perjantai 10. helmikuuta 2012

Hyvä, paha pakkanen


Viime päivinä olemme edellisten talvien tapaan saaneet kokea kylmiä, kirpeitä pakkaspäiviä yksi toisensa perään. Keski-Euroopassa kovat pakkaset ovat jo tappaneet useita ihmisiä, eikä pakkasen aiheuttamilta vahingoilta olla vältytty täällä kotimaassakaan. Pakkanen on erityisen vaarallista esimerkiksi lapsille, vanhuksille ja astmaatikoille. Lisäksi kylmyys hyydyttää liikennettä ja aiheuttaa lämmitysongelmia. Tuntuu siis, että pakkasesta on vain haittaa. Voiko siitä olla myös jotain hyötyä?

Kovat pakkaset asettavat luonnolle haasteita. Eläimillä ja kasveilla on kuitenkin keinonsa selviytyä, ja mikäli lunta piisaa, se toimii useilla lajeilla hyvänä lämmöneristeenä. Kovimmilla ovat pakkasessa värjöttelevät pikkulinnut, joiden on käytettävä koko päivä ravinnonhakuun, jotta ne selviävät pakkasyöstä. Talvehtivia pikkulintuja voikin auttaa järjestämällä pihalleen ruokintapaikan, jossa linnut voivat tankata yön varalle energiaa. Myös myyrät, päästäiset ja muut pienjyrsijät joutuvat käytännössä syömään päivät pitkät, jotta öinen pakkanen ei tapa niitä. Asutuksen lähettyvillä eläimet hakeutuvatkin usein sinnikkäästi rakennuksiin ja lämmittelevät esimerkiksi varastoissa, ladoissa sekä mahdollisuuksien mukaan ihmisten kodeissakin. 

Vahvasti metsätalous- valtaisessa Suomessa pakkanen ja sen myötä maan routiminen mahdollistavat talvihakkuut, sillä sula maa ei kaikkialla kestä metsäkoneiden painoa ja osa talvihakkuualueista on saavutettavissakin vain pakkasella, esimerkiksi saarissa tai suopätkien takana. Myös maataloudessa pakkasista on hyötyä. Routa vähentää kasvitautien sekä -tuholaisten esiintymistä ja leviämistä etelästä, vähentäen käytettävien torjunta-aineiden määrää. Esimerkiksi koloradonkuoriaiset (Leptinotarsa decemlineata) ovat vakava perunan tuholaislaji, jonka leviämistä Suomeen ankarat talvet hidastavat. Kuoriainen on huono lentäjä, mutta lämpimien kesätuulten mukana se on satunnainen vierailija varsinkin Kaakkois-Suomessa.

Kylmät talvet ja pakkaset estävät, tai ainakin hidastavat myös monia muita tulokas- ja vieraslajeja muuttumasta osaksi maamme pysyvää eliölajistoa. Vesistöissä tulokaslajit ovat usein erityisen haitallisia viedessään elintilaa  alkuperäisiltä asukkailta ja lisääntyessään ahkerasti valloittamiensa alueiden valtalajiksi asti. Siksipä kylmästä ilmastosta on niiden hillitsemisessä etua. Istutetut karpit (Cyprinus carpio) eivät Suomessa lisäänny ilmaston viileyden vuoksi, ja sinnikkäästi leviävää hopearuutanaakin (Carassius auratus gibelio) kovat talvipakkaset saattavat hidastaa. Nisäkkäistä taas esimerkiksi villisika (Sus scrofa) ja villikanit (Oryctolagus cuniculus) ovat pysytelleet eteläisinä tulokkaina ankarien talviolosuhteiden takia. 

Pakkasen hyviin puoliin kuuluu siis ainakin Suomen pohjoisiin olosuhteisiin jo sopeutuneen alkuperäiseliöstön suojeleminen tulokaslajeilta, sekä perinteisten elinkeinojen edesauttaminen. Ja onhan kirpeinä pakkaspäivinä huurteeseen kuorruttuneet puut ja hiljainen luonto myös kovin kauniita. (Kunhan niistä nauttii järkevästi pukeutuneena. Tai ikkunasta katsellen lämpimän kaakaomukin kera.)


-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti