maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kauniit, ällöttävät ja omituiset limasienet

Limasienet kuulostavat äkkiseltään jonkinlaiselta vitsiltä, eivätkä lainkaan todelliselta ja vakavasti otettavalta lajiryhmältä. Näihin erikoisuuksiin useimmat meistä ovat törmänneet, vaikka eivät välttämättä olekaan painaneet kohtaamista mieleensä sen tarkemmin. Limasieni kun limakkona metsässä liikkuessaan muistuttaa ensisijaisesti jonkun puolihuolimattomasti sammaleelle räkäisemää limaa kuin varsinaista luonnonihmettä. Kun joukkioon tutustuu hieman paremmin, huomaa kuitenkin varsin pian miten erikoislaatuisen porukan kanssa onkaan tekemisissä.

Aluskasvillisuuden seassa pilkottaa jotakin keltaista

Limasienet elävät kaikkialla Suomen metsissä, karikkeella ja lahoavilla rungoilla. Päänvaivaa limasienet tuottavat etenkin taksonomeille, ne kun eivät ole nimestään huolimatta sieniä. Ne eivät ole myöskään kasveja, eivätkä eläimiäkään. Alunperin ne luokiteltiin sienikunnan pääjaksoksi, jonka jälkeen niiden paikkaa sienikunnan sisällä on vaihdeltu tiuhaan vuosikymmenten saatossa. Molekyylitaksonomisten menetelmien myötä limasienet luokiteltiin lopulta amebojen kehityslinjaan kuuluviksi, aitotumaisiksi eliöiksi.

Kaikkein näkyvimmillään limasienet ovat maastossa, kun ne elämänkiertonsa tietyssä vaiheessa eli limakkona liikkuvat ympäristössään hitaasti etsien ravintoa. Limasieni voi olla kooltaan huomattavan iso, mutta käytännössä se on yksisoluinen –sen sisällä ei ole soluseiniä, vaikka tumia löytyykin useita. Limakko koostuukin yhdestä ainoasta isosta monitumaisesta solusta. Soluseiniä tai kalvoja limakon sisällä ei kuitenkaan ole. Kooltaan limakko voi olla muutamasta neliösentistä aina pariin neliömetriin. Väriltään ne ovat yleensä kirkkaan keltaisia, ruskeita tai valkoisia. Vaikka limakko onkin varsinaisesti vain yksi solu, se liikkuu silti sitkeästi pitkin metsänpohjaa, etsien itselleen sopivaa ravintoa, kuten bakteereja, sieniä ja kasvijätettä.

Limakon vauhti ei yleensä päätä huimaa, vaan se etenee muutaman millimetrin tunnissa. Jotkut lajit voivat kuitenkin edetä muutamia senttejä minuutissa. Limakko kykenee myös sopivan esteen kohdatessaan jakautumaan erillisiksi yksiköiksi, jotka uudelleen kohdatessaan liittyvän takaisin yhteen yhdeksi olioksi. Ei siis ihmekään, että limasienet ovat kiehtoneet niin tutkijoita kuin luonnosta muutoin kiinnostuneita.

Läheisempi tarkastelu paljastaa limakon (ilmeisimmin paranvoi)

Limakko on vain yksi vaihe limasienen elinkierrossa. Se ryömii sopivan korkeaan kohtaan, kuten kannon nokkaan tai esimerkiksi johonkin varpuun. Jopa yhdessä yössä se kuivuu muuttaen muotoaan hyytelömäisestä limakosta kuiviksi itiöpesäkkeiksi, jotka ovat kullekin lajille tyypillinen näköiset. Tässä elinkierron vaiheessa limasienet ovat myös helpoiten tunnistettavissa omiksi lajeikseen. Koristeellisten itiöpesäkkeiden sisus on täynnä itiöitä, jotka tarvitsevat vettä itääkseen. Vedessä niistä purkautuu parveilusoluja. Kahden parveilijan kohdatessa syntyy mikroskooppisen pieni solu, joka alkaa syödä bakteereita. Tuma jakautuu uudelleen ja uudelleen, solulima lisääntyy ja lopulta valmiina on uusi silmällä erottuva limakko.

Limasieniä voi maastosta löytää ympäri vuoden, mutta runsaimmillaan ne ovat silloin, kun metsien sienisato on parhaimmillaan. Tavallisesti limakot alkavat ryömiä piiloistaan muutaman päivän kuluttua runsaista sateista. Limasienen limakko on rakenteeltaan pehmeä ja jogurttimainen, minkä voi todeta sormella tökkäisemällä. Mikäli löytönsä tahtoo nimetä, täytyy yleensä odottaa siihen saakka, että se on kuivunut muotoonsa itiövaihetta varten.

Lisää paranvoita sammaleella

Limasienistä on julkaistu viime vuonna ensimmäinen kattava suomenkielinen opas, Limasienet, jonka avulla näitä erikoisuuksia voi tunnistaa. Opus onkin paitsi hyödyllinen aiheesta kiinnostuneille, myös ihastuttavan kaunis yksityiskohtaisine värikuvineen ja vivahteikkaine suomenkielisine nimineen. Aiemmin suomeksi nimettyjen paranvoin ja sudenmaidon rinnalle on tullut joukko uutta nimistöä, jonka kääntäjä tuntuu tehneen työnsä antaumuksella ja ammattitaidolla. Lopputuloksena on kauniita ja hivenen satujen nimiä muistuttavia nimiä. Vai miltä kuulostavat viinikorunen, salkopamppunen, tulitakkunen tai kaarnaputkiainen? Mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa kyseinen kirja hankkia ehdottomasti hyllyään koristamaan ja sienikorissa mukana kulkemaan.

Tarkkaavaisuutta siis metsässä liikkumiseen ja katse kohti mättäitä, limasienet ovat upeita otuksia!

-Annukka

Lähteet:
Marja Härkönen & Elina Sivonen, Limasienet, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti