppua, päätin hankkia tilalle jonkun uuden vaihtoehdon luonnonkosmetiikan puolelta. Niinpä päädyin hypistelemään kauppaan putkiloita ja lopulta mukaani päätyi Weledan Sea Buckthorn Hand Cream. Lisäksi kaappasin ostoskoriini vielä Calenduda Zink Creamin lapsrakkaan herkälle takamukselle.

Käsivoide houkutteli minua jo kaupassa tyrnin tuoksulla ja lupauksillaan hoitaa kuivaa ja karheaa ihoa. Ihoni on aina ollut hyvin kuiva ja atooppinen. Talven tulo on aina ollut rasite etenkin käsien iholle, mutta viime kuukaudet ovat olleet todellinen koetinkivi käsilleni. Vaipanvaihdon ansiosta pesen kädet huolella monta kertaa päivässä ja vaikka pesuaineen valitsee tarkasti, kädet kuivuvat tästä huolimatta auttamattomasti. Niinpä toivoinkin tyrnivoiteen tuovan helpotusta käsieni kurimukseen. Myös tuotteen sisältämä seesam- ja tyrniöljy sekä mehiläisvaha vaikuttivat lupaavilta.

Voide oli siis ihanan raikkaan tuoksuinen ja kevyt koostumukseltaan. Se imeytyi iholle todella nopeasti, mikä on minun kirjoissani todellinen voitto käsivoiteen kohdalla. Kädet eivät jääneet rasvaisen tuntuisiksi, vaan päivän toimiin saattoi käydä miltei heti voiteen levityksen jälkeen. Tästä tuotteesta olisikin ollut tavattoman helppo tuoksuineen ja koostumuksineen pitää, mutta varsinaiseen vaivaani se ei auttanut kyllin tehokkaasti  -kädet olivat edelleen karheat ja kuivuivat ahkerasta rasvailusta huolimatta. Olinkin lievästi pettynyt, sillä kaikki muu tuotteessa oli niin hyvin kohdallaan. Koska ihmiset tavallisesti eivät tapaani fanaattista käsienpesua harrasta, uskallan suositella tätä kuitenkin kevyemmällä kulutuksella olevien käsien pelastukseksi.

Kevyt koostumus ja hyvä tuoksu (sekä kuiva käsi)

Sinkkivoiteen nimiin on moni vanhempi vannonut, kun lapsen iho alkaa punoittaa vaipan alla. Minäkin valmistauduin pahimpaan ja hankin siis moista. Weledan Calendula versiossa on mukana puhdasta mehiläisvahaa ja villarasvaa eli lanoliinia. Lanoliinia olen käyttänytkin lapsen iholle aiemmin pienissä ärhäköissä punoituksissa sellaisenaan. Se on toiminut erinomaisesti, joskin ollut hitusen paksua ja kaiken tahmaavaa. Sinkkivoide oli huomattavan paljon kätevämmässä muodossa ja sisältää lisäksi manteli- ja seesamöljyjä sekä nimensä mukaisesti kehäkukkaa. Tuoksu rasvassa on hyvin mieto. Iholle se levittyi helposti ja tuntui rauhoittavan kevyttä punoitusta nopeasti. Kovin pitkiä kokeita en ole tällä rasvalla kuitenkaan ehtinyt tehdä, sillä lapsen iho on ollut alusta lähtien ihastuttavan hyvässä kunnossa. Käyttötuntuma on kuitenkin ollut miellyttävä ja tuote jääkin varmasti käyttöön puhtaan lanoliinin rinnalle hoitamaan vaippaihoa.

Onko teillä käyttökokemuksia näistä tai muista Weledan tuotteista? Lisäksi jos jollakin on vinkata hyviä käsirasvoja luonnonkosmetiikkapuolelta, olisin kovasti kiitollinen. Madaraan kyllä tykästyin ekasta käyttökerrasta lähtien tuoksua lukuun ottamatta, joten testailisin mielelläni muitakin ehdokkaita :)


-Annukka

Jälkikirjoituksena todettakoon uteliaille taas kerran, että tuotteet on käyty omatoimisesti kaupasta valitsemassa ja ne maksettu kassalla omin pennosin, ei saatu testikäyttöön blogin kautta.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Intialaismakuja raakakekseissä

Chai Orange -keksejä (kuva lifefood).

Testasin jo tovi sitten lifefoodin raakakeksejä, mutta enpä ole muistanut mainita niistä täällä blogin puolella vielä mitään. Testissä olivat siis Organic Chai Orange Cookies, eli mausteiset appelsiinikeksit. Aiempi kokemukseni raakaleivonnaisista rajoittuu viimevuotisen marjaseminaarin tarjoiluihin, jossa tutustuin pähkinäiseen marjaleivokseen. 

Keksien ulkonäkö on varsin vetoava: pursotettu ruusuke, jonka keskellä on koristeena pala rusinaa. Koostumukseltaan keksit ovat raakaleivoksille ilmeisestikin tunnusomaisen tiiviitä (myös marjaleivonnaiset olivat todella tiiviitä) ja hieman taikinamaisia. Ulkonäkö siis hämää keksien osalla jonkin verran, tavanomaiset paistetutu pursotinkeksit kun ovat usein rapeita ja murenevia. Keksit ovatkin suurimmalta osin manteli- ja cashewpähkinäjauhoja, joten ne ovat todella tiivistä tavaraa myös ravintoarvojen puolesta: 100 grammassa keksejä on 2686kJ/644Kcal. 

Mausteita keksissä on runsaasti, ensimmäinen puraisu on varsin huumaava. Keksien koostumuksen ansiosta tulee hieman mieleen piparitaikina, mutta mausteet kuljettavat enemmän itään päin, intialaisen höyryävän chai -kupposen ääreen. Parhaimmillaan keksit ovat yhdessä teen kanssa nautittuna: nautin yleensä itse teeni ilman makeutusaineita, joten keksien makean mausteinen maku taittuu mukavasti teen kanssa. Kunhan tottuu ajatukseen keksien tiiviin pehmeästä koostumuksesta, on lopputulos todella herkullinen. Voisinpa hyvinkin testata myös lifefoodin muita raakakeksimakuja. Ja voihan olla, että intoudun kokeilemaan itsekin raakakeksien leipomista lähiaikoina!

-Lily

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kaivosalalla kuohuu - kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista

Malmin kaivamisessa ja käsittelyssä ympäristöön leviää kuivalla kelillä
runsaasti pölyä (kuva Talvivaara).

Pidin lokakuun viimeisenä päivänä Jämsän työväenopistossa luennon aiheesta kaivostoiminnan ympäristövaikutukset (luennon diat löytyvät täältä). Samoihin aikoihin otsikoihin nousi Pellervon taloustutkimuksen tekemä kaivosselvitys, johon luonnonsuojeluliitto otti heti kantaa riittämättömänä ja useat merkittävät ympäristövaikutukset huomiotta jättävänä. Neljä päivää myöhemmin Talvivaarassa sattui kaivosonnettomuus, joka ympäristöhaitoissaan näyttäisi nousevan maailman pahimpien kaivosonnettomuuksien listalle. 

Kaivosalalla siis kuohuu. Valtaosa kotimaisten kaivostemme riskeistä tuntuu keskittyvän vesistöihin valuvista päästöistä. Miksi asia on juuri näin? Ja millaisia ympäristövaikutuksia kaivostoiminnalla on? 

Mustavaaran kaivosaluetta (kuva Mustavaara).


Suomessa kaivostoiminnan juuret ovat 1560 -luvulla Etelä-Suomeen perustetuissa rautakaivoksissa. Tästä lähtien malmin etsintää ja kaivostoimintaa on harjoitettu enemmän tai vähemmän pienimuotoisesti ja kaivosala onkin ollut suhteellisen pieni elinkeino verrattuna vaikkapa perinteiseen metsätalouteen; sellutehtaat, paperitehtaat ja puutavara ovat pitkään olleet Suomen lippulaivana maailmalla. Kaivostoiminnan voimakas kasvukausi on kuitenkin alkanut vuonna 2009, huomionarvoisesti keskellä taantumaa. Tällä hetkellä kaivosala työllistää suoraan noin 6000 - 10 000 henkilöä ja välillisesti yli 30 000 henkilöä. Lisäksi useiden kaivosten ja malminrikastamoiden ympäristöön on syntynyt kaivostuotteita jatkojalostavia teollisuuskeskittymiä ja teknologiapuistoja. 

Kaivostoimintaan liittyy työllistävästä vaikutuksestaan huolimatta myös monia ympäristöriskejä. Metsätalouteen verrattuna esimerkiksi avohakkuun ja avolouhoksen suurimpia maisemallisia eroja on se, että avohakkuuaukion kasvaminen aikuiseksi metsäksi kestää noin satakunta vuotta. Avolouhos taas saattaa usein olla maisemassa pysyvästi kaivostoiminnan päätyttyäkin - louhokset täytetään usein vedellä kaivostoiminnan päätyttyä. Tai tarkemmin sanottuna vettä vain lakataan pumppaamasta pois louhoksesta, jolloin se kertyy sinne omia aikojaan. 

Otsikoissa tiuhaan esillä ollut Talvivaaran kaivos (kuva Talvivaara).

Maiseman muutosten lisäksi varsinaiset kaivostoiminnan riskit liittyvät paljolti itse louhintaan, louhittavan kallioaineksen laatuun sekä kaivoksilla käytettyihin kemikaaleihin. Maaperän muokkaus ja louhinta lisäävät alueen eroosioriskiä ja kaivoksilta leviävä pöly kulkeutuu tuulten mukana pitkiäkin matkoja. Louhittava metallimalmi on Suomessa usein sulfidimetallimalmia, mikä tarkoittaa sitä, että kallioperän metallit ovat sitoutuneet rikkiin. Kun sulfidimalmia kaivetaan esiin, ilmakehän happi ja vesi rapauttavat sitä. Rapautumisessa syntyy hapanta, metalleja ja sulfaatteja sisältävää vettä. Tämä hapan vesi puolestaan liuottaa sulfidimetallimalmista lisää aineita: ensin rautaa ja rikkiä, tämän jälkeen myös muita metalleja ja puolimetalleja. Kaivosalueelta pölyn mukana leviävä kivipöly kuljettaa sulfidimetallimalmin hiukkasia ympäristöön, jossa ne puolestaan rapautuvat ja happamoittavat maaperää.

Pienvesistöt, kuten tämä tunturipuro, ovat erityisen herkkiä happamoittaville yhdisteille
ja muulle kemikaalikuormitukselle, sillä niissä aineiden pitoisuudet eivät pääse nopeasti laimenemaan.

Happamoituminen on monin tavoin vakava ongelma ympäristölle. Happamassa ympäristössä monet metallit ovat reaktiivisempia ja siten haitallisempia ympäristölle. Happamoituminen myös vaikuttaa maaperässä jo olemassa oleviin metalleihin ja synnyttää itseään ruokkivan kierteen. Monet maaperän ravinteet muuttuvat happamoitumisen myötä liukoisemmiksi, mikä hetkellisesti lisää kasvillisuuden saatavilla olevia ravinnepitoisuuksia, mutta siirtää ravinteet pian syvemmälle maaperään, kasvien juurten ulottumattomiin. Lisääntyvät reaktiiviset metallit puolestaan aiheuttavat ongelmia monille maaperän ja vesistöjen pieneläimille sekä kaloista etenkin lohikaloille. Vesistöissä happamoituminen voi johtaa rehevöitymiseen ja happikatoon.

Lapissa suota tuntuu syntyvän lähes joka paikkaan,
jossa vesi viivähtää vähänkin pidempään. Tässä suokeidas
tunturin rinteessä.

Monet kaivokset sijaitsevat maantieteellisesti pohjoisessa. Lapin pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvan alueen luonto on muutenkin monin tavoin herkkä: monet puut kasvavat pohjoisilla äärirajoillaan, hyvin hitaasti. Havupuut eivät välttämättä tuota Lapissa siemeniä itse ollenkaan, vaan alueen havupuupopulaatiot, varsinkin kuusen osalta, ovat etelämmästä tuulen mukana kulkeutuneiden siementen varassa. Hitaasti uusiutuva pohjoinen luonto on myös varsin herkkä kaivostoiminnan aiheuttamille vesitalouden muutoksille; turpeen takia luontaisesti hapan ja puskurointikyvyltään heikko maaperä happamoituu herkästi ja alueen runsaat suot kärsivät herkästi vedenpinnan muutoksista. Myös pienet metsälammet ja muut pienvesistöt happamoituvat varsin nopeasti, kun tilalle ei tule uutta vettä eikä hapan vesi pääse laimenemaan samalla tavalla, kuin suurissa vesistöissä.

Talvivaaran kaivosonnettomuuden myötä myös ympäristöasioiden valvonta ja ympäristölainsäädäntö ovat nousseet keskustelun aiheiksi. Toivottavasti tästä pahasta ympäristöonnettumuudesta siis seuraa myös jotain hyvää, kun ympäristön suojelusta ja sen kunnioittamisesta päästään keskustelemaan perinpohjaisesti eri tasojen ja alojen toimijoiden kesken. Ja aina kannattaa muistaa, että myös tavallinen kuluttaja voi ottaa kantaa valinnoillaan, sekä osallistua aktiivisesti keskusteluun ja vedota päättäjiin. Esimerkiksi Talvivaaran toiminta on synnyttänyt jo Stop Talvivaara -kansalaisliikkeen ja Suomen luonnonsuojeluliitto on myös nostanut kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristöongelmat esiin, sekä koonnut sivuilleen paljon vinkkejä siitä, miten tavallinen ihminen voi vaikuttaa

-Lily 

--
Helsingin Sanomat: Talvivaaran vaiheet 1993-2012