torstai 29. maaliskuuta 2012

Lähilihaa

Olen pitkään haaveillut lähellä tuotetun lihan ostamisesta suoraan tilamyymälästä, mutta autottomana ihmisenä nuo tilamyymälät ovat tuntuneet tavoittamattomilta. Niinpä ilahduin suuresti, kun Taipaleen Tila tarjosi kevään viimeisestä teurastuserästä luomunaudanlihaa kotiinkuljetuksena. Tilaukseen lähtikin neljä kiloa jauhelihaa, kilon luullinen lapapala ja vajaan parin kilon sisäpaisti. Paisti on vielä raakakypsymässä tilalla, mutta muut lihat vastaanotin jo muutama viikko sitten. Jauhelihasta riitti fetalihapulliin, jauhelihakastikkeisiin, kikhernekeittoon, jaettavaksi ystävän kanssa ja pakkaseenkin, lapapalasta tuli taas mitä mahtavin, pitkään haudutettu, suussasulava italialaishenkinen uunipata.

Lihat saapuivat vakuumiin pakattuina. Neljä kiloa jauhelihaa on
muuten, no, hyvin paljon jauhelihaa!

Naudanlihan kuormittaa kovasti ympäristöä ja sillä onkin yksittäisistä elintarvikkeista suurimpien luokkaan kuuluva ilmastovaikutus: yhden kilon tuottaminen vastaa noin 15 kilon hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi naudat luonnollisesti vievät peltotilaa viljelykasveilta ja usein karjankasvatus lisää vielä välillisesti maankäyntön muutoksesta johtuvia hiilidioksidipäästöjä, kun laitumen tilalla voisi kasvaa esimerkiksi metsää. Karjankasvatuksessa nousee usein esille myös eettiset kysymykset eläinten elinoloista ja niiden kasvatuksen luonnonmukaisuudesta. Kaiken kaikkiaan tiedostava ja eettinen kuluttaja vähentääkin lihansyöntiään ja suosii ekologisesti kestävämpiä ratkaisuja, kuten palkokasveja ja muuta kasvisruokaa.

Itse olen kaikesta tietomäärästä ja tiedostavuudestani huolimatta vielä melkoisen paatunut lihansyöjä. Nautin lihan mausta ja suutuntumasta, sekä kaikista niistä ihanista ruuista, joita lihasta saa. Esimerkiksi paahtopaistia, lihapatoja tai muita kokolihaherkkuja ei vaan pysty mielestäni korvaamaan korvikkeilla mitenkään lähellekään aitoa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi pyöryköitä, murekkeita, mausteisia laatikoita ja sen sellaisia voi ihan hyvin jatkaa tai korvata soija- tai muulla kasvisperäisellä ainesosalla ilman, että se liiemmin vaikuttaa lopputulosta huonontavasti. Ratkaisuna lihanhimoisuuteeni olenkin löytänyt sen, että lihaa syödessäni pyrin valmistamaan sen kunnolla ja nauttimaan siitä, arkena taas vähentämään varsinkin punaisen lihan käyttöä ja kokkailemaan jotain muuta tilalla. Lähituotettua luomunautaa pidän kutakuinkin parhaimpana keksimänäni ratkaisuna naudanlihalle, sillä tuotantoketju on lyhyt ja kuljetuskustannukset minimaaliset verrattuna vaikkapa brasilialaiseen tehotuotettuun häränfileeseen. Lisäksi luomunaudanlihassa ei tule mukana tarpeettomia lääkejäämiä ja niiden elinoloihin kiinnitetään paljon tarkempaa huomiota. (En tosin väitä missään suhteessa, että kasvatettu nauta, luomu tai ei, elelisi yhtä luonnonmukaista ja vapaata elämää kuin tarunhohtoiset alkuhärät kevättuulen kutitellessa niskavilloja. Mutta on villissäkin elämässä kieltämättä myös huonoja puolia ja vastaavasti kesykasvattina olossa hyviä.) Näin ekopaastonkaan aikana en ole lähtenyt jyrkimmälle, kokonaan lihastakieltäytyvälle linjalle, mutta vaihtanut kyllä punaista lihaa aktiivisesti broileriin ja kalaan, sekä pyrkinyt lisäämään kasvisten osuutta lihan kustannuksella.

Valmista lapapataa ja risottoa. Kypsensin lapapalan kokonaisena, mutta lihan
voi toki halutessaan pilkkoa palasiksi ja kypsentää luut padan mukana makua antamassa.

Lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne sen lapapadan ohjeen, sillä ruoasta tuli niin taivaallisen hyvää. Pata tarjoiltiin parmesanrisoton kera. Risotto-ohje tarttui mukaan Hesarin ruokasivuilta, joskin sitä tuli hieman mukailtua (kanaliemen tilalle tuli lapapalan haudutuksesta talteen otettu kielen mukanaan vievä luuydinliemi ja valkosipuli unohtui kokonaan). Aikaa ruoan valmistamiseen kannattaa kuitenkin varata, sillä mitä pidempään pataa hauduttaa, sen parempaa siitä tulee. Varsinaista pyhäruokaa. Jos siis lihaa syötte, niin tämä on eräs hyvä tapa nauttia luullista lapaa (tai potkaa tai muuta huokeampaa ja haudutteluun sopivaa ruhonosaa):


Italialaishenkinen naudanlapapata 
noin 4-6 annosta


noin 1kg luullista naudan lapaa
noin 1l vettä

oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

500g porkkanoita
1-2 sipulia
2-4 valkosipulinkynttä
1 purkillinen tomaattimurskaa
savustettua paprikajauhetta
kuivattua timjamia maun mukaan (tuorettakin voi käyttää, mutta se kannattaa lisätä pataan vasta haudutuksen loppuvaiheessa)

Nosta liha huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen kokkailun aloittamista. Kuumenna paistinpannulla (tai suoraan padassa, jos käytät liedenkestävää valurautapataa) tilkka oliiviöljyä ja pyöräytä lihan pinta ruskeaksi. Laita liha syvään uunivuokaan tai pataan. Huuhdo paistinpannu vedellä ja lisää se lihan päälle. Ripottele halutessasi mukaan hieman suolaa ja mustapippuria ja nosta 170-asteiseen uuniin hautumaan muutamaksi tunniksi. Sekoittele silloin tällöin. Jos liha uhkaa kuivahtaa, lisää vettä. Nestettä saa olla mukana runsaasti, mikäli teet lisäkkeeksi risottoa, sillä lihaliemi kannattaa parin tunnin hauduttelun jälkeen ottaa talteen sitä varten. Pilko porkkanat, sipulit ja valkosipulit. Lisää kasvikset, tomaattimurska, timjami ja savustettu paprikajauhe pataan. Jos otit lihaliemen talteen, lisää tilalle hieman vettä nesteeksi. Hauduta pataa vielä ainakin tunti (sekoittele muutaman kerran haudutuksen aikana), pidempäänkin jos kärsivällisyys kestää. Lopuksi kannattaa vielä tarkistaa padan maku ja tarvittaessa lisätä mausteita. Risoton valmistamiseen menee noin puolisen tuntia. 
--

-Lily



Lisää ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutuksista sekä syömisestä löytyy muun muassa näistä lähteistä:
Hillintä -ilmasto-opas
Valtuutettu hyvinsyöjä
Ympäristöpassi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti