torstai 4. lokakuuta 2012

Minun luomuni

Näin lokakuun ensimmäisellä viikolla (1.-7.10.2012) vietetään luomuviikkoa. Tämän vuoden viikon teemana on Meidän luomu. Ajatuksena on se, että luomu on jo monella kuluttajalla osa arkea, jokapäiväisiä valintoja. Toiset luomutuotteet istuvat osaksi omaa arkea paremmin kuin toiset. Esimerkiksi viljahiutaleita ja useita muitakin peruselintarvikkeita tulee ostettua luomuna jo lähes automaattisesti. Luomulihalla tulee herkuteltua silloin, kun siihen on varaa ja sitä on saatavilla. Sen sijaan esimerkiksi puhdistus- ja pesuaineiden kohdalla luomun valitseminen on omalla kohdallani vielä vähän vaiheessa. Kohtuuhintaiset luomushampoot ovat toistaiseksi osoittautuneet pitkään ja paksuun tukkaani valitettavan tehottomiksi. Puhdasta kyllä tulee, mutta usein lopputuloksena on olleet pörröiset, takkuuntuvat ja katkeilevat hiukset. Hintavampia luomutuotteita ei taas ole vielä puhdistusaineiden osalta tullut kokeiltua. Päivittäishygieniatuotteista hammastahnan osalta olen siirtynyt kokonaan luomuun. (Suosikkini on edelleen jo aiemmin arvioimani Frantsilan Yrtinraikas luonnonhammastahna fluorilla.) 

Kotimaisia luonnonmarjoja poimiessa saa luomulaatuista
terveysruokaa. Samalla pääsee nauttimaan metsässä
liikkumisesta ja upeasta luonnostamme.

Luomun terveellisyydestä, ekologisuudesta ja eroista tavanomaisesti tehotuotettuihin tuotteisiin on käyty paljon keskustelua. Koska luomu ja erilaiset luomusertifikaatit ja kriteerit ovat verrattain uusi asia, vaihtelevat eri luomutuotteiden vaatimukset keskenään. Varsinkin kosmetiikan sertifikaatit voivat mitata hyvinkin erilaisia asioita (Annukka kirjoitti luonnonkosmetiikan sertifikaateista kattavasti aiemmin). Lisäksi pitkäaikaisia tutkimuksia luomun terveellisyydestä ei ole vielä juurikaan ehditty tehdä. Olemassa oleva tieto on siis verraten hajanaista. 

Merkittäviä terveellisyyseroja luomun ja tehotuotetun ruoan välillä ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole tutkimuksissa vielä löydetty. Suurelta osin tämä johtuu muista tekijöistä, esimerkiksi kasvupaikan, lajikkeiden, kasvukauden sääolojen tai vaikka sadonkorjuun ajankohdan vaikutuksista. Myös makua on tutkittu, mutta tutkimuksissa on ollut samoja ongelmia, kuin terveellisyyserojen kanssa. Tiedekielellä sanottuna siis nykyisissä tieteellisissä tutkimuksissa ei ole päästy välttämättä tarkastelemaan vielä luomun ja tehotuotannon välisiä eroja, koska muista syistä johtuva vaihtelu on tutkimusaineistossa ollut niin suurta. Tieteellistä tutkimusta aiheesta on myös tehty erittäin vähän, ja lisää tutkimusta tarvitaan, jotta pystytään osoittamaan mahdolliset terveellisyysserot tai niiden puuttuminen. 

Röykkälän tilalla lampaat laiduntavat luonnonmukaisesti
hoidetuilla laitumilla.

Lihantuotannon osalta luomu- ja tehotuotannon erojen tutkimus törmää suurin piirtein samanlaisiin ongelmiin, kuin terveellisyyserojenkin tutkimus. Luomueläinten hyvinvoinnin tutkiminen on haastavaa, ja esimerkiksi tilakohtaiset erot ovat olleet tutkimuksissa suuria, oli sitten kyse luomu- tai tehotuotannosta. Luomumenetelmin hoidetut tehotuotantoon jalostetut lajit voivat kärsiä nopean kasvutahtinsa seurauksena ravinteiden puutostilasta, kun luomurehun koostumus ei vastaakaan eläimen tarpeita. Tehotuotantoon jalostetuilla eläimillä voi olla myös erilaisia fyysisiä ongelmia luomumenetelmin hoidettaessa. Yhtenä esimerkkinä ruotsalaiset luomuporsaat kärsivät jalkaongelmista, sillä rodun jalostus on mennyt jo niin pitkälle, etteivät porsaat ole tottuneet liikkumaan. Luomutuotannossa niille tarjottu ulkoilumahdollisuus aiheuttaakin siis tehotuotantorodulle ongelmia. Toinen luomukarjan pitoon liittyvä aihe on loiset, joita havaittiin luomutuotetuilla eläimillä enemmän. Tässäkin oli kuitenkin tilakohtaisia eroja ja toisaalta taas luomutuotannossa vältytään useilta tehotuotannossa esiintyviltä sairauksilta. 

Usein luomutuotantoa pidetään ekologisesti tehotuotantoa parempana vaihtoehtona. Kuitenkin tässäkin tapauksessa vastaan tulevat samankaltaiset ongelmat, kuin terveellisyyseroissa ja tuotantoeläinten hyvinvoinnissakin. Esimerkiksi peltojen moniluotoisuuden kohdalla vaikuttavat kuitenkin pellon omat ominaisuudet tuotantotapaa enemmän: hyvän ja muhevan peltomaan pieneliöstön monimuotoisuus on suuri tuotantotavasta riippumatta. Luomutuotannon ongelmana voi nähdä myös alhaisemman tuottavuuden. Maapallon jatkuva väestönkasvu vaatii enenevässä määrin ravintoa nälkäisille, jolloin luomutuotanto vaatisi tehotuotettuja peltoja enemmän pinta-alaa. Luomutuotannossa pyritään usein tehotuotantoa parempaan ravinteiden kiertoon ja suomalaistutkimuksessa on havaittu viitteitä siitä, että liukenevan typen ja fosforin huuhtoumat olisivat luomupelloilla vähäisempiä. Luomutuotannolla voi myös olla suotuisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 

Kasvivärjäys pienentää langan kemikaalikuormaa teollisesti
värjättyihin lankoihin verrattuna.

Voiko luomusta sitten sanoa mitään varmaa? Luomutuotetut tuotteet sisältävät pääosin vähemmän lisäaineita ja lannoite-, kasvinsuojelu- sekä lääkeainejäämiä. Monet käytössä olevat kemikaalit ovat kyllä testattuja, mutta turvallisuustestit eivät välttämättä ole aineen käyttöönottoaikana (varsinkaan pitkään käytössä olleiden aineiden kohdalla) olleet vielä kovinkaan kummoisia. Lisäksi kemikaalien yhteisvaikutuksia ei ole tutkinut juuri kukaan. Tutkijat ovatkin enenevässä määrin kiinnostuneet ympäristömme kemikaalikuormituksen yhteisvaikutuksista, sekä ylipäätään rutiininomaisesti arjessa käyttämiemme aineiden turvallisuudesta. Ainakin itselleni on tärkeää yrittää vähentää elimistöni kemikaalikuormitusta siellä, missä se vain suinkin on mahdollista. 

Lisätutkimuksia luomusta odottaessani haluan pelata varman päälle ja suosia luomua arkisissa valinnoissani, tietysti uusimpia tieteellisiä tutkimustuloksia seuraten ja eri vaihtoehtoja tarkkaan punniten. 

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti