torstai 26. huhtikuuta 2012

Hiljaa hyvä tulee

Perinteisesti saasteena on pidetty ympäristöön leviäviä aineellisia päästöjä: ylimääräisiä lannoitteita, jotka rehevöittävät vesistöjä, tehtaiden piipuista leviäviä päästöjä, jotka happamoittavat sadevesiä ja otsonikerrosta tuhoavia CFC-yhdisteitä. Saasteisiin on helppo laskea myös ympäristöä välittömästi likaavat ja roskaavat jätteet, kuten muovitölkit ja -pussit, lasipullot, rikkinäiset polkupyörät ja muut luontoon hylätyt esineet.  

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ihmiset tuottavat toisenlaisiakin saasteita. Asutuksen keskittyessä yhä isompiin kaupunkeihin ja teollisuuden kehittymisen myötä uudenlaisina saastetyyppeinä mukaan ovat tulleet myös melu- ja valosaaste. Nykyisin tiedetään jo, että molemmilla on negatiivisia vaikutuksia ihmisiin ja muihinkin eliöihin, mutta paljon on vielä tutkimatta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu melun muuttavan lintujen laulua ja vaikeuttavan monien petoeläinten saalistusta. Viime kuussa julkaistussa tutkimuksessa Clinton Francis kollegoineen tutki melusaasteen vaikutusta kasvien lisääntymiseen New Mexicon osavaltiossa Rattlesnake Canyonissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä kasvien pölyttäjien että siementen levittäjien reaktioita meluun. Metsäisellä aluella on paljon luonnonkaasupumppuja, joista osa toimii hiljaisesti ja osassa melutaso nousee yli 95 desibelin. Melun lisäksi kaasunpumppausalueet eivät eroa toisistaan muilla tavoin merkitsevästi, joten tutkijat pystyivät sulkemaan tutkimuksessaan hyvin pois muita tekijöitä.

Pähkinämäntymetsää Santa Fessä New Mexicon osavaltiossa. Koska alue on melko
karua ja kuivaa, voi pähkinämäntyjen vähenemisellä olla paljonkin seurauksia
koko ekosysteemille (kuva Wikimedia Commons).
Tutkimuksessa havaittiin, että melulle arka kalifornianpensasnärhi (Aphelocoma californica) vältteli meluisia koealueita. Koska närhi toimii tärkeänä pähkinämännyn (Pinus edulis) siementen levittäjänä, väheni männyn siementen leviäminen meluisilla koealueilla huomattavasti verrattuna meluttomiin koealueisiin. Kalifornianpensasnärhen lisäksi pähkinämännyn siemeniä levittävät monet muutkin eläimet, kuten useat jyrsijät. Näistä peurahiiret (Peromyscus) osoittautuivat närhen veroiksiksi siementen levittäjiksi ja viihtyivät paremmin meluisilla kuin hiljaisilla koealueilla. Meluisilla koealueilla esiintyi kuitenkin huomattavasti vähemmän männyn taimia, minkä arvellaan johtuvan siitä, että siemeniä levittävät jyrsijät myös syövät siemeniä tehokkaammin kuin närhet. Lopputuloksena oli, että meluisilla koealueilla kalifornianmännyn lisääntyminen väheni merkittävästi.

Mustakurkkukolibrikoiras (kuva Wikimedia Commons).

Toisin kuin kalifornianpensasnärhet, paikalliset mustakurkkukolibrit viihtyivät paremmin meluisilla koealueilla. Kolibrit vierailivat meluisien koealueiden koekukissa viisi kertaa useammin kuin hiljaisten alueiden. Luonnollisestikin niiden osuus meluisten alueiden pölyttäjinä oli huomattavasti suurempi kuin hiljaisten. Todennäköisesti mustakurkkukolibrit viihtyivät meluisilla alueilla siitä syystä, että olivat siellä paremmassa turvassa saalistajiltaan. Samasta syystä voidaan olettaa myös peurahiirien viettävän aikaansa enemmän meluisilla koealueilla.

Peurahiiriin kuuluva Peromyscus
 maniculatus 
(kuva Wikimedia Commons).
Francisin tutkimusryhmä onnistui osoittamaan sen, kuinka melulla on suorien vaikutusten lisäksi myös lukuisia epäsuoria vaikutuksia ja kuinka nämä vaikutukset leviävät koko ekosysteemiin. Meluisia alueita karttelevan kalifornianpensasnärhen vaikutus pähkinämännyn lisääntymiseen on itsessäänkin jo merkittävä. Kun siihen lisätään vielä peurahiirten ja muiden jyrsijöiden viihtyminen alueella yhdistettynä jyrsijöiden tehokkaaseen siemensyöntiin, melulla voi olla hyvinkin negatiivisia vaikutuksia pähkinämännyn lisääntymiseen. Pähkinämännyn vähentyminen taas voi puolestaan vähentää alueen muiden eliöiden suoja- ja pesäpaikkoja, sekä ravinnonlähteitä ja jopa vaikuttaa osaltaan alueen ilmastoon ja maaperän eroosioon.  Lisääntynyt ruohovartisten kasvien pölytys taas tuo meluisille alueille lisää ruohokasveja. Näiden runsastuessa ja mäntyjen harvinaistuessa alueen ekosysteemi voi kehittyä hyvinkin kauaksi alkuperäisestä mäntyvaltaisesta metsästä. Näin melusaasteella on koko ekosysteemiä liikuttavia vaikutusketjuja.

Täällä Suomessa melusaasteella epäilemättä on myös monia vaikutuksia ympäristöön. Todennäköisesti meluisilla alueilla viihtyvät amerikanserkkujensa tapaan pienjyrsijät ja muut petoeläimiä välttelevät eläimet, kun taas toiset eläimet välttelevät melua. Näitä vaikutusketjuja tulisikin tutkia myös täällä meillä, jotta oppisimme reagoimaan melusaasteen seurauksiin ja sitä kautta havahtuisimme myös tämän saastetyypin haitallisuuteen. Melun lisäksi varsinkin näin pohjoisessa, jossa vuorokauden valoisuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan erittäin voimakkaasti, vaikuttaa varmasti myös valosaaste ympäristöön huomattavasti, eikä varsinkaan monimutkaisia melun ja valon yhteisvaukutuksia ole juurikaan tutkittu.

Melusaaste on siis saastetta siinä missä muutkin saastelajit ja kuten niillä, silläkin on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia ympäristöön. Tulevaisuudessa toivottavasti näemmäkin paitsi enemmän melu- ja valosaastetutkimusta, myös näiden saastetyyppien entistä parempaa kontrollointia ja haittavaikutusten minimointia.

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti