Pieni lomamuistutus...

Muistuttelen vielä kertaalleen näin lomapuuhien ääreltä meneillään olevasta arvonnasta, ettei se hautaudu joulun ajan postausten ahkeraan sumaan. Joululoma on selkeästi vaatinut veronsa täällä nettimaailmassa (itsekin olen lähinnä vältellyt tietokonetta), mutta silti väkeä on käynyt täällä Villiksen sivuilla ahkeraan tahtiin kuluneellakin viikolla. Käykääpä siis jakamassa ajatuksianne blogin sisällöstä ja toiveistanne tulevalle vuodelle sekä samalla ottamassa osaa arvontaan. Vielä on muutama päivä aikaa ja tällä hetkellä osallistujamäärät ovat sen verran vaatimattomat, että voin todeta korskeasti tällä hetkellä joka arvan voittavan. Osallistuminen on siis hyvinkin kannattavaa, mikäli mielii keruutuote/ekopakettia itselleen.

Palailen itse teemukin ja suklaan äärelle, nauttikaa joululomasta ja iloista uutta vuotta!

-Annukka

"Eilinen on mennyt"

"Eilinen on mennyt. Huominen ei ole vielä tullut. Meillä on käytettävissämme vain tämä päivä. Aloittakaamme."

-äiti Teresa

Vuoden lähestyessä loppuaan sitä huomaa aina pohtivansa, mihin sitä on aikansa käyttänyt. Kulkiessani ajassa taaksepäin huomasin unohtaneeni jo monta juttua. Moni muisto toi myös hymyn huulille tai sai hymähtämään. Kaikenlaista ehdimme tehdä tämän vuoden aikana –oppia uutta, ihmetellä, tutustua uusiin ihmisiin, nauraa, levätä ja etsiä. Toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä tapahtumarikas ja saisimme kokea niin pieniä kuin suuriakin seikkailuja.

Kevättalvi oli pohtimisen aikaa. Suunnan hakemista Protomolla, hankkeen kohtalon pohdiskelua, hidastamista, ajattelua.

Kevään koittaessa hiljakseen juhlimme lähiruokaa. Tutustuimme ruokapiireihin, testasimme reseptejä, kävimme tiloilla ja rakastuimme uudelleen keväisen luontomme antimiin.

 

Kesällä nautimme kukista, tuoreista raaka-aineista, viljelyksistä, yrteistä ja auringosta. Kävimme puhumassa ja esittelemässä etenkin yrttikasveja. Kiertelimme myös kesäistä Suomea ihmettelemässä nähtävyyksiä kotomaassa. Annukka opetteli myös uutta elämää loppukesästä syntyneen tyttärensä kanssa Lilyn pitäessä tomerasti pyörät pyörimässä blogin puolella.

Syksyllä ihastelimme sienimetsän antimia ja nautimme hitaasta arjesta. Keruutuotehanke alkoi ottaa ensiaskeleitaan ja me keskityimme arjessa säilöntään pakaten kesän ja syksyn herkkuja talvivarastoihin.

Talven tehdessä tuloaan teimme uusia suunnitelmia, pohdimme tulevaa vuotta ja toivotimme tervetulleeksi Laurin, joka tuli meille loppuvuodeksi työharjoitteluun.

Toivotamme teille kaikille oikein ihanaa, rauhallista ja rakkauden täyttämää joulua sekä kiehtovaa uutta vuotta. Me näemme jälleen tammikuussa!

Joulukaramelleja

Kermatoffeen voi myös pyörittää palloiksi, kuorruttaa
kookoshiutaleilla ja asetella pieniin metallisiin konvehtivuokiin.
Taustalla voipaperiin paketoituja toffeepaloja.

Tänä jouluna olen päättänyt lahjoittaa läheisilleni herkullisia muistoja joulusta omatekoisten karamellien muodossa. Viime päivinä keittiöstä onkin leijaillut porisevien toffeepatojen makea tuoksu ja jääkaapin hyllyt ovat täyttyneet astioista, jotka ovat täynnä toffeelevyjä. Toffeen tekemiseen kannattaa varata aikaa, sillä useimmissa ohjeissa levyn annetaan jähmettyä yön yli viileässä. Poikkeuksen tästä tekee kuitenkin testaamani pähkinätoffee, joka valmistui todella nopeasti ja helposti. Tämä herkullinen toffee sopii myös keliaakikoille sekä maitoallergisille. Seuraavaksi siis jaossa tämä ihanainen ohje, sekä muutama muukin toffeeohje.

Hunajainen pähkinätoffeelevy paloiksi leikeltynä. Rosoiset reunapalat voi
pyöritellä palloiksi ja asetella konvehtivuokiin tai, kuten allekirjoittanut teki,
pistellä parempiin suihin laadunvalvonnan nimissä.

Hunajainen pähkinätoffee

(vajaan puolikkaan pellillisen kokoinen toffeelevy)

1,5dl hunajaa

2dl suolatonta ja sokeroimatonta maapähkinävoita 

1/2tl vaniljajauhetta

1/2dl kuorittuja manteleita

1/2dl cashewpähkinöitä

1/4dl hasselpähkinöitä

1/4dl pekaanipähkinöitä

2rkl kookoshiutaleita

vaaleanpunaista ruususuolaa

Murskaa pähkinät blenderillä, sauvasekoittimella tai morttelissa karkeaksi murskaksi. Pähkinöitä tulee toffeeseen yhteensä 1,5dl, joten voit halutessasi kokeilla erilaisia sekoituksia suosikkipähkinöistäsi. 

Lämmetessään hunaja vaahtoutuu.

Mittaa hunaja pinnoitetulle paistinpannulle ja lämmitä sekoittaen keskilämmöllä, kunnes se alkaa vaahdota. Jatka lämmittämistä ja sekoittamista noin 5-8 minuuttia, pidemmällä lämmittämisellä saat kovempaa toffeeta. Itse lämmittelin noin 5-6 minuuttia ja toffeesta tuli melko pehmeää. Käännä lämpö pienimmälle ja lisää pannulle pähkinävoi sekä vaniljajauhe. Maapähkinävoin sijasta voit käyttää myös esimerkiksi mantelivoita (tai tehdä oman pähkinävoin suosikkipähkinöistäsi). Sekoita massa tasaiseksi ja lämmittele hetki. Käännä lämpö pois ja sekoita joukkoon pähkinämurska sekä kookoshiutaleet. 

Tämän jälkeen massan voi annostella lusikalla silikonivuokien pohjalle tai levittää leivinpaperin päälle levyksi. Toisin kuin kermatoffeemassa, on tämä pähkinätoffee jo tässä vaiheessa kiinteämpää ja sitä pystyy melko helposti muotoilemaan haluamansa malliseksi levyksi (tai vaikkapa patukoiksi). Toffeen pinnan voi halutessaan tasoittaa kylmään veteen kastetulla veitsellä. Ripottele lopuksi pinnalle hieman ruususuolaa (karkeampi sormisuolaversio on pinnalla näyttävämpää, kuin käyttämäni hienojakoinen suola). Anna toffeen jähmettyä hetki jääkaapissa, jonka jälkeen levy on valmista leikattavaksi ja silikonimuotteihin valetut toffeet valmiita irroitettaviksi. Toffee säilyy leivinpaperiin käärittynä jääkaapissa muutaman viikon, jos ei tule syödyksi jo ennen sitä.

Tämä ihana gluteeniton, maidoton ja sokeriton ohje on alun perin peräisin Kiitos Hyvää -blogin joulukalenterin luukusta numero 3. Muokkasin hieman ohjetta omien mieltymysteni ja saatavilla olevien ainesten mukaan. Toffeohje on kivasti hieman erilainen kuin kermatoffeeohjeet yleensä ja lopputulos muistutti ainakin omasta mielestäni ihanasti suklaapatukoiden pähkinätäytteitä. Plussaa ohjeessa on myös maidottomuus ja ainesosien terveellisyys!

Pähkinätoffeen voi valaa myös silikonimuottiin. Ainakin näistä toffeesydämistä
tuli herkullisia pikkujoulutarjottavia. 

Kuusenkerkkätoffee

(noin neljäsosapellillisen kokoinen toffeelevy; levittyy hyvin suorakaiteen muotoisen leipävuoan pohjalle)

2dl kuohukermaa

2dl kuusenkerkkäsiirappia

2rkl voita

Mittaa kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan. Keittele miedolla lämmöllä, silloin tällöin hämmennellen toffeemassaa, kunnes se tummuu ja sakenee. Varmin tapa mitata toffeen valmiutta on tipauttaa muutama pisara kylmään vesilasilliseen. Kun pisarat jähmettyvät lasin pohjalle kiinteäksi, mutta helposti muovailtavaksi palloksi, on toffeeseos tarpeeksi paksua. Keittelemisessä vierähtää helposti jopa toista tuntia, riippuen hieman myös käyttämäsi kuusenkerkkäsiirapin paksuudesta.

Voitele neliskulmainen vuoka miedon makuisella ruokaöljyllä tai voilla. Päällystä vuoan pohja leivinpaperilla, jotta toffee on helpompi irrottaa. Kaada valmis toffeemassa vuokaan ja aseta jääkaapin viileyteen jähmettymään yön yli. Seuraavana päivänä toffeelevy on valmista leikattavaksi halutun kokoisiksi paloiksi. Kumoa levy leivinpaperin päälle leikkuulaudalle leikattavaksi. Palaset voi kääriä leivinpaperiin. Toffeeta säilytetään jääkaapissa.

Mahtava kuusenkerkkätoffeen ohje on napattu Jokihaka kokkaa -blogista ja olen halunnut jo pitkään testata sitä. Kuusenkerkkäsiirapin olen keittänyt itse, vinkatkaa vaikka kommentteihin, jos olette löytäneet sitä kaupasta. 

Viipaloitua kuusenkerkkätoffeeta.

Karpalo-inkivääritoffee

(noin puolikkaan pellillisen kokoinen toffeelevy)

4dl kuohukermaa

3dl sokeria

1dl tummaa siirappia

1/2tl kuivattua inkivääriä jauheena

1/2tl vaniljajauhetta

reilu 1dl kuivattuja, sokeroituja karpaloita

Mittaa kaikki ainekset paitsi karpalot paksupohjaiseen kattilaan. Etene kuten kuusenkerkkätoffeen kanssa: keittele toffeemassaa silloin tällöin hämmennellen miedolla lämmöllä kasaan, kunnes se sakenee ja sen väri tummenee. Aikaa tähän kuluu helposti toista tuntia, joten toffeen voi antaa porista liedellä ja käydä hämmentelemässä sitä aika ajoin.

Toffeemassa on aluksi hyvin vaaleanruskeaa, mutta tummuu
keittämisen aikana.

Kun toffeemassa on tarpeeksi paksua, katkaise levyn lämpö ja sekoita joukkoon kuivatut karpalot. Kaada massa sen jälkeen voidetuun ja leivinpaperilla vuorattuun suorakulmaiseen vuokaan, esimerkiksi kahteen leipävuokaan tai yhteen isompaan vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Kumoa jähmettynyt levy leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi. Palat säilyvät jääkaapissa leivinpaperiin käärittyinä. 

Mehevän karpaloista toffeeta häivähdyksellä inkivääriä.

Nämä saavat karpalosta meheviä sattumia ja inkivääri maistuu hienoisesti taustalla. Mikäli olet inkiväärin ystävä ja haluat toffeisiin hieman lisää potkua, voi inkiväärin määrän tuplata. Vaihtoehtoisesti voit käyttää tuoretta inkiväärijuurta raasteena. Maistelemalla löydät oikean, juuri sinun makuusi sopivan määrän. 

Tätä karpalo-inkivääritoffeen perusohjetta muuntelemalla saat lukuisia eri makuisia toffeita. Itselläni porisee parhaillaan liedellä 

Sitrustoffee

4dl kuohukermaa

3dl sokeria

1dl tummaa siirappia

1-2rkl kandeerattua appelsiinin- tai sitruunankuorta (itsellä Limoncellon hauduttamisesta jääneitä kuoria) ohueksi suikaloituina 

1-2rkl appelsiinilikööriä (Cointreau)

Keittele karpalo-inkivääritoffeen ohjeella, mitaten kaikki ainekset kattilaan heti alussa (liköörin voit halutessasi lisätä vasta lopuksi, jos et tahdo haihduttaa alkoholia pois).

Kaikkia muitakin toffeeohjeita voi muokata vapaalla kädellä, esimerkiksi kuusenkerkkäsiirapin tilalla voi kokeilla myös vaikkapa mesiangervosiirappia. Pähkinätoffeen pähkinärouheesta osan voi korvata vaikka kuivatuilla marjoilla tai suklaarouheilla ja kermatoffeeohjeestakin voi valmistaa pähkinäisiä, likööreillä, viskillä tai rommilla maustettuja, suklaisia tai hieman chilisiä versioita. Kermatoffeesta voi myös pyöritellä jähmettymisen jälkeen pieniä pallosia, kuorruttaa ne pähkinärouheella tai kookoshiutaleilla ja asetella pieniin konvehtivuokiin. Toffeen voi myös halutessaan valaa suoraan konvehtivuokiin, jolloin säästyy työläältä leikkaamiselta ja paketoimiselta kokonaan. 

Oikein hauskoja toffeentekohetkiä vaikkapa joulua edeltävälle viikonlopulle!

-Lily

Tontuista lahjoihin

Joulun viettoa Ikaalisissa Millenniumin paikkeilla:
pikkusisko Anna on avannut oven joulupukille.

Partaista punanuttua odotellessa tontut koputtelevat oviin. Tonttuhan on alkujaan samaistettu haltijaan, joka vartioi tai oli sidoksissa johonkin paikkaan. Oli riihitonttuja ja saunatonttuja; joulutontut tulivat vasta myöhemmin ihmisten elämään. Itse kohtasin pari vuotta sitten metsässä siimestontun, joka istuu keittiöni pöydällä. Vanhoissa rakenuksissa, etenkin puisissa maalaistaloissa, kuuluu nykyäänkin mitä ihmeellisimpiä narinoita ja askelia. Meidän suvussa kerrotaan että aikoinaan Lahden seudulla joulua vietettäessä kuultiin ulkoa kulkusten kilinää. Kun pihalla käytiin asiaa tarkistamassa, ei kuitenkaan ketään nähty.

Meidän perheessä on perinteisesti vietetty suhteellisen kaupallista joulua. Pienenä lahjat olivat etenkin niitä Heman-leluja. Vasta viime vuosina olen alkanut miettimään, miten muuten joulua voisi viettää. Kekseliäs joululahja voi olla vaikka itse tehty vaate, lautapeli tai puuesine. Muutamia vuosia sitten piirsin isälle yhtenä lahjana kartan.

Turvallisia, monelle ihmiselle sopivia lahjoja ovat viini, suklaa ja kukat. Jos kuitenkin haluat hankkia jotakin persoonallisempaa, eräs hyvä lahjaidea on itse suunniteltava vaatekappale, esimerkiksi t-paita, johon saaja voi keksiä tekstin tai kuvan. Tällä tavalla ystäväsi tai perheen jäsenesi voi tuoda itsestään esiin jotakin ainutlaatuista. Oman maun mukaan painatettavia t-paitoja ja kangaskasseja myyvät eräät nettifirmat. Jos olet taiteellisesti lahjakas, piirrokset, taulut ja puutyöt lämmittävät talvea. Myös runo ystävälle on kaunis lahja. Runon voi vaikka laittaa taulun kehyksiin. Kirjasto kätkee ja paljastaa, ellet itse keksi sopivaa runoa.

Erilaiset ruokareseptit ovat kulkeneet suvuissa ja ystäväpiireissä pitkiä taipaleita. Itse tehty reseptikirja on hyvä joululahja. Osta tyhjä vihko tai kirja ja täytä sivuja erilaisilla resepteillä. Voit myös jättää osan sivuista tyhjiksi, jotta ystäväsi voi itse lisäillä lempireseptejään.

Melkein kaikki arvostavat yhdessä vietettyä aikaa. Voit antaa esimerkiksi kortin, jossa kerrot vieväsi ystäväsi syömään ravintolaan tai tekeväsi ruokaa hänelle. Halutessasi voit liittää korttiin myös leffaliput, jotka on tarkoitus käyttää yhdessä. Kavereiden kanssa pelaaminen on aina hauskaa. Alias sopii verbaalisille ihmisille, Trivial Pursuit yleistiedosta kiinnostuneille ja shakki ongelman ratkojille. Mukavia ovat myös kurssit, jotka on rakennettu jonkin teeman ympärille vaikka kansalaisopistossa. Aihe voi olla lahjan saajasta riippuen vaikka jokin vieraskieli, jooga tai avaruus. Matkailla voi myös mielessä. Yliluonnollisesta ja arvoituksista pitävälle sopii lahjaksi Mysteria-opus, latinokulttuurista kiinnostuneelle puolestaan Fantastico-espanjan kielen kirja.

Viime vuosina myös toisenlaiset lahjat, kuten lahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestöille, ovat pulpahtaneet esiin. Eko-ihmiselle tai ystävälle, jolla on jo kaikkea, voi antaa lahjaksi Luonnonperintösäätiön suojelualueen. Rahat menevät metsien suojelun hyväksi. Näin voit vähentää joulun tavaramäärää ja hankkia sekä lahjan saajalle että antajalle hyvän olon jouluksi.

-Lauri

Kiitokset

Vuosi kanssanne on ollut pitkä ja antoisa. Olemme täällä blogissamme kirjoittaneet ylös monia erilaisia reseptejä, tutustuneet erilaisiin tapahtumiin ja järjestöihin, järjestäneet itse kursseja ja luentoja, kokeilleet erilaisia kädentaitoja, samoilleet metsissä, testanneet erilaisia ekotuotteita ja kirjoitelleet erilaisia tutkimusartikkeleita etenkin luonnontuotteisiin ja erilaisiin ajankohtaisaiheisiin liittyen. Facebook-sivuillamme olemme lisäksi koonneet uutisvirrasta erilaisia mielenkiintoisia artikkeleita, jotka liittyvät mielenkiintomme kohteisiin.

Villikatajaa ja etenkin blogipuoltamme ei kuitenkaan olisi olemassa ilman monia ihania ihmisiä ympärillämme. Perhettä ja ystäviä, jotka ovat tukeneet meitä kaikissa käänteissämme. Kavereita, jotka ovat solidaarisuudessaan ja ystävällisyydessään olleet käsittämättömiä. Eri yhteistyötahoja, jotka ovat jakaneet auliisti neuvojaan ja kokemustaan, myös tehneet konkreettista yhteistyötä esimerkiksi kurssien järjestämisen saralla. Sekä etenkin teitä lukijoita, jotka käytte täällä ihmettelemässä tekstejämme, jätätte kommentteja, kirjoitatte meille sähköposteja tai tulette nykäisemään myöhemmin hihasta tahtoessanne keskustella jostakin aiheesta enemmän -juuri sinua, joka parhaillaan tätä luet.

Te olette antaneet meille niin paljon, että tahtoisimme tehdä vastavuoroisesti jotakin. Me tahtoisimmekin kiittää teitä menneestä vuodesta ja antaa teille pienen joululahjan.

Palkinnot voivat sisältää hemmottelua...

Täten kaikki tähän tekstiin kommentoineet ja sähköpostiosoitteensa jättäneet osallistuvat arvontaan. Arvomme kaksi villikatajamaista palkintopakettia, joista toivon mukaan on saajilleen iloa. Ensinnä arvottu voittaja saa valita kumman paketeista hän haluaa ensisijaisesti, toisena arvan saanut saa jäljelle jääneen paketin.

...luonnonvärjättyjä lankoja...

Tämän lisäksi on mahdollista saada itselleen kolmas paketti kertomalla kommentissaan, mistä jutuista ja aihepiireistä on erityisesti saanut iloa blogimme parissa ja mitä toivoisi erityisesti ensi vuonna käsiteltävän. Toivoa voi erilaisia juttuja, aihepiirejä tai ohjeita.

...erilaisia luontoherkkuja...

Valitsemme ehdotusten jättäneiden keskuudesta tämän kolmannen paketin saajan eli kolmatta pakettia ei arvota. Pakettien sisältö paljastetaan myöhemmin, mutta ne tulevat olemaan sekoitus hyötyä ja hemmottelua mahdollisimman monipuolisesti.

...sekä muita ekotuotteita ja yllätyksiä.

Osallistumisaikaa on vuodenvaihteeseen saakka eli 31.12 24:00 asti. Voittajat arvotaan tuon päiväyksen jälkeen ja voittajat julkaistaan blogissa tammikuun puolella, jahka palailemme joulutauolta takaisin sorvin äärelle.

Toivotan kaikille arpaonnea tasapuolisesti ja kiitämme vielä kerran ihanasta vuodesta kanssanne!



-Annukka

Hyvää Lucian päivää!

Domenico de Pace Beccafumin Pyhää Luciaa esittävä
maalaus vuodelta 1521 (kuva Wikimedia Commons).

Tänään on vietetty Pyhän Lucian päivää. Legenda Luciasta kertoo, että vuosien 283-304 välillä elänyt roomalaiseen ylimysperheeseen kuulunut Lucia kääntyi kristinuskoon ja kuoli lopulta uskonsa tähden. Pyhimyksen tarinasta on monia eri versioita, eikä varmuudella tiedetä muuta, kuin Lucian elinvuodet. Pyhä Lucia on sokeiden ja näkövammaisten oma nimikkopyhimys. 

Jännittävää on, että italialaisen marttyyripyhimyksen vuoksi vietetään juhlaa täällä Pohjolassa. Lucia -perinne on kuitenkin elinvoimainen varsinkin ruotsinkielisillä alueilla Suomessakin. Pyhää Luciaa pidetään valon tuojana, sillä vanhassa juliaanisessa kalenteriaa Lucian päivänä vietettiin talvipäivänseisausta. Itse en ole juurikaan viettänyt Pyhän Lucian päivää muutoin, kuin herkuttelemalla sahramipullilla. Luulin muuten todella pitkään, että lapsuudenkodissani silloin tällöin Lucian päiväksi leivotut pullat olisivat "oikeita" Lucia -pullia, mutta tänä vuonna minulle selvisi, että oikeat luciapullat ovatkin kiemuraisia, rusinoin koristeltuja sahramivehnäsleivonnaisia. No, minulle ainakin nämä murotaikinahattuiset pikkupullat ovat lapsuudesta tuttuja luciapullia!

Lucian päivän tähtipullat 

noin 35-40 pikkupullaa

murotaikina:

100g voita tai margariinia

3/4dl sokeria

1 kananmuna

1tl vanilliinisokeria (vaniljasokerista tai vaniljajauheesta jää taikinaan mustia pisteitä)

1tl leivinjauhetta

3 1/2dl vehnäjauhoja

1/2dl kuohukermaa

pullataikina:

5dl kevytmaitoa

50g tuorehiivaa

1-1 1/2rkl kardemummaa

1 kananmuna

ripaus suolaa

2dl sokeria

1/2g sahramia (yksi paketillinen)

12-14dl vehnäjauhoja

200g sulatettua voita tai margariinia (voit myös käyttää näiden sekoitusta tai korvata osan tai kaikki juoksevalla miedon makuisella kasviöljyllä)

voiteluun kananmunaa

Tee ensin pinnalle tuleva murotaikina. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet taikinaan ja lisää sitten kerma. Varo sekoittamasta liikaa, jotta taikina ei sitkisty. Kääri taikina pötköksi kelmun sisään ja laita jääkaappiin jähmettymään. 

Tee tällä aikaa pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon tuorehiiva ja vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää suola, sokeri ja sahrami. Sekoita joukkoon noin kaksi kolmasosaa vehnäjauhoista. Alusta tämän jälkeen taikinaan sulaa rasvaa ja jauhoja vuoron perään, kunnes taikinasta tulee notkea ja kiinteä, eikä se enää tartu astian reunoihin. Toisin kuin murotaikinassa, saa pullataikinassa olla mahdollisimman paljon sitkoa, eli taikinaa kannattaa vaivata kunnolla. Varo, ettei taikinaan tule liikaa jauhoja, jotta se kohoaa kuohkeaksi. Aseta taikinakulho leivinliinan alle kohoamaan lämpimään paikkaan vajaaksi tunniksi, tai kunnes taikina on suurin piirtein kaksinkertaistunut kooltaan. Itse asettelen taikinakulhon lämpimään vesihauteeseen tiskialtaaseen. 

Kun taikina on kohonnut, leivo siitä pyöreitä pikkupullia. Pullat kohoavat vielä huomattavasti, joten kovin suuria niistä ei tarvitse tehdä. Anna pullien kohota pellillä leivinliinan alla sillä aikaa, kun teet murotaikinakoristeet (pullia voi kohottaa huoletta noin 15-30 minuuttia).

Kauli vajaa puolet murotaikinatangosta jauhetetulla alustalla vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pienellä sydän- tai tähtimuotilla (tai minkä muotoisia koristeita nyt haluatkaan pullien päälle) kuvioita, yksi jokaista pullaa kohden. Kauli loput taikinasta ja ota samoin muotilla koristeita. (Mikäli murotaikinaa jää yli, voi loput paistaa kekseiksi yhdessä pullien kanssa: muotoile ylijäänyt taikina pieniksi pallosiksi ja paina keskikohdastaan hieman kasaan sormella. Paista pullien kanssa.)

Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja asettele jokaisen päälle murotaikinakuvio koristeeksi. Painele kuvio hellasti kiinni pullaan, varsinkin reunoiltaan. Paista pullia noin 10 minuuttia 225 asteessa uunin keskitasolla. Pullat ovat valmiita, kun ne ovat saaneet pintaansa ruskeaa väriä, mutta murotaikinakuviot ovat vielä kutakuinkin vaaleita. 

-Lily

"Muf!"

Harjoittelijamme Lauri esittelee pilke silmäkulmassa lempieläimensä, villilampaan eli muflonin. Niitä voi Suomessakin nähdä Porin edustan saaristossa, jossa niitä on istutettu Säpin saarelle. Näin joulun aikaan voi nauttia villilampaiden sijaan kotimaisista lammastuotteista, kuten pehmeistä ja lämpimistä langoista sekä taljoista. Myös lampaanlihaherkut sopivat erinomaisesti jouluherkutteluun, esimerkiksi lammassalami tai lammaspyörykät ovat herkullisia joulupöydän antimia.

-Lily

Seuraavaksi valokeilaan kuitenkin Lauri ja muflonit:

Mufloni (kuva Rabensteiner, Wikimedia Commons).

Mufloni, latinaksi Ovis musimon, ei välttämättä ole kaikille tuttu eläin. Se on villilammas, onttosarvinen sorkkaeläin joka poikkeaa melko paljon kotimaisista kesyistä lampaista. Sen säkäkorkeus voi suurimmillaan olla 75 senttimetriä ja ruumiin pituus reilusti yli metrin. Ne painivat samoissa sarjoissa lasten ja pienikokoistan ihmisten kanssa. Vanhojen urosten paino saattaa olla jopa 50kg ja naaraiden 35kg. 

Muflonin turkki muistuttaa hirvieläimiä. Sen karva on ruskeaa, kesällä hieman punertavaan vivahtavaa. Kaikilla mufloneilla on vaalea alapuoli ja ne käyttävät valkoisia sukkia. Näin ollen ne eivät ole kovin mustasukkaisia lajikumppaneilleen. Molemmat sukupuolet voivat saada sarvet; naarailla ne kuitenkin jäävät hyvin pieniksi. Uroksilla on vahvat, käyrät sarvet, joiden pituus voi ylittää 80 senttiä. Ontot sarvet kasvavat putoamatta joka vuosi. Sarvet saavat joka vuosi renkaan kuten puut ja niiden avulla pässinpään ikä voidaan laskea. Muflonien kiima on marras-joulukuussa, ja karitsat syntyvät huhti-toukokuussa.

Muflonia pidetään yhdessä argaalin kanssa nykyisen kesyn lampaan mahdollisena esi-isänä. Eurooppalainen mufloni on kotoisin Korsikan ja Sardinian saarilta, jonne sen esivanhemmat on tuotu satoja vuosia sitten Lounais-Aasiasta. Muflonin sukulaisia elää nykyään Kyproksella ja Lähi-Idässä. Suomessa niiden historia alkoi 1930-luvulla metsästyksestä ja eri lajien kokeiluista kiinnostuneen Ragnar Kreugerin toimesta Inkoon Hättössä. Nykyisin niitä elää muutamassa paikassa, jotka kaikki sijaitsevat meilläkin saaristossa. Porin lähellä Säpissä, Nauvossa ja Hättössä asuu yhteensä reilut 150 muflonia.

Muflonin, kuten lähes kaikkien villieläinten pahin vihollinen on kahdella jalalla kulkeva olento, ihminen, sillä metsästys verottaa kantaa. Kesällä syntyneet karitsat mukaan lukien kanta on suurimmillaan ennen metsästystä parisensataa yksilöä, joista ammutaan neljännes. Toisinaan muflonikantaa verottavat myös irrallaan liikkuvat koirat. Muflonikanta on kuitenkin vuosikymmenten mittaan kasvanut, joten niillä ei ole hätää kadota maastamme.

Mufloni on karkeislaiduntaja, koska se syö lähes mitä tahansa pintakasvillisuutta. Käytännössä se popsii monia eri ruoholajeja, jäkäliä ja sieniä. Tarkemmin ei kuitenkaan tiedetä, tarvitseeko se sienineuvontaa. Mufloni on monia muita tuotuja lajeja paremmin sopeutunut Suomen olosuhteisiin, mutta se on talvella ruokinnasta riippuvainen, sillä se ei pysty kaivamaan ravintoa paksun lumen alta.

Yleensä muflonit eivät kohtaa kesyjä lampaita, mutta kun aitauksen ulkopuolelta kuuluu "Muf", niin kaikkien lampaiden päät kääntyvät. Kesyt lampaat tunnistavat villin esi-isänsä. Oikeasti mufloni kuitenkin määkii kuten muutkin lampaat. Sen varoitusääni on kuitenkin hieman tuhahtava ja muistuttaa aivastusta. Jotkut Säpin saaren muflonit ovat uineet lähisaarille, ja asettuneet sinne asumaan. Vuosien varrella on myös tehty useita siirtoja eri kantojen välillä. Maatiaislampaiden perimän avulla voitaisiin saada isompi jälkeläistuotanto ja kenties upeammat sarvetkin. Puhdasrotuista kantaa pidetään kuitenkin parempana.

-Lauri

Helsingin Sanomat: Mufloni on Säpin saaren salaisuus

Kookas: Luontomme ainoa nautaeläin

Metsästäjä 04/2009

.....

P.S. Keski-Suomessa ihania lammastuotteita löytyy esimerkiksi Leivonmäen kansallispuistossa sijaitsevalta Röykkälän lammastilalta, jossa vietetään ensi viikonloppuna Avointen ovien päivää. Samalla reissulla pääsee tutustumaan myös Rutalahden Myllyyn sekä Mäkiahon juustolaan, mikäli ajoittaa reissunsa lauantaiselle  Lähiruokaretkipäivälle. Lammastilalla on myös nettikauppa sekä mökkivuokrausta kansallispuiston maisemissa. 

Sesonkikoristeesta pysyväksi kodin kaunistukseksi

Joulutähdestä saa oivan
huonekasvin.

Näin joulun alla moni ostaa kotiin tai saa lahjaksi jouluisia kukka-asetelmia: härsylöitä, kimalteita, koristeita ja kasveja samassa paketissa. Lähes yhtä usein nämä asetelmat päätyvät, kasvien nuupahdettua tai lakattua kukkimasta, roskiin viimeistään uuden vuoden jälkeen. Monet joulun aikaan myynnissä olevat kasvit ovat kuitenkin monivuotisia ja oikein hoidettuna ilahduttavat pitkään huonekasveina tai puutarhassa. 

Joulun ajan kukka-asetelmat yleensä selviävät, kun niitä kastelee maltillisesti ja kenties siirtää viileämpään tilaan yöksi, jos se vain on mahdollista. Esimerkiksi eteinen tai viileä kuisti ovat sopivia yösijoja joulukasveille.  Asetelmien liikaa kastelua tulee välttää, sillä usein niissä on käytetty keskenään hyvin erilaisia kasveja, joista jotkut tarvitsevat enemmän ja toiset taas vähemmän vettä. Yksittäisten joulukukkienkin osalla kannattaa vaihtaa kasvi uuteen ruukkuun mahdollisimman pian, sillä asetelmissa käytetään joskus hyvinkin epäsopivaa kasvumateriaalia. Itse onnistuin lähes tappamaan erään perhoskämmekän (Phalaenopsis), jonka ruukun sisältö paljastui sitten  lähemmin tarkasteltuna pelkäksi rahkasammaleeksi. Myös valaistusolosuhteita on syytä miettiä ja tarjota kasveille luonnonvaloa, jos mahdollista.

Erilaiset orkideat ovat yleistymässä joulukukkina. Itse
ilahtuisin ikihyviksi, jos saisin joulukukkana vaikkapa
komeasti kukkivan venuksenkengän (Paphiopedilum).

Joulukasveista oikeastaan hyvin harvat viihtyvät keskenään samassa ruukussa, sillä niillä on monesti täysin erilaiset vaatimukset hoidon suhteen. Niinpä kasvit kannattaa purkaa asetelmistaan pian joulun jälkeen erillisiin ruukkuihin. Jotkin joulukukista, kuten hyasintit (Hyacinthus orientalis), jouluruusut (Helleborus) ja monissa asetelmissa käytetyt italiansypressit (Cupressus sempervirens), eivät todennäköisesti huonekasveina viihdy, mutta niistä saattaa saada kauniita pihakasveja. Useimmat joulukukkina myytävät kasvit kuitenkin sopivat huonekasveiksi joulun jälkeen. Varsinkin yhä yleisemmiksi joulun ajan kasveiksi nousemassa olevat perhoskämmekät (Phalaenopsis), ludisiat (Ludisia discolor) ja erilaiset ananaskasvit (Bromeliaceae) ovat kaikki oivallisia huonekasveja myös joulun jälkeen. Viidakkokirjeiden Maija on kirjoittanut yksityiskohtaisemmin yleisimpien joulukukkien hoidosta tässä jutussa.

Monista joulukukkina myytävistä ananaskasveista tulee
näyttäviä huonekasveja. Kuvan kasvi kasvaa Belfastin
kasvitieteellisessä puutarhassa ja on varsin iso, joten
samanlaista tuskin löytyy kaupan jouluasetelmista.

Mitä sitten tehdä jouluasetelmien koreille ja astioille? Usein jouluasetelmat on rakennettu oksista punottuihin koreihin, jotka on muovitettu sisäpuolelta. Korit ovat muovituksensa ansiosta vähän hankalat kastella, sillä vähänkin liikaa vettä ja kasvit lilluvat märkinä. Jos kuitenkin osaa kastella kevyemmällä kädellä kasvejaan, voi korit jouluasetelman purkamisen jälkeen pestä huolella, salaojittaa ja istuttaa niihin vaikkapa yrttejä keittiön ikkunalla kasvamaan. Vaihtoehtoisesti korit voi säästää seuraavalle joululle ja istuttaa niihin loka-marraskuussa sipulikukka-asetelmia jouluksi. Koreja voi käyttää myös johonkin aivan muuhun: kun niistä purkaa kokonaan pois muovituksen, kelpaavat ne mainiosti (tietysti hyvin pestyinä) kotona ajelehtivan pientavaran säilytysastioiksi. Tai voipa niitä käyttää esimerkiksi seuraavan joulun lahjakoreinakin...

-Lily

Joulun odottamisen vaikeus

Meillä mies inhoaa joulukuuta. Häntä ärsyttävät kaupoissa raikaavat joululaulut, postilaatikosta hyökkäävät joulukuvastot ja kaikkialta päälle työntyvä jouluinen muovikrääsä. Räikeät jouluvalot särkevät silmiä ja ihmiset puhuvat ärsyttävästi jatkuvasti siitä, mitä kellekin pitäisi ostaa lahjaksi tai mitä nämä itse tahtovat saada tänä vuonna. Postiluukusta löytyy aina vino pino kaupan valmiskortteja, joihin painettujen jouluterveisten lisäksi alle on sutaistu vain lähettäjän nimi. Kortit menevät heti joulun jälkeen paperinkeräykseen. Lähettäjät kyttäävät sitten seuraavana vuonna, saavatko itse joulutervehdyksen takaisin,

Koetin kysellä varoen, eikö joulussa ole muka mitään hyvää. Mies epäröi hetken, mutta myöntyi sitten hitaasti. Olihan siinä hyviäkin puolia. Kuten se, että saa nukkua pitkään. Että voi istua joulusaunan lauteilla ja heittää löylyä oikean puusaunan kiukaalle. Että voi käydä pilkillä kaikessa rauhassa pakkasen paukkuessa. Että voi istua joulupöytään hyvän ruoan äärelle ja olla niiden ihmisten kanssa, joita rakastaa eniten. Pelata iltamyöhään lautapelejä hyvässä seurassa. Ehkä laskea pulkalla mäkeä ja aattoyönä käydä hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta. 

Pieniä asioita, yksinkertaisia asioita. Ja kuitenkin niin merkityksellisiä asioita.

Minusta nämä toiveet ja ajatukset tuntuivat kovin viisailta. Niinpä päätimme, että jouluista tehdään meillä sellaisia kuin me haluamme, ei sellaisia kuin mainostajat tahtoisivat. Joulu saisi tulla ja olla oma odotettu juhlansa, mutta sen ei tarvitsisi hukkua niihin vaatteisiin, joihin se on viime vuosina puolipakolla puettu markkinoijien toimesta. Meillä se tarkoittaa seuraavaa:

Joulukoristeita ei osteta lainkaan kauppojen valikoimista. Ne mitkä todella haluamme asuntoamme koristamaan, tehdään itse. Viime talvena tein kukkaruukkuun asetelmia jäkälistä, risuista ja varvuista ja jäädytin parvekkeella muutaman lyhdyn kynttilöille. Maljakossa oli muutama kuusenoksa tuomassa joulun tuoksua.

Meidän postilaatikkoomme on kirjoitettu jo vuosia sitten, ettemme huoli mainoksia ja ilmaisjakeluja, eihän niitä meillä kukaan lue kuitenkaan. Vältymme samalla joulukuvastoilta. Ne muutamat mustavalkoiset paikallislehdet, jotka kylteistä huolimatta jaettiin osoitteeseemme, päätyivät lahjojen käärepapereiksi.

Joulutervehdykset lähetetään pääasiallisesti tekstiviesteillä tai sähköpostilla. Sähköpostiin on helppo lisätä kuvia tai kirjoittaa pidempikin tervehdys vastaanottajalle. Roskiin heitettäviä korttipinoja ei tällöin synny. Perinteisiä kirjeitä tai kortteja laitetaan muutamalle valitulle. Silloin kirjoitetaan tervehdysten lisäksi enemmänkin kuulumisia ja ajatuksia, jotta kortti olisi pelkän joulutervehdyksen sijasta merkityksellinen saajalleen.

Lahjoja ei hankita lahjojen itsensä vuoksi, vaan tarpeeseen ja huolellisesti pohtien. Lahjaksi voi antaa myös palveluksia, aikaa tai esimerkiksi elämyksiä tai hemmottelua.  Itse ainakin arvostin saamaani hierontalahjakorttia yli monen turhan ja tarpeettoman tavaran, joita olin viime vuosina saanut.

Käymme ulkona ja nautimme luonnosta. Hengittelemme kirpeää pakkasilmaa tai ihastelemme suojasäällä kohoavia lumiukkoja. Kuuntelemme lumen narinaa kengän alla ja ihastelemme auringonvalon luomia timantteja hangella. Tuijotamme tähtitaivasta, ihastelemme revontulia ja kurkotamme kohti kuuta.

Nautimme joulun taiasta. Kiireettömyydestä, rauhallisuudesta, läheisyydestä. Heitämme kiukaalle vettä, käymme sytyttämässä kynttilän, nuuhkimme tuttuja leivonnaisten tuoksuja ja kurkimme tonttuja ikkunoista. Tunnemme taian ja ihmeen.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että olemme läsnä. Olemme lähellä toisiamme, puhumme toisillemme ja kuuntelemme toisiamme. Hieromme harteita, annamme halauksen tai suukon, nauramme yhteisille vitseille. Olemme lähellä ilman kiirettä tai pakkoa.

Toivottavasti jokaisella meistä olisi tänä jouluna aikaa hiljentyä hetkeksi ja pohtia, mitä me pidämme joulussa todella tärkeänä ja mitä me joululta odotamme. Joulu on liian harvinainen ja ainutlaatuinen, jotta sen kannattaisi antaa lipua ohitseen merkityksettömänä.

Toivottavasti jokaisella meillä on tänä vuonna unelmiensa joulu.

-Annukka