lauantai 21. tammikuuta 2012

Pesua pähkinöillä

Arjessa tulee usein kokeiltua erilaisia ekotuotteita, mutta niistä tulee harvemmin raportoitua sen tarkemmin kellekään. Kavereiden kanssa jutustellessa tieto toki kulkee, mutta silti välillä tuntuu harmilliselta löytää oivallinen tuote, jota muut eivät välttämättä tule edes kokeilleeksi. Usein pelkällä sanalla ekotuote on jotenkin vähän erikoinen kaiku, jonka jokainen kuulee eri tavalla. Toiset pitävät sitä järkevänä, toiset elitistisenä tai hipihtävänä, kolmannet taas tehottomana ja tavallista tuotetta kalliimpana. Toivonkin, että omalta osaltani voisin olla riisumassa tätä mystisyyden viittaa ekotuotteiden päältä ja kertomassa, mitkä niistä ovat minulla käytössä osoittautuneet hyviksi. Niinpä tällä toiveikkaalla tavoitteella varustautuneena pääsen kertomaan teille ensimmäisenä pesupähkinöistä.

Pesupähkinät ovat Sapindus mukorossi -puun hedelmiä. Ne ovat syömäkelvottomia, mutta sisältämänsä sapoiinin takia niitä voidaan käyttää saippuan tapaan puhdistuksessa. Esimerkiksi Intiassa pähkinöiden käytöllä on jo pitkä historia. Pähkinöiden kuoria voidaan käyttää saippuaksi sellaisenaan, joten niiden käsittely ja jatkojalostaminen ei vie juurikaan energiaa. Käyttötapoja löytyy niin pyykistä aina vartalon ja hiusten pesemiseen.

Samu Pesupähkinöitä (Kuva: Lasten Verkkopuoti)

Halu vähentää arjen kemikaalikuormitusta, herkkä atooppinen iho, ympäristöystävällinen tuote. Nämä olivat ne kolme tärkeintä syytä itselleni kokeilla pesupähkinöitä. Niinpä Ekolossa Lilyn kanssa käydessäni nappasin lopulta hetken empimisen jälkeen Samu Pesupähkinöitä laatikollisen. Vaikka itse pakkauksen mukana ei kangaspussia tullutkaan, Ekolo tarjosi sellaisen kaikille halukkaille pesupähkinöiden ostajille kaupanpäällisenä.

Pesupähkinät vaativat vähintään 30 asteen lämpötilan toimiakseen. Normaalisti likaantuneelle pyykille käytetään pienellä tai keskikokoisella koneella noin 4-5 kuoren puolikasta. Kuoret pistetään ensin sopivaan kangaspussiin (esimerkiksi hienopyykkipussi toimii tässä ihan hyvin tai ompelutaitoinen voi surauttaa itselleen yksinkertaisen pikkupussukan) ja pussi nakataan pyykkien perässä koneeseen. Muuta ei tarvita. Mikäli pyykkiin haluaa tuoksua, voidaan mukaan tiputtaa pari tippaa eteeristä öljyä.

Perusajatus tässä prosessissa viehätti minua kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnattomasti. Pari kuorenpalaa, pyykit koneeseen ja se siitä. Nettifoorumeilta olin lukenut etukäteen, että toiset kokivat pyykin saavan erikoisen tai epämiellyttävänkin hajun, mikäli pesussa ei käyttänyt mukana eteeristä öljyä. Niinpä minäkin lorautin pari tippaa moista huuhteluainelokeroon. Välillä unohdin öljyn kokonaan ja totesin, ettei pelkillä pähkinöilläkään pesty pyykki tuoksunut minun nenääni mitenkään erikoiselta tai epämiellytävältä. Tämä siis lienee hyvin yksilökohtaista.

Olin myös luonnollisesti kiinnostunut siitä, miten hyvin pähkinät loppujen lopuksi pyykkiäni pesivätkään. En tehnyt mitään erikoisempia tahratestejä tai muita tieteellisen tarkkoja kokeita. Tärkein havaintoni olikin, etten huomannut pesutuloksessa mitään erikoista. Pyykit tulivat koneesta puhtaina ja puhtailta tuoksuen. En löytänyt aiemmin paidalle kaatamastani rahka-hillo -sekoituksesta merkkiäkään, kellertävälaikkuiseksi muuttunut tyyny palasi takaisin valkoiseksi ja ikävästä kohtaamisestani keittiöveitsen kanssa kielinyt ja esiliotuksessa käynyt paita oli vailla veristä todistusaineistoa. Pähkinät siis kyllä pesivät pyykkini aivan yhtä hyvin kuin aiemmin käyttämäni teolliset pesuaineet, enkä tältä saralta löytänytkään moitteita. Moni pyykkäri käyttää kotonaan ekopesuaineiden toverina tahranpoistossa sappisaippuaa, mutta itselläni ei ole siitä kokemuksia.

Pesupähkinän puolikkaita, pyyhkeitä ja pyykkimörkö Lurleen.

Meillä jostakin syystä yleensä eko-oikkuihini empaattisesti suhtautuva avokki tuntui kokevan pähkinät jotenkin vaivalloisina tai hankalina. Mies käyttikin uskollisesti teollisia pesu- ja huuhteluaineen jäämiä turvautumatta kertaakaan pähkinöihin. Kysyttäessä sain vastaukseksi, ettei hän tiennyt miten pähkinät toimivat ja myöhemmin tyynen: "Ei sekään olisi kovin ekologista, jos nämä aineet jäävät kaappin pyörimään tai menevät roskiin". Niinpä toistaiseksi minä pesen pyykkivuorollani pähkinöillä ja mies perinteisillä aineilla. Katsotaan, mihin päädymme jahka jompi kumpi aineista loppuu kesken.

Huomasin myös täkäläisessä Prismassa taannoin haahuillessani, että myös sen valikoimiin olivat pesupähkinät (en tosin muista enää merkkiä) juurtuneet pysyväisemmin. Tämä on erinomaisen hyvä asia, sillä minulla ainakin tällaisen arjen käyttötuotteen hyödyntäminen heikkenee, mikäli sen saatavuus on heikko. Pelkästään keskustaan pyykinpesuni takia raahautuminen on huomattavasti isompi kynnys kuin hakea ruokakauppareissullaan samalla kopallinen pesupähkinöitä muiden tavaroiden lomassa.

Mutta näin on tosiaan arkeni pyykkihuollossa lähtenyt liikkeelle pesupähkinöiden voimin, kertokaa ihmeessä omia hyviä ja huonoja kokemuksianne ekopesunaineista.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti