torstai 8. maaliskuuta 2012

Merelle!


Piipahdin ystävänpäivän tienoilla päiväristeilyllä Tukholmassa. Reissu oli mitä antoisin ja pieni irtiotto arjesta tuli todella tarpeeseen, mutta laivan keinahdellessa Itämeren aalloilla mieleeni tulivat väistämättä ympäristöasiat: laivamatkustamisen ekologisuus sekä herkän meriekosysteemin haavoittuvuus.

Itämeri on lähes suljettu murtovesiallas, jonne suolaisempaa merivettä pääsee ainoastaan Tanskan salmien kautta. Lähes suljettuna ja matalana vesialueena Itämereen päätyvät aineet siellä myös hyvin pitkälti pysyvät. Niinpä Itämeren liikenteellä ja valuma-alueen päästöillä on suuri vaikutus meren tilaan. Suurimpia Itämeren uhkia ovat valuma-alueilta tuleva fosfori- ja typpikuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Itämeren rehevöityessä sen vesi samenee ja levälautat yleistyvät. Runsas planktonlevien kasvu syrjäyttää alkuperäisiä lajeja, kuten puna- ja ruskoleviä ja tämän seurauksena rannat ja kalaverkot limoittuvat planktonlevistä. Rehevöitymisen seurauksena Itämeren happipitoisuus laskee leväkuormituksen lisääntyessä ja eliöstö kärsii. Erityisesti pohjaeliöstö kamppailee vähähappisen ja jopa kokonaan hapettomaksi muuttuvassa elinympäristössään. Happikadosta kärsivät myös monet kalat, ja esimerkiksi juuri WWF:n kalaoppaassa vältettävien kalojen luokituksen saanut itämeren villi lohi viihtyisi paremmin kirkkaissa ja happipitoisissa vesissä.  

Itämeri Nasan satelliittikuvassa (kuva Wikimedia Commons).
Kuva on otettu maaliskuussa 2000.
Suuri osa Itämeren kuormituksesta tulee sen valuma-alueen valtioiden metsä- ja maataloudesta sekä teollisuudesta. Entä sitten laivaliikenne? Senkin isoimmiksi riskeiksi on listattu lisääntyvän öljyliikenteen aiheuttamat öljypäästöt ja -onnettomuudet. Öljyalusten lisäksi kuitenkin muutkin Itämerellä liikennöivät laivat aiheuttavat oman osansa herkän ekosysteemin kuormitukseen. Isojen risteilylaivojen aiheuttama melusaaste ja rantavesien sekoittuminen sekä talvisin jääpeitteen rikkominen aiheuttavat kaikki osaltaan muutoksia meren normaalitilaan. Lisäksi kauempaa tulevien laivojen mukana saattaa kulkeutua vieraslajeja Itämereen. Viihderisteillessä tietysti kulutetaan myös polttoainetta ja energiaa käytännössä, no, ympyrän kulkemiseen. Välillisesti lyhyellä lomamatkallakin on siis paljon negatiivisia vaikutuksia ympäristöön. Näin toki on riippumatta siitä, minkä matkustustavan valitsee, joten matkustaminen on aina epäekologista.

Oleellisinta onkin miettiä omalla kohdallaan matkustamisen tarvetta ja punnita eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Itse ainakin tarvitsen silloin tällöin piristävää irtiottoa arjesta ja kyllä, matkustan myös bussilla, laivalla ja lentäen. Jopa toisinaan kavereiden autoilla yksityisautoillen. En ole ottanut matkustamisessa mitään totaalikieltäytyjän roolia, mutta pyrin suosimaan kaikista kommelluksistaan huolimatta junamatkustamista ja joukkoliikennettä. Ja tietysti miettimään myös matkustamisen tarpeellisuutta ylipäätään, sekä käyttämään lyhyillä matkoilla omaa lihasvoimaani liikkumiseen.

Antoisia ja tiedostavia lomamatkoja itse kullekin!

-Lily

P.S. Paljon Itämerestä löytyy esimerkiksi täältä ja WWF:n juuri päivitetty kalaopas puolestaan täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti