torstai 14. kesäkuuta 2012

Luonnonkosmetiikkaa sertifioituna

Luonnonmukaisuus on käsite, jonka monet markkinoijat liittävät mielellään tuotteisiinsa. Se on ennen kaikkea mielikuvia puhtaasta luonnosta, kemikaalittomista tuotteista ja paluusta yksinkertaisten asioiden äärelle. Mineraalimeikkien tehdessä tuloaan muutama vuosi sitten moni kosmettiikkamerkki lätki tuotteisiinsa lappuja, joissa luki " sisältää luonnon omia mineraaleja". Tuotteet kun olivat sisältäneet jo vuosikaudet yhtenä tai muutamana ainesosanaan mineraaliperäisiä raaka-aineita. Muilta ainesosiltaan ne olivat edelleen kovin kaukana varsinaisista mineraalimeikeistä, mutta pelkkä ajatus mineraaleista kuitenkin myi ja myy edelleen. Samoin on käynyt luonnonkosmetiikan, luomun ja kemikaalittomuuden. Käsitteet myyvät, vaikkei tuote olisi yhtään sen vihreämpi kuin ennenkään tai vaikka yksi haitallinen kemikaali olisi vain korvattu toisella.

Varsinaista luonnonkosmetiikkaa määrittämään ja sen todellisesta laadusta kertomaan onkin ilmestynyt vuosien varrella joukko sertifikaatteja. Niidenkään kanssa ostoksien tekeminen ei ole täysin yksioikoista. Toinen mittaa ensisijaisesti luomutuotettujen ainesosien määrää, toinen luonnollista alkuperää olevia ainesosia ja kolmas pohdiskelee, miten tuotteen pakkaus on tuotettu. Sertifikaatti on aina tae jostakin, mutta kuluttajalle ei ole lainkaan täysin selvää, mistä.

Madaran Ecocert-sertifoitua kosmetiikkaa

Luonnonkosmetiikka -mitä se on?

Pääosin luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet ovat kasvipohjaisia. Osa saattaa olla myös mineraali- tai eläinperäisiä. Valtaosa raaka-aineista on erilaisia kasviöljyjä, -rasvoja ja vahoja. Myös eteeriset öljyt ja erilaiset yrttiuutteet ovat usein tavallisia ainesosia.
Kosmetiikan raaka-aineille on myös monia rajoituksia. Emulgointi- ja säilöntäaineet eivät saa olla synteettisiä. Säilöntäaineiden joukossa voi olla kuitenkin luontaisenkaltaisia aineita eli aineen on esiinnyttävä myös luonnossa ja tuotteessa käytetty on tätä kemiallisesti täysin vastaava, mutta synteettisesti tuotettu aine. Raaka-aineita ei saa myöskään testata eläinkokein, eivätkä ne saa olla geenimuunneltuja. Kokonaan kiellettyjen raaka-aineiden joukossa ovat tavallisesti petrokemian tuotteet (kuten mineraaliöljyt ja vaseliini), silikoniyhdisteet, eläinrasvat- ja proteiinit, formaldehydi (säilöntäaine), parabeenit, synteettiset väriaineet, keinotekoiset hajusteet, säteilytetyt tai geenimanipuloidut raaka-aineet ja etoksyloidut emulgaattorit.

Monet luonnonkosmetiikkamerkit sertifioivat tuotteensa. Sertifikaatin ideana on pähkinänkuoressa se, että joku ulkopuolinen ja valmistajasta riippumaton taho tarkastaa tuotteet, niiden valmistusaineet ja menetelmät säännöllisesti. Mikäli ne täyttävät sertifikaatin vaatimukset, tuote voi käyttää sertifikaattimerkintää pakkauksissaan ja osana mainontaansa. Tämä helpottaa myös kuluttajan työtä, voihan hän pitkällisten valmistusaineisiin ja -menetelmiin perehtymisen sijasta napata ostoskoriinsa jonkun muun tarkastaman tuotteen pelkän sertifikaattilogon perusteella.
Sertifikaatin puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita välttämättä, etteivätkö yrityksen tuotteet voisi sen vaatimuksia täyttää. Monet etenkin pienemmät valmistajat jättävät tuotteensa sertifioimatta, sillä sertifikaatin hankkiminen on sangen hintavaa puuhaa. Kaikki sertifikaatit eivät myöskään mittaa samoja asioita ja niiden kesken voi olla suurtakin eroa esimerkiksi sen suhteen, mitkä ainesosat lasketaan sallituiksi ja mitkä eivät. Osa sertifikaatin myöntävistä tahoista pitää myös käyttämänsä kriteeristön julkisena, osa ei.

Sertifikaatit

AIAB

Italiainen luomualan järjestö AIAB aloitti kosmetiikan sertifioinnin vuonna 2005. Sen sääntöjen mukaan tuotteen kasviraaka-aineiden tulee olla luomutuotettuja, mikäli niitä on vain Italiassa luomutuotettuna saatavissa.

BDIH
BDIH on saksalainen, vuonna 1951 perustettu sertifiointijärjestö. Merkkiä kantavia tuotteita on nykyisellään noin 5000. Valmistuksessa tulee ottaa huomioon materiaalien elinkaari ja niiden uudelleenkäytettävyys sekä biohajoavuus. Pakkausjätteen määrä on minimoitava. Tavoitteena on myös suosia sosiaalisesti kestävää tuotantoa eli käyttää mahdollisuuksien mukaan reilun kaupan tuotteita sekä tukea kehitysmaiden projekteja. Raaka-aineiden on oltava valvotusti tuotettuja ja mahdollisimman pitkälle luomutuotettuja. Vain tietyt säilöntäaineet sallitaan ja ne tulee olla mainittuna erikseen tuotteessa. Sertifikaatin kriteereihin kuuluu myös, ettei tuotemerkki voi saada sertifikaattia ellei vähintään 60 % sen tuotteista täytä sertifikaatin vaatimuksia. Yritys ei siis voi sertifioida tätä kautta yksittäisiä tuotteita, vaan sertifikaatti kertoo valmistajan muustakin sitoutumisesta luonnonmukaisiin raaka-aineisiin sekä valmistusmenetelmiin.

Cosmebio
Cosmebio on ranskalainen järjestö, joka valvoo tuotteiden koostumusta ja tuotannon ympäristövaikutuksia. Sertifikaatti jakaantuu kahteen eri merkkiin, siniseen ECO- ja vihreään BIO-merkkiin. Kummassakin merkissä sallitaan raaka-aineissa 5 % osuus synteettisiä raaka-aineita.

Cosmebion vihreä BIO-merkki
BIO-merkki: Vähintään 95 % tuotteen raaka-aineista on peräisin luonnosta. Kasviraaka-aineista 95 % on luomutuotettuja ja tuotteen on kaikkinensa sisällettävä vähintään 10 % luomutuotettuja raaka-aineita. Jälkimmäinen 10 % vaatimus takaa sen, ettei valmistaja voi vain näön vuoksi lisätä tuotteeseensa muiden valmistusaineiden rinnalle esimerkiksi pienen hitusen yhtä ainutta kasvia, joka olisi luomutuotettu. Luomutuotettujen ainesosien määrän kun on oltava tuotteen kokonaispainosta vähintään tuon 10 %.

ECO-merkki: Vähintään 95 % tuotteen raaka-aineista on peräisin luonnosta. Vähintään 50 % kasviraaka-aineista on peräisin luonnosta ja kaiken kaikkiaan tuotteessa on oltava vähintään 5 % luomuviljeltyjä ainesosia.


Ecocert
Ecocert on Euroopan ja kansainvälisestikin suurin sertifiointielin. Sitä on myönnetty kosmetiikalle vuodesta 2002 lähtien. Sertifikaatti tarkastelee niin tuotteiden sisältöä, raaka-aineita, tuotantoprosessia ja pakkausta. Toisin kuin esimerkiksi BDIH:n kohdalla, Ecocertin voi saada valmistajan yksittäinen tuote tai vaikkapa tuotesarja. Toisin kuin monet muut organisaatiot, Ecocert ei ole voittoa tavoittelematon järjestö.
Myös Ecocert on jakanut merkkinsä kahteen erilliseen, "organic cosmetic" -merkkiin sekä "natural cosmetic" -merkkiin. Kummankin merkin peruskriteerinä on, että kaikista raaka-aineista 95 % täytyy olla peräisin luonnosta. Organic cosmetic -merkki pitää sisällään lisäksi vaatimuksen siitä, että 95 % kaikista kasviperäisistä raaka-aineista ja 10 % kaikista tuotteen raaka-aineista on peräisin luomutuotannosta. Natural cosmetic -merkki velvoittaa puolestaan siihen, että 50 % kaikista kasviperäisistä raaka-aineista ja 5 % kaikista tuotteeseen käytetyistä raaka-aineista on peräisin luomutuotannosta.


EcoGarantie
EcoGarantie on belgialainen luonnonkosmetiikan sertifikaatti, jota on myönnetty vuodesta 2004. Kriiterit ovat hyvin samantapaiset kuin BDIH:lla, keskittyen luomutuotantoon, biohajoavuuteen ja myrkyttömyyteen. Merkki painottaa kestävyyttä niin ekologisella, sosiaalisella kuin taloudellisellakin puolella. Tuotantokerju ei saa toimia ihmisoikeuksien vastaisesti ja sen pitää olla oikeudenmukainen kaikille osapuolille. Yritysten tulisi myös olla taloudellisesti elinkelpoisia eli hinnoitella tuotteensa realistisesti. Ekologista kestävyyttä tavoitellaan uusiutuvien materiaalien käytöllä ja raaka-aineiden alkuperän harkinnalla. Eläinkokeet on kielletty.
Kriteereitä ei ole julkaistu kotisivuilla kokonaisuudessaan, mutta esimerkkeinä mainitaan, että raaka-aineiden tulisi olla mahdollisimman pitkälti luomutuotettuja ja biohajoavia. Tarkkoja prosenttiosuuksia raaka-aineille ei ole annettu.

ICEA
ICEA:n kotisivuilta voi löytää täydellisenä listauksena kriteerit kosmetiikkatuotteille ja niissä sallituille sekä kielletyille aineille. Kiellettyjen aineiden kiellot perustuvat arvioon siitä, miten yhteensopivia aineet ovat ihon kanssa, onko niillä tunnettuja myrkyllisiä tai epätoivottuja vaikutuksia ihmiskehossa, millaiset niiden ympäristövaikutukset ovat ja ovatko ne synteettistä alkuperää. Lista kielletyistä aineista kattaa luonnonkosmetiikan yleiset periaatteet ja venyy hieman niiden ylikin. Kasviraaka-aineiden tulee olla joko luomutuotannosta tai valvotusta keräyksestä luonnosta. Eläinperäiset raaka-aineet ovat sallittuja vain, mikäli eläintä ei ole tapettu niiden keräämiseksi ja lisäksi myös näiden raaka-aineiden tulee olla luomutuotannon piirissä tai luonnosta kerättyjä.

NaTrue
NaTrue on eurooppalainen sertifiointijärjestö, jonka tavoitteena olisi luoda kansainvälinen standardi. NaTrue käyttää tähtiä ilmaisemaan tuotteen luonnonmukaisuuden tasoa. Yksi tähti merkitsee luonnonkosmetiikkaa, kaksi tähteä luonnonkosmetiikkaa, joka sisältää luomulaatuisia aineita ja kolme tähteä luomukosmetiikkaa. Vettä ei lasketa mukaan raaka-aineiden kokonaismäärään.
Yhden tähden taso määrittelee sertifikaatin peruskriteerit: tuotteiden raaka-aineiden tulee olla luonnosta peräisin olevia tai luontaisenkaltaisia, eikä niiden joukossa saa olla listattuja kiellettyjä aineita. Kahden tähden tasolla tuotteen on täytettävä ensimmäisen tason kriteerit ja lisäksi 70 % luonnosta peräisin olevista ainesosista täytyy olla joko luomuviljeltyä tai luonnosta kontrolloiduissa olosuhteissa kerättyjä. Kolmannella tasolla 95 % luonnosta peräisin olevista aineista tulee olla luomutuotettuja tai luonnosta kerättyjä.

Soil Association
Alunperin englantilaisten viljelijöiden vuonna 1946 perustama järjestö, joka sertifioi kosmetiikan lisäksi esimerkiksi tekstiilejä. Tuotetta voidaan sen kriteerien mukaan kutsua luonnonmukaiseksi (organic), jos 95 % ainesosista on luomutuotettuja. Vettä ei lasketa mukaan ainesosien osuuksia laskettaessa. Muussa tapauksessa tuotte ei voi käyttää organic-merkintää, mutta siihen voidaan silti merkitä, miten suuri osuus raaka-aineista on luomutuotettuja.
Järjestön kotisivuilla on olemassa pdf-tiedostona merkin saamisen kriteeristö.



Mitä siis loppujen lopuksi valita kaupan hyllyltä?

Minkä sertifikaatin mukaan valittua kosmetiikkaa kannattaa siis ostoskoriinsa valita, mikäli mielii tehdä vihreämpiä ja kemikaalittomampia ostoksia? Yleisesti ottaen mikä tahansa näistä merkeistä tarjoilee turvallisempia ostoksia etenkin haitallisten kemikaalien osalta. Luonnonkosmetiikan yleisiin perusteisiin kun kuuluu välttää suurta osaa haitallisiksi epäillyistä tai tunnetuista kemianteollisuuden tuotteista.
Sertifikaatit ja niiden logot toimivatkin hyvänä yleismittarina sille, että tuote on keskivertoa markettituotetta paremmin valvottu, vähemmän haitallisia kemikaaleja sisältävä ja luontoa vähemmän rasittava. Sertifikaattien väliset erot ovatkin enemmän makukysymyksiä. Mikäli haluaa esimerkiksi varmistua siitä, että valmistaja on sitoutunut vihreisiin arvoihin ja kemikaalittomuuteen enemmän kuin tuotteen tai kahden verran, saksalainen BDIH tarjoaa merkeistä parhaiten takuun tähän. Se on myös tiukempi kemikaalien osalta, kieltäen sellaisia aineita, joita esimerkiksi Ecocert sallii. Merkkien välillä on myös eroja esimerkiksi siinä, miten suuren osan raaka-aineista täytyy olla luomutuotettuja.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti