torstai 24. toukokuuta 2012

Heikkilän yrttitila ja Ollinmäen viinitila

Lupasin esitellä tiloja, joiden toimintaan kävimme tutustumassa viimeisellä koulutusjaksollamme Mikkelissä. Jotta postaus ei venähtäisi aivan hehtaarimittoihin, jaoin tilat kahteen osaan ja esittelen ne erillään.
Ensimmäinen vierailukohteemme maanantaina oli Terhi ja Jussi Saarisen pitämä Heikkilän yrttitila. Tila sijaitsee Rahulassa, vitostietä Mikkelistä Juvan suuntaan ajettaessa. Mikkelin keskustasta matkaa noin 19 kilometriä ja se taittuukin noin kahdessakymmenessä minuutissa. Paikka oli minulle entuudestaan vieras, enkä muistanut törmänneeni myöskään tilan tuotteisiin aiemmin.

Tunnelmallinen yrttipuoti valmistautumassa kesäkauteen
Tila aloitti varsinaisen yrttien viljelyn vasta vuonna 2008, sitä ennen leivän taloon toivat lypsylehmät. Tuona keväänä kylvettiin tilalla ensimmäiset yrttien taimet ja kesällä viljelyssä olikin kaikkiaan hehtaarin verran peltoalaa. Ensimmäinen kesä olikin uuden opettelua monella saralla: oli uusia koneita kokeiltavana ja säädettävänä, sadonkorjuuta varten täytyi nikkaroida kuivaustilat ja niin kasvit kuin säätkin aiheuttivat harmaita hiuksia. Alun opettelusta on kuitenkin päästy sangen pitkälle lyhyessä ajassa, sillä nykyisin tila tuntuu toimivan vankalla pohjalla. Koko vierailua leimasikin vahvasti pariskunnan innostus työhönsä sekä vankka halu tuottaa laadukkaita yrttituotteita sekä kehittää edelleen tilan toimintaa tulevaisuudessa.

Tilapuodin tuotevalikoimaa teehyllyllä: kotimaista yrttiteetä saa halutessaan myös pussiteenä!

Tilan tuotteet pitävät sisällään niin erilaisia yrttejä, mausteseoksia, makusokereita, yrttiteesekoituksia, dippejä sekä kylpytuotteita. Tilan tuotteet eivät ole luomu-sertifioituja, mutta ne viljellään käytännössä luomulaatuisesti ylimääräisiä synteettisiä lannoitteita, torjunta-aineita tai muita käyttämättä. Kaikki ainesosat sokeria ja suolaa lukuunottamatta ovat myös kotimaisia.

Tilalla on kesäisin (18.6-31.7) auki jokaisena päivänä 11:00-17:00 yrttipuoti, jossa myydään tilan tuotteita. Tilanväki palvelee asiakkaita ja ryhmiä myös muina aikoina, mutta tuolloin täytyy ottaa etukäteen yhteyttä soittamalla ja sopia ajankohta. Lisäksi tilalla on nettikauppa, jonka kautta tuotteita voi tilata suoraan kotiinsa.

Yrttiviljelyksiä tilan pelloilla
Yrttidippiä Heikkilän tapaan
Itse kaappasin vielä kesään valmistautuvasta yrttipuodista ostoskoriini Siljan sipakkaa yrttidippiä. Sekä mies että minä tunnustaudumme molemmat dippikastikkeiden ystäviksi, joten puodin dippihyllylle juuttuminen tuntui luontevalta. Siljan dippi tuntui eroavan sopivasti muista tovereistaan (valkosipuli ja makea yrttidippi), joten se valikoitui hetken pohdiskelujen jälkeen mukaani.
Kotiin vihdoin päästyäni silppusimme kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja dippailua varten. Mies suhtautui dippiin purkkia nuuhkaistuaan epäillen, tuoksuihan se hänen mukaansa vahvasti nokkoselta (mikä ilmeisesti ei tulkintani mukaan ollut hyvä asia). Kuitenkin kun jauhe oli saatu sekoitettua turkkilaiseen jogurttiin, dippi sai huomattavan paljon lempeämmän arvion: voimakkaan pestoinen.
Ruohosipulia, basilikaa, salviaa, timjamia ja meiramia sisältävä yrttidippi oli todellakin pestomainen maultaan ja sopi erinomaisesti dippailtavien vihannesten kaveriksi.
Lisäpisteitä tuli siitä, että itse tuotteeseen ei oltu suolaa lisätty lainkaan, vaan sitä saattoi kotikeittiössä sujauttaa dipin joukkoon omien mieltymystensä mukaan. Muutaman ällösuolaisen dippikokemuksen jälkeen tämä oli todella tervetullutta vaihtelua. Omaan makuuni yrttidippi osui loistavasti ja minua jäi hieman harmittamaan, etten ottanut mukaani testattavaksi myös tilan makeaa yrttidippiä.

Heikkilän tilalta suuntasimme Ollinmäen viinitilalle. Tila sijaitsee 18 kilometriä Mikkelistä Imatran suuntaan, aivan kantatie 62 varressa. Vaikken Ollinmäen viinitilan tuotteisiin ollutkaan tutustunut, paikka oli minulle tuttu, olenhan kulkenut useasti Imatralta Jyväskylään samaa tietä pitkin pistäen merkille viinitilan tien vierellä. Tilalla meidät otti vastaan Sirpa Villanen, joka esitteli meille tilaansa ja sen tuotteita.

Ollinmäen viinitila emäntänsä Sirpan kera (Kuva: Ollinmäen viinitila)

Ollinmäellä on hyödynnetty vanhoja rakennuksia viinitilaa suunniteltaessa: vanha luonnonkivinavetta toimii nykyisin viinikellarina, myymälänä ja ravintolana. Tilalla on harjoitettu puutarhaviljelyä jo 1920-luvulta asti. Viiniä tilalla on puolestaan tuotettu jo vuodesta 1995 eli pian alkaa tilalla olla 20 vuotinen taival takanaan. Monenlaista menestystäkin on matkaan mahtunut, ovathan tilan viinit tunnettuja ja yltäneen useampanakin vuonna voittoon Suomen Viiniyrittäjät ry:n viinikilpailuissa. Itseeni vetosivat viinien ihanan suomalaiset nimet, joiden alkuperä paljastuikin kyseltäessä Kantelettareksi. Puntun Paavo, Myllärin Matti ja Hentun Liisa kuulostavatkin jotenkin suloisilta ja suorasukaisilta monen ulkomaisen nimen rinnalla. Raaka-aineina käytetään pääasiallisesti kotimaisia puutarha- ja metsämarjoja, vaikka onpa mukana joissakin tuotteissa niin tervaa kuin koivunmahlaakin.

Tilalla voi piipahtaa katsomassa tilan myymälää, syömässä ravintolassa tai tilata itselleen ja seurueelleen viininmaistajaiset. Lisäksi tila tarjoaa majoitusta niin aitoissa pihamaalla kuin luksusmökeissä kauempana. Myymälä on auki kesäaikana ma-pe 10-20, la-su 10-18. Me saimme pienen esittelykierroksen viinituvan puolella ja pääsimme tutustumaan siihen, miten viinit valmistetaan marjoista valmiiksi juomaksi. Tämän jälkeen tarjoutui tilaisuus päästä haistelemaan ja maistelemaan viinejä ja liköörejä. Itse en ole koskaan ollut viininystävä, mutta aivan ihastuttavalla tuoksullaan minut hurmannut koivunmahlasta ja puolukoista valmistettu Puntun Paavo päätyi mukaani tilamyymälästä, samoin kuin Sirpakka-siiderin tervaversio. Myymälässä myytiin viinien ja siiderien lisäksi myös viinipohjaisia hyytelöitä ja salaatinkastikkeita.

Kotiin asti minua seuranneet juomat: Puntun Paavo ja Sirpakka siideriä tervaversiona

Viini jäi odottelemaan kotona soveliaampaa hetkeä, mutta siideri päätyi tuliaisina miehekkeelle. Sirpa oli jo myymälässä todennut, että tervasiideri on niitä juomia, jotka jakavat maistelijansa kahteen leiriin: toiset vihaavat, toiset rakastavat. Meillä päädyttiin enemmänkin tykkääjien puolelle, vaikka varsinaiseksi janojuomaksi tervasiideristä ei ollutkaan. Enemmänkin se sopi sellaisenaan rauhalliseen maisteluun ja nautiskeluun. Ensimmäisenä kielelle puski omenasiiderin päättäväinen maku ja vasta vähän ajan päästä voimakkaan tervainen keskimaku. Yhdistelmä oli erikoinen, mutta toimi yllättävän hyvin kokonaisuutena.

Tällaisilla tiloilla siis tällä kertaa, toivottavasti moni päätyy näiden tilojen tuotteita kokeilemaan. Valikoimat olivat kummassakin paikassa laajat ja tuotteet olivat kyllin omaleimaisia ollakseen kiinnostavia. Tuntui myös mukavalta nähdä, että kotimaisuudella ja luonnontuotteilla pärjää myös nykyisessä taloustilanteessakin, kun on vankka ammattitaito taustalla.

-Annukka

PS. Selvyyden vuoksi vielä todettakoon näin loppuun, että kaikki kirjoituksessa testatut tuotteet on omin pennosin maksettu ja lievästi manaillen itse junassa kotiin raahattu.

Linkit:
Heikkilän yrttitilan kotisivut
Ollinmäen viinitilan kotisivut


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti