perjantai 20. heinäkuuta 2012

Keltavahveroiden perässä

Toissapäivän kulutimme miehekkeen kera liukastellen sateen jälkeisessä metsässä. Kivet ja juuret olivat yllättävän petollisia livetessään jalan alla, mutta silti meidän täytyi tietysti suuressa viisaudessamme mennä jyrkintä rinnettä ylös ja liukastella sen vastapuolta taas alas. Tarkoituksena oli ensisijaisesti katsastaa, olisiko metsässä ollut mustikoita kahdelle ahkeralle kerääjälle, mutta eipä moisilla meitä hemmoteltu. Sen sijaan kantarellit olivat vakiopaikoillaan nostaneet nenänsä toiveikkaina maanpinnan päälle. Emme olleet kovin pahoillamme täyttäessämme keruuastiamme näillä marjojen sijasta.

Opin myös, että joskus on ihan sallittua ja luvallista uuvahtaa kesken keruureissun. Olin poiminut yhden laikun tyhjäksi ja totesin, etten jaksa vielä ponnistautua ylös kyykkyasennosta. Siinä hetken aikaa lepuutellessa tajusin kuitenkin riemukseni, että hetki sitten ohittamamme mätäs kätki taakseen oikean huippuesiintymän. Joskus siis näkökulman vaihtaminen todellakin auttaa!

Johan näitä kaunokaisia on taas vuosi odotettu!
Pieniähän nuo keltaiset herkut olivat vielä, mutta muutamia isompiakin löysimme sammaleen kätköistä. Kaikkein pienimmät jätimme suosiolla kasvamaan, liekö itse ennätämme ne poimia myöhemmin vai ilahduttavatko ne jotakin toista, sen näemme myöhemmin.

Iltasella kulutimme tovin siivoamalla sienet. Keltavahverohan on siitä helppo sieni, että yleensä siitä ei tarvitse kuin irroittaa jalan multainen tyvi ja harjata roskat pois. Sienissä ei ole käytännössä juuri koskaan toukkia, toisinaan harvoin etana on saattanut haukkaista palan parempiin suihin. Käytännössä riittääkin, että tekee perussiistimisen ja leikkaa mahdolliset huonoksi menneet osat pois. Osa siivotuista kantarelleistamme laitettiin keittoon, osa munakasmassaan ja loput omassa liemessään paistelun jälkeen pakkaseen. Minulla on ollut tapana pakastaa näitä kerta-annoksen suuruisina, jolloin ne on helppo sujauttaa talvella suoraan pakkasesta esimerkiksi kastikkeen sekaan.

Kantarellikeitto

1-2 dl tuoretta kantarellia
2 kevätsipulia
2,5 dl ruokakermaa
rosmariinia
salviaa
persiljaa
suolaa
mustapippuria

Kuullota sipulit öljyssä tai voissa kattilan pohjalla. Lisää putsatut kantarellit. Jos sienet ovat kookkaita, niitä voi pilkkoa pienemmiksi, pienimmät menevät sellaisenaan. Sieniä saa kypsentää tovin -ensin ne laskevat nestettä kattilaan, tämän jälkeen paistelua jatketaan vielä tovi. Kävin itse sienten valmistumista odotellessa nyppimässä parvekkeen yrttilootasta tuoreita yrttejä ja silppusin ne leikkuulaudalla. Lisäsin yrtit sekä kerman kattilaan. Annoin keiton kuumentua ja hautua rauhassa hetken samalla kun lisäilin loput mausteet. Sitten vain viimeinen makutarkistus kummallakin tuomarilla ja keitto on valmis.

Keiton voi myös halutessaan suurustaa, mikäli pitää vähän paksummasta kermaisesta keitosta.



Meillä keiton kanssa illallisella kaveerasivat ruispaahtoleivät, joiden päälle mies paisteli kantarelli-munakasmassasta ja paprikarenkaista tuollaiset päälliset. Moinen maistui pitkän metsäretkeilyn päätteeksi oikein mainiosti!

Toivottavasti siis sienikausi on lähtenyt käyntiin muuallakin ja tiedossa on monen monta herkkuhetkeä pitkin loppukesää ja syksyä.

-Annukka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti