tiistai 31. tammikuuta 2012

Kireitä siimoja, kestäviä verkkoja

Hauki (kuva Wikimedia Commons)
Helsingin Sanomien uutisen mukaan vapaa-ajan kalastus on Suomessa vähentynyt ja harrastajien keski-ikä noussut. Tämä on sääli, sillä varsinkin järvikalan harrastusmuotoinen kalastus on eräs ekologisimmista tavoista hankkia ruokansa. Vapaa-ajan kalastajat kun usein kalastavat niinsanotusti "roskakaloiksi" kutsuttuja, mutta kuitenkin usein ruoanlaittoon hyvin soveltuvia kalalajeja kuten lahnaa ja särkeä. Näiden lisäksi sisävesistä löytyy luonnollisesti myös kaikkein vaatimimpienkin kulinaristien arvostamia kalalajeja. Kotimaiset sisävesikalakannat ovat useilla lajeilla kestävällä tasolla, joten niiden kalastaminen ruoaksi vaikkapa purkkitonnikalan tai haimonnifileen tilalle on ekoteko. Järkeä tietysti kannattaa käyttää kalapaikkoja ja kalastustapoja valitessaan, eikä esimerkiksi viritellä verkkoja Saimaan norppa-alueille tai verottaa vaarantuneita kalalajeja turhan päiten. Esimerkiksi saimaannieriän kanta on äärimmäisen uhanalainen. Hyvää ja ajantasaista tietoa eri kalalajien kannoista ja käytettävyydestä löytyy WWF:n kalaoppaasta. Linkin takaa löytyy vuoden 2011 opas, joten kannattaa etsiä käsiinsä aina ajantasaisin, päivitetty laitos. Kalakantojen vaarantuneisuus kun voi muutamassa vuodessa muuttua suuntaan tai toiseen. 

Päijänne ilta-auringon valossa.
Kalastusharrastus tarjoaa myös loistavan (teko)syyn luonnossa liikkumiseen ja siitä nauttimiseen. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa ja virkistävämpää, kuin kesäinen järvimaisema? Tai omien ajatustensa kanssa pilkillä istuminen, talven sinisessä hämyssä? Luonnossa liikkuessa paitsi kasvaa kunto, myös oppii arvostamaan ympäristöään ihan eri tavalla. Ja kalastaessa oppii myös arvostamaan ruokaansa, kun pääsee näkemään kalan koko "tuotantoketjun" järvestä ruokapöytään saakka. Monille kalastus myös tuo luontoharrastukseen sitä kaivattua "jotain", mikäli pelkkä metsässä samoilu ei tunnu omalta jutulta. 

Omalla kohdallani kalastusharrastus rajoittuu lähinnä kesäiseen onkimiseen, mutta lähipiirissä on muutama enemmänkin kalastusta harrastava eräilijäsielu. Talvista pilkillä oloa en ole päässyt vielä koettamaan, mutta Annukan kanssa meillä on sellainen suunnitteilla. Ja pilkkijöillähän on nyt herkkuhetket menossa, kun mateen kutuaika on käsillä. Mikäli omistaisin, tai minulla olisi käytössäni yhtään säännöllisemmin, kesämökki tai vastaava, uskoisin että kalastusharrastukseni lisääntyisi, jollei ihan lähtisi käsistä. Tämän vuoden erityisenä ruokavalioasiana minulla on kalan, ja erityisesti kotimaisten (järvi)kalojen, lisääminen jalostettujen lihavalmisteiden kustannuksella.

Kilohailipiirakka savustetuista kilohaileista.
Vielä muutama sananen kalastuksesta ja kalojen syömisestä. Sisävesikaloja syödessä tulee huolehtia tarkkaan siitä, että kypsentää kalan kunnolla loisriskin takia. Merikaloja syödessä taas pitää muistaa, että Itämeren huonon kunnon takia moniin kaloihin kertyy dioksiineja ja muita myrkkyjä. Näin ollen esimerkiksi sisävesien muikku voi usein olla terveellisempi vaihtoehto, kuin silakka. Kalalajeja kannattaa kuitenkin syödä vaihdellen ja liikaa pingottamatta, sillä niiden lukuisat terveysvaikutukset peittoavat ainakin toistaiseksi mennen tullen satunnaisesti nautitut haitta-ainejäämät. Kalan lisääminen ruokavaliossa on muutenkin paitsi ekologista, myös terveellistä ja vielä ravintosuositusten mukaista. Rasvaiset kalat sisältävät paljon D-vitamiinia ja terveellisiä rasvahappoja. Lisäksi kala on proteiinipitoista ja kevyttä ruokaa. Kattavasti kalaruokailusta ja riskeistä on koottu muun muassa Pro Kala ry:n verkkosivuille. Sivuilla on myös paljon kalaruokareseptejä, joita kannattaa testata sekä esimerkiksi kätevä "Viikon kalaruoat" -osio. 

Siispä itse kukin lisäämään kotimaisten kalojen käyttöä sekä mahdollisuuksien mukaan tutustumaan myös vapaa-ajan kalastukseen. 

-Lily

P.S. Mikäli kalastus ei nappaa ihmeemmin, niin saa sitä ahvenfilettä ja madetta kalatiskiltäkin. Suositaan kotimaista, niin ollaan ekologisia ja niin tuetaan samalla maamme ammattikalastajiakin.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kierrätä se!

Kymmenkunta vuotta sitten kierrätystä koetettiin tuoda lähemmäs ihmisten arkea kannustamalla heitä täällä Suomessakin tekemään vanhasta uutta. Ihmisiä koetettiin rohkaista näkemään arkiset jätteet ympärillään materiaalien aarreaittana. Ongelmaksi tuolloin muodostui usein se, että intoilevimmankin ekoihmisen silmään iso osa askarteluista oli joko järkyttävän rumia tai käyttökelvottomia lopputulokseltaan. Tuntui, että kierrätysaiheisia askarteluohjeita oli keksitty väen vängällä ja se vesittikin paljon alkuperäisestä ajatuksesta -paljon potentiaalia sisältänyt ajatus tahtoi kuivua suuren yleisön silmissä ekoihmisten omituiseksi näpertelyksi.

Mihin kaikkeen voikaan käyttää palanutta hehkulamppua? Vaikka mihin! Saeba.com


Viime vuodet ovat kuitenkin onneksi tuoneet tilanteeseen huikeaa parannusta. Tuntuu, että askartelussa käytetään enemmän luovuutta ja myös lopputulosta ja sen käytettävyyttä on pohdittu sen sijaan, että tavoitteena olisi luoda ihan mitä tahansa kierrätysmateriaaleista. Nykyisin kierrätetyistä materiaaleista tehdyillä vaatteilla ja esineillä käydään jo laajemmaltikin uskottavaa kauppaa ja verkko on väärällään sivustoja, jotka neuvovat miten askarrella itse kierrätysmateriaaleista niin sisustustavaroita kuin erilaisia vaatteita tai käyttökapineita.

Toiset kapinoivat kierrätysaskartelua vastaan sanoen, että se on vain yksi tapa täyttää tavaranhimoamme. Jos tahtoisimme todella pelastaa planeetan, meidän pitäisi pyrkiä siitä eroon kokonaan. Toisaalta, koska ihmisten tarve omistaa ei ole valitettavasti varmaankaan katoamassa lähiaikoina, se tarjoaa myös oivallisen tavan tuottaa erilaisia esineitä ilman, että niiden raaka-aineet täytyy tuottaa alusta loppuun asti luonnonvaroja kuluttaen. Kierrätys ja jätemateriaalien hyödyntäminen tarjoaakin tavan toimia materiaalitehokkaammin ja pienentää niin energiankulutusta kuin muitakin ympäristövaikutuksia. Sen sijaan, että ostaisi kaupasta kynttilälyhdyn, uuden vaatteen tai esimerkiksi kukkaruukun, voi tehdä sellaisen alusta lähtien valmiina olemassaolevista ja jätteiksi luokitelluista materiaaleista. Kaikkien ympäristövaikutustensa lisäksi askartelemalla voi myös parantaa omaa terveyttään, näpertely kun useimmilla laskee stressiä ja antaa mahdollisuuden käyttää luovuuttaan.

Vanhat viinilaatikot uusiokäytössä valaisimina. Tracey Johnson.

Toisille itse tekeminen kierrätetystä on elämäntapa. Lapsuudenystäväni on sisustanut koko kotinsa kirpputoreilta tuomillaan kalusteilla, jotka hän on itse kunnostanut. Seinillä riippuu tauluja, joiden kehykset ovat vanhoista ikkunoista, makuuhuoneen seinä on paneloitu rinnankorkeudelle asti peltojen reunoilta kerättyjen heinäseipäiden puolikkailla ja olohuoneen seinille kiinnitetyt hyllyt ovat vanhoja säilytyslaatikoita. Kokonaisuus on kaunis ja seesteinen. Taitavan käsityöläisen nurkissa onkin aina jotakin vanhaa tavaraa, jota hän parhaillaan muokkaa uudeksi käyttöesineeksi tai koristeeksi.

Kahdesta vanhasta t-paidasta yhdellä saumalla ommeltu huppupusero. OutsaPop.


Koska kaikki meistä eivät ole yhtä idearikkaita, vaan kaipaamme myös virikkeitä ja ideoita, kävin selailemassa nettiä ja koetin löytää erilaisia ratkaisuja niin sisustamiseen kuin käyttötavaroihinkin kierrätyksen keinoin. Kokosin lopputuloksena joitakin ajatuksia, kuvia ja ideoita siitä, missä kierrätysaskartelu nykyisin kulkee. Toivon, että kuvat pistäisivät meidät ajattelemaan tapaamme käyttää materiaaleja ja antaisivat meille kykyä pohtia, onko käsissämme todellakin jätettä vai kenties sittenkin aarteita.

Vanhoista lasipurkeista voi askarrella kauniin kynttilälyhdyn puutarhaan valaisemaan elokuun pimeneviä iltoja. Casa Sugar.


Chris Gardnerin malliin uusiokäytetty kirja sai uuden elämän huonekasvien alustana.

Vanhoista vauvojen villapaidoista ommellut ranteenlämmittimet. DIYfashion.

Ripaus liitutaulumaalia muuttaa vanhat pullot säilytysastioiksi. WebEcoist:in linkistä löytää myös useita uskomattomia tapoja hyödyntää tyhjiä pulloja ja tölkkejä niin käyttöveden lämmityssäiliöinä kuin kolibrien ruokinta-automaatteina.

Tätä myös minun vanhempani ovat kotonaan harjoittaneet: vanhat ja hitusen vuotavatkin kumisaappaat saavat uuden elämän pihaistutuksissa. Knitzy Blonde.





Ovikoriste vanhan kirjan sivuja hyödyntäen. DIY Inspired


Miten tehdä väljästä t-paidasta tyylikäs toppi? Mari Santos taiteilee vanhoista t-paidoista elegantteja vaatteita.

Toivottavasti tämän kerran kuvat herättivät teissä ideoita ja intoa tarkkailla jatkossa roskiin menossa olevia tavaroitanne ja vaatteitanne. Niistä voisi saada aikaan vielä kaikenlaista!

-Annukka

---

Linkkilista:


Casa Sugarin ohjeet kynttilälyhtyyn.
Chris Gardner ja kasviruukku kirjasta.
DIY Inspired ja ovikoriste
DIYfashion ja ranteenlämmittimet.
Knitzy blonde ja saapasistutukset.
Mari Santos ja t-paitojen muokkaaminen uusiksi vaatteiksi.
OutsaPop ja huppupaita.
Saeba.com ja lampputaideteokset.
Tracey Johnsonin kierrätetyt viinilaatikkovalaisimet.
WebEcoist ja tuhat tapaa hyödyntää tyhjiä pulloja ja tölkkejä.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Piirakalla teemaviikkoon

Keltasipuleita (kuva Wikimedia Commons).
Tällä viikolla (23.1.-29.1.) vietetään Kotimaiset kasvikset ry:n Sipuliviikkoa. Sipulihan on jo varhain havaittu hyväksi ravintokasviksi, ja ensimmäiset sipuleita popsineet ihmiset onkin jäljitetty peräti seitsemän tuhannen vuoden taakse. Sipulia on viljelty jo ainakin reilut viitisen tuhatta vuotta. Ja ymmärrettävistä syistä: mikäs sipulia voittaisi ruokien maustajana ja herkullisena raaka-aineena?!?

Tavallisin ruoanlaitossa käytettävä sipuli on keltasipuli (Allium cepa). Myös punakuorista muunnosta, punasipulia, käytetään ainakin meidän taloudessamme useasti, samoin kuin valkosipuliakin (Allium sativum). Sipuli on oikea terveysruoka. Se sisältää runsaasti muun muassa flavonoideja, joiden osuus varsinkin punasipulissa on vielä muita sipuleita suurempi. Lisäksi sipulissa on runsaasti kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia, sekä myös fosforia, rautaa, sinkkiä, karotiinia ja B-, C- ja E-vitamiineja. Sipulia kannattaakin siis pistellä poskeen hyvillä mielin.

Näiden lukuisten hyvien ravinto-ominaisuuksien lisäksi sipulinkuorista saa myös väriainetta niin lankojen kuin pääsiäismunienkin värjäykseen.

Itse aloitin Sipuliviikon vieton tekemällä herkullista Sipuli-pekonipiirakkaa, jonka täytteiden joukossa suurta osaa näyttelivät karamellisoidut sipulit. Kasvissyöjät voivat hyvin jättää ohjeesta pekonin kokonaan pois, ja pistää tilalle vaikkapa hieman fetaa tai sinihomejuustoa suolaista makua tuomaan. Sipulien karamellisointi vie hieman vaivaa, mutta on todellakin sen arvoista. Sipuleita piirakkaan upposi viisi pienehköä, eli melkoinen määrä. Piirakan teko aloitetaan pohjataikinan teolla ja karamellisoimalla sipulit. 

Karamellisoidut sipulit

5 pienehköä sipulia
1rkl voita (noin 15-20g)
1rkl oliiviöljyä
1rkl fariinisokeria

Silppua sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuumenna paistinpannulla öljy ja voi. Lisää pannulle sipulit ja fariinisokeri. Paista muutama minuutti kovalla lämmöllä sipuleita käännellen, kunnes ne alkavat osoittaa pehmemenisen merkkejä. Alenna sen jälkeen lämpöä huomattavasti ja anna sipulin muhia silloin tällöin käännellen, kunnes se on pehmeää ja tahmaisen ruskeaa. Tässä kuluu noin 30-40 minuuttia. Sipuleiden kanssa kannattaa olla varovainen, sillä fariinisokerin takia ne kärähtävät helposti. Miedolla lämmöllä hauduttelua ja sekoittamista siis. 

--
Karamellisoitujen sipulien ohje on alun perin Pastanjauhajien ehtymättömästä arkistosta. Ohjetta olen tietysti muokannut enemmän omaan makuuni sopivaksi, kuten yleensä hyvin herkästi teen. Sipuleita voi hyvin käyttää piiraan sijasta myös muissa ruuissa, vaikkapa täytetyissä voileivissä tai miksei ihan sinällään lisäkkeenä muun ruoan ohessa. Myös karamellisoidut punasipulit ovat kokeilemisen arvoisia. Sitten itse asiaan, eli piirakkaohjeeseen, joka on sekin mukailtu samasta lähdearkistosta löytyneestä ohjeesta

Sipuli-pekonipiirakka

Pohja:
2,4dl jauhoja
1/2tl suolaa
75g kylmää voita kuutioina
3-4rkl kylmää vettä

Täyte:
4 kananmunaa
karamellisoidut sipulit
noin 100g pilkottua pekonia
100g juustoraastetta (itse käytin goudaa)
0,5dl (kuohu)kermaa
3dl maitoa
ripaus mustapippuria
1rkl kuivattua ruohosipulia

Valmista pohja sekoittamalla kulhossa jauhot, suola ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kylmää vettä, kunnes saat taikinasta kiinteän pallon. Kääräise taikina kelmuun ja laita jääkaappiin tekeytymään tunniksi. (Tässä välissä voit hyvin valmistaa sipulit). 

Ruskista halutessasi pekonisilpusta ylimääräistä rasvaa pois.

Pistele pohja ja esipaista sitä noin 190 asteessa keskitasolla 5-8 minuuttia. Nosta pohja sen jälkeen uunista, ja ripottele sille juustoraaste, pekoni ja karamellisoitu sipuli. 

Vatkaa maito, kerma ja munat sekaisin. Lisää seokseen mausteet ja kaada piirakkapohjalle täytteiden päälle.  Paista piirasta uunin keskitasolla 190 asteessa noin 35-45 minuuttia kunnes täyte kiinteytyy. Jos piirakka uhkaa paiston aikana ruskistua pinnalta liikaa, voit nostaa sen alemmalle tasolle tai laittaa suojaksi foliota.

Jäähdytä piirakkaa noin puolen tunnin ajan ennen tarjoilua, mikäli maltat. Nauti.

Pekoni-sipulipiirakka
-Lily

lauantai 21. tammikuuta 2012

Pesua pähkinöillä

Arjessa tulee usein kokeiltua erilaisia ekotuotteita, mutta niistä tulee harvemmin raportoitua sen tarkemmin kellekään. Kavereiden kanssa jutustellessa tieto toki kulkee, mutta silti välillä tuntuu harmilliselta löytää oivallinen tuote, jota muut eivät välttämättä tule edes kokeilleeksi. Usein pelkällä sanalla ekotuote on jotenkin vähän erikoinen kaiku, jonka jokainen kuulee eri tavalla. Toiset pitävät sitä järkevänä, toiset elitistisenä tai hipihtävänä, kolmannet taas tehottomana ja tavallista tuotetta kalliimpana. Toivonkin, että omalta osaltani voisin olla riisumassa tätä mystisyyden viittaa ekotuotteiden päältä ja kertomassa, mitkä niistä ovat minulla käytössä osoittautuneet hyviksi. Niinpä tällä toiveikkaalla tavoitteella varustautuneena pääsen kertomaan teille ensimmäisenä pesupähkinöistä.

Pesupähkinät ovat Sapindus mukorossi -puun hedelmiä. Ne ovat syömäkelvottomia, mutta sisältämänsä sapoiinin takia niitä voidaan käyttää saippuan tapaan puhdistuksessa. Esimerkiksi Intiassa pähkinöiden käytöllä on jo pitkä historia. Pähkinöiden kuoria voidaan käyttää saippuaksi sellaisenaan, joten niiden käsittely ja jatkojalostaminen ei vie juurikaan energiaa. Käyttötapoja löytyy niin pyykistä aina vartalon ja hiusten pesemiseen.

Samu Pesupähkinöitä (Kuva: Lasten Verkkopuoti)

Halu vähentää arjen kemikaalikuormitusta, herkkä atooppinen iho, ympäristöystävällinen tuote. Nämä olivat ne kolme tärkeintä syytä itselleni kokeilla pesupähkinöitä. Niinpä Ekolossa Lilyn kanssa käydessäni nappasin lopulta hetken empimisen jälkeen Samu Pesupähkinöitä laatikollisen. Vaikka itse pakkauksen mukana ei kangaspussia tullutkaan, Ekolo tarjosi sellaisen kaikille halukkaille pesupähkinöiden ostajille kaupanpäällisenä.

Pesupähkinät vaativat vähintään 30 asteen lämpötilan toimiakseen. Normaalisti likaantuneelle pyykille käytetään pienellä tai keskikokoisella koneella noin 4-5 kuoren puolikasta. Kuoret pistetään ensin sopivaan kangaspussiin (esimerkiksi hienopyykkipussi toimii tässä ihan hyvin tai ompelutaitoinen voi surauttaa itselleen yksinkertaisen pikkupussukan) ja pussi nakataan pyykkien perässä koneeseen. Muuta ei tarvita. Mikäli pyykkiin haluaa tuoksua, voidaan mukaan tiputtaa pari tippaa eteeristä öljyä.

Perusajatus tässä prosessissa viehätti minua kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnattomasti. Pari kuorenpalaa, pyykit koneeseen ja se siitä. Nettifoorumeilta olin lukenut etukäteen, että toiset kokivat pyykin saavan erikoisen tai epämiellyttävänkin hajun, mikäli pesussa ei käyttänyt mukana eteeristä öljyä. Niinpä minäkin lorautin pari tippaa moista huuhteluainelokeroon. Välillä unohdin öljyn kokonaan ja totesin, ettei pelkillä pähkinöilläkään pesty pyykki tuoksunut minun nenääni mitenkään erikoiselta tai epämiellytävältä. Tämä siis lienee hyvin yksilökohtaista.

Olin myös luonnollisesti kiinnostunut siitä, miten hyvin pähkinät loppujen lopuksi pyykkiäni pesivätkään. En tehnyt mitään erikoisempia tahratestejä tai muita tieteellisen tarkkoja kokeita. Tärkein havaintoni olikin, etten huomannut pesutuloksessa mitään erikoista. Pyykit tulivat koneesta puhtaina ja puhtailta tuoksuen. En löytänyt aiemmin paidalle kaatamastani rahka-hillo -sekoituksesta merkkiäkään, kellertävälaikkuiseksi muuttunut tyyny palasi takaisin valkoiseksi ja ikävästä kohtaamisestani keittiöveitsen kanssa kielinyt ja esiliotuksessa käynyt paita oli vailla veristä todistusaineistoa. Pähkinät siis kyllä pesivät pyykkini aivan yhtä hyvin kuin aiemmin käyttämäni teolliset pesuaineet, enkä tältä saralta löytänytkään moitteita. Moni pyykkäri käyttää kotonaan ekopesuaineiden toverina tahranpoistossa sappisaippuaa, mutta itselläni ei ole siitä kokemuksia.

Pesupähkinän puolikkaita, pyyhkeitä ja pyykkimörkö Lurleen.

Meillä jostakin syystä yleensä eko-oikkuihini empaattisesti suhtautuva avokki tuntui kokevan pähkinät jotenkin vaivalloisina tai hankalina. Mies käyttikin uskollisesti teollisia pesu- ja huuhteluaineen jäämiä turvautumatta kertaakaan pähkinöihin. Kysyttäessä sain vastaukseksi, ettei hän tiennyt miten pähkinät toimivat ja myöhemmin tyynen: "Ei sekään olisi kovin ekologista, jos nämä aineet jäävät kaappin pyörimään tai menevät roskiin". Niinpä toistaiseksi minä pesen pyykkivuorollani pähkinöillä ja mies perinteisillä aineilla. Katsotaan, mihin päädymme jahka jompi kumpi aineista loppuu kesken.

Huomasin myös täkäläisessä Prismassa taannoin haahuillessani, että myös sen valikoimiin olivat pesupähkinät (en tosin muista enää merkkiä) juurtuneet pysyväisemmin. Tämä on erinomaisen hyvä asia, sillä minulla ainakin tällaisen arjen käyttötuotteen hyödyntäminen heikkenee, mikäli sen saatavuus on heikko. Pelkästään keskustaan pyykinpesuni takia raahautuminen on huomattavasti isompi kynnys kuin hakea ruokakauppareissullaan samalla kopallinen pesupähkinöitä muiden tavaroiden lomassa.

Mutta näin on tosiaan arkeni pyykkihuollossa lähtenyt liikkeelle pesupähkinöiden voimin, kertokaa ihmeessä omia hyviä ja huonoja kokemuksianne ekopesunaineista.

-Annukka

torstai 19. tammikuuta 2012

Vesiensuojelun suuria kaaria ja arjen pieniä askeleita

Suomen luonnonsuojeluliitto on valinnut vuoden 2012 vesiensuojelun teemavuodeksi. Myös helmikuussa järjestettävä luonto- ja ympäristöviikko painottuu tänä vuonna vesiensuojeluun. Olemme jo Energiansäästöviikon aikana kertoneet etenkin käyttöveden säännöstelyn merkityksestä, mutta vesiensuojelu pitää sisällään paljon muutakin.
Vesiluonnon monimuotoisuus ja sen tila Suomessa on tapetilla teemavuoden aikana eri tavoin. Luonnonsuojeluliitto tiedottaa pitkin vuotta esimerkiksi uhanalaisista rantaluontotyypeistä ja lajeista sekä lintuvesistä. Myös turvetuotanto ja siihen liittyvät vesistöongelmat ovat osa teemavuotta ja sen tiedotusta. Lokakuussa järjestetään myös valtakunnallinen seminaari Suomen vesiluonnosta ja sen monimuotoisuudesta.


Vuoden vaihtuessa astui myös voimaan uudistettu vesilaki. Vesilain tavoitteena on turvata vesivarojen ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävä käyttö, ehkäistä käytöstä seuraavia haittoja sekä parantaa vesialueiden ja vesivarojen nykyistä tilaa. Paljon tehtävää onkin siis edessä. Vesilain muutokset koskivat mm.  ilmoitusten antamista ja lupien hakemista vesistöalueilla suoritettavista toimenpiteistä. Osa käytännöistä tiukentui, tarjoten paremmat mahdollisuudet monimuotoisuuden suojeluun.  Myös vesistöjen kunnostaminen helpottui joiltakin osalta erikoissäännösten myötä ja lisäksi vesistöjen määritelmiä muutettiin. Muutoksella saatiin aikaiseksi se, että esimerkiksi osa ennen noroiksi määritellyistä vesistöistä onkin jatkossa puroja ja osa puroista taas jokia, jolloin lain piirissä ja suojeluksessa olevien vesistöjen määrä kasvaa entisestään. Lisäksi joitakin muutoksia tehtiin vesilain mukaisiin lupamenettelyihin. Lakiin ja siitä annettuun tiedotteeseen voi tutustua tarkemmin täällä.


Suomen luonnolle vesi, järvet ja erilaiset joet ja purot ovat niin tyypillisiä, että harva meistä osaisi kuvitella elämäänsä ilman niitä. Itse olen varttunut kivenheiton päässä Saimaan rannalta ja vietinkin etenkin nuoruudessani valtaosan pitkistä kesäpäivistä vesillä ja etenkin Saimaan lukuisissa pienissä saarissa. Sileät rantakalliot, pienten saarten mäntykankaat, odottamattomat hiekkarannat autioilla saarilla ja sinisenä väikkyvä vesi ovatkin minulle tietyllä tapaa kuin koti. Toivon, että suomalaiset vesistöt tulevat säilyttämään ainutlaatuisen kauneutensa ja monimuotoisuutensa tulevaisuudessakin. Se on kuitenkin tavoite, jonka eteen jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja arjessaan.


Arjen lyhyt muistilista vesistönystävälle:
  • Käytä ympäristöä säästäviä pesuaineita ja niitäkin vain tarvittava määrä. Esimerkiksi Ecover-pesuaineet, etikka, ekosaippuat, mäntysuopa ja Joutsen-merkityt tuotteet ovat hyviä vaihtoehtoja.
  • Mökkielämää vietettäessä on muistettava pestä niin vaatteet, astiat kuin itsensäkin kyllin kaukana rannasta ja pesuvedet maastoon imeyttäen.
  • Liikenne synnyttää suuria määriä rehevöittäviä ja vaikeasti vesistöistä poistettavia typpipäästöjä, myrkyllisiä orgaanisia yhdisteitä ja raskasmetalleja. Julkinen liikenne, pyöräily tai kävely pienentää näitä päästöjä.

  • Luomutuotettu ruoka vähentää valumisvesien mukana vesistöihin kulkeutuvien ravinteiden määrää. Samoin lähituotettu ruoka on hyvä vaihtoehto vähentäen päästöjä vesistöihin kuljetusten vähenemisen kautta. Eläinvalkuaisen vähentäminen puolen ravinnossa puolestaan vähentää käymäläjätteessäsi olevan ja vesistöjä rehevöittävän typen määrää kolmanneksen.
  • Kompostoiva, erotteleva tai muu ravinteiden kierrätystä edistävä käymälä on kätevä ratkaisu myös omakotiasujalle.
  • Jätteiden syntymisen vähentäminen ja lajittelu vähentää puolestaan kaatopaikkojen vesistövaikutuksia.
  • Kotona tai mökillä kannattaa puutarhassa suosia asvaltin ja nurmen sijasta vettä läpäisevää ja monivuotista kasvillisuutta, joka sitoo vettä itseensä ja vähentää haitallisten aineiden päätymistä vesistöön.

-Annukka

Kuvat: Tuukki

perjantai 13. tammikuuta 2012

Vuoden luonnontuotteet valittu!

Vuoden luonnontuotteet on jälleen kerran valittu Arktisten aromien toimesta. Tänä vuonna vuoden luonnontuotteen nimeä kantavat variksenmarja, siankärsämö ja sienistä punikkitatit.

Kuva: Wikimedia Commons, j. peltonen 2009
Variksenmarja ei ole monellekaan kerääjälle niin tuttu kuin esimerkiksi mustikka tai puolukka. Sen satoisuus on kuitenkin hyvinä marjavuosina lähes mustikan tasoinen. Marja soveltuu mehuihin, hilloihin ja hyytelöihin, joskin vähähappoisena ja mietona se yleensä kaipaa toverikseen jotakin voimakkaampaa marjaa, kuten vaikkapa puolukkaa tai mustikkaa. Variksenmarjan hyviin ominaisuuksiin kuuluvat korkea antioksidanttipitoisuus ja antosyaanien suuri määrä. Antioksidanttisuudesta onkin saatu kokeissa huikeita tuloksia, joiden mukaan variksenmarjan teho antioksidanttija ohittaisi mennen tullen niin monet tutkitut marjat, kasvikset kuin vihannes-, vilja-, yrtti- ja lääkekasviuutteet.

Kuva: Wikimedia Commons, Lorenzarius 2006

Siankärsämö puolestaan on lähestulkoon kaikille tuttu, monivuotinen ruohokasvi. Sitä tavataan etenkin avoimilla ja ihmisen muokkaamilla paikoilla, kuten pientareilla, pihoilla ja niityillä. Siankärsämöstä kerätään sekä lehtiä että kukkia. Kasvi soveltuu tuoreena yrttijuomaksi ja on myös mainio maustekäytössä. Se käykin myös salaatteihin, kastikkeisiin, maustesekoituksiin, patoihin ja muhennoksiin. Kasvia voi myös kuivata. Liiallisesti käytettynä siankärsämökin voi aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä sekä allergisille ihottumaa, joten käytön aloittamisen kanssa pitää olla maltillinen.

Kuva: Wikimedia Commons, Colin Rose 2006

Punikkitatteja tavataan lähes koko maassa heinäkuusta syyskuuhun. Ne jäävät usein turhaan herkkutattien varjoon, vaikka ovatkin satoisampia ja maukkaita käyttösieniä. Punikkitatit ovat lajiryhmä, joka pitää sisällään useita lähisukuisia sienilajeja. Kerätyt sienet paistetaan pannulla omassa liemessään täysin kypsiksi. Huonosti kypsennettyinä ne voivat aiheuttaa mahavaivoja. Näin esikäsiteltyinä punikkitatteja voikin käyttää monipuolisesti ruoanlaitossa. Säilöntään soveltuvat parhaiten pakastaminen ja kuivaus viipaleina.

Jahka vuosi tästä vierähtää ja kasvukausi taas alkaa, koetamme mekin varmasti hyödyntää vanhoja reseptejä ja käyttötapoja sekä kehitellä uusia näiden luonnontuotteiden tiimoilta. Esittelemme lajit, niiden tunnistamisen ja keräämisohjeet myös keruukauden lähestyessä seikkaperäisemmin ja koetamme löytää mielenkiintoisia ja herkullisia ruokaohjeita artikkeleita ryydittämään.

Minulla kaappiin on viime kaudelta kertynyt niin siankärsämöä kuivattuna kuin punikkitatteja pakasteena ja kuivattuina. Toivottavasti moni uskaltautuisi tänä vuonna kokeilemaan näitä tai muita itselleen uusia luonnontuotteita rohkeasti!

-Annukka


PS. Tämän jutun kirjoittaminen muistutti minua myös siitä urakasta, joka minua ja Lilya odottaa lähikuukausina. Meillä on useampi kansiollinen ja sadoittain kuvia niin sienistä kuin yrteistäkin. Jonkun pitäisi vielä ikään kuin käydä ne läpi, nimetä ne tieteellisillä nimillä ja arkistoida. Helppo homma, jota olemme vältelleet menestyksekkäästi kohta jo puoli vuotta.


tiistai 10. tammikuuta 2012

Hammastahnatarinaa

Yrtin raikas luonnon hammastahna fluorilla (kuva Frantsila).

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt hieman huolella sitä kaikkea lisä- ja apuaineiden määrää, jolle itseäni päivittäiskosmetiikassa altistan.  Eniten on mietityttänyt juurikin hammastahna, jonka ainososat joutuvat kosketuksiin suun limakalvojen kanssa ja sitä kautta myös oivallisesti imeytymään kehoon. Ostin viime syksyisellä retkellä Frantsilan luomuyrttitilalle Kehäkukan puodista kokeiluun luomuhammastahnaputkilon. Tarjolla oli sekä fluoritonta että fluoria sisältävää versiota, ja koska hammaslääkärisuositusten mukaan fluori on tärkeä ja oleellinen osa hammastahnaa, valitsin oman hammastahnani fluorilisällä. Esimerkiksi Uudessa Mustassa on hiljattain perehdytty tarkemmin luomuhammastahnojen fluorittomuuteen ja sen vaikutuksiin

Frantsilan luonnon hammastahnassa on ilahduttavan lyhyt ja ymmärrettävä ainesosaluettelo. Fluorin lisäksi siinä on merisuolaa ja soodaa sekä liitua, jotka osaltaan huolehtivat hampaiden ja suun hyvinvoinnista. Lisäksi hammastahnassa on yli 20% ksylitolia, sekä muun muassa useita kukkauutteita ja eteerisiä öljyjä. Tarkemman ainesosaluettelon ja kuvaukset eri aineiden vaikutuksista löytää Frantsilan sivuilta.

Mielestäni hammastahnaa on ollut oikein mukava käyttää. Alussa vaahtoavien ainesosasten puuttuminen tuntui hassulta, mutta nyt siihen on jo niin tottunut, että satunnainen "tavallisten" hammastahnojen käyttö tuntuu epämukavalta. Luonnon hammastahna on puhdistanut hampaat ja suun yhtä hyvin kuin aiemmatkin käyttämäni hammastahnat. Pidän kovasti sen raikkaasta mausta, joka ei ole pistävä, niin kuin useimmissa minttuisissa hammastahnoissa. Ainoa pieni miinuspuoli tahnassa on se, että sitä saa vaan yhdessä maussa. Mutta ainakin toistaiseksi tämä on miellyttänyt, ja todennäköisesti seuraavakin hammastahnaputeli on samanlainen kuin edeltäjänsä.

-Lily

maanantai 9. tammikuuta 2012

Talvisia tarinoita

Joululoma on nyt takana päin ja paluu takaisin arkisen aherruksen äärelle koitti viime viikolla. Lomakuvia purkaessa on kuitenkin mukava vajua vielä hetkeksi takaisin rentouttavien muistojen äärelle ja nauttia siitä kauneudesta, jota luonto meille joulun aikaan soi.

Lapsuuteni uimaranta, joka oli saanut jääpeitteen muutamaa päivää aiemmin.



Maisema oli hyinen ja tarjoili mitä kauneimpia nähtävyyksiä: lumihiutaleita, jäisiä piikkejä, kuurankukkia...

Ihmisseurueen lisäksi mukana päiväkävelyllä oli muutama karvainen toverikin.

Ohikulkijat olivat heitelleet jäälle kiviä, emmekä mekään voineet vastustaa kiusausta. Emme kuitenkaan arvanneet, millainen aavemaisen ujeltava ääni syntyy jään pintaa viistävästä kivestä!


Ranta oli saanut hennon lumipeitteen, joka korosti harmaita kiviä ja kelottuneita rantapuita


Lisää jäätaidetta toisella rannalla

Näissä tunnelmissa on hyvä rentoutua ja aloitella uutta vuotta. Me olemme Lilyn kanssa sairastelleet vuorotellen flunssaa ja nyt onkin minun vuoroni taltutella tautia kuusenkerkkäsiirapista tehdyn juoman kanssa. Toivottavasti myös minä pääsen nauttimaan tämän talven pakkaspäivistä pian!

-Annukka