keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Karpaloiden aikaan




Ihania, ihania karpaloita

Syksy kiiruhtaa eteenpäin ja uutisissa on viime viikon aikana ollut otsikoita koskien karpalon keruukautta. Tuo hapan marja on usein jäänyt myöhäisemmän keruuaikansa ja vaivalloisten kasvupaikkojensa takia hieman paitsioon. Mainion makuinen ja terveysvaikutteinen karpalo on kuitenkin keruureissujen aiheuttaman vaivan arvoinen.

Suomessa tavataan kahta eri karpaloa, isokarpaloa (Vaccinum oxycoccos) sekä pikkukarpaloa (Vaccinum microcarpum). Isokarpalo on 10-80 senttiä pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Lehdet ovat kaksivuotiset, 6-15 mm pitkät ja soikeita tai suippoja. Väriltään ne ovat kiiltävän vihreät, alta valkoiset. Kukat ovat haarojen kärjissä, joko pareittain tai useita ydessä. Kukat ovat vaaleanpunaiset tai vaaleansinipunertavat. Isokarpalo kukkii kesä-heinäkuussa. Muodostuvat marjat ovat punaisia tai tumman sinipunaisia, maultaan happamia.  Lajia tavataan koko Suomessa niukkaravinteisilla ja valoisilla nevoilla ja rämeillä. 

Toissasyksyn karpalomaastoa
Pikkukarpalo on hyvin isokarpalon kaltainen. Isokarpalon kukkaperät ovat karvaiset ja se on pikkukarpaloa kookkaampi. Pikkukarpalolla kukat asettuvat lisäksi varpuun yksittäin ja niistä muodostuvat marjat ovat selkeästi isokarpalon marjoja pienemmät. Muutoin lajit eivät merkittävästi eroa toisistaan. Käytännössä näitä marjoja voikin poimia huoletta sekaisin ja niiden erottaminen toisistaan ei ole merkityksellistä kerääjälle. Pikkukarpalo on tavallisempi Lapissa ja isokarpalo puolestaan Etelä-Suomessa, vaikka kumpaakin marjaa tavataan kyllä koko maassa.

Karpaloiden kukka-aiheet muodostuvat kukintaa edeltävänä kesänä. Karpalon marjasatoon vaikuttaakin siis edeltävän kesän olosuhteet. Marjat ovat hyönteispölytteiset ja niiden pääasiallisena pölyttäjänä toimivat kimalaiset. Lopulta vain noin joka kolmannesta tai neljännestä kukasta kehittyy marja. Karpalon marjoja voi kerätä syyskuun lopulta aina lumen tuloon asti. Syksyllä marjoissa on runsaasti sitruunahappoa sekä pektiiniä. Pektiini on luonnon oma hyytelöimisaine ja se tekeekin marjoista napakampia ja kestävämpiä. Marjoja kannattaa kerätä syksyllä ensipakkasten jälkeen, jolloin terävin happamuus on lientynyt ja makeus sokeripitoisuuden kasvun myötä lisääntynyt. 

Karpalot ovat monipuolisia marjoja ja niitä voikin käyttää hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Niistä saadaan erinomaisia marmeladeja ja hyytelöitä. Marjoja voidaan käyttää myös mehuihin, keittoihin, kiisseleihin, puuroihin, uuniruokiin ja teeksi. Karpalo toimii myös erinomaisestie erilaisissa jälkiruoissa, kun sen happamuus paritetaan makeiden raaka-aineiden kanssa -kinuski, jäätelö ja hunaja ovat esimerkiksi oivallisia kumppaneita kirpeän happamille karpaloille. 
Karpalon marjat sisältävät puolukan tapaan bentsoe- ja sitruunahappoa, jotka toimivat säilöntäaineena. Säilönnässä karpaloa voikin yhdistää mainiosti makeampien omenoiden tai kurpitsan kanssa. Teollisuudessa marjoja hyödynnetään monin eri tavoin: siitä tehdään mehuja, liköörejä, kosmetiikkatuotteita, kuivattuja marjoja sekä marjajauheita. Itse olen käyttänyt voimakkaan makuista karpaloa marmeladimakeisten raaka-aineena, mehuissa sekä mehustamisesta syntyneitä marjaperskeitä sämpylätaikinoissa.

Karpalomarmeladia vasemmalla

Karpalossa on myöhään syksystä runsaasti omena- ja sitruunahappoa. Marja on hyvä C-vitamiinin lähde (25-40 mg/100 g) ja kyseistä vitamiinia onkin yli kaksinkertainen määrä puolukkaan verrattuna. Kivennäisaineista karpalossa on etenkin kaliumia. Sisältämänsä pektiinin ansiosta marjat ovat myös syksyisin varsin kovia ja kestävätkin monia muita marjoja paremmin kuljetusta ja säilytystä. Kovakuorisessa karpalossa on myös runsaasti kuitua, joka edistää suoliston toimintaa. Marjoissa on myös terveysvaikutteisia polyfenoliyhdisteitä flavonoleja, kuten kversetiinia ja myrisetiinia. Kverseteeni on luonnollinen antihistamiini sekä voimakas antioksidantti. Se on myös voimakkaan antimikrobinen. Myös myrisetiini on voimakas antioksidantti ja lisäksi sen on havaittu tutkimuksissa ehkäisevän tiettyjä syöpiä sekä vaikuttavan LDL-kolesteroliin (nk. ”paha kolesteroli”), jonka kohonneet pitoisuudet on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin.
Tutkimuksissa onkin selvinnyt, että karpalot ovat hyviä antioksidanttien lähteitä, niillä on virtsatietulehduksia vähentäviä ja ehkäiseviä vaikutuksia ja antimikrobisia ominaisuuksia. Lisäksi marja näyttäisi vaikuttavan suotuisasti kolesteroliin sisältämiensä flavonolien ansiosta. 


Kun karpaloaika onkin parhaillaan käsillä, kannattaa siis suunnata suolle. Marjat ovat herkullisia, terveellisiä ja helposti säilyviä. Mikäli karpalopaikkoja ei ole vanhastaan tiedossa, kannattaa tutkailla peruskarttalehteä asuinalueestaan ja etsiskellä sopivia suoalueita. Tänä vuonna kannattaa varustautua erityisesti pitkävartisilla kumisaappailla, uutisten mukaan kun sateinen syksy on saanut monet perinteiset kasvupaikat veden valtaan.Tästä huolimatta iloisia marjaretkiä kaikille!

-Annukka



Kirjoja

Moisio & Törrönen, Luonnonmarjat. Edita Prima Oy, 2008.
Piippo, Suomalaiset marjat. Kaikki metsän ja puutarhan lajit. Minerva, 2010.

Tutkimusta

Chu Y-F ja Liu RH. Cranberries inhibit LDL oxidation and induce LDL receptor expression in hepatocytes. Life Sci. 2005;77:1892−1901.  

Ferrara P, Romaniello L, Vitelli O, Gatto A, Serva M, Cataldi L. Cranberry juice for the prevention of recurrent urinary tract infections: a randomized controlled trial in children. Scand J Urol Nephrol. 2009;43(5):369-72.

Howell, A. Bioactive compounds in cranberries and their role in prevention of urinary tract
infections. Mol. Nutr. Food Res. 2007;51:732–737. 


Jass J, Reid G. Effect of cranberry drink on bacterial adhesion in vitro and vaginal microbiota in healthy females. Can J Urol. 2009 Dec;16(6):4901

La VD, Howell AB, Grenier D. Cranberry proanthocyanidins inhibit MMP production and activity. J Dent Res. 2009 Jul;88(7):627-32.

Matsushima M, Suzuki T, Masui A, Kasai K, Kouchi T, Takagi A, Shirai T, Mine T. Growth inhibitory action of cranberry on Helicobacter pylori. J Gastroenterol Hepatol. 2008 Dec;23 Suppl 2:S175-80.

Palikova I, Vostalova J, Zdarilova A, Svobodova A, Kosina P, Vecera R, Stejskal D, Proskova J, Hrbac J, Bednar P, Maier V, Cernochova D, Simanek V, Ulrichova J. Long-Term Effects of Three Commercial Cranberry Products on the Antioxidative Status in Rats: A Pilot Study. J Agric Food Chem. 2010

Pérez-López FR, Haya J, Chedraui P. Vaccinium macrocarpon: an interesting option for women with recurrent urinary tract infections and other health benefits. J Obstet Gynaecol Res. 2009 Aug;35(4):630-9. Review.

Pinzón-Arango PA, Liu Y, Camesano TA. Role of cranberry on bacterial adhesion forces and implications for Escherichia coli-uroepithelial cell attachment. J Med Food. 2009 Apr;12(2):259-70.

Prior RL, Rogers TR, Khanal RC, Wilkes SE, Wu X, Howard LR. Urinary Excretion of Phenolic Acids in Rats Fed Cranberry (dagger). J Agric Food Chem. 2010 Jan 6.

White BL, Howard LR, Prior RL. Polyphenolic Composition and Antioxidant Capacity of Extruded Cranberry Pomace (dagger). J Agric Food Chem. 2009 Dec 18.

White BL, Howard LR, Prior RL. Proximate and Polyphenolic Characterization of Cranberry Pomace (dagger). J Agric Food Chem. 2009 Dec 18.


Wilson T, Porcari JP. ja Harbin D. Cranberry extract inhibits low density lipoprotein oxidation.
Life Sci  1998; 62(24):381−386.

Viskelis P, Rubinskiene M, Jasutiene I, Sarkinas A, Daubaras R, Cesoniene L. Anthocyanins, antioxidative, and antimicrobial properties of American cranberry (Vaccinium macrocarpon Ait.) and their press cakes. J Food Sci. 2009 Mar;74(2):C157-61

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti