tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tuomiojärveä, Löylyjokea ja Palokkaa

Koska minulla ei ollut suureellisia suunnitelmia juhannusta varten, vietimme sen miehekkeen kera kaupungissa. Saimaan rannalla varttuneena vedellä on kuitenkin minulle erityismerkitys, eikä minua voinut nytkään keskikesän juhlan aikaan pitää poissa sen ääreltä. Niinpä päätimme lähteä pienelle melontaretkelle. Kanoottimme on säilössä lähellä kotiamme, Haukkalassa. Sinne pääseekin kävellen vartissa kotoamme, joten vesille voi lähteä helposti hetken mielijohteestakin.

Saarissa oli väkeä ja kokkokin paloi, vaikka kello oli vasta kahdeksan illalla
Sää suosi aalloille uskaltautuneita
Meloimme Haukkalan lähteen rannan tuntumasta melko suoraan itään aina vastarannalle asti, tarkoituksenamme kulkea Löylyjokea pitkin Palokkajärvelle. Matkalla ohitimme useammankin saaren, joissa näytti olevan runsaasti liikehdintää juhannuksen kunniaksi. Muita soutajia ja melojia oli myös runsaasti liikkeellä, kaikki nauttimassa kauniista säästä ja kirkkaana väikkyvästä vedestä.

Matkalla Löylyjoelle Viitaniemen uimaranta jäi kanootin oikealle puolelle

Joen suuaukko häämöttää jo
Löylyjoki on lyhyt pätkä, joka yhdistää Tuomijärven ja Palokkajärven toisiinsa. Joki tuntuu jotenkin suureelliselta nimeltä tälle pätkälle, meloen kun sen taittaa alle minuutissa Palon puolelle. Tarkemman sijainnin voit katsoa Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta, jonne tein karttalinkin.


Henkilökohtaisesti tämä on suosikkipaikkani aina kun käymme Palokan puolella vesitse. Kesäisillä säillä siltojen alla puhaltaa aina selkeänä tuntuva lämmin ilmavirta. Liikenteen jyly kuuluu moottoritieltä, mutta silti siltojen alla on jotenkin rauhaisaa. Matkalle mahtuu useita erilaisia siltoja, joiden alle sukeltaa löytöretkeilijän riemulla. Joki kutkuttaakin mielikuvitusta vettä hipovine kasveineen, pitkine synkkine sillanalusineen ja eläväisine varjoineen.

Lempikohtani matkalla eli sillat

Siltoja, loputtomasti siltoja!
Silloista selvittyämme kävimme melomassa Palokan puolella pienen lenkin ja koetimme narrata vanhalla hyväksi havaitulla pätkällä kuhaa tarttumaan uistimeen. Moinen ei valitettavasti onnistunut, mutta saimme kuitenkin kohtalaisen kookkaan hauen riemuksemme. Haukireseptejä mielessäni pyöritellen käännyimmekin hiljakseen takaisin ja lähdimme melomaan kohti Tuomiojärveä.
Ilta alkoi olla jo pitkällä, ja aurinko oli alkanut hiljakseen valua lähemmäs horisonttia. Valon ja varjojen leikki rannoilla syveni tummemmaksi ja värit näyttivät täydemmiltä. Ilta oli kaunis ja lämmin, taianomainen -juuri sellainen kuin juhannusaaton illalta voi odottaa.

Paluumatkalla selkä oli tyyntynyt ja siltojen alla hiljaista
Paluumatkallamme siltojen ali odotin yleensä voimakkaana tuntuvaa vastavirtausta, mutta ilta oli harvinaisen tyyni. Melominen takaisin jokea pitkin osoittautuikin tavallista helpommaksi. Löylyjoen Tuomiojärven puoleinen suu on muuten erinomainen lepakkoretkien paikka. Olemme muutamaan kertaan kesällä meloneet reittiä yömyöhällä ja tuolloin meidän on ollut pakko pysähtyä hetkeksi ihailemaan noita öisiä taitolentäjiä. Mikäli siis joskus on liikkeellä jalkaisin tai pyörällä Löylyjoen ylittävillä silloilla tai vesillä iltamyöhällä, suosittelen pistäytymään paikalla lepakkoretkellä.

Saavuimme lopulta väsyneinä, mutta tyytyväisinä kotirantaan. Asettelimme kanootin paikoilleen ja lähdimme takaisin kotiin, saaliinamme hauki sekä kauniit muistot kesäisestä yöstä. Seuraavana päivänä kelpasikin nukkua hieman pidempään ja kokkailla hauesta herkkuja uusien perunoiden kanssa.

Nauttikaahan kaikki kesäisestä säästä ja luonnostamme!

-Annukka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti