tiistai 24. heinäkuuta 2012

Seikkailu pohjoisessa

Jaloittelutauolla löysimme
 runsassatoisen
metsämansikkarinteen.
Vietimme viime viikon Maijan ja parempien puoliskojemme kanssa Lapissa seikkaillen. Matka alkoi melkoisen (kaato)sateisissa merkeissä, mutta ajeltuamme muutamia satoja kilometrejä pohjoiseen päin, alkoi sääkin kirkastua. Määränpäänämme Tenojoen varrella oli noin tuhat kilometriä pohjoisempana. Onneksi matkaa taitettiin kahdessa osassa, Kittilän toimiessa välipysähdyspaikkana. Koska en itse ole juurikaan käynyt Lapissa, oli reissun varrella loputtomasti ihmeteltävää uusissa maisemissa ja kasvillisuuden vaihtumisessa.  Matkalta on tiedossa niin arktisen elinympäristön ihmeiden esittelyä kuin reseptiikkaakin, mutta ensiksi kuitenkin yleiskatsaus seikkailuumme pohjoisessa. Seuraavaksi esittelen teillekin, hyvät lukijat, reissun kohokohtia. 

Matkalla Kemistä Rovaniemelle ihmettelimme auton ikkunasta vilahtavia tienpenkkoja. Niillä kun tuntui kukkivan tuttujen pina-apiloiden (Trifolium pratense) ja muiden tienpiennarkasvien seassa myös häkellyttävästi kämmekältä näyttäviä violetinvaaleanpunaisia pystyjä kukintoja. Pikainen pysähdys sopivassa kohtaa osoitti epäuskoiset epäilymme todeksi: tienvierus todellakin kukki täynnä maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata)!

Tienvierus täynnä maariankämmeköitä. 
Maariankämmeköiden herkkien kukkien ja suippojen lehtien
väritys ja kuviointi vaihtelee yksilöiden välillä: tässä
hyvin tiheätäpläiset, lähes raidalliset lehdet.

Maijan kanssa olimme innosta soikeina löytömme takia, mutta seurueen miespuoliset jäsenet suhtautuivat kasveihin huomattavasti neutraalimmin (Reissun aikana suhtautuminen taisi ainakin paikoitellen muuttua jo hieman kyllästyneeksi: "Siellä ne biologit taas tonkivat pensaikkoa ja viivästyttävät matkaa."). 

Rovaniemelle piipahdimme uimarannalla liottelemassa varpaita.

Toisena matkapäivänä seikkailimme osin päällystämättömiä pikkuteitä kohti pohjoista. Maastonmuodot ja kasvillisuus rupesivat jo poikkeamaan tutuista keskisuomalaisista maisemista huomattavasti ja vastaan tulikin paljon uusia kasvituttavuuksia, samoin kuin pohjoisten teiden kolarieläimiä, poroja. 

Pohjoisen joenvarren rinne kukki vanamoa (Linnea borealis).

Ruohokanukka(Cornus suecica), jonka näin ensi kertaa muuallakin, kuin
lajintuntemuskurssin kasviossa prässättynä.

Joen varresta rantakivikosta löytyi yllätys:
siniyökönlehtiä (Pinguila vulgaris)!

Parin päivän matkaamisen jälkeen saavuimme määränpäähämme Tenojoen varrelle. Maisemat mökkirinteestä olivat aika mahtavat, eikös vain?

Rinteestä oli mahtavat näkymät Tenojoen yli Norjan puolelle. 


Ensimmäinen mökkipäivä kului paikkoja kunnostaessa ja suuressa taistelussa hiirenpapanoita vastaan. Seuraavana päivänä lähdimme kuitenkin kipuamaan ylärinteeseen. Ylöspäin noustessa tunturikoivikko harveni ja huipulla meitä odotti vain paljas tunturinhuippu sekä tuuli. Seuraksemme pyrähti myös parvi kivitaskuja (Oenanthe oenanthe) ja yksinäinen kapustarinta (Pluvialis apricaria). Saapumisemme häiritsi myös paikalla tallustellutta riekkoa (Lagopus lagopus), joka pyrähti nopeasti loitommalle. 


Rinteen tasaisemmissa osissa oli melkein poikkeuksetta pienten tunturipurojen ympärille kasvaneita suolaikkuja. Näin pohjoisessa lakka (Rubus chamaemorus) oli vasta kukkinut, joten maistiaismarjoista ei ollut tietoakaan. Suopalaset olivat silti kauniita aaltoilevan tupasvillan (Eriophorum vaginatum), erilaisten sarojen (Carex), pajujen (Salix) ja voimakastuoksuisen suopursun (Rhododendrum tomentosum) kansoittamia keitaita. Siellä täällä näkyu myös suokukkia (Andromeda polifolia) sekä siniyökönlehtiä.

Huipulla tuulee.

Karujen tunturikoivikkorinteiden kätköistä löytyi kosteampia suopainanteita.

Lappi-viikkomme aikana piipahdimme myös päiväretkellä Norjan puolella ja päädyimme ajamaan aina pohjoiseen Nordkappiin saakka, mutta se onkin jo ihan oma tarinansa!

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti