tiistai 14. elokuuta 2012

Vauva-arkea ja ekologisuutta

Olen ennenkin puhunut suhteestani arjen ekotekoihin ja ympäristön suojelemiseen. Tiedän, että teen monet asiat paremmin, energia- ja materiaalitehokkaammin ja ekologisemmin kuin keskiverto aikuinen Suomessa. Toisaalta tiedän, että minulla on useita paheita, jotka eivät ole lainkaan ekologisia. Minussa on monia vikoja ja teen myös ihan naurettavan typeriä virheitä. Joskus tekee myös mieli sanoa suoraan, ettei minua kiinnosta. Puoli planeettaa tekee kaikkensa tuhotakseen luonnonvaramme ja ympäristömme, mitä väliä juuri minun teoillani on?

Miten pitkälle olemme todella kulkeneet?
Mutta teoillani on merkitystä. Kun ne kasaantuvat yhteen muiden tekojen kanssa, me voimme muuttaa asioita. Tämä on totta ja se motivoi minua osaltaan toimimaan. Se ei ole kuitenkaan tärkein syyni toimia kuten toimin. Ennen kaikkea teoillani on merkitystä minulle, sille minkä minä koen oikeaksi ja tärkeäksi. Niinpä minä koetan olla syyllistämättä liikaa itseäni tai toisia ihmisiä. Itselleni kyseessä on matka, jonka on tarkoitus opettaa minulle monia asioita itsestäni ihmisenä. Ennen kaikkea tahtoisin oppia elämään kokonaisvaltaisemmin ja entistä onnellisemmin. En tahdo ostaa vähemmän vain voidakseni pelastaa planeetan, vaan toivoisin voivani ylipäätään oppivani tulemaan toimeen vähemmällä ja kokevani merkityksellisyyttä ja onnellisuutta sitä kautta. En tahdo pitää kasvisruokapäiviä vain voidakseni kiinnittää uuden sulan maailmanpelastajan hattuuni, vaan voidakseni itse paremmin ja toimiakseni, kuten minun eettinen kompassini sanoo. Minulle valintani ja elämäntapani ovat ensisijaisesti juuri tätä –minun asioitani, minun elämääni. Minun tapani olla rehellinen itselleni sekä kaino yritys elää arkeani onnellisena.

Odotusta ja itsestään oppimista

Niinpä kun perheeseeni liittyy uusi jäsen toivon mukaan näillä viikoilla, olen joutunut pohtimaan paljon arkeani ja sitä, miten aion uuden tulokkaan asiat järjestää. Monissa asioissa olen noudattanutkin periaatteitani ja käytännön järkeäni. Vaatteet ovat pääosin kaikki käytettyjä yksilöitä, samoin lastenvaunut, pinnasänky ja muut isommat tarvikkeet. Pari vuotta kestänyt hiljainen urakkani vaihtaa kotini kemikaalit, kosmetiikka ja muut tuotteet vähemmän kemikaaleja sisältäviksi on juuri nyt sopivassa vaiheessa pienen mönkijän tuloa ajatellen.  Moni muukin asia, joihin olen oppinut kiinnittämään huomiota, aiheuttaa nyt tyytyväistä hymistelyä, ovathan nuo aiemmat valintani paitsi eduksi itselleni, nyt myös hyviä ja hyödyllisiä uudelle tulokkaalle. Vähemmän käsitelty ja kemikaalittomampi ruoka, vähemmän haitalliset kodinhoidon kemikaalit, myrkyttömät kodin materiaalit...

Tiedän, että käteni ovat etenkin nämä ensimmäiset kuukaudet kyllin täynnä, että minun kannattaisi asettaa itselleni tiukkoja ja etukäteen kiveen kaiverrettuja odotuksia ja sääntöjä siitä, miten aion asiat uudessa arjessani toteuttaa. Joten minä menen päivän kerrallaan eteenpäin ja opettelen uutta, aivan kuten olen opetellut tähänkin asti. Toiveenani on opetella kestovaippailemaan lapsen kanssa, mutta jos se ei onnistu heti ensimmäisestä päivästä lähtien täysillä, en aio antaa sen lannistaa itseäni. Aina voi yrittää uudelleen ja onnekseni myös tukea ja ymmärrystä löytyy tarvittaessa läheltä paljonkin. Minulla on aikaa, eikä minun tarvitse olla valmis heti ensimmäisenä päivänä. 

Heijastuksia itsestään on välillä hyvä pysähtyä tarkastelemaan

Näissä mietteissä siis kohti huomista ja uutta arkea. Varmastikin tulen kirjoittamaan jatkossa painottuneesti merkintöjä minua lähinnä olevista asioista eli tässä tapauksessa vauva-arjesta ja sen pienistä valinnoista. Tarkoituksena on kirjoitella paljon muistakin asioista, mutta kuten sanoin, en aio asettaa itselleni tarkkoja vaatimuksia tai odotuksia etukäteen. Teen sen mitä jaksan, en enempää. Täydellisyydentavoittelu jääköön muille kerkeäväisemmille.

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti