perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vaihtoehtolääkintää ja -terapiaa

Tenttikirjoja selaillessa vastaan on tullut monta mielenkiintoista aihetta aina koivunmahlasta yrttilääkinnän historiaan ja menettelyihin. Varmaankin hiljakseen muiden puuhien ja pänttäämisen lomassa niistä osa päätyy myös blogin puolelle artikkeleiksi asti. Parhaillaan minulla on työn alla Enkovaaran kirja Lääkekasvit & rohdostuotteet. Kirjan alkupuoli selvensi mielenkiintoisella tavalla itselleni hieman epäselvänä ryppäänä ollutta vaihtoehtolääkinnän lainsäädäntöä, valvontaa sekä koulutusta. Minulle kun eri nimikkeet, koulutukset ja muut ovat olleet hieman sekava kokonaisuus –eikä ilmeisesti aivan syyttä, selkeitä ne eivät tunnu olevan vieläkään edes alalle itselleen.

Kurkkuyrtti (Borago officinalis)

Enkovaaran kirja alkaa olla jo kymmenisen vuotta vanha, mutten löytänyt tietoja siitä, että lainsäädäntö olisi tällä välin merkittävästi uudistunut. Toivottavasti siis aihepiiriä tarkemmin tuntevat voivat korjata, jos olen tehnyt tekstissä asiavirheitä. Aihepiiri on kuitenkin tuore, sillä ala on nostamassa jatkuvasti suosiotaan ja yhä useampi hakee hoitoja perinteisen koululääketieteen ulkopuolelta.

Lainsäädäntö ja valvonta

Suomessa ei ole lainsäädäntöä vaihtoehtolääkinnän harjoittajien toimenharjoittamisesta, eikä viranomainen valvo toiminnan harjoittajia.  Terveydenhuollon puolen lainsäädäntö kuitenkin määrittää, ettei vaihtoehtoterapeutti ei saa kuitenkaan esiintyä koulutettuna terveydenhuollon ammattilaisena. Terveydenhuollon alan ammattilainen voi käyttää potilaita hoitaessaan myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja, mutta niiden yksinomainen tai laajamittainen käyttö ei ole lain mukaan soveliasta. Potilaan on myös aina tiedettävä ja ymmärrettävä, että hoitomenetelmä on vaihtoehtoisiin menetelmiin lukeutuva.

Koulutus ja nimikkeet

Vaihtoehtoterapeuteilla ei ole yhtenäistä tai virallisesti hyväksyttyä koulutusta. Kuka tahansa saakin käytännössä nimittää itseään vaihtoehtoterapeutiksi koulutuksestaan tai ammatillisista taustoistaan riippumatta. Tämä onkin omiaan luomaan oman sekavan soppansa, kun samaa ammattinimikettä voi käyttää niin koulutettu asiantuntija sekä satunnaisen kirjekurssin käynytkin. Sekavuus tuo haasteensa paitsi hyvää hoitoa hakeville asiakkaille, myös ammatinharjoittajille itselleen: on vaikea ylläpitää uskottavuutta ja ammattiylpeyttä, kun käytännössä kuka tahansa voi käyttää samaa nimikettä ja tehdä työnsä huomattavan heikon osaamisen pohjalta.
Esimerkiksi henkilöt, jotka suosittavat asiakkailleen erilaisia lääkekasveja ja niistä valmistettuja rohdostuotteita, saattavat käyttää itsestään vaikka seuraavia nimikkeitä koulutustaustastaan riippumatta: antroposofi, aromaterapeutti, diplomiluontaisterapeutti, fytonomi, herbalisti, homeopaatti, kukkalääkintäterapeutti, luontaishoitaja, luontaislääketieteen tohtori, luontaisneuvoja, naturopaatti tai luontaistuoteneuvoja.


Piparminttu (Mentha x piperita)

Kolme asiantuntijanimikettä, joiden katsotaan toisinaan kuuluviksi vaihtoehtolääkinnän alueelle, kuuluvat myös terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain piiriin: manipulatiivisia hoitoja antava koulutettu kiropraktikko, koulutettu naprapaatti ja koulutettu osteopaatti. "Koulutettu" -etuliite tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että nämä henkilöt ovat käyneet viranomaisten hyväksymän, vähintään neljä vuotta kestävän koulutuksen. Myös kouluttamaton henkilö voi harjoittaa kiropraktion ammattia, mutta hän ei saa käyttää etuliitettä "koulutettu" tittelinsä osana, vaan hän on yksinkertaisesti kiropraktikko.

Luontaistuotealan järjestöt ovat järjestäneet jo vuosia koulutusta alan toimijoille ja esimerkiksi luontaistuotekauppiaille. Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskuksessa Lahdessa järjestetään esimerkiksi luontaistuotealan täydennyskoulutusta, jonka läpikäyneitä kutsutaan fytonomeiksi. Koska nimikettä ei ole kuitenkaan suojattu, sitä voi periaatteessa käyttää minkä koulutuksen tahansa läpikäynyt henkilö, eikä se takaa palvelun tarjoajan koulutusta tai ammattitaitoa.

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis)

Selkeyttä nimikkeisiin ja turvaa potilaille

Virallisten koulutusvaatimusten puuttuessa eri alan järjestöt ovat pyrkineet kouluttamaan terapeutteja ja sopimaan yhtenäisistä vaatimuksista.  Luonnonlääketieteen Keskusliitto ylläpitää myös rekisteriä, johon voivat vapaaehtoisesti ilmoittautua tiettyjen suositusten mukaan kouluttautuneet terapeutit. Liiton kautta jäsenterapeutit voivat myös hankkia toiminnalleen potilasvakuutusta vastaavan turvan eli hoitovakuutuksen. Se on kuitenkin vapaaehtoinen eli kaikilla jäsenterapeuteilla sitä ei välttämättä ole. Omalta terapeutiltaan kannattaakin kysäistä, onko vakuutus käytössä.

On ylipäätään suositeltavaa, että vaihtoehtohoitoihin suunnatessaan varmistaa esimerkiksi liitolta palveluntarjoajan koulutuksen. Kaikki ammattitaitoiset alan osaajat eivät rekisteriin kuitenkaan kuulu, joten yksiselitteistä helpotusta sekään ei nimikeviidakkoon tarjoa. Tärkeintä onkin pysyä tarkkana ja tiedustella reilusti palvelutarjoajalta tämän koulutustaustasta ja ammattitaidosta. Ammattilainen ei näistä kysymyksistä loukkaannu, vaan ottaa ne tärkeänä osana asiakaspalveluaan –onhan hänellekin kunnia-asia tuottaa asiakkaalleen mahdollisimman hyvää, asiantuntevaa ja tehokasta palvelua.

Luonnonlääketieteen keskusliiton sivuilta löytyy paljon aiheeseen liittyvää materiaalia sekä tietoa liiton ja sen jäsenten toiminnasta ja tavoitteista.  Sivuilla on myös terapeuttirekisteri, jolla voi hakea esimerkiksi oman paikkakuntansa nimen tai postinumeron perusteella liittoon kuuluvia terapeutteja. 

Minun täytynee palata takaisin opuspinon äärelle, mutta palailen varmasti myöhemmin tenttikirjojen herättämien kysymysten tai kiinnostuksenkohteiden kanssa blogin pariin.

-Annukka

Lähteet:

Enkovaara, Anna-Liisa. Lääkekasvit & rohdostuotteet. WSOY, 2002.

Luonnonlääketieteen Keskusliitto, verkkosivut


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti