keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Laskiaisesta ekopaastoon


Laskiaistiistain jälkeisenä tuhkakeskiviikkona laskeudutaan kristillisten perinteiden mukaisesti viettämään paastonaikaa, joka jatkuu aina pääsiäiseen saakka. Paastotessa on pyritty elämään ja syömään vaatimattomammin ja keskittymään enemmän hengellisiin ja henkisiin asioihin itse kunkin elämässä. Hiljentyminen ja hidastaminen ovat leimanneet paastonaikaa. Itsetutkiskelu ja mietieskelu ovat hyväksi itse kullekin, ja saavat usein aikaan omien ajatusten, uskomusten sekä toimintatapojen kriittistä tarkastelua ja muovautumista entistä parempaan suuntaan.

Lihaa notkuvat juhlapöydät, arkisin pärjää
vaatimattomamminkin.
Nykyään, jatkuvan yltäkylläisyyden keskellä eläessä arki ja juhla pääsevät usein sekoittumaan keskenään, eikä hektisessä yhteisunnassa tunnu olevan aikaa pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Moderni versio paastonajasta onkin ekopaasto, johon itsekin tänä vuonna otan osaa ensimmäisen kerran. Ekopaastossa pyritään pohtimaan omia elämäntapoja ja kulutusta, sekä miettimään keinoja vähentää omaa ilmastokuormitustaan. Keskeisinä paastokohteina ovat lämmitys, ruoka, liikkuminen ja oma kuluttaminen. Ekopaaston omilla verkkosivuilla voi tutustua tarkemmin asiantuntijoiden paastovinkkeihin ja saada lisää tietoa sopivista paastokohteista esimerkiksi asumiseen tai kuluttamiseen liittyen. Koska itselläni asumiseen ja liikkumiseen liittyvät rutiinit ovat jo melkoisen hyvissä kantimissa, ovat oman ekopaastoni painopisteitä ruoka- ja kulutustottumukseni. Ruokailussa pyrin kiinnittämään huomiota lihansyöntiini ja lisäämään lähiruoan osuutta lautasella. Punaisen lihan osuutta olisi varaa vähentää ja korvata sitä esimerkiksi kanalla, kalalla ja proteiinipitoisilla palkokasveilla. 

Ekopaaston ajan pyrin kirjoittelemaan tänne omia onnistumisia ja hyviä vinkkejä muille kanssapaastoajille. Pyrin myös tarkastelemaan kriittisesti omia tottumuksiani ja pohtimaan niiden tarpeellisuutta, sekä keinoja haitallisten rutiinien muuttamisesta ilmastoystävällisemmiksi. Tavoitteenani on paaston aikana saada  uusia, parempia toimintatapoja tarttumaan osaksi arkeani. Ekopaastoani voi seurata blogin kautta ja pienempiä täsmävinkkejä tulee varmasti myös Villikatajan Facebook-sivuille. Liity sinäkin kanssani mukaan moderniin ekopaastoon!

-Lily

tiistai 21. helmikuuta 2012

Vähemmän on enemmän?

Pari kesää taaksepäin, ollessani edelleen opiskelija, olin tutkimusassistenttina Sotkamossa. Tuolloin toiselle puolelle maata lähtivät pienen autoni kyydissä vain välttämättömimmät tavarat, eikä myöhemminkään asioiden edestakaisin kuljettelu houkuttanut. Olin etukäteen hieman huolissani, mutta pian huomasin nauttivani askeettisemmasta elämäntavasta. Yksi pesussa, yksi komerossa -mentaliteetilla selvisin kaikkien kodintekstiilien ja osan käyttövaatteistakin kanssa. Asuinhuonettani viihtyisemmäksi tekemään toin vuosia sitten käsityötunneilla ompelemani tilkkupeitteen, pari rakasta kuvaa ja muutaman viherkasvin. Välttämättömien arkitavaroiden lisäksi kannoin mukanani muutaman kirjan, tietokoneen sekä pienen lankavaraston. Näillä tavaroilla selvisin ongelmitta hieman vajaat puolisen vuotta kestäneen pestini ajan, enkä muista edes haikailleeni tavaravarastojeni perään.

Sotkamon soluhuoneeni muuttopäivän kaaoksessa. Matot ja verhot olivat paikalla jo tullessani,  samoin peruskalusteet. Paljoa muuta kahta viherkasvia lukuun ottamatta ei huoneeseen muuttanut koko kesänä.
Eniten nautin Sotkamossa siitä, ettei missään ollut turhaa rojua pursuilemassa. Pöydät olivat siistit, hyllyille ei kertynyt tavaroita. Missään ei ollut ylimääräistä omaisuutta. Kotiin palatessani koin syvää ahdistusta, sillä pieni kaksiomme oli täyteen tuupattu, eikä tavaramäärää tuntunut voivan hallita järkevästi. Ahdistus purkautui välillä tarmokkaina siivous- ja raivauspuuskina, kun koetin hallita jotenkin tavarakaaosta ympärilläni.

En ole ainut, joka kokee nykyisin ympärillämme vellovan kulutuskaaoksen ahdistavana ja kaipaa elämäänsä selkeyttä. Olen törmännyt viime vuosina blogimaailmassa yhä useammin erilaisiin pitkälle vietyihin elämäntaparatkaisuihin. Osa on päättänyt vähentää omaisuutensa Vehmas Assembly:n tapaan 100 tavaraan. Tarkoituksena on karsia omaisuudestaan kaikki ylimääräinen ja pohtia samalla sitä, mitä ihminen todella tarvitseekaan hyvään elämään. Toiset, kuten Eko-Joni, ovat taas lähteneet materiaalivirtojen hallintaan koettamalla vähentää taloudessaan syntyvän jätteen määrän minimiin. Ostolakossa-blogin pitäjä Virve puolestaan haaveili siitä, että hänen omaisuutensa mahtuisi matkalaukkuun. Tavoite osoittautui turhan vaikeaksi, mutta huima tavaroiden karsiminen käynnistyi kuitenkin.

Vaikkei itse kykenisikään näin rajuihin elämäntapamuutoksiin, voi kuitenkin näiden ihmisten elämään ja ratkaisuihin tutustumalla pohtia omaa suhdettaan tavaroihin, omistamiseen ja jätteiden tuottamiseen. Vaikkei omaisuuteni mahtuisikaan matkalaukkuun tai en voisi elää vuotta ilman roskista, voin miettiä mikä olisi omalla kohdallani realistinen tavoite. Ehkäpä voisin käydä läpi vaatekaappini ja laittaa käyttämättömiksi jääneet yksilöt kiertoon. Kenties voisin harkita ensi kerralla kaksi kertaa kauniin tavaran nähdessäni, riittääkö minulle sen ihaileminen vai pitääkö minun todella omistaa se. Miksi ylipäätään minun pitää omistaa niin paljon? Mitä tarvetta omistaminen minussa täyttää?

Miten lähteä purkamaan hallitsematonta kaaosta?

Tavara-ahdistukseni kohosi jälleen pilviin muutama viikko sitten ja onneksi mies oli samoilla linjoilla asunnon tavaramäärän suhteen. Viimeiset kaksi päivää olen kuluttanut jälleen asunnon tavaroita karsien ja etenkin komeroita raivaten. Periaatteeksi otin, että jollen ollut tarvinnut tavaraa vuoteen, sitä en todennäköisesti tarvitsisi pian lähitulevaisuudessakaan. Karsittavaa löytyikin useiden laatikoiden ja jätesäkillisten verran. Hyväkuntoiset vaatteet, kirjat, käyttötavarat ja tekstiilit olen viemässä illalla SPR:n kirpputorille. Huonompaan kuntoon ehtineet tekstiilit ja vaatteet vien tekstiilikeräykseen tai käytän osan käsityöompeluissa hyväkseni. Myös säilömiäni tärkeitä papereita löytyi muutaman paperinkierrätyskassillisen verran.

Asunto on nyt tyhjempi ja mieleni seesteisempi, mutta matkaa tavoitteeseen on edelleen. Minulla on liian monia tavaroita, joita en todella tarvitse. Siistit pöytäpinnat ja tarpeettomista koristuksista riisutut hyllyt ovat vielä tulevaisuudessa siintävä haavekuva. Askeleita on paljon, mutta ensimmäiset on otettu. Uskon, että seuraavat ovat aina edellisiä helpommat.
Meillä on myös edelleen paljon sellaisia tavaroita, joita jokaisen ei tarvitsisi omistaa. Pyörittelinkin miehelleni ääneen joku päivä ajatusta esimerkiksi taloyhtiön omasta työkalupakista. Jokainen tarvitsee välillä vasaraa, vesivaakaa tai sahaa, mutta täytyykö jokaisen taloyhtiön asukkaan sellaiset itse omistaa?

Millä keinoilla sinä saat asuntosi tavarat pysymään aisoissa? Miten vähentää houkutusta kantaa sisään uutta ja etenkin varastoida kaikkea sen surullisenkuuluisan pahan päivän varalle?

Tavaravuorten keskeltä,

-Annukka

PS. Sohlona menin näköjään sotkemaan blogin malliasetuksia. Täytynee katsoa, josko tämä olisi oivallinen kimmoke vihdoinkin rempata ulkoasut kohdalleen. Vahinko, tuo paras motivaattoreistamme!

torstai 16. helmikuuta 2012

Pistää, polttaa, hoitaa, ravitsee

Nuoret nokkosenversot ovat maukkainta syötävää (kuva Wikimedia Commons).
2012 rohdoskasviksi Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry on valinnut nokkosen (Urtica dioica). Valinnan perusteina ovat lehdistötiedotteen mukaan olleet seuraavat seikat: 

  • Käytettävissä on laaja ja luotettava tutkimustieto.
  • Turvallinen vaihtoehto hoitaa terveyttä ja tilapäisiä vaivoja luonnon tarjoamin keinoin.
  • Laaja positiivinen kuluttajapalaute ja pitkä käyttökokemus kasvilääkinnän historiassa.

Lisäksi Suomen Terveyskauppiaiden liitto toteaa, että "valinnalla halutaan nostaa arvostusta perinteisten luonnonlääkkeiden käyttöä kohtaan sekä muistuttaa kasvilääkinnän laajasta käytöstä läpi ihmiskunnan historian".

Nokkonen onkin pitkään käytetty hyötykasvi, ja se on eräs viljelyyn asti päätyneistä villiyrteistä. Muun muassa Frantsilan villiyrttitila viljelee kotimaista nokkosta luomumenetelmin. Nokkonen on monikäyttöinen kasvi, jota voi käyttää ravinnon lisäksi myös esimerkiksi kasvivärjäyksessä sekä luonnonkosmetiikassa. Kasvilla on monia tarkkaan tunnettuja terveysvaikutuksia ja se on ravinteikasta ja maukasta villiruokaa. Nokkosessa on muun muassa  rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia. Keittiössä sitä käytetään pinaatin tapaan ja lehdistä voi myös tehdä kuivamalla tai hiostamalla teetä. Nokkosen versot tulee kerätä, kuten muutkin villiyrtit, puhtaalta kasvupaikalta kaukana liikenteestä ja pelloista. Kasvi kun kerää herkästi itseensä varsinkin nitraatteja typpipitoisista kasvipaikoista, jolloin nitraattipitoisuus saattaa näitä kasviyksilöitä nautittaessa nousta haitalliseksi elimistölle. Ryöppäys vähentää nitraatteja, mutta samalla sen mukana häviää myös osa vitamiineista. Niinpä puhtailta keruupaikoilta poimiminen onkin suositeltavinta. Parhaiten ravinnoksi soveltuvat nuoret nokkosen versot ja kesän edetessä kerätyt latvuslehdet.

Villikatajan viime kesän villiyrttikurssilla tarjoiltiin iltapalapöydässä yhtenä lajina nokkoshyrriä, jotka ovatkin oikein mainioita pikkusuolaisia vaikkapa kahvipöytään.

Nokkoshyrriä Villikatajan viime
kesän villiyrttikurssin iltapalapöydästä.
Nokkoshyrrät

250g voita tai margariinia
4dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1tl leivinjauhetta
½dl nokkosjauhetta
250g maitorahkaa

Täytteeksi käyvät juustoraaste, kinkku- tai salamisuikaleet, paistetut sienikuutiot, savukala tai vaikkapa aurinkokuivatut tomaatit ihan oman maun mukaan. Täytteitä on hyvä olla noin 100g, vähän valitusta täytteestä riippuen. Kuvan nokkoshyrrissä täytteenä oli raastettu edamjuusto, jota meni arviolta noin vajaat sata grammaa.

Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon voi. Lisää joukkoon rahka ja sekoita nopeasti, mutta älä vaivaa turhaan. Anna taikinan levätä viileässä noin puolisen tuntia. 

Kauli taikina levyksi ja levitä päälle haluamasi täyte. Rullaa tiiviiksi rullaksi. Leikkaa rullasta noin sentin paksuisia kiekkoja. Paista kiekot uunin keskitasossa 200 asteessa noin vartin verran, kunnes ne saavat hieman väriä. 

Kesäisissä nokkosrullissa nokkosjauheen tilalla oli tuore, ryöpätty nokkossilppu, josta hyrriin tuli mukavasti nokkosen makua. Kuivaa nokkosjauhetta käytettäessä jauheen voi myös sekoittaa maitorahkaan ja antaa hetken maustua ennen muun taikinan joukkoon sekoittamista. 

--

Nokkosen satokausi alkaa jo varhain keväällä, joten tuoretta nokkosta pääsee nauttimaan säistä riippuen jo muutamien kuukausien päästä. Siihen asti sopii nauttia kuivattua tai pakastettua nokkosta. 

-Lily

tiistai 14. helmikuuta 2012

Sipaisusta siisti

Uuden mustan sivuilla kerrottiin jokunen aika sitten meikinpoistoon tarkoitetuista kestolapuista ja niiden valmistamisesta. Itse käytän meikkiä arkena ja vaikka naamani pesenkin palasaippuan muotoon pakatulla puhdistajalla ja vedellä huuhtomalla, ripsivärin poistamiseen käytän silmämeikinpoistoainetta ja vanulappuja. Lappuja kuluukin siis minulla päivittäin. Niiden vaihtaminen kestoversioihin ei olisi kovin iso työ, mutta vähentäisi aika paljon kylpyhuonejätettäni.

Kestolaput jäivät alitajuntaani hautumaan ja kaupungilla käydessäni kävin nappaamassa kangaskaupan palalaarista pienen pätkän flanellikangasta. Parhaitenhan tässä puuhassa toimisi jo valmiiksi käytön mahdollisimman pehmeäksi kuluttama kangas, mutta ehkäpä tuokin kangas pehmenee vielä lisää ajan myötä. Pohdiskelin myös muita kangasvaihtoehtoja, mutta couperosaan taipuvainen ihoni ei nauti yhtään ylimääräisestä hankauksesta, joten pehmoinen flanelli tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta.


Kotiin köpöteltyäni pesaisin kankaan ja annoin sen kuivua. Sitten leikkelin sopivan kokoisia lappuja, joiden reunat huolittelin kevyesti siksakilla. Saumurinomistajilla tämä vaihe sujuu varmasti huomattavan paljon siistimmin ja kivuttomammin. Sain kuitenkin reunat kestävämmiksi ja lopputuloskaan ei ollut ulkonäöllisesti ihan niin rujo kuin olin pelännyt. Lappuja ompelin 15 kappaletta laskien, että näin niitä riittäisi viikon tai hieman reilun tarpeisiin kerralla. Näin minulta eivät olisi laput jatkuvasti loppu ja ehtisin niitä rauhassa pestäkin välillä.



Laput ovat olleet tähän asti käytössä pehmoisia ja miellyttäviä. Kangas voisi olla vielä hieman imukykyisempää, mutta uskon tämän ongelman korjaantuvan, jahka laput ennättävät pyöriä koneessa muutaman kerran. Useimmat kankaathan parantavat imukykyään käytön myötä. Laput kannattaa muuten pestä omassa hienopyykkipussissaan, jotteivät ne huku koneessa muun pyykin joukkoon.

Mitä muita kestotuotteita te arjessanne käytätte? Itselleni vanhoja tuttuja arjen pyörteissä ovat tiskirätit ja esimerkiksi kuukautiskuppi. Uusille ihastuksille olisi edelleen tilaa eli jos teillä on jotakin luottotuotteita, jotka on helposti ja kätevästi muunnettavissa kestoversioiksi, mielelläni kuulisin lisää!

-Annukka

PS. Olemme olleet syksystä lähtien myös Facebookin puolella. Sivuilla olemme jakaneet etenkin linkkejä ja ajatuksia, joista ei varsinaista omaa postausta synny, mutta jotka ovat mielestämme kiinnostavia ja aiheeseen liittyviä. Mikäli aihepiiri ja siitä keskusteleminen kiinnostaa tai teillä on ajatuksia tai toiveita esimerkiksi tulevien blogikirjoitusten suhteen, käykäähän kommentoimassa!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Hyvä, paha pakkanen


Viime päivinä olemme edellisten talvien tapaan saaneet kokea kylmiä, kirpeitä pakkaspäiviä yksi toisensa perään. Keski-Euroopassa kovat pakkaset ovat jo tappaneet useita ihmisiä, eikä pakkasen aiheuttamilta vahingoilta olla vältytty täällä kotimaassakaan. Pakkanen on erityisen vaarallista esimerkiksi lapsille, vanhuksille ja astmaatikoille. Lisäksi kylmyys hyydyttää liikennettä ja aiheuttaa lämmitysongelmia. Tuntuu siis, että pakkasesta on vain haittaa. Voiko siitä olla myös jotain hyötyä?

Kovat pakkaset asettavat luonnolle haasteita. Eläimillä ja kasveilla on kuitenkin keinonsa selviytyä, ja mikäli lunta piisaa, se toimii useilla lajeilla hyvänä lämmöneristeenä. Kovimmilla ovat pakkasessa värjöttelevät pikkulinnut, joiden on käytettävä koko päivä ravinnonhakuun, jotta ne selviävät pakkasyöstä. Talvehtivia pikkulintuja voikin auttaa järjestämällä pihalleen ruokintapaikan, jossa linnut voivat tankata yön varalle energiaa. Myös myyrät, päästäiset ja muut pienjyrsijät joutuvat käytännössä syömään päivät pitkät, jotta öinen pakkanen ei tapa niitä. Asutuksen lähettyvillä eläimet hakeutuvatkin usein sinnikkäästi rakennuksiin ja lämmittelevät esimerkiksi varastoissa, ladoissa sekä mahdollisuuksien mukaan ihmisten kodeissakin. 

Vahvasti metsätalous- valtaisessa Suomessa pakkanen ja sen myötä maan routiminen mahdollistavat talvihakkuut, sillä sula maa ei kaikkialla kestä metsäkoneiden painoa ja osa talvihakkuualueista on saavutettavissakin vain pakkasella, esimerkiksi saarissa tai suopätkien takana. Myös maataloudessa pakkasista on hyötyä. Routa vähentää kasvitautien sekä -tuholaisten esiintymistä ja leviämistä etelästä, vähentäen käytettävien torjunta-aineiden määrää. Esimerkiksi koloradonkuoriaiset (Leptinotarsa decemlineata) ovat vakava perunan tuholaislaji, jonka leviämistä Suomeen ankarat talvet hidastavat. Kuoriainen on huono lentäjä, mutta lämpimien kesätuulten mukana se on satunnainen vierailija varsinkin Kaakkois-Suomessa.

Kylmät talvet ja pakkaset estävät, tai ainakin hidastavat myös monia muita tulokas- ja vieraslajeja muuttumasta osaksi maamme pysyvää eliölajistoa. Vesistöissä tulokaslajit ovat usein erityisen haitallisia viedessään elintilaa  alkuperäisiltä asukkailta ja lisääntyessään ahkerasti valloittamiensa alueiden valtalajiksi asti. Siksipä kylmästä ilmastosta on niiden hillitsemisessä etua. Istutetut karpit (Cyprinus carpio) eivät Suomessa lisäänny ilmaston viileyden vuoksi, ja sinnikkäästi leviävää hopearuutanaakin (Carassius auratus gibelio) kovat talvipakkaset saattavat hidastaa. Nisäkkäistä taas esimerkiksi villisika (Sus scrofa) ja villikanit (Oryctolagus cuniculus) ovat pysytelleet eteläisinä tulokkaina ankarien talviolosuhteiden takia. 

Pakkasen hyviin puoliin kuuluu siis ainakin Suomen pohjoisiin olosuhteisiin jo sopeutuneen alkuperäiseliöstön suojeleminen tulokaslajeilta, sekä perinteisten elinkeinojen edesauttaminen. Ja onhan kirpeinä pakkaspäivinä huurteeseen kuorruttuneet puut ja hiljainen luonto myös kovin kauniita. (Kunhan niistä nauttii järkevästi pukeutuneena. Tai ikkunasta katsellen lämpimän kaakaomukin kera.)


-Lily

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Helmikuun herkku

Panna cotta ja karpalosurvos.
Muutin uuteen kotiin vuodenvaihteessa, ja vaikka emme olekaan ehtineet vielä varsinaisia tupaantulijaisia pitää, niin kiitimme kuitenkin muuttoapuna toimineita ystäviä järjestämällä ruoka- ja juomapainotteisen illan. Itse olin elementissäni päästessäni suunnittelemaan ja toteuttamaan kolmen ruokalajin menua isolle ihmismäärälle. Ruoka onnistuikin yli odotusten, ja ajattelin täällä jakaa kanssanne ohjeen mainoon jälkiruokaan, pannacottaan ja karpalosurvokseen. Karpalot tasapainottivat mukavan kirpeinä pannacotan makeutta ja toivat pirteyttä jälkiruokaan. Pannacotan ohje on Sillä Sipulin, joskin korvasin vaniljatangon kunnon tujauksella (noin reilu kolmannes teelusikallista) jauhettua luomubourbonvaniljaa. Panna cotan kasasin drinkkimaljaan, joten sen kumoamisesta ei tarvinnut sen kummemmin huolehtia, sillä malja itsessään toimi kauniina tarjoiluastiana. Karpalosurvokseen käytin tilan omenalikööriä, mutta koko perheen versioon voi hyvin käyttää sen tilalla vaikka omenamehua.


Omenainen karpalosurvos

2dl jäisiä karpaloita
½dl omenalikööriä (tai omenamehua)
3rkl palmusokeria

Laita suurin osa jäisistä karpaloista tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta). Lisää joukkoon omnenalikööri ja surruuttele sen verran, että karpalot rikkoutuvat, mutta eivät vielä ehti mennä tasaiseksi tahnaksi. Mikäli survos vaikuttaa kovin kokkareiselta ja kuivalta, voi siihen lisätä vielä hieman nestettä (joko likööriä tai tilkan vettä). Sekoita joukkoon myös palmusokeri. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa ja tarjoile panna cotan päällä. 

Tällä ohjeella survoksesta tulee aika kirpeää, joten jos pitää makeammasta, niin sokerin määrää voi lisätä. Palmusokerin tilalla voi myös käyttää esimerkiksi fariinisokeria, mikäli palmusokeria ei kaapista satu löytymään. Panna cotan kanssa tarjoiltuna survoksen kirpeys kuitenkin taittuu mukavasti, jos sitä annostelee jälkiruokaan maltilla. Survosta jäi meillä reilu ruokalusikallinen yli (tein kahdeksan annosta panna cottaa), ja loppu maistui maustamattoman jogurtin kanssa seuraavana päivänä. Alkoholittomana versiona survosta voisikin tehdä myös ihan arkikäyttöön esimerkiksi jogurtin ja puuron kanssa syötäväksi. 

-Lily