tiistai 17. heinäkuuta 2012

Siankärsämö -monipuolinen ruokakasvi ja rohdosyrtti


Siankärsämö (Achillea millefolium) on pysty, pehmeäkarvainen ja jäykkä ruohovartinen kasvi. Lehdet ovat kierteisesti j, 2-3 kertaan pariliuskaisia ja kapealiuskaisia. Moni on sanonut, että lehdet tuovat mieleen olemukseltaan höyhenet ja kutsutaanpa kasvia englanniksi nimellä little feather, pieni höyhen. Siankärsämö kukkii valkoisin pienin kukin, jotka sijaitsevat huiskilomaisessa latvakukinnossa. Kukinta-aika sijoittuu heinä-syyskuulle, joten parhaillaan teiden pientareilta voikin paikallistaa valkokukkaisia kärsämöitä. Kasvista tavataan myös punertavakukkaista muotoa. Kasvi on tuoksultaan voimakkaan ryydintuoksuinen. Suomessa kasvi on tunnettu myös monilla vanhan kansan nimityksillä, kuten kärsäheinä, aivastusruoho, pellonvanhin, pyörtänöheinä sekä satalehti.

Siankärsämöä on vaikea sekoittaa muihin kasveihin. Näköislajiksi mainitaan saman suvun ojakärsämö, mutta kasvi on korkeampi, lehdet ovat tasasoukat eivätkä lainkaan liuskoittuneet ja sen mykeröt ovat huomattavasti suuremmat.

Siankärsämön kukinto

Kasvi viihtyy hyvin etenkin ihmisen muokkaamilla paikoilla ja se onkin tavallinen koko maassa pohjoisin Lappi poislukien. Lapissa siankärsämöä esiintyykin paikoin niin niukasti, että sen keräämisessä on oltava varovainen.  Tavallisesti kasvia tavataan pihoilta, niityiltä, kedoilta, pientareilta, ojanvarsilta, pelloilta ja heinänurmilta. Se on sitkeä kasvi, joka säilyy hyvin kerran saavuttamillaan kasvupaikoilla. Siankärsämö on alkujaan Suomessa vieras tulokas, joka kulkeutui Keski-Euroopasta maanviljelyksen ja liikenteen mukana kotimaahamme.

Millefolium-suvun kasveja on käytetty laajalti kasvilääkinnässä, vaikkakin niiden käyttöä ovat rajoittaneet allergiset reaktiot, etenkin allerginen ihottuma (kutina, rakkulat). Etelä-Amerikassa alkuperäiskansat ovat käyttäneet siankärsämöä haavakasvina ja verenvuotoa tyrehdyttämässä –löytyypä Yhdysvaltojen puolelta reilun kymmenen vuoden takainen patentti palovammavoiteelle, jossa siankärsämö on tärkeänä osana. Kasvilla on hoidettu myös ympäri maailmaa erilaisia vatsavaivoja. 

Suvun joitakin kasveja ja etenkin niiden sisältämiä haihtuvia öljyjä on myös tutkittu ja niiden on todettu olevan hyviä antioksidanttisilta sekä antibakteerisilta ominaisuuksiltaan. Siankärsämö on ollut tutkimuksissa yksi niistä lajeista, joissa antioksidanttipitoisuus on ollut korkeimmillaan. Kasvi sisältää myös runsaasti eri kivennäisaineita. Esimerkiksi mangaania ja magnesiumia on seitsemän kertaa enemmän kuin viljellyssä persiljassa.

Siankärsämöä on käytetty kansanlääkinnässä laajalti, mikä on lisännyt myös tutkijoiden mielenkiintoa kasvia kohtaan. Siankärsämöstä tehdyillä uutteilla on myös perinteisesti hoidettu vatsavaivoja ja joissakin kokeissa niiden on todettu voivan suojata vatsan limakalvoja haavaumilta. Tarkkaa vaikutusmekanismia ei kuitenkaan tunneta vielä. Kasvi on ehkäissyt myös laboratoriokokeissa ruoansulatuskanavan kouristuksia. Siankärsämön on todettu olevan tehokas antimikrobisilta ominaisuuksiltaan mm. stafylokokkia, kolibakteeria, salmonellan tiettyä kantaa sekä haavainfektioita ja virtsatietulehdusta aiheuttavaa K. pneumoniae –bakteeria vastaan. Lisäksi se tehosi joitakin sieni-infektioita, kuten tavallisinta hiivatulehduksen aiheuttajaa Candida albicans –hiivaa vastaan. Siankärsämön on havaittu sisältävän myös kasviestrogeenejä.

Siankärsämöä tienpientareella (klikkaamalla kuvan saa isommaksi)
Vaikka mielenkiintoisia ja lupaavia tutkimustuloksia onkin saatu runsain mitoin, kasvin vaikutusmekanismit ovat edelleen pitkälti hämärän peitossa. Monet kokeista ovat myös yksittäisiä tutkimuksia, jotka on toteutettu laboratorio-olosuhteissa esimerkiksi hiirillä. Tästä syystä tulokset eivät ole yksiselitteisiä, eikä niitä voi sinällään suoraan yleistää ihmisiin ja meidän sairauksiemme hoitoon. Tutkimukset ovat kuitenkin antaneet esimakua siitä, mihin siankärsämö mahdollisesti rohtona kykenee. Lisätietoja odotellessa kannattaakin pitäytyä käyttämään kärsämöä mietona rohdoksena vain niihin vaivoihin, joihin sitä tällä hetkellä suositellaan.

Siankärsämön kukkia käytetään nykytiedon valossa mietona rohdoksena vilustumiseen ja ruoansulatusvaivoihin. Lehtiä voidaan käyttää samoin, lisäksi lehdet soveltuvat pieninä määrinä mausteeksi keittoihin, salaatteihin ja yrttisilppuun. Kasvi soveltuu etenkin rasvaisten ruokien mausteeksi. Se on voimakkaan makuinen, joten annostelussa kannattaa olla kevytkätinen.

Ulkoisesti kasvia käytetään kylpynä, hauteina ja salvoina. Kosmetiikassa sitä käytetään etenkin rasvaisen ihon hoitoon ja kasvista tehdäänkin naamioita, kasvovesiä, suuvesiä ja kylpyjä. Sillä voidaan myös höyryttää ihoa ja hoitaa rasvaisia hiuksia. Mykerökukkaisille allergisen kannattaa tosin välttää kosmetiikkatuotteita, joissa siankärsämöä käytetään.
Siankärsämöä voidaan käyttää myös lankojen kasvivärjäyksessä ja se antaakin lankoihin kauniin keltaisen sävyn.

Lehdet kerätään mielellään ennen juhannusta, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Kukat poimitaan talteen keskikesällä niiden avautuessa eli juuri nyt on paras keräysaika meneillään. Kukinnot leikataan irti saksilla niin, että vartta tulee mukaan mahdollisimman vähän. Sekä lehtiä että kukkia voidaan kuivata myöhempää käyttöä varten.

Olemukseltaan sulkamaiset lehdet on helppo tunnistaa

Siankärsämössä on noin 0,5 % haihtuvia öljyjä, parkkiaineita ja glykosideja. Liiallisesti käytettynä se aiheuttaakin huimausta ja päänsärkyä ja allergisille henkilöille ihottumaa. Kasvia kannattaakin käyttää maltillisesti ja muistaa yrttien käytön yleiset periaatteet: käyttämiään yrttejä kannattaa vaihdella, eikä yhtä yrttiä tule käyttää yhtäjaksoisesti paria viikkoa pidempää aikaa kerrallaan.

Vuoden 2012 luonnonyrtti siankärsämö onkin siis mielenkiintoinen yrttikasvi, joka taipuu moneksi niin keittiössä, rohdoksena kuin kosmetiikassakin. Itse olen käyttänyt kasvia lähinnä mausteena ja värjännyt sillä villalankoja, mutta ehkäpä minunkin olisi syytä paneutua tähän tavalliseen kasviin uudelleen ja kokeilla, mitä kaikkea siitä saisikaan esimerkiksi keittiössä aikaiseksi.

-Annukka


Lähteitä ja lisää lukemista:

Babaei M., Abarghoei M., Akhavan M., Ansari R., Vafaei  A., Taherian A., Mousavi S. & Toussy J. 2007 Antimotility effect of hydroalcoholic extract of yarrow (Achillea millefolium) on the guinea-pig ileum. Pak J Biol Sci 10, 3673-3677. 

Bozin B., Mimica-Dukic N., Bogavac M., Suvajdzic L., Simin N., Samojlik I. & Couladis M. 2008. Chemical Composition, Antioxidant and Antibacterial Properties of Achillea collina Becker ex Heimerl s.l. and A. pannonica Scheele Essential Oils. Molecules 13, 2058-2068.

Cavalcanti A., Baggio C., Freitas C., Rieck L., de Sousa R., Da Silva-Santos J., Mesia-Vela S. & Marques A. 2006. Safety and antiulcer efficacy studies of Achillea millefolium L. after chronic treatment in Wistar rats. J Ethnopharm ,107, 277-284.

de Santanna J.,  Franco C., Miyamoto C., Cunico M., Miguel O.,  Cocco L., Yamamoto C., Junior C. & de Castro-Prado M. 2009.  Genotoxicity of Achillea millefolium essential oil in diploid cells of Aspergillus nidulans. Phytother Res 23, 231-235.

Dodson C. & Dunmire W. 2007. Mountain Wildflowers of the Southern Rockies. University of New Mexico Press.

Konyaliogl, S. & Karamendere, C. 2005. The protective effects of Achillea L. species native in Turkey against H202 –induced oxidative damage in human erythrocytes and leucocyter. J Ethnopharm 102, 221-227.

Moisio S., Mäkinen Y., Tuominen M. & Vauras J. 2006. Luonnonyrttiopas. 

Piirainen M., Piirainen P. & Vainio H. 2004. Kotimaan luonnonkasvit. WSOY, Porvoo. 511 s

Shikhasvili, N. & Darsavelidze, Z. 1999. Yhdysvaltojen patenttiviraston patentti haava- ja palovammavoiteelle.

6 kommenttia:

  1. Mukavaa tietoa siankärsämöstä. Sitä tuosta pihasta hainkin kukkakimpuun, tuoksu ei ole kyllä kovin miellyttävä. Saippuaan varmaan voisikin sitä kans koklata:)

    VastaaPoista
  2. Eija, kiva jos löytyi itselle uutta tietoa :) Sitä huomaa aina näitä kirjoittaessa oppivansa itsekin uutta, kun lähtee selailemaan yrteillä tehtyjä tutkimusartikkeleita. Lopputyössäni tuolla KTT-koulutuksessa käsittelin juuri erilaisia kotimaisia luonnonkasveja ja niistä tehtyä tieteellistä tutkimusta. Nousi kunnioitus monia ihan tavallisia kasveja kohtaan huimasti, kun luki mitä kaikkea niistä nykyisin tiedetäänkään!

    Voimakashan se siankärsämön tuoksu on, eikä se omaankaan nenään ole pelkästään miellyttävän yrttinen. Mutta kerro hei ihmeessä jos saippuassa tulet sitä kokeilleeksi, minua kiinnostaa kuulla millainen lopputuloksesta tulee (saippuanvalmistusta en ole itse kokeillut, mutta monta kertaa olen kyllä moisesta puuhastelusta haaveillut).

    -Annukka

    VastaaPoista
  3. No juu kerronpa tai ainakin blogiin laitan sit. Mutta ole hyvä ja ota yhteyttä maililla, voin tarkemmin kertoa saippuan teosta, eipä se paljoa vaadi; lipeän käyttöä ja sen kyllä oppii jos osaa olla varovainen:)

    VastaaPoista
  4. Eija, kiitokset. Minäpäs laitoin sähköpostia, palaillaan siellä tarkemmin asiaan :)

    -Annukka

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista, että tavallainen jokapaikankasvi voi olla jo muutaman sadan kilometrin päässä harvinaisuus.

    Lapissa siankärsämö muuten tekee paluun, kun päästään aivan Inarinlapin pohjoisimmille perukoille, kuten levinneisyyskartta osoittaa: http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=43339&year=2008

    Utsjoella Tenojokivarren tienpientareilla sitä näkyi pari viikkoa sitten runsaasti juuri kukkiaan availevana.

    VastaaPoista
  6. Pohjoisissa siankärsämöissä lienee vielä tuhdimpia annoksia vaikuttavia ainesosiakin. Ainakin useilla mulla (mauste)kasveilla tehdyissä tutkimuksissa on löydetty suurempia pitoisuuksia niin hyödyllisiä kuin haitallisiakin aineita, joten yrttikäytössä kannattaa myös olla varuillaan ja tiedostaa tämä.

    -Lily

    VastaaPoista