maanantai 30. huhtikuuta 2012

Mikroskoopin alla

Lilyn pitäessä urheasti blogia pystyssä ja touhutessa muita Villikatajan juttuja, minä vietin viime viikkoni tuttuun tapaan Mikkelissä, Otavan koulutilalla. Edessämme oli neljä päivää kestävä sienimikroskopian jakso, jonka päätteeksi meidän tuli ymmärtää niin erilaisten preparaattien teon hienouksia, perusasioita sienten skooppaamisesta sekä sienten hienorakenteesta. Aamulla Jyväskylästä ajamaan lähtiessäni odotin jo mielenkiinnolla tulevia päiviä, koettaessani samalla tihrustella yhä sankkenevan sumun läpi tien ääriviivoja.

Sumua oli lähtiessä muuallakin kuin kuskin silmissä
Ensimmäinen päivä meni mikroskooppien toimintaa ihmetellessä ja preparaattien periaatteisiin tutustuessa. Mukana oli taustoiltaan kirjava joukko opiskelijoita, joista osa oli skooppaillut ennenkin ja osa käyttänyt mikroskooppia viimeksi 70-luvulla. Sujuvasti hommat saatiin kuitenkin käyntiin ja päästiin katselemaan tärkeintä -sienten itiöitä, rihmastoja ja kystidejä.

Päivät jatkuivat iltapäivään asti, jonka jälkeen joukkio hajaantui kuka minnekin. Tekemistä kun riitti noihin illan vapaahetkiinkin: lenkkipolut kiemurtelivat kauniissa maastoissa, kurssimuistiinpanot odottelivat kiltisti asuntolan pöydällä ahkeraa opiskelijaa ja vanhojen kurssikavereiden kanssa oli mukava istahtaa teekupposen äärelle ja vaihtaa kuulumisia. Mukana oli myös muutama aiempien vuosien kurssilainen kertaamassa, joten jutusteltavaa riitti.

Lenkkeilymaastoihin kuului myös vanha radanvarsi

Tenttiä edeltävä ilta meni muistiinpanoja lukiessa, saunoessa ja kurssikavereiden kanssa kikatellessa. Kävimme huuhtomassa myös viikon tuomaa stressiä pois saunassa. Ihmettelimme jo saunaosastolle laskeutuessamme omituista käryä, joka tuntui leijailevan joka puolella. Hmm, aivan kuin...kuin dieselin tai jonkun muun polttoaineen etäinen haju. Joo, siis diesel, totta! Merkillistä, miten se voimistuu koko ajan, mistä se voi tulla?
Saunan oven avatessamme raskaan öljyinen polttoaineen haju löi vasten kasvoja koko voimallaan ja tajusimme tilanteen: Kyllä, olimme päässeet tutustumaan niihin harvoihin jäljellä oleviin saunoihin, joiden kiukaat toimivat öljyllä. Minä en ollut aiemmin edes tiennyt, että moisia on oikeasti olemassa.
Itse kiuas oli massiivinen keskivertopanssarivaunun kokoinen laatikko yhdessä nurkassa. Vettä saattoi sen päälle uskaliaasti viskoa, jos kurkotti kyllin ylös ja käytti heittoon reilusti voimaa. Ainakin osa kauhallisen vedestä päätyi satunnaisesti laatikon päälle. Aina silloin tällöin koko kone alkoi ottaa kierroksia, pitää voimakasta pumppausääntä ja sylkeä ympärilleen paksuna leijailevaa öljynkäryä. Lienee tarpeetonta mainita, ettemme jääneet nauttimaan leppoisista löylyistä yhtään pidemmäksi aikaa kuin tarve vaati.

Jo neljän päivän aikana saattoi suorastaan tuntea jäiden vapisevan vetäytymisen kevään tieltä
Perjantaina kokoonnuimme opetusluokkaan, saimme vastauspaperit ja tenttiohjeet. Hieman tilanne taisi kaikkia jännittää, etenkin kun tentti oli tyypiltään aiemmista poikkeava. Tenttitilaan päästyämme jakaannuimme mikroskoopeille ja aloitimme kokeen. Jokaisessa mikroskoopissa oli näyte ja siihen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi mukana oli aina teoriakysyms, joka käsitteli opittuja käsitteitä ja sienten rakenteita. Vastausaikaa oli neljä minuuttia per mikroskooppi ja kyllä siinä kynät sauhusivat urakalla, kun jokainen koetti muistaa epätoivon vimmalla kaiken viime päivinä oppimansa. Eniten etukäteistä stressiä aiheuttanut pelko näytteiden epäselvyydestä osoittautui kuitenkin turhaksi, jokainen näyte oli kauniin kirkas ja selkeä.

Lehtikuusikuja kutsuvana. Jollei tietty lasketa polviin asti ulottuvaa mutaa
Tentin jälkeen oikeat vastaukset käytiin läpi ja jatkoimme palautumaan tenttitilanteesta kahvihuoneelle opettajien jäädessä ynnäilemään kunkin pisteitä. Pian paljastui, että kurssi oli sujunut sangen hyvin kokonaisuutena ja useampikin sai syyn hymyillä kuultuaan hyväksytystä suorituksesta. Kahvittelun jälkeen olikin edessä kierros koulutilan kukkamyymälän kautta asuntolalle. Tavaroiden pakkaaminen sujui vauhdilla ja ennen kuin sitä tajusikaan, olin taas ajelemassa kohti Jyväskylää yhtä opintojaksoa viisaampana.

Vielä olisi tälle keväälle jäljellä teoriakoetta sekä lopputyön esittelyä. Kiire onkin melkoinen, joten koetan pysytellä tenttikirjojen äärellä tiiviisti seuraavat viikot.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti