torstai 12. heinäkuuta 2012

Tervaa polttamassa

Terva on vanha suomalainen luonnontuote, jota on käytetty yleisaineena miltei kaikessa. Tyypillisimmään se oli ennen vanhaan puulaivojen ja –veneiden tiivistämisessä, mutta tervalle oli monia muitakin käyttötarkoituksia. Sitä on käytetty kyllästysaineena ja lahonsuojana miltei kaikkien puusta tehtyjen tarvekalujen kohdalla. Tervalla on niin voideltu sukset, karkotettu lehmien selkään vetelemällä hyönteisiä ja korvattu sotavuosina monia kemianteollisuuden aineita, joiden saatavuus noita aikoina oli heikkoa. Tervaa pidettiin myös jonkinlaisena yleislääkkeenä kaikkiin vaivoihin ja sitä nautittiin myös sisäisesti. Tuttu kaikille lieneekin toteamus "jos ei terva, viina ja sauna auta, se on kuolemaksi".

Ämpärillinen metsän mustaa kultaa
Tänä päivänä tervalle löytyy yhä käyttökohteita. Se on edelleen tehokas puunsuoja esimerkiksi erilaisissa piharakenteissa ja huomattavasti monia voimakkaita kemikaaleja ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Se toimii rypsiöljyyn sekoitettuna myös väriaineena. Autot voi ruostesuojata tervakäsittelyllä tai puutarhassa sillä voi suojata hedelmäpuiden haavat. Lisäksi tervaa käytetään hevosten kavioiden hoidossa sekä lääkinnässä. Myös ihmisten hoidossa terva on osoittanut mielenkiintoisia ominaisuuksia soveltuen etenkin ihosairauksien, kuten psoriaksen, hoitoon. Vielä ei tiedetä tarkalleen, mitkä tervan aineet vaikuttavat edullisesti ihonhoidossa, mutta arveluita on esitetty siitä, että tehoaineet löytyisivät fenoleiden ja aromaattisten hiilivetyjen joukosta. Tervaa tutkitaankin tällä hetkellä eri tutkimuslaitoksissa ja sen ominaisuuksista koetetaan päästä paremmin perille.

Tynnyripolton alkuvaiheita eli pilkkeiden survomista tynnyriin
Minulle terva oli etäisempi tuote, vaikkakin siihen olin kyllä törmännyt satunnaisesti. Olen maistellut erilaisia ruokia ja juomia, joihin terva tuo oman pikantin lisänsä. Lisäksi tervattu soutuvene ja erilaiset puutuotteet ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Se ei kuitenkaan ole ollut minulle tuttu tai läheinen aine sillä tasolla, että olisin tiennyt sen valmistusmenetelmistä enemmän kuin suurpiirteisesti. Tiesin, että Suomessa tervaa on poltettu ja kuljetettu maailmalle etenkin puulaivojen kultakautena. Kajaanissa ollessani olin nähnyt myös vanhoja tervankuljetusveneitä ja kuullut, että alueella pidettäisiin edelleenkin tervansoutunäytöksiä kesäisin. Koloveden kansallispuiston luontopolulla olin nähnyt myös vanhan tervahaudan paikan. Näihin hajatietoihin ja -kokemuksiin tietämykseni kuitenkin loppui. Pääsin kuitenkin viime keväänä osana keruutuotekoulutustani osallistumaan tervan tynnyripolttoon. Menetelmän avulla voi kuka tahansa valmistaa tervaa kotitarpeiksi.

Tervanpoltolla eli puun kuivatislauksella (pyrolyysi) pyritään pääasiallisesti valmistamaan tervaa. Samalla syntyy myös puuhiiltä, pikeä, raakatärpättiä, puuhappoa eli tervavettä ja erilaisia kaasuja. Niiden talteenottaminen riippuu pitkälti siitä, millaisissa oloissa poltto tapahtuu. Mikäli terva poltetaan perinteisessä tervahaudassa, valtaosa tisleistä ja kaasut haihtuvat huokoisen maakatteen läpi. Tavallisesti lopputuotteena onkin vain tervaa, puuhiiltä ja tervavettä.

Tervalautasen ja putken asettelua maahan
Ennen vanhaan terva poltettiin suurissa tervahaudoissa, jotka paloivat useita vuorokausia ja tuottivat tervaa kerralla satoja litroja. Tervanpoltto oli kokonaisen miesjoukon tehtävä, eikä sitä voinut kukaan yksin kuvitella tekevänsä. Ensin piti kolota tervaksiksi sopivat männyt, antaa niiden pihkoittua pari vuotta, kaataa puut, koota tervakset suppilon muotoiseen ja tuohella ja muiden puiden kuorella tiivistettyyn tervahautaan. Puiden päälle ladottiin maakate, jonka jälkeen hauta sytytettiin laidoilta. Tarkoituksena oli saada hauta palamaan hitaasti kytien. Jos tuli intoutui palamaan liian voimakkaana, se saattoi polttaa koko haudan ja työ oli hukkaan heitettyä. Niinpä hautaa tuli vartioida tarkasti koko polton ajan ja säädellä palonopeutta maakatteen paksuutta ja ilma-aukkoja hallitsemalla. Terva alkoi hiljakseen valua puista ja kulkeutui kohti suppilomaisen haudan sydäntä. Sieltä kulki ontto piippu tynnyriin, johon terva kerättiin. Ensimmäiset tipat tervaa saatiin valutettua tynnyrin pohjalle vasta vuorokausi tai kaksi haudan sytyttämisen jälkeen.

Tervastynnyri paikoillaan lautasella. Maa kaipaa kuitenkin kastelua syttymisvaaran takia
Tynnyripoltto on huomattavasti vanhaa tervahaudan käyttöä helpompi ja kevyempi menetelmä. Sitä varten tarvitaan metallinen tynnyri, hyvin pieniä määriä poltettaessa metallinen suuri kurkkupurkkikin kelpaa. Purkkiin kootaan tervakset mahdollisimman tiiviisti. Meidän tynnyrimme tapauksessa niitä hakattiin sinne vielä kirveen hamarapuolella, jotta ne asettuisivat kyllin tiiviisti.

Tavallisimmin terva valmistetaan männystä, jossa on esimerkiksi kuusta suurempi pihkapitoisuus. Lehtikuusesta tervaa puolestaan saadaan jopa mäntyäkin runsaammin, mutta sen käyttö tervanpoltossa on vähäistä. Tervaksiin käytetään tavallisesti puun kantoa, sillä siinä on pihkapitoisuus runkoa korkeammalla. Lisäksi puut voidaan kolota, jolloin niistä poistetaan suurin osa kuoresta.  Tällöin puu pihkoittuu voimakkaasti, mutta tämä vie aikaa muutaman vuoden ajan.

Tulta ylläpidetään tynnyrin ja vaipan välissä tasaisesti

Kun tynnyri on täytetty, se käännetään ylösalaisin, umpinainen pohja ylöspäin ja asetellaan tervalautasen päälle. Tervalautanen on alusta, josta lähtee putki. Putkea pitkin tervan on tarkoitus valua hieman alempana sijaitsevaan keräysastiaan. Lautasen päälle aseteltu tynnyri tilkitään alareunastaan savella tai muulla vastaavalla niin, ettei tynnyriin pääse happea ja tervakset syty palamaan. Tynnyrin ulkopuolelle rakennetaan vaippa esimerkiksi isommasta tynnyristä, josta on poistettu pohjat. Vaipan ja tervastynnyrin välillä kootaan polttopuut, jotka sytytetään. Tulta pidetään yllä koko polton ajan. Tarkoituksena olisi saada tuli palamaan tasaisena. Noin neljän tunnin kuluttua pyrolyysi on ohi ja tulen voidaan antaa sammua. Valmis terva on polton aikana valunut putkea pitkin keräysastiaan.

Sieltä sitä tervaa alkaa hiljalleen valua!
Ensimmäisenä putkesta valuva neste on juoksevaista ja sitä kutsutaankin tervakuseksi

Tervan poltto ei ole niin vaikeaa kuin äkkiseltään voisi kuvitella ja huolellisesti valmisteltuna onnistuu kyllä kotona. Meillä oli onneksemme ensimmäisellä kerralla rautaiset ammattilaiset apunamme ja opastamassa, joten homma sujui kuin siivillä.

Onko joku teistä kokeillut polttaa tervaa kotioloissa tai päässyt seuraamaan ihan oikealla tervahaudalla tervanpolttoa?

-Annukka

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Oispa hienoa päästä näkemään paikan päälle kuinka tuo tapahtuu.. Tai kokeilla joskus itse!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa Rovaniemelle Songan kylään tervajuhlille! Tervajuhlilla poltetaan myös joka vuosi pieni tervahauta. www.sonka.fi

    VastaaPoista
  3. jokihakakokkaa, kyllä sitä oli todella mielenkiintoista ja hauskaa päästä seuraamaan sekä itse osaa ottamaan. Aika harvassa tuntuvat olevan nykypäivänä ne ihmiset, jotka tuon vanhan taidon hallitsevat.

    maijamaalainen, kiitokset vinkistä! Minulla heräsi kyllä viime keväällä mielenkiinto tervanpolttoa kohtaan ja juurikin harmittelin sitä, että eipä moista taideta enää nykyisin juuri missään perinteisenä hautaversiona harrastaa. Täytyykin katsoa, josko joskus olisi sopivasti pohjoisen suunnalla ajankohtana, tervajuhlat kuulostavat ehdottomasti kokemisen arvoisilta.

    -Annukka

    VastaaPoista