sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Uutta verta

Uusia maisemia etsimässä

Kuten Lily lasagnereseptinsä kohdalla taannoin kertoi, meillä oli viime viikolla palaverivieras Lauri Forssasta asti. Kokouksessa paitsi syötiin, jutusteltiin myös siitä, olisiko meillä tarjota Laurille mielekästä hommaa opintojen työharjoittelua varten. Lauri siis otti meihin jokin aika sitten yhteyttä ja tiedusteli mahdollisuudesta suorittaa työharjoittelunsa Villikatajassa. Alun emminnän jälkeen tulimme siihen tulokseen, että mielekästä puuhaa löytyisi kyllä vielä yhdelle käsiparille, joten toivotimme Laurin tervetulleeksi.

Päädyimme palaverissamme siihen, että Lauri aloittaa meillä kuuden viikon työharjoittelunsa tällä viikolla ja jatkaa joulukuun loppupuolelle asti. Kevätpuolella Lauri puolestaan syventyy enemmän omaan opinnäytetyöhönsä, jonka ohjaukseen me osallistumme. Osana työharjoittelua syntyy artikkeleita myös blogin puolella julkaistavaksi ja opinnäytetyöstä saatavat tiedot kiinnostavat varmasti monia lukijoistakin. Tiedossa onkin siis kaikenlaista sekä blogin puolella että sen ulkopuolella lähikuukausien aikana. Mutta lienee viisainta laskea Lauri itse ääneen ja antaa hänen kertoa hieman itsestään.

-Annukka


---

Moi!

Olen Lauri Jussila, myös Robin Hoodiksi kutsuttu vihreä mies. Putosin lapsena Espoossa sienimetsään ja olen siitä lähtien kerännyt ahkerasti erilaisia ruokasieniä. Olenkin suorittanut kauppasieni- ja kauppayrttineuvojan tutkinnot. Opiskelen kestävää kehitystä Hämeen ammattikorkeakoulussa Forssassa. Törmäsin Villikatajaan muutama viikko sitten kaverin kautta ja kiinnostuin välittömästi. Haluan verkoistoitua luonnontuotealalla ja tutustua paremmin sen mahdollisuuksiin. Olisi kiva vetää myös enemmän luontokursseja lähitulevaisuudessa. Olen myös haaveillut oman yrityksen perustamisesta. Ajatus juontaa luultavasti isältäni, jolla oli aikoinaan luontaistuotekauppa.


Luonto lumoaa lähellä ja laidoilla. Harrastan myös kirjavaa kirjoittamista, kehittävää liikuntaa ja kertovia karttoja. Olen melkein kasvissyöjä, lukuun ottamatta kalaa. Äänteleviä eläimiä en syö; olisiko niillä sielu? Suosikkimarjani on vadelma ja lempieläimeni mufloni eli villilammas. Lempisieniä on monia, mutta kauppasienistä herkkutatti ja vaaleaorakas hyppäävät muita useammin koppaan.

-Lauri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti