perjantai 13. tammikuuta 2012

Vuoden luonnontuotteet valittu!

Vuoden luonnontuotteet on jälleen kerran valittu Arktisten aromien toimesta. Tänä vuonna vuoden luonnontuotteen nimeä kantavat variksenmarja, siankärsämö ja sienistä punikkitatit.

Kuva: Wikimedia Commons, j. peltonen 2009
Variksenmarja ei ole monellekaan kerääjälle niin tuttu kuin esimerkiksi mustikka tai puolukka. Sen satoisuus on kuitenkin hyvinä marjavuosina lähes mustikan tasoinen. Marja soveltuu mehuihin, hilloihin ja hyytelöihin, joskin vähähappoisena ja mietona se yleensä kaipaa toverikseen jotakin voimakkaampaa marjaa, kuten vaikkapa puolukkaa tai mustikkaa. Variksenmarjan hyviin ominaisuuksiin kuuluvat korkea antioksidanttipitoisuus ja antosyaanien suuri määrä. Antioksidanttisuudesta onkin saatu kokeissa huikeita tuloksia, joiden mukaan variksenmarjan teho antioksidanttija ohittaisi mennen tullen niin monet tutkitut marjat, kasvikset kuin vihannes-, vilja-, yrtti- ja lääkekasviuutteet.

Kuva: Wikimedia Commons, Lorenzarius 2006

Siankärsämö puolestaan on lähestulkoon kaikille tuttu, monivuotinen ruohokasvi. Sitä tavataan etenkin avoimilla ja ihmisen muokkaamilla paikoilla, kuten pientareilla, pihoilla ja niityillä. Siankärsämöstä kerätään sekä lehtiä että kukkia. Kasvi soveltuu tuoreena yrttijuomaksi ja on myös mainio maustekäytössä. Se käykin myös salaatteihin, kastikkeisiin, maustesekoituksiin, patoihin ja muhennoksiin. Kasvia voi myös kuivata. Liiallisesti käytettynä siankärsämökin voi aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä sekä allergisille ihottumaa, joten käytön aloittamisen kanssa pitää olla maltillinen.

Kuva: Wikimedia Commons, Colin Rose 2006

Punikkitatteja tavataan lähes koko maassa heinäkuusta syyskuuhun. Ne jäävät usein turhaan herkkutattien varjoon, vaikka ovatkin satoisampia ja maukkaita käyttösieniä. Punikkitatit ovat lajiryhmä, joka pitää sisällään useita lähisukuisia sienilajeja. Kerätyt sienet paistetaan pannulla omassa liemessään täysin kypsiksi. Huonosti kypsennettyinä ne voivat aiheuttaa mahavaivoja. Näin esikäsiteltyinä punikkitatteja voikin käyttää monipuolisesti ruoanlaitossa. Säilöntään soveltuvat parhaiten pakastaminen ja kuivaus viipaleina.

Jahka vuosi tästä vierähtää ja kasvukausi taas alkaa, koetamme mekin varmasti hyödyntää vanhoja reseptejä ja käyttötapoja sekä kehitellä uusia näiden luonnontuotteiden tiimoilta. Esittelemme lajit, niiden tunnistamisen ja keräämisohjeet myös keruukauden lähestyessä seikkaperäisemmin ja koetamme löytää mielenkiintoisia ja herkullisia ruokaohjeita artikkeleita ryydittämään.

Minulla kaappiin on viime kaudelta kertynyt niin siankärsämöä kuivattuna kuin punikkitatteja pakasteena ja kuivattuina. Toivottavasti moni uskaltautuisi tänä vuonna kokeilemaan näitä tai muita itselleen uusia luonnontuotteita rohkeasti!

-Annukka


PS. Tämän jutun kirjoittaminen muistutti minua myös siitä urakasta, joka minua ja Lilya odottaa lähikuukausina. Meillä on useampi kansiollinen ja sadoittain kuvia niin sienistä kuin yrteistäkin. Jonkun pitäisi vielä ikään kuin käydä ne läpi, nimetä ne tieteellisillä nimillä ja arkistoida. Helppo homma, jota olemme vältelleet menestyksekkäästi kohta jo puoli vuotta.


2 kommenttia:

  1. punikkitatit ovat hyvää ruokaa ja pidän niistä erityisesti a) tosi pieninä ja tuoreina suoraan pannulta tai b) pataruokiin lisättynä

    VastaaPoista
  2. Itsekin punikeista pidän kovasti, joskin ennen KTT-koulutusta minulla oli lieviä ongelmia tunnistaa ne lajilleen jos ei selkeästi isäntäpuu ollut vieressä :) Onneksi yleisesti ottaenhan tämä ei ole välttämätöntä ja ruoaksi kelpaavat punikit lajiin katsomatta. Ja ovathan ne tosiaan kyllä mainiota sapuskaa! Jos sinulla on mainioita punikkitattireseptejä meillekin testattavaksi asti, mielellämme otamme moisia herkkusuina vastaan :) -Annukka

    VastaaPoista