torstai 31. toukokuuta 2012

Maitohorsmaa keittona

Maitohorsman verso ponnistamassa maasta
Yrttikävelyn jälkihuumassa voisikin olla sopiva hetki kirjoitella ylös resepti, jolla tein itse viikko sitten keittoa tuoreista maitohorsman versoista. Noita pieniä maastapuskevia versoja voi käyttää myös parsan tapaan keitettyinä. Lehdet kelpaavat myös salaatteihin ja yrttijuomiin.

Maitohorsmakeitto

2 dl vesi
2 dl ruokakerma
suuruste
1 sipuli
1-2 dl maitohorsmaa silppuna
2 porkkanaa
suolaa
paprikajauhetta
rakuunaa
salviaa
persiljaa

Keiton voi tehdä myös kokonaan veteen, samoin keiton voi halutessaan jättää kokonaan suurustamatta. Mitataan ensimmäiseksi vesi ja kerma kattilaan ja kuumennetaan. Silputaan sipuli ja porkkanat, lisätään ne keittoon. Maitohorsma on helpoin lisätä suoraan saksilla kattilaan silputen. Nuoret versot voi silputa sellaisinaan, aikuisista kasveista käytetään pelkät lehdet. Annetaan hautua, kunnes porkkanat alkavat pehmetä. Maustetaan suolalla, paprikalla ja yrteillä. Jälkimmäisten kanssa kannattaa olla kevytkätinen ja maistella keittoa välillä, jottei hukuta maitohorsman omaa makua kokonaan.


 Keitto sopii erityisesti tuoreen leivän kaverina nautittavaksi. Iloisia hetkiä villiyrttien parissa!

-Annukka

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kesäkuun menovinkit

Kesäkuu on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ja hauskempia retkiä, tapahtumia ja juhlia. Niinpä päätin koota omalta osaltani muutamia vinkkejä siitä, minne kesäkuussa kannattaa askeleensa suunnata, niin Jyvässeudulla kuin muuallakin.

Kesälauantait  ja -sunnuntait, Sepänaukion kirpputori, Jyväskylä

Mikäli on kiertänyt Jyväskylän kirpputoreja antaumuksella talven, tarjoaa Sepänaukio mukavaa vaihtelua kirpputorilla, joka toimii vain kesäisin. Aukiolla on kesäkaudella toukokuun puolivälistä aina elokuun loppuun asti lauantaisin ja sunnuntaisin kirpputori kello 8:00-16:00. Myynnistä löytää kaikenlaista niin aikuisille kuin lapsillekin. Toiminnasta vastaavat Jyväskylän partiolaiset.

Mikäli mielii viedä omia tavaroitaan myyntiin, alue soveltuu siihen mainiosti. Hinnat eivät päätä huimaa (Myyntipaikat 3 tai 5 euroa per päivä koosta riippuen), mutta paikkoja ei voi myöskään varata etukäteen. Kannattaakin olla ajoissa liikkeellä.

Kirpputori sijaitsee lähellä keskustaa, joten sinne on helppo etenkin keskustassa majoittuvan matkailijan suunnata. Konkarikävijöiden mukaan tavara liikkuu vinhaa vauhtia ja liikkeellä kannattaa olla jo aikaisin, mikäli mielii tehdä parhaat löydöt. Väkeä kirpputori kun tuntuu vetävän puoleensa paljonkin. Hinnoista myös voi usein vielä neuvotella myyjän kanssa. Muista varata käteistä rahaa!

Lisätietoja Jyväskylän kaupungin sivuilta.

12.6. Kankaan puutarhan Kyläjuhlat, Jyväskylä



Olemme seuranneet aina Kaupunkiviljelypäivästä lähtien Kankaan puutarhan tapahtumia ja edistymistä. Talkoovoimin alueelle nousikin komeita viljelylavoja ja toiminta on päässyt käyntiin. Mukana on ollut väkeä vauvasta vaariin, joten kaupunkiviljelyn yksi tärkeimmistä ajatuksista, yhteisöllisyys, on toteutunut mainiosti.

Nyt Kankaan puutarha avaa ovensa myös muille ja tarjoaa kaikille uteliaille mahdollisuuden tutustua kaupunkiviljelyn saloihin. Mukaan voikin lähteä siis yksin, kavereidensa kanssa tai vaikkapa koko perheen voimin. Paikan päällä on mahdollisuus tutustua myös Jyväskylän alueen lähiruokapiiri Mukulaarin toimintaan, saada vinkkejä kaupunkiviljelyyn omalla alueellaan ja nauttia esimerkiksi grilliruoasta ja vohvelikahvilan tarjonnasta. Myös me olemme paikalla Lilyn voimin - tiedossa on esittelyä etenkin pihan ja puutarhan rikkakasveista ja niiden hyödyntämisestä ruokana.

Lisätietoja tapahtumasta:
kankaanpuutarha@gmail.com
Laura Browne, 045 3525 970

17.6. Luonnonkukkien päivä, koko maa

Luonnonkukkien päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma, jonka tavoitteena on lisätä kasvituntemusta ja -harrastusta. Päivää järjestämässä ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF ja Luontoliitto. Luonnonkukkien päivänä järjestetäänkin ympäri Suomea yli 100 opastettua retkeä. Retket ovat kestoltaan 2-3 tuntia, ne ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Retkille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, jollei niin erikseen mainita. Opastukset pääosin suomeksi.



Täältä voi tarkastaa, sattuuko lähialueelle päivänä opastettua retkeä. Jyväskylässä retki järjestetään Tourujoen luonnonsuojelualueella, joten tarjolla on upeita maisemia jokiuomassa. Mikäli alueella ei ole käynyt aiemmin, kannattaa retkelle lähteä jo pelkästään ainutlaatuisen luontopolun vuoksi. Meidän on tarkoitus ottaa osaa Luonnonkukkapäivään Lilyn kanssa ja käydä ihmettelemässä, onko luontopolku muuttunut sitten viime näkemän ja millaista lajistoa se oikein tarjoaakaan.

Taulun kartanon kesäkurssit (19.6 ja 27.-28.6), Toivakka

Villikataja järjestää kesän mittaan yhteistyössä Taulun kartanon kanssa kursseja niin villiyrteistä kuin lankavärjäyksestäkin. Luomumatkailuliiton jäsenenä toimivan kartano tarjoaa upeat puitteet rentoutumiselle, lomailulle ja uuden oppimiselle. Kartano sijaitsee Toivakan Kankaisten kylällä Keski-Suomessa, noin 30 minuutin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Paikalle kannattaakin suunnata niin kaukaa kuin läheltäkin, me kulutimme viime syksynä Lilyn kanssa pitkän hartaan tovin ihastelemalla niin kartanon puutarhaa kuin tolkuttoman upeaa maalaiskylpylääkin. Jo tuolloin kihisimme koko paluumatkan sitä, miten upeaa olisi päästä kokkailemaan kartanon ruokasaliin villiyrttiruokia tai järjestää rentouttavaa saunailtaa itsetehdyn luonnonkosmetiikan parissa rantasaunalla. Nyt pitkän talven kestänyt suunnittelu palkittiin ja toiveistamme tulee totta. Olemmekin olleet tavattoman innoissamme kursseista ja odotammekin jo kesäkuuta ja ensimmäistä kurssia malttamattomina.



19.6 Herkkuja luonnonyrteistä
27.-28.6 Mitä kaikkea hyvää Suomen luonnosta
3.7 Lankojen kasvivärjäys
12.-13.7 Hyvinvointia ja rentoutusta luonnosta

Kurssien esite löytyy täältä. Paketeista voi tiedustella tai varauksia tehdä Taulun kartanon kautta (044 088 4590)/myynti[at]taulunkartano.fi Ohjelmasta ja sen sisällöstä puolestaan osaamme kertoa parhaiten me Lilyn kanssa.

Tällaisissa merkeissä siis me odottelemme kesäkuuta. Vinkatkaa ihmeessä omista suosikkitapahtumistanne etenkin Jyväskylän alueella, liian moni tapahtuma livahtaa ainakin itseltä ohi silkkaa tiedonpuutetta.

-Annukka

torstai 24. toukokuuta 2012

Heikkilän yrttitila ja Ollinmäen viinitila

Lupasin esitellä tiloja, joiden toimintaan kävimme tutustumassa viimeisellä koulutusjaksollamme Mikkelissä. Jotta postaus ei venähtäisi aivan hehtaarimittoihin, jaoin tilat kahteen osaan ja esittelen ne erillään.
Ensimmäinen vierailukohteemme maanantaina oli Terhi ja Jussi Saarisen pitämä Heikkilän yrttitila. Tila sijaitsee Rahulassa, vitostietä Mikkelistä Juvan suuntaan ajettaessa. Mikkelin keskustasta matkaa noin 19 kilometriä ja se taittuukin noin kahdessakymmenessä minuutissa. Paikka oli minulle entuudestaan vieras, enkä muistanut törmänneeni myöskään tilan tuotteisiin aiemmin.

Tunnelmallinen yrttipuoti valmistautumassa kesäkauteen
Tila aloitti varsinaisen yrttien viljelyn vasta vuonna 2008, sitä ennen leivän taloon toivat lypsylehmät. Tuona keväänä kylvettiin tilalla ensimmäiset yrttien taimet ja kesällä viljelyssä olikin kaikkiaan hehtaarin verran peltoalaa. Ensimmäinen kesä olikin uuden opettelua monella saralla: oli uusia koneita kokeiltavana ja säädettävänä, sadonkorjuuta varten täytyi nikkaroida kuivaustilat ja niin kasvit kuin säätkin aiheuttivat harmaita hiuksia. Alun opettelusta on kuitenkin päästy sangen pitkälle lyhyessä ajassa, sillä nykyisin tila tuntuu toimivan vankalla pohjalla. Koko vierailua leimasikin vahvasti pariskunnan innostus työhönsä sekä vankka halu tuottaa laadukkaita yrttituotteita sekä kehittää edelleen tilan toimintaa tulevaisuudessa.

Tilapuodin tuotevalikoimaa teehyllyllä: kotimaista yrttiteetä saa halutessaan myös pussiteenä!

Tilan tuotteet pitävät sisällään niin erilaisia yrttejä, mausteseoksia, makusokereita, yrttiteesekoituksia, dippejä sekä kylpytuotteita. Tilan tuotteet eivät ole luomu-sertifioituja, mutta ne viljellään käytännössä luomulaatuisesti ylimääräisiä synteettisiä lannoitteita, torjunta-aineita tai muita käyttämättä. Kaikki ainesosat sokeria ja suolaa lukuunottamatta ovat myös kotimaisia.

Tilalla on kesäisin (18.6-31.7) auki jokaisena päivänä 11:00-17:00 yrttipuoti, jossa myydään tilan tuotteita. Tilanväki palvelee asiakkaita ja ryhmiä myös muina aikoina, mutta tuolloin täytyy ottaa etukäteen yhteyttä soittamalla ja sopia ajankohta. Lisäksi tilalla on nettikauppa, jonka kautta tuotteita voi tilata suoraan kotiinsa.

Yrttiviljelyksiä tilan pelloilla
Yrttidippiä Heikkilän tapaan
Itse kaappasin vielä kesään valmistautuvasta yrttipuodista ostoskoriini Siljan sipakkaa yrttidippiä. Sekä mies että minä tunnustaudumme molemmat dippikastikkeiden ystäviksi, joten puodin dippihyllylle juuttuminen tuntui luontevalta. Siljan dippi tuntui eroavan sopivasti muista tovereistaan (valkosipuli ja makea yrttidippi), joten se valikoitui hetken pohdiskelujen jälkeen mukaani.
Kotiin vihdoin päästyäni silppusimme kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja dippailua varten. Mies suhtautui dippiin purkkia nuuhkaistuaan epäillen, tuoksuihan se hänen mukaansa vahvasti nokkoselta (mikä ilmeisesti ei tulkintani mukaan ollut hyvä asia). Kuitenkin kun jauhe oli saatu sekoitettua turkkilaiseen jogurttiin, dippi sai huomattavan paljon lempeämmän arvion: voimakkaan pestoinen.
Ruohosipulia, basilikaa, salviaa, timjamia ja meiramia sisältävä yrttidippi oli todellakin pestomainen maultaan ja sopi erinomaisesti dippailtavien vihannesten kaveriksi.
Lisäpisteitä tuli siitä, että itse tuotteeseen ei oltu suolaa lisätty lainkaan, vaan sitä saattoi kotikeittiössä sujauttaa dipin joukkoon omien mieltymystensä mukaan. Muutaman ällösuolaisen dippikokemuksen jälkeen tämä oli todella tervetullutta vaihtelua. Omaan makuuni yrttidippi osui loistavasti ja minua jäi hieman harmittamaan, etten ottanut mukaani testattavaksi myös tilan makeaa yrttidippiä.

Heikkilän tilalta suuntasimme Ollinmäen viinitilalle. Tila sijaitsee 18 kilometriä Mikkelistä Imatran suuntaan, aivan kantatie 62 varressa. Vaikken Ollinmäen viinitilan tuotteisiin ollutkaan tutustunut, paikka oli minulle tuttu, olenhan kulkenut useasti Imatralta Jyväskylään samaa tietä pitkin pistäen merkille viinitilan tien vierellä. Tilalla meidät otti vastaan Sirpa Villanen, joka esitteli meille tilaansa ja sen tuotteita.

Ollinmäen viinitila emäntänsä Sirpan kera (Kuva: Ollinmäen viinitila)

Ollinmäellä on hyödynnetty vanhoja rakennuksia viinitilaa suunniteltaessa: vanha luonnonkivinavetta toimii nykyisin viinikellarina, myymälänä ja ravintolana. Tilalla on harjoitettu puutarhaviljelyä jo 1920-luvulta asti. Viiniä tilalla on puolestaan tuotettu jo vuodesta 1995 eli pian alkaa tilalla olla 20 vuotinen taival takanaan. Monenlaista menestystäkin on matkaan mahtunut, ovathan tilan viinit tunnettuja ja yltäneen useampanakin vuonna voittoon Suomen Viiniyrittäjät ry:n viinikilpailuissa. Itseeni vetosivat viinien ihanan suomalaiset nimet, joiden alkuperä paljastuikin kyseltäessä Kantelettareksi. Puntun Paavo, Myllärin Matti ja Hentun Liisa kuulostavatkin jotenkin suloisilta ja suorasukaisilta monen ulkomaisen nimen rinnalla. Raaka-aineina käytetään pääasiallisesti kotimaisia puutarha- ja metsämarjoja, vaikka onpa mukana joissakin tuotteissa niin tervaa kuin koivunmahlaakin.

Tilalla voi piipahtaa katsomassa tilan myymälää, syömässä ravintolassa tai tilata itselleen ja seurueelleen viininmaistajaiset. Lisäksi tila tarjoaa majoitusta niin aitoissa pihamaalla kuin luksusmökeissä kauempana. Myymälä on auki kesäaikana ma-pe 10-20, la-su 10-18. Me saimme pienen esittelykierroksen viinituvan puolella ja pääsimme tutustumaan siihen, miten viinit valmistetaan marjoista valmiiksi juomaksi. Tämän jälkeen tarjoutui tilaisuus päästä haistelemaan ja maistelemaan viinejä ja liköörejä. Itse en ole koskaan ollut viininystävä, mutta aivan ihastuttavalla tuoksullaan minut hurmannut koivunmahlasta ja puolukoista valmistettu Puntun Paavo päätyi mukaani tilamyymälästä, samoin kuin Sirpakka-siiderin tervaversio. Myymälässä myytiin viinien ja siiderien lisäksi myös viinipohjaisia hyytelöitä ja salaatinkastikkeita.

Kotiin asti minua seuranneet juomat: Puntun Paavo ja Sirpakka siideriä tervaversiona

Viini jäi odottelemaan kotona soveliaampaa hetkeä, mutta siideri päätyi tuliaisina miehekkeelle. Sirpa oli jo myymälässä todennut, että tervasiideri on niitä juomia, jotka jakavat maistelijansa kahteen leiriin: toiset vihaavat, toiset rakastavat. Meillä päädyttiin enemmänkin tykkääjien puolelle, vaikka varsinaiseksi janojuomaksi tervasiideristä ei ollutkaan. Enemmänkin se sopi sellaisenaan rauhalliseen maisteluun ja nautiskeluun. Ensimmäisenä kielelle puski omenasiiderin päättäväinen maku ja vasta vähän ajan päästä voimakkaan tervainen keskimaku. Yhdistelmä oli erikoinen, mutta toimi yllättävän hyvin kokonaisuutena.

Tällaisilla tiloilla siis tällä kertaa, toivottavasti moni päätyy näiden tilojen tuotteita kokeilemaan. Valikoimat olivat kummassakin paikassa laajat ja tuotteet olivat kyllin omaleimaisia ollakseen kiinnostavia. Tuntui myös mukavalta nähdä, että kotimaisuudella ja luonnontuotteilla pärjää myös nykyisessä taloustilanteessakin, kun on vankka ammattitaito taustalla.

-Annukka

PS. Selvyyden vuoksi vielä todettakoon näin loppuun, että kaikki kirjoituksessa testatut tuotteet on omin pennosin maksettu ja lievästi manaillen itse junassa kotiin raahattu.

Linkit:
Heikkilän yrttitilan kotisivut
Ollinmäen viinitilan kotisivut


tiistai 22. toukokuuta 2012

Ravintolapäiväseikkailua Jyväskylässä

Viime lauantainen Ravintolapäivä on tähän mennessä levittäytynyt jo ihailtavan laajamittaiseksi. Paitsi, että pop-up -ravintoloita syntyi Jyväskylässäkin siellä täällä, on päivä levinnyt jo moniin muihinkin maihin. Mikäs sen mukavampaa, kuin päästä tutustumaan päivän aikana vähän erilaisempiin resepteihin ja puitteisiin. 

Humaloidun Hanhen ruokalista oli hyvin ruokahaluja
herättelevä. Ruokalistaan pääsi tutustumaan jo etukäteen
Ravintolapäivä -tapahtuman sivuilla, sekä ravintolan omilla
Facebook-sivuilla.  

Itse päädyin ravintolapäivänä tekemään tuttavuutta Lutakon alueelle ilmestyneeseen Humaloituun Hanheen. Ravintolan vaikuttajana toimi Ahmija -blogin ahmija. Saavuin Humaloituun Hanheen puolisen tuntia avaamisajankohdan jälkeen, jolloin ulkoilmaravintolan kassan edessä kiemurteli jo hyvä jono. Ravintolan pöydät olivat myös täydenlaisia. Hetken jonottelun jälkeen pääsin kassalle ja tilasin jo ennakkoon suunnittelemani luostariolut-valkosipulikeiton sekä paahtopaistiannoksen. 

Auringonpaisteessa ja raikkaassa ulkoilmassa, tilapäisterassilla nautitut herkut maistuivat oivallisilta. Ihastuin varsinkin mehevään keittoon, jossa paahdetun valkosipulin pehmeä maku yhdistyi oivallisesti oluen ja saaristolaisleivän makuihin. Paahtopaistiannoksen suppilovahverohilloke puolestaan oli viedä kielen mennessään. Moista pitää ehdottomasti kokeilla tehdä itsekin ensi syksynä, kun tuoreita suppiksia taas on saatavilla. Ilahduttavasti annoksista oli tarjolla myös vegaanivaihtoehdot. Jälkiruokakakku näytti viereisissä pöydissä hurjan hyvältä, mutta harmi kyllä mahaan ei enää mahtunut enempää herkkuja yhdellä istumalla.  


Luostariolut-valkosipulikeittoa saaristolaisleivällä sekä schwarz-paahtopaistia,
marinoitua paahdettua punajuurta ja suppilovahverohilloketta raikkaan
vihersalaatin ja pinjansiementen kera. 
Humaloidun Hanhen jälkeen suuntasin kohti satamassa vietettäviä Kalamarkkinoita. Liekö sitten syy samaan aikaan käynnissä olevan jääkiekko-ottelun, Yläkaupungin yön ja Ravintolapäivän vai sen, että tänä vuonna kalamarkkinoista ei tuntunut löytyvän juurikaan mainostusta, oli markkinaväkeä liikkeellä hieman vähänlaisesti. Markkinoiden antimet kuitenkin olivat kerrassaan houkuttelevia: frittimuikkuja, loimulohta, kalasäilykkeitä, tuoretta kalaa, mausteita ja toffeeta... Suunnitelmissani oli kuitenkin käydä vielä toisessa Ravintolapäivän ravintolassa markkinavierailun jälkeen, joten en ostanut markkinoilta mukaani lämpimässä säässä helposti pilaantuvia kalatuotteita. 

Ravintolapäivän toinen kohteeni, Kauppakadulla majaansa pitänyt T-Barbeque oli kuitenkin ehtinyt jo myydä kaikki annoksensa ja lopettaa, ennen kuin ehdin paikalle. (Myöhemmin sain "onnekseni" kuulla, että ravintolan kaikki annokset olivat menneet kaupaksi suurin piirtein tunnissa ja jonot olivat kiemurrelleet pitkin Kauppakatua. Eli en olisi ehtinytkään paikalle, vaikka olisin suunnistanut sinne suoraan Lutakosta.) Myös Lankakauppa Poppelin jo toista kertaa pitämä Hooked on Sweets! -konditoria jäi ikäväkseni välistä.

Kaiken kaikkiaan Ravintolapäivästä tuli oikein mukava fiilis ja olin tyytyväinen, että ehdin ensimmäistä kertaa tutustumaan päivän ravintoloihin, vaikkakin vain yhteen. Mielessä kutkuttaa myös ajatus seuraavaan ravintolapäivään osallistumisesta, ravintoloitsijan roolissa... Kenties Jyväskylä näkee seuraavana Ravintolapäivänä yhden pop-up -ravintolan lisää!

-Lily

lauantai 19. toukokuuta 2012

Keitoksia

Ennen kaikkia lupaamiani postauksia päätinkin kiilata pikaisesti väliin ja tehdä pienen raportin kevään ensimmäisistä värikokeiluista. Keräsimme Lilyn kanssa viime vuonna loppukesästä korpipaatsaman kuorta talteen ja pari viikkoa sitten pakkasin noin puolet kuorista lasipurkkiin, jonka täytin kuumalla vedellä. Sekoitus sai muhia kaikessa rauhassa reissujeni ajan ja eilen keittelin sen liemeksi asti. Jaoin liemen summittaisesti kolmeen osaan: yhden osan annoin olla, yhdestä tein reilusti hapanta ja kolmannesta reilusti emäksistä.

Vasemmalta oikealle: emäksinen, hapan ja tavallinen liemi.

Lankana oli viime syksynä valmiiksi alunalla puretettu Röykkälän lammastilan luomuvillalanka. Jaoin yhden noin 100 gramman vyyhdin kolmeen osaan ja annoin jokaisen kokeiluvyyhdin porista omassa liemessään tunnin ajan. Lopputuloksena oli kolme selkeästi erisävyistä lankaa. Suosittelenkin kokeilemaan värjäyksissään myös sitä, miten liemen pH vaikuttaa värjäystulokseen. Minulla ainakin oli tavattoman mielenkiintoista ja kiehtovaa odotella lankojen jäähtymistä ja huuhtelua, jotta pääsin näkemään miltä paatsamalangat näyttivät lopullisessa loistossaan. Pidin kovasti lopputuloksesta ja värisävyjen vaihteluista. Minulla onkin jo mielessäni parikin neuleprojektia, johon nämä langat voisin kuluttaa hauskana raitaneuleena.

-Annukka

torstai 17. toukokuuta 2012

Yritteliäisyyttä ja koetuksia

Toukokuu on hurahtanut jo yli puolivälin, mutta minusta tuntuu että pääsen vasta nyt nauttimaan siitä osaltani. Kuun alussa olin viikon reissussa. Lisäksi maanantaista keskiviikkoon vietin taas muutaman monipuolisen päivän Otavassa. Vasta eilen iltapäivästä raahasin laukkuni kotiin ensimmäistä kertaa reiluun kahteen viikkoon ja henkäisin helpotuksesta. Reissussa on mukava olla, mutta kotiin on aina yhtä ihana palata.

Otavassa vietetty alkuviikko koostui kiertelystä paikallisissa luonnontuotealan yrityksissä tutustuen niiden toimintaan, periaatteisiin ja tuotteisiin. Ensimmäisen päivän tutustumiskohteina olivat Heikkilän yrttitila, Ollinmäen viinitila ja Aten Marja-Aitta. Tiistaina käväisimme Vavesaaren tilan uudistuneessa myymälässä ja lisäksi puolivahingossa Tuomiojan Tarhalla. Keskiviikko oli varattu kurssin lopputentin tekemiseen ja lisäksi esittelin oman lopputyöni.

Aten Marja-Aitan uusi myymälä
Kurssin yritysvierailut olivat mielenkiintoisia ja vaikka yritykset samalle sektorille sijoittuivatkin, ne olivat keskenään kovin erilaisia. Useampikin niistä oli laajentamassa toimintaansa lähiaikoina ja tulevaisuuden näkymät vaikuttivatkin vahvoilta. Olikin ihana nähdä, että alalla riittää nostetta ja kantavuutta, kun pohjatyö tehdään huolellisesti ja ammattitaidolla. Kunnioitukseni alan yrittäjiä kohtaan myös nousi entisestään yritysten vaiheista ja vaikeuksistakin kuunnellessa. Vaatii melkoista rohkeutta, uskoa ja ammattitaitoa monellakin alalla saada toimintansa pyörimään yhtä mallikkaasti kuin näillä yrityksillä.

Heikkilän yrttitilan peltoja
Yritysvierailujen jälkeen oli aika keskittyä tenttiin. Etukäteen olin lievästi jännittänyt miten lukemisen viimeisten viikkojen epäonni vaikuttaisi lopputulokseen. Olin myös juuri ennen jaksoa viikon reissussa, enkä edes vilkaissut tenttijuttuihin päin. Kurssikavereiden kanssa ahdistusta oli aiheuttanut myös se, että tenttikysymyslistan 250 kysymyksen joukkoon kuului jonkin verran täysin epäolennaisuuksiin keskittyviä kysymyksiä sekä järjettömien listojen opettelua. Tentissä kuitenkin kysymykset olivat keskeisistä asioista ja mittasivat hyvin sitä, miten olimme asioita sisäistäneet. Kaiken kaikkiaan tentti tuntui sujuvan hyvin ja sainkin iltapäivällä tietää, että moinen oli mennyt läpi. Nyt siis virallisesti kaikki keruutuotetarkastajan tutkintoon kuuluvat suoritukset ovat kasassa. Eilinen sujuikin hyväntuulisena ja rentona päivänä.

Tuomiojan Tarhan kukkaloistoa

Minulla on rästissä nyt paljonkin materiaalia, jonka koetan kirjoitella puhtaaksi tällä ja ensi viikolla. Tarkoituksenani on esitellä tarkemmin näitä tiloja ja yrityksiä, joihin pääsimme tutustumaan. Miltei jokaiselta vierailulta kun mukaan tarttui myös ostoksia, joten pääsin myös käytännössä kokeilemaan valmiita tuotteita. Lisäksi olen seikkaillut viimeiset pari kuukautta ekodeodoranttien maailmassa ja tutustunut myös latvialaiseen ekokosmetiikkamerkki Madaraan. Ylipäätään ekokosmetiikasta jo pitkään kiinnostuneena ja jatkuvasti sen osuutta omassa kaapissa lisänneenä olen ajatellut jo pidempään kirjoitella aiheesta tuotetestailuja laajemmin.

Eli tällaisissa merkeissä vihdoinkin palailen takaisin kotiin ja blogin äärelle. Nauttikaahan lämpimistä keleistä, minä ainakin ajattelin ottaa kaiken irti miltei helteiseksi äityvästä päivästä ja lähteä testailemaan kanoottia pitkästä aikaa.

-Annukka

maanantai 7. toukokuuta 2012

Teetä luomuna

Tuoreita teelehtiä (kuva Tés de la pagode).

Kaikki minut tuntevat voivat olla yhtä mieltä siitä, että olen jokseenkin teehifisti ja teen suurkuluttaja. Pussiteestä olen jo aikaa sitten siirtynyt irtoteehen ja irtoteenikin ostan nykyään suureksi osaksi erityisistä teekaupoista aina, kun sellaisten äärelle pääsen (Jyväskylään ei vielä kukaan ole innostunut perustamaan teekauppaa, harmillista.) Niinpä ilahduinkin suuresti, kun bongasin Ekolon muuttomyyntitarjouksesta Thés de la pagode -merkkisiä irtoteepusseja. Mukaan tarttui Thé noir Yunnan, sillä edellinen The Ouncesta ostamani yunnan-tee oli harmillisesti päässyt loppumaan. 

Thé noir Yunnan (kuva Luontaistuotteet).
Thés de la pagoden Yunnan maistuu minun suuhuni oivallisen ensiluokkaiselta, sillä teessä jos missä ykköslaadun huomaa paljon monia muita ruoka-aineita selkeämmin. Luomua ostaessaan saa siis paitsi hyvän omantunnon myös laadukasta. Merkin teevalikoima on melkoisen laaja ja joukosta löytyy niin vihreää, valkoista, mustaa, rooibosta kuin yrtti- ja hedelmäteetäkin. Irtoteen lisäksi teetä saa myös pussiversiona mukavuudenhaluisille teenjuojille. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan luomuteen ihmeelliseen (Ja herkulliseen) maailmaan!

P.S. Jyväskylän Ekolossa on parhaillaan muuttomyynnin seurauksena koko teevalikoima -20%. Käy tutustumassa ja tekemässä omia (tee)löytöjä!

-Lily

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Aamuhetki

Mikä olisi nautinnollisempaa kuin rauhallinen sunnuntaiaamu? Sängystä voi nousta auringon kutitellessa kasvoja, venyttelyyn voi käyttää nautinnollisen tovin ja istahtaa lopulta sohvannurkkaan syömään herkullista ja kiireetöntä aamupalaa. Me päätimme miehen kanssa viime sunnuntaina pitää lokoisan aamuisan ateriahetken. Minä leivoin karpalosämpylöitä viime syksyn mehustamisesta ylijääneistä karpaloperskeistä, jotka oli kuivattu (ne voi muuten myös pakastaakin vallan mainiosti myöhempää käyttöä varten), mies taiteili meille salaattia ja lisäksi teimme yhdessä pikaisen marjasurvoksen.


Karpalosämpylät

5 dl neste
50 g tuorehiiva tai 1 pss kuivahiiva
1 tl suola
2 tl hunaja
2 dl karpalo
2 dl lese (itselläni vehnä)
1 dl öljy
n. 10 dl jauho

Lämmitä neste hiivan vaatimaan lämpötilaan ja sekoita hiiva nesteeseen. Lisää suola ja hunaja. Sekoita seuraavaksi joukkoon leseet, osa jauhoista ja karpalot. Minä käytin kuivatettuja karpaloperskeitä, joten ne olivat lionneet jo tovin verran lämpimässä vedessä. Kun ne olivat hieman pehmenneet, sekoitin ne mukaan. Loput jauhot ja öljyn sekoitin vuorotellen taikinaan. Jauhojen määrä on arvio, koska en käytännössä koskaan mittaa käyttämääni jauhomäärää sämpylä- ja leipätaikinoissa, vaan arvioin määrän sen perusteella, miltä taikina käteen tuntuu. Lisää siis jauhoja sen verran, että taikina on edelleen pehmeää ja kosteaa, muttei suoranaisesti tartu enää käteen.

Paistaminen noin 200 asteessa 15 minuuttia. Uunissa kannattaa pitää pohjalla vesikippoa, jotta sämpylöiden kuoresta tulee rapeampi.

Marjasurvos

3 dl mansikka
3 dl mustikka
1,5 dl punaviinimarja
hedelmäsokeria maun mukaan

Pakastemarjoja sulateltiin hetki mikrossa. Tämän jälkeen ne vedettiin sauvasekoittimella sileiksi ja pahinta punaherukan kirpeyttä taittamaan mukaan lisättiin ripaus hedelmäsokeria. Valmista, hitusen jäähileistä ja herkullista!

Miksei aina voi olla sunnuntai?

-Annukka