keskiviikko 22. elokuuta 2012

Elämää luotolla

USA, Venäjä, Brasilia ja Kiina kuluttavat enemmän kuin yhden
maapallon verran vuodessa  (kuva  Footprint Network).

Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskeman ekologisen jalanjäljen mukaan tänään vietetään Maailman ylikulutuspäivää. Se tarkoittaa sitä, että tämän vuoden osalta uusiutuvat luonnonvarat on käytetty loppuun. Loppuvuoden elämme siis velaksi, kulutamme tulevien vuosien varastoa ennakkoon. Vuosi vuodelta  tämä päivä tulee yhä aikaisemmin, kulutuksen lisääntymisen ja väestönkasvun myötä. Tällä hetkellä kulutuksemme tyydyttämiseksi tarvittaisiin 1,5 maapalloa.

Sademetsän muutos
palmuviljelmäksi Borneolla
(kuva Wikimedia Commons).
Länsimaissa luonnon huomioimista säädellään monin lakipykälin ja säädöksin. Yhä useammin esimerkiksi kotimainen tuotanto pyrkii kohti kestävää kulutusta. Silti kulutamme liikaa. Globaali markkinatalous siirtää tuotantoa halvempiin maihin, jossa ympäristön huomioiminenkaan ei ole yhtä tarkasti valvottua. Länsimaiset kulutustottumukset tuhoavat tätä kautta monia lajeja ja elinympäristöjä, varsinkin trooppisilla alueilla. Se, mikä tapahtuu jossain kaukana, jota ei itse pääse näkemään, ei tunnu yhtä todelliselta, kuin oman takapihan tapahtumat. Silti meidän kuluttamisemme, sen uuden puutarhakalustesetin ostaminen tai sisustustekstiilien uusiminen, näkyy yhä enenevässä määrin kehittyvien valtioiden ekosysteemeissä. Puutarhakalusteita varten on kaadettu trooppista metsää ja sisustustekstiilejä varten raivattu puuvillapeltoja. Tehtaissa, siellä jossain kaukana, lasketaan tarpeettomat kemikaalit huoletta läheiseen jokeen. Joen vesi muuttuu juomakelvottomaksi, elämä siinä kuolee ja lopulta kemikaalit päätyvät mereen, ilmakehään, kaukomailla viljeltyihin hedelmiin -ja sitä kautta omalle takapihallemme.

Suomalaisten suurin ympäristöä kuluttava tekijä on kasvihuonepäästöt. Pohjoisen sijaintimme ja pitkien välimatkojemme takia kasvihuonepäästöjen supistaminen on meillä haastavaa. Muilta osin olemme onnistuneet jo ryhdistäytymään ja valtiollinen ekologinen jalanjälkemme onkin EU-alueen pienimpiä. Harvaan asuttuna maana suomalaiset saavat nauttia siitä etuoikeudesta, että maamme ekologinen tuottokyky on asukasta kohden korkea. Tämä biokapasiteetiksi kutsuttu arvo kertoo paitsi käytettävissä olevasta maapinta-alasta, myös maamme harjoittamasta väestö- ja luonnonvarapolitiikasta. Suomen biokapasiteetti on Euroopan suurin ja maailman mittakaavassa seitsemänneksi suurin. Tulisiko meidän olla tästä ylpeä? Tietenkin tulisi, kertoohan se osaltaan siitä, että jossain on onnistuttu. Sokeasti ei tätä saavutusta kuitenkaan kannata tuijottaa. Paljon on parantamisen varaa silti, emmekä voi tuudittautua siihen, että meillä täällä lähellä on asiat hyvin. Yhteinen planeettamme edellyttää sitä, että jokainen ottaa vastuun sen hyvinvoinnista. Ehkä yhteisin sopimuksin, asenne- ja arvomuutoksin saamme Maailman ylikulutuspäivän aikaistumisen pysähtymään. Ehkä vielä tulee aika, jolloin päivää vietetäänkin vasta syyskuussa, lokakuussa, marraskuussa... 

-Lily

--

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti