lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tomaatteja kastikkeeksi

Tomaattihulluttelu jatkuu. Lily ennättikin jo kertoa tomaatista laajemmin ja vinkata ketsuppireseptistään, joten minä tyydyn lyhyemmän jakamaan vain vanhan reseptini, jolla olen kokkaillut salsan tyyppistä tomaattikastiketta. Meillä moista käytetään erilaisissa tilanteissa lisäkkeenä, dippinä tai kastikkeena, joten tilausta moiselle on. Tapana onkin odottaa aina kesällä tomaattikauden huippua, haalia tomaatteja useampia kiloja ja keitellä niistä kastikkeita. Tosin täytyy tunnustaa, että se puolisen kiloa tomaatteja joka eilisestä keittelystä jäi yli, tuli syödyksi muutamassa hetkessä illalla sellaisenaan.

Tästä se lähtee!

Tomaattikastike

2 kg tomaatti
1/4 dl sokeri
1/4 dl etikka
1,5 rkl suola
2 tl mustapippuri
1 punainen chili
1 valkosipuli
2 sipulia
korianteria
oreganoa
1 ruukku tuoretta basilikaa

Tomaatit huudellaan ja pilkotaan neljäsosiksi. Levyä ei kannata pitää täysillä, mutta kyllin kuumalla että tomaatit alkaisivat rikkoutua rakenteeltaan. Itse pidin 1-6 asteikolla säätyvää liettäni nelosella. Mukaan mittaillaan sokerit, etikat ja mausteet. Kuumentamisen aikana kannattaa tomaattilohkoja käännellä, jotta ne lämpenisivät tasaisesti. Tomaattien kärvistellessä kuumuudessa on hyvää aikaa silputa sipuleita ja chilejä, jotka lisätään kattilaan muiden ainesten joukkoon.

Alussa vaikuttaa siltä, ettei tästä koskaan mitään salsan tapaista tule mitenkään...
...mutta kyllä se sieltä hiljakseen alkaa muuttua kastikemaisemmaksi
Kastiketta keitellään rauhassa noin tunnin ajan tai kunnes se on omasta mielestä sopivan paksuista. Tämän jälkeen se kannattaa vetää sileäksi sauvasekoittimella, jotta tomaatinkuoret ja muut ovat mukavammassa muodossa. Lopuksi lisätään tuore basilika silputtuna kastikkeen joukkoon.

Mausteiden määrää voi jokainen säätää paremmin suuhunsa sopivaksi. Itse esimerkiksi pidän valkosipulista, joten sitä eksyy resepteihini aina reilulla kädellä. Tulisuutta suuni taas ei siedä kuin mietona, joten vahvempaa kastiketta halajavat voivat lisätä huoletta chilin määrää. Reseptin kokonaismäärää on helppo muuttaa, aiemmin olen tehnyt kastikkeeni aina tähän kahden kilon määrään tähdäten, koska se oli aika tarkalleen keittiöni isoimman kattilan turvallinen vetoisuus. Nyt isomman kattilan omistajana tein itsekin suoraan isomman satsin.

Se mikä ei mahtunut purkkiin tai pakkaseen, jäi iltaherkutteluun
Tomaattisalsan voi kuumana purkittaa ja säilyttää viileässä. Sen voi myös halutessaan pakata rasioihin ja pakastaa. Itse tein hieman kumpaakin, sillä minulla ei ollut asunnossani kylliksi purkkeja purkittamista varten, enkä jaksanut raahautua enää kylmäkellarille niitä hakemaan ja keittelemään. Kumpikin vaihtoehto toimii kuitenkin säilytyksessä hyvin.

Herkullista tomaattikautta kaikille!

-Annukka


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sesonkiherkkujen aatelia

Tuoreita tomaatteja (kuva Wikimedia Commons).

Eräs kesäherkkujen parhaimmistosta on mielestäni tuore tomaatti. Suurimman osan vuodesta Suomessa saatavat tomaatit ovat valjua tuonti- tai kasvihuonetavaraa, mutta näin kesäisin tomaatit ovat herkullisimmillaan.

Tomaatti (Solanum lycopersicum) kuuluu monien muiden ravintokasvien kanssa koisokasvien (Solanaceae) laajaan heimoon. Muita sen syötäviä heimoveljiä ovat muun muassa peruna, munakoiso ja paprikat. Sukuun kuuluu myös päihde- ja nautintoainekasveja, kuten tupakka sekä Suomenkin luonnossa tavattavia hulluruohoja. Monet koisokasvin heimon edustajat ovat myrkyllisiä tai haitallisia. Itse asiassa myös tomaatin vihreissä versoissa on myrkyllisiä alkaloideja, joita ei kuitenkaan onneksi löydy itse herkullisen kypsistä marjoista, tomaateista.

Tomaatti on kotoisin Amerikan mantereelta, jossa sen villistä esi-isästä ovat nauttineet Perun intiaanit jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tomaattia onkin kutsuttu Euroopassa alkujaan Perun omenaksi. Perusta tomaatin viljely levisi Väli-Amerikkaan ja Meksikoon ja Eurooppaan sen toi Kolumbus löytäretkiltään. Aluksi tomaattiin suhtauduttiin epäluuloisesti ja sen ajateltiin syystäkin olevan myrkyllinen. Aluksi tomaattia kasvatettiinkin ainoastaan koristekasvina ja sen käyttö ravinnoksi alkoi vasta 1700-luvulla Espanjassa ja Italiassa. Suomeen tomaatti saapui 1800-luvun loppupuolella ja Närpiön tomaatinviljelyalueella sen kasvatus alkoi 1917. Tomaatin käyttö pysytteli kuitenkin melko vähäisenä aina ensimmäiseen maailmansotaan asti siihen yhdistettyjen ennakkoluulojen takia. Tämän jälkeen tomaatin voittokulku maailman keittiöissä lähti varsin nopeasti käyntiin, ja nykyisin tomaattia viljellään vihanneskasveista maailmanlaajuisesti eniten. Suuri osa maailman tomaattisadosta käytetään ketsupin valmistamiseen. Ensimmäiset ketsuppireseptit ovatkin jo 1800-luvulta, jolloin amerikkalais-englantilainen James Mease julkaisi reseptin kirjassaan 1812 ja lontoolainen William Kitchiner vähän myöhemmin vuonna 1816.  


Eri värisiä tomaatteja. Tuoreen tutkimuksen mukaan
kasvihuonetomaattien mauttomuutta selittää
virheellisen lajikkeen valinta. Kannattaa siis suosia eri
värisiä ja laikukkaita maatiaislajikkeita,
niin saa maukkaampaa (kuva Wikimedia Commons).


Paitsi herkullisuutensa, tomaattia kannattaa syödä myös sen lukuisten terveysvaikutusten takia. Tomaatissa on paljon C-vitamiinia, foolihappoa ja kivennäisaineita. Tomaatin väriaineisiin, karotenoideihin, kuuluva lykopeeni on todettu monissa tutkimuksissa terveysvaikutteiseksi ainesosaksi. Sen on todettu muun muassa vähentävän sydaninfarktin ja aivohalvauksen riskiä sekä ehkäisevän eturauhassyöpää. Näin pastaruokien ja tomaattikastikkeiden ystävänä ilahduttava tieto on, että lykopeeni paitsi kestää hyvin kuumennusta, myös imeytyy elimistöön paremmin kypsennetyistä tomaateista. Monen muun vihanneksen terveysvaikutteisten ainesosien kun tiedetään kärsivän kuumennuksesta. Tomaattipohjaisia kastikkeita kannattaakin suosia ruoanlaitossa, ihan jo terveydenkin takia! Itse olen nyt tomaattiaikaan tehnyt tomaattisalsaa pakkaseen ja intouduin kokeilemaan uudenlaistakin tomaatinsäilöntäkeinoa: ketsupin tekoa! Omatekoisesta ketsupista tuli tämän Hesarin ohjeen sovelluksen myötä varsin herkullista, makeantulista kastiketta. Ketsupin valmistus oli sen verran yksinkertaista hommaa, että kokeilen varmasti vielä uudelleen tämän tomaattikauden aikana. Mielessä rupesi myös kutkuttelemaan jo erilaiset variaatiot, kuten keltainen ketsuppi ja (villi)yrttiketsuppi... 


Makean tulinen ketsuppi


1kg tuoreita, kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
1 punainen paprika
4 valkosipulin kynttä
2dl sokeria
1½dl omenaviinietikkaa
½dl balsamiviinietikkaa
1/4tl kanelia
1/4tl paprikajauhetta
cayennepippuria
mustapippuria
valkopippuria
neilikkaa
suolaa

Halkaise tomaatit ja poista kannat. Pilko kuutioiksi. Poista paprikasta kanta ja siemenet, pilko. Kuori ja pilko samoin sipulit. Mittaa kattilaan sokeri ja etikat. Lämmitä, kunnes seos poreilee. Lisää varoen joukkoon kasvikset ja mausteita. Maustamisessa kannattaa tässä vaikeessa olla vielä melko varovainen, sillä keittömisne aikana ketsupista haihtuu nestettä ja maut voimistuvat. Keittele kasaan noin tunnin ajan, kunnes ketsupista on tullut mielestäsi kyllin sakean oloista. Soseuta huolellisesti. Tarkista vielä maku ja lisää tarpeen mukaan mausteita. Tölkitä desinfioituihin tölkkeihin ja säilytä viileässä. Ketsuppia voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.
--


Omalla kohdallani ketsupinkeittelystä paisui kuin vahingoissa kesäinen hampurilaiskekkeri-ilta, jonne mukaan mahtui paitsi hampurilaisia itse tehtyillä pihveillä, kesän tuoreilla kasviksilla ja itse tehdyllä ketsupilla höystettynä, myös monta hyvää ystävää. Nautitaan siis kesästä, ketsupista ja kesäisistä illanistujaisista!

-Lily

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kerro se kukkasin

Luonnonkukkien päivä (17.6) vilahti lopulta ohitse itseltäni vieraita kestiten, enkä voinut ottaa osaa opastetulle retkelle. Kyseinen päivä osoittautui ainakin Jyvässeudulla myös valitettavan sateiseksi, joten toivottavasti Tourujoen retkelle uskaltautui säästä huolimatta väkeä. Nyt kuitenkin lenkkipolkuja tallatessa ja juhannustunnelmissa ollessani tulin kiinnittäneeksi erityishuomiota kukkiviin kasveihin. Ovatko nämä lähiluonnosta löytyvät kasvit tuttuja kukkivia vai eivät?

Tämä kasvi suosii kosteita paikkoja, kuten niittyjä, lehtoja ja ojanvarsia

Suomen kansalliskukkanakin tunnettu kaunokainen

Juhannuksena lähes kaikilla tienpientareilla kukkinut urbaaneista oloista hyötyvä sarjakukkainen


Myös monien marjakasvien kukinta on käynnissä

Etenkin ihmistoiminnan seuralaisena löytyvä kasvi
 
Hentoa vaaleanpunaista, purppuraa, valkoista... Vaihtelua tältä juhannuskukaksikin kutsutulta kasvilta löytyy

Soiden ja muiden kosteiden paikkoja kasvi

Kosteikoista suoraan rannoille. Tämä kaunotar kukki Haukkalanrannassa

Moni kaunis kasvi on myrkyllinen, kuten tämä valkeakukkainen

Varsinaisesti retkeni tarkoitus oli kuvata myrkkykasveja ja niiden tuntomerkkejä oppimateriaalejani varten, mutta kun samalla tielleni osui niin monia kauniita kukkivia kasveja (joista osa tosin myrkyllisiä), etten voinut olla kuvaamatta näitä. Toivottavasti kasvit olivat entuudestaan tuttuja tai mikäli eivät, opit jotakin uutta kuvien parissa.
Kannattaa suunnata ulos avoimin silmin ja ihastella tienpientareita ja rantoja, sillä monien luonnonkasvien kukinta on juuri nyt upeimmillaan. Yllättävän usein kuljemme tuttuja reittejä laput silmillämme, emmekä tajua todella katsoa kauneutta ympärillämme.

-Annukka

Kukkakasvit ylhäältä alas lukien: ojakellukka, kielo, koiranputki, puolukka, rönsyleinikki, metsäkurjenpolvi, raate, kurjenmiekka ja vehka.









tiistai 19. kesäkuuta 2012

Varhaissatoa

Varhaissipulinippuja (kuva Ekomarja).

Kotimaisten kasvisten varhaisperunan ja varhaisvihannesten teemaviikkoa vietetään nyt viikolla 25. Ruokakauppoihin varhaisperunat ja -kasvikset ovat jo saapuneet tarjolle, kotimaisinakin versioina. Myös ahkerat palstaviljelijät pääsevät näihin aikoihin nauttimaan ensimmäisistä sadoista, parveke- ja ikkunalautaviljelijät ovat jo tovin napsineet ruokapöytäänsä yrttejä ja versoja. Nyt onkin mitä parhain varhaissatokausi menossa useammallakin kasvilla. Suomen kesä, ja satokausi, on niin kovin lyhyt, joten nautitaan siitä täysillä!
Valoisissa kesäöissä sitä paitsi kasvaa tutkitusti (ravinto)kasveja, joiden vaikuttavat ainesosat ovat voimakkaampia ja niitä löytyy enemmän, kuin etelämmässä kasvaneilla lajitovereillaan. Flavonoideja ja useita bioaktiivisia aineosia löytyy Pohjolan kasveista etelän serkkujaan enemmän. Lisäksi valon määrän lisääntyminen on tutkimuksissa yhdistetty muun muassa tillin, salvian, timjamin ja mintun aromaattisten ainesosien suurempiin pitoisuuksiin. Esimerkiksi tillistä käytetään Välimeren tietämillä mausteena lähinnä siemeniä, sillä siellä kasvaneiden kasvien lehdistä ei löydy samassa määrin aromiaineita. Itse asiassa eteläisemmät tillinlehdet voivatkin olla lähes mauttomia. Jo tässä on hyvä syy suosia kotimaista ja lähellä tuotettua, puhumattakaan lähiruoan ekologisuudesta.

Varhaisvihanneksia juhlistaakseni jaan kanssanne nyt todella simppelin ja erinomaisen maustevoin ohjeen, jota meidän taloudessamme nautittiin uusien perunoiden ja paistetun kalan kera.


Varhaissipulimaustevoi

2-3 vartta varhaissipulia
50g voita
hippunen mustapippuria

Nosta voi lämpiämään huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen maustevoin tekoa. Silppua varhaissipulin sipuliosa ja pieni pätkä vihreäksi muuttuvaa vartta hienoksi silpuksi. Sekoita pehmenneeseen voihin. Lisää maun mukaan tuoretta mustapippuria. Voin voi käyttää heti tai muotoilla leivinpaperin avulla tangoksi ja nostaa hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Siten siitä on helppo leikellä nappeja. Maustevoin voi myös halutessaan esimerkiksi pursottaa ja sitten jähmettää jääkaapissa tai pakastimessa.

--
Varhaissipulinipun muut sipulit ja vihreät varsiosat paistettiin kesäkurpitsan kanssa lisukkeeksi perunoille ja kalalle. Hyvää tuli.

-Lily






maanantai 18. kesäkuuta 2012

Koivunlehtiä patonkiin

Vuohenputkipiirakka odottelemassa ruokailijoita
Ystävättäreni Laura tuli Helsingistä käymään muutaman päivän ajaksi. Tarkoituksenamme oli kaiken muun puuhastelun ohella kokeilla, miten yrtit sopivatkaan keittiökäyttöön. Niinpä päiväohjelmaan oli lisätty niin keruuretkeä kuin viihtymistä kyökinkin puolella. Ruokalistalle kuului vuohenputkipiirakkaa, koivupatonkia, horsmakeittoa, kuusenkerkkäleivoksia ja kerkkäsiirappia. Piirakkaa tehtiin hyvin samantapaisella reseptillä, jonka Lily aiemmin julkaisi. Sen sijaan koivupatonkien ohjetta ei blogissa ole julkaistu, joten ajattelin esitellä tällä kertaa miten tuon tutun pihapuun lehdet muuntautuvatkaan patongeiksi.


Koivupatongit


4 dl maitoa tai vettä
50 g tuoretta hiivaa
n. 10 dl hiivaleipäjauhoja
tuoreita tai kuivattuja koivunlehtiä (meillä tuoreita, määränä noin 1,5-2 dl)
oliiviöljyä
juustoraastetta
suolaa


Hiiva liotetaan kädenlämpöiseen nesteeseen. Mukaan lisätään suola ja koivunlehdet silputtuna. Nuoret koivunlehdet antavat voimakkaimman maun, mutta myös vanhempia yksilöitä voi käyttää. Leivontaan voi käyttää niin tuoreita kuin kuivattujakin lehtiä.
Taikinaan alustetaan jauhot ja öljy. Annetaan kohota. Jaetaan taikina 3-4 osaan, jotka kukin kaulitaan levyksi. Levyjen päälle ripotellaan juustoraastetta maun mukaan ja rullataan levy patongiksi. Pötköt nostellaan leivinpaperille ja kohotetaan vielä ennen uuniin työntämistä. Paistaminen 225 asteessa, noin vartin ajan. Patongit maistuivat hyvältä sellaisenaan ilman mitään levitteitä ja olivat oikein sopiva särvin samaan aikaan valmistuneelle horsmakeitolle.


Koivupatongit tai koivuhalot, kuten Laura ne pian nimesi

Näissä kesäisissä merkeissä siis eteenpäin! Iloisia yrttikokkailuja!

-Annukka


torstai 14. kesäkuuta 2012

Luonnonkosmetiikkaa sertifioituna

Luonnonmukaisuus on käsite, jonka monet markkinoijat liittävät mielellään tuotteisiinsa. Se on ennen kaikkea mielikuvia puhtaasta luonnosta, kemikaalittomista tuotteista ja paluusta yksinkertaisten asioiden äärelle. Mineraalimeikkien tehdessä tuloaan muutama vuosi sitten moni kosmettiikkamerkki lätki tuotteisiinsa lappuja, joissa luki " sisältää luonnon omia mineraaleja". Tuotteet kun olivat sisältäneet jo vuosikaudet yhtenä tai muutamana ainesosanaan mineraaliperäisiä raaka-aineita. Muilta ainesosiltaan ne olivat edelleen kovin kaukana varsinaisista mineraalimeikeistä, mutta pelkkä ajatus mineraaleista kuitenkin myi ja myy edelleen. Samoin on käynyt luonnonkosmetiikan, luomun ja kemikaalittomuuden. Käsitteet myyvät, vaikkei tuote olisi yhtään sen vihreämpi kuin ennenkään tai vaikka yksi haitallinen kemikaali olisi vain korvattu toisella.

Varsinaista luonnonkosmetiikkaa määrittämään ja sen todellisesta laadusta kertomaan onkin ilmestynyt vuosien varrella joukko sertifikaatteja. Niidenkään kanssa ostoksien tekeminen ei ole täysin yksioikoista. Toinen mittaa ensisijaisesti luomutuotettujen ainesosien määrää, toinen luonnollista alkuperää olevia ainesosia ja kolmas pohdiskelee, miten tuotteen pakkaus on tuotettu. Sertifikaatti on aina tae jostakin, mutta kuluttajalle ei ole lainkaan täysin selvää, mistä.

Madaran Ecocert-sertifoitua kosmetiikkaa

Luonnonkosmetiikka -mitä se on?

Pääosin luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet ovat kasvipohjaisia. Osa saattaa olla myös mineraali- tai eläinperäisiä. Valtaosa raaka-aineista on erilaisia kasviöljyjä, -rasvoja ja vahoja. Myös eteeriset öljyt ja erilaiset yrttiuutteet ovat usein tavallisia ainesosia.
Kosmetiikan raaka-aineille on myös monia rajoituksia. Emulgointi- ja säilöntäaineet eivät saa olla synteettisiä. Säilöntäaineiden joukossa voi olla kuitenkin luontaisenkaltaisia aineita eli aineen on esiinnyttävä myös luonnossa ja tuotteessa käytetty on tätä kemiallisesti täysin vastaava, mutta synteettisesti tuotettu aine. Raaka-aineita ei saa myöskään testata eläinkokein, eivätkä ne saa olla geenimuunneltuja. Kokonaan kiellettyjen raaka-aineiden joukossa ovat tavallisesti petrokemian tuotteet (kuten mineraaliöljyt ja vaseliini), silikoniyhdisteet, eläinrasvat- ja proteiinit, formaldehydi (säilöntäaine), parabeenit, synteettiset väriaineet, keinotekoiset hajusteet, säteilytetyt tai geenimanipuloidut raaka-aineet ja etoksyloidut emulgaattorit.

Monet luonnonkosmetiikkamerkit sertifioivat tuotteensa. Sertifikaatin ideana on pähkinänkuoressa se, että joku ulkopuolinen ja valmistajasta riippumaton taho tarkastaa tuotteet, niiden valmistusaineet ja menetelmät säännöllisesti. Mikäli ne täyttävät sertifikaatin vaatimukset, tuote voi käyttää sertifikaattimerkintää pakkauksissaan ja osana mainontaansa. Tämä helpottaa myös kuluttajan työtä, voihan hän pitkällisten valmistusaineisiin ja -menetelmiin perehtymisen sijasta napata ostoskoriinsa jonkun muun tarkastaman tuotteen pelkän sertifikaattilogon perusteella.
Sertifikaatin puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita välttämättä, etteivätkö yrityksen tuotteet voisi sen vaatimuksia täyttää. Monet etenkin pienemmät valmistajat jättävät tuotteensa sertifioimatta, sillä sertifikaatin hankkiminen on sangen hintavaa puuhaa. Kaikki sertifikaatit eivät myöskään mittaa samoja asioita ja niiden kesken voi olla suurtakin eroa esimerkiksi sen suhteen, mitkä ainesosat lasketaan sallituiksi ja mitkä eivät. Osa sertifikaatin myöntävistä tahoista pitää myös käyttämänsä kriteeristön julkisena, osa ei.

Sertifikaatit

AIAB

Italiainen luomualan järjestö AIAB aloitti kosmetiikan sertifioinnin vuonna 2005. Sen sääntöjen mukaan tuotteen kasviraaka-aineiden tulee olla luomutuotettuja, mikäli niitä on vain Italiassa luomutuotettuna saatavissa.

BDIH
BDIH on saksalainen, vuonna 1951 perustettu sertifiointijärjestö. Merkkiä kantavia tuotteita on nykyisellään noin 5000. Valmistuksessa tulee ottaa huomioon materiaalien elinkaari ja niiden uudelleenkäytettävyys sekä biohajoavuus. Pakkausjätteen määrä on minimoitava. Tavoitteena on myös suosia sosiaalisesti kestävää tuotantoa eli käyttää mahdollisuuksien mukaan reilun kaupan tuotteita sekä tukea kehitysmaiden projekteja. Raaka-aineiden on oltava valvotusti tuotettuja ja mahdollisimman pitkälle luomutuotettuja. Vain tietyt säilöntäaineet sallitaan ja ne tulee olla mainittuna erikseen tuotteessa. Sertifikaatin kriteereihin kuuluu myös, ettei tuotemerkki voi saada sertifikaattia ellei vähintään 60 % sen tuotteista täytä sertifikaatin vaatimuksia. Yritys ei siis voi sertifioida tätä kautta yksittäisiä tuotteita, vaan sertifikaatti kertoo valmistajan muustakin sitoutumisesta luonnonmukaisiin raaka-aineisiin sekä valmistusmenetelmiin.

Cosmebio
Cosmebio on ranskalainen järjestö, joka valvoo tuotteiden koostumusta ja tuotannon ympäristövaikutuksia. Sertifikaatti jakaantuu kahteen eri merkkiin, siniseen ECO- ja vihreään BIO-merkkiin. Kummassakin merkissä sallitaan raaka-aineissa 5 % osuus synteettisiä raaka-aineita.

Cosmebion vihreä BIO-merkki
BIO-merkki: Vähintään 95 % tuotteen raaka-aineista on peräisin luonnosta. Kasviraaka-aineista 95 % on luomutuotettuja ja tuotteen on kaikkinensa sisällettävä vähintään 10 % luomutuotettuja raaka-aineita. Jälkimmäinen 10 % vaatimus takaa sen, ettei valmistaja voi vain näön vuoksi lisätä tuotteeseensa muiden valmistusaineiden rinnalle esimerkiksi pienen hitusen yhtä ainutta kasvia, joka olisi luomutuotettu. Luomutuotettujen ainesosien määrän kun on oltava tuotteen kokonaispainosta vähintään tuon 10 %.

ECO-merkki: Vähintään 95 % tuotteen raaka-aineista on peräisin luonnosta. Vähintään 50 % kasviraaka-aineista on peräisin luonnosta ja kaiken kaikkiaan tuotteessa on oltava vähintään 5 % luomuviljeltyjä ainesosia.


Ecocert
Ecocert on Euroopan ja kansainvälisestikin suurin sertifiointielin. Sitä on myönnetty kosmetiikalle vuodesta 2002 lähtien. Sertifikaatti tarkastelee niin tuotteiden sisältöä, raaka-aineita, tuotantoprosessia ja pakkausta. Toisin kuin esimerkiksi BDIH:n kohdalla, Ecocertin voi saada valmistajan yksittäinen tuote tai vaikkapa tuotesarja. Toisin kuin monet muut organisaatiot, Ecocert ei ole voittoa tavoittelematon järjestö.
Myös Ecocert on jakanut merkkinsä kahteen erilliseen, "organic cosmetic" -merkkiin sekä "natural cosmetic" -merkkiin. Kummankin merkin peruskriteerinä on, että kaikista raaka-aineista 95 % täytyy olla peräisin luonnosta. Organic cosmetic -merkki pitää sisällään lisäksi vaatimuksen siitä, että 95 % kaikista kasviperäisistä raaka-aineista ja 10 % kaikista tuotteen raaka-aineista on peräisin luomutuotannosta. Natural cosmetic -merkki velvoittaa puolestaan siihen, että 50 % kaikista kasviperäisistä raaka-aineista ja 5 % kaikista tuotteeseen käytetyistä raaka-aineista on peräisin luomutuotannosta.


EcoGarantie
EcoGarantie on belgialainen luonnonkosmetiikan sertifikaatti, jota on myönnetty vuodesta 2004. Kriiterit ovat hyvin samantapaiset kuin BDIH:lla, keskittyen luomutuotantoon, biohajoavuuteen ja myrkyttömyyteen. Merkki painottaa kestävyyttä niin ekologisella, sosiaalisella kuin taloudellisellakin puolella. Tuotantokerju ei saa toimia ihmisoikeuksien vastaisesti ja sen pitää olla oikeudenmukainen kaikille osapuolille. Yritysten tulisi myös olla taloudellisesti elinkelpoisia eli hinnoitella tuotteensa realistisesti. Ekologista kestävyyttä tavoitellaan uusiutuvien materiaalien käytöllä ja raaka-aineiden alkuperän harkinnalla. Eläinkokeet on kielletty.
Kriteereitä ei ole julkaistu kotisivuilla kokonaisuudessaan, mutta esimerkkeinä mainitaan, että raaka-aineiden tulisi olla mahdollisimman pitkälti luomutuotettuja ja biohajoavia. Tarkkoja prosenttiosuuksia raaka-aineille ei ole annettu.

ICEA
ICEA:n kotisivuilta voi löytää täydellisenä listauksena kriteerit kosmetiikkatuotteille ja niissä sallituille sekä kielletyille aineille. Kiellettyjen aineiden kiellot perustuvat arvioon siitä, miten yhteensopivia aineet ovat ihon kanssa, onko niillä tunnettuja myrkyllisiä tai epätoivottuja vaikutuksia ihmiskehossa, millaiset niiden ympäristövaikutukset ovat ja ovatko ne synteettistä alkuperää. Lista kielletyistä aineista kattaa luonnonkosmetiikan yleiset periaatteet ja venyy hieman niiden ylikin. Kasviraaka-aineiden tulee olla joko luomutuotannosta tai valvotusta keräyksestä luonnosta. Eläinperäiset raaka-aineet ovat sallittuja vain, mikäli eläintä ei ole tapettu niiden keräämiseksi ja lisäksi myös näiden raaka-aineiden tulee olla luomutuotannon piirissä tai luonnosta kerättyjä.

NaTrue
NaTrue on eurooppalainen sertifiointijärjestö, jonka tavoitteena olisi luoda kansainvälinen standardi. NaTrue käyttää tähtiä ilmaisemaan tuotteen luonnonmukaisuuden tasoa. Yksi tähti merkitsee luonnonkosmetiikkaa, kaksi tähteä luonnonkosmetiikkaa, joka sisältää luomulaatuisia aineita ja kolme tähteä luomukosmetiikkaa. Vettä ei lasketa mukaan raaka-aineiden kokonaismäärään.
Yhden tähden taso määrittelee sertifikaatin peruskriteerit: tuotteiden raaka-aineiden tulee olla luonnosta peräisin olevia tai luontaisenkaltaisia, eikä niiden joukossa saa olla listattuja kiellettyjä aineita. Kahden tähden tasolla tuotteen on täytettävä ensimmäisen tason kriteerit ja lisäksi 70 % luonnosta peräisin olevista ainesosista täytyy olla joko luomuviljeltyä tai luonnosta kontrolloiduissa olosuhteissa kerättyjä. Kolmannella tasolla 95 % luonnosta peräisin olevista aineista tulee olla luomutuotettuja tai luonnosta kerättyjä.

Soil Association
Alunperin englantilaisten viljelijöiden vuonna 1946 perustama järjestö, joka sertifioi kosmetiikan lisäksi esimerkiksi tekstiilejä. Tuotetta voidaan sen kriteerien mukaan kutsua luonnonmukaiseksi (organic), jos 95 % ainesosista on luomutuotettuja. Vettä ei lasketa mukaan ainesosien osuuksia laskettaessa. Muussa tapauksessa tuotte ei voi käyttää organic-merkintää, mutta siihen voidaan silti merkitä, miten suuri osuus raaka-aineista on luomutuotettuja.
Järjestön kotisivuilla on olemassa pdf-tiedostona merkin saamisen kriteeristö.



Mitä siis loppujen lopuksi valita kaupan hyllyltä?

Minkä sertifikaatin mukaan valittua kosmetiikkaa kannattaa siis ostoskoriinsa valita, mikäli mielii tehdä vihreämpiä ja kemikaalittomampia ostoksia? Yleisesti ottaen mikä tahansa näistä merkeistä tarjoilee turvallisempia ostoksia etenkin haitallisten kemikaalien osalta. Luonnonkosmetiikan yleisiin perusteisiin kun kuuluu välttää suurta osaa haitallisiksi epäillyistä tai tunnetuista kemianteollisuuden tuotteista.
Sertifikaatit ja niiden logot toimivatkin hyvänä yleismittarina sille, että tuote on keskivertoa markettituotetta paremmin valvottu, vähemmän haitallisia kemikaaleja sisältävä ja luontoa vähemmän rasittava. Sertifikaattien väliset erot ovatkin enemmän makukysymyksiä. Mikäli haluaa esimerkiksi varmistua siitä, että valmistaja on sitoutunut vihreisiin arvoihin ja kemikaalittomuuteen enemmän kuin tuotteen tai kahden verran, saksalainen BDIH tarjoaa merkeistä parhaiten takuun tähän. Se on myös tiukempi kemikaalien osalta, kieltäen sellaisia aineita, joita esimerkiksi Ecocert sallii. Merkkien välillä on myös eroja esimerkiksi siinä, miten suuren osan raaka-aineista täytyy olla luomutuotettuja.

-Annukka

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Aten marja-aitta, Vavesaaren tila ja Tuomiojan tarha

Vielä loput kolme lupailemaani tilavierailua toukokuun kurssiviikoilta. Kävimme vierailemassa aiemmin esiteltyjen Heikkilän yrttitilan ja Ollinmäen viinitilan lisäksi myös Aten Marja-aitassa, Vavesaaren tilalla ja Tuomiojan tarhalla. Kohteet olivat keskenään kovin erilaisia, mutta tarjosivat yhdessä mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Aten Marja-aitta

Aten Marja-aitan tilat ovat siirtyneet tänä keväänä Puumalasta Hirvensalmelle, Uutelan risteykseen. Kävimme kurssin kera paikalla ihmettelemässä myymälää ja toimitiloja. Myymälä oli viimeistä silausta vaille valmis ja saapuessamme hintoja siirrettiin vielä koneille. Lisäksi leppoisa henkilökunta pohti mahdollisuutta avata pieni kahvila samoihin tiloihin. Kannatimme ajatusta lämpimästi, tarjoaisihan se etenkin pidempää matkaa tekeville mahdollisuuden hengähtää ja samalla tutustua myymälään. Myymälän valikoimat eivät rajoitu pelkästään Marja-aitan omiin tuotteisiin, vaan tarjolla on myös maakunnan muiden lähiruokavalmistajien tuotteita (kuten vaikkapa aiemmin mainitun Heikkilän tilan sekä Vavesaaren tilan). Valikoima olikin laaja ja kauniisti näytteille aseteltu.

Myymälä on avoinna maanantaista lauantaihin. Mehuja on myös tarjolla ympäri Suomea eri jälleenmyyjien valikoimissa (esimerkiksi osa Sokoksista, Lidl, Prismat ja Citymarketit pitävät vaihtelevia valikoimia marja-aitan mehuja hyllyissään).

Myymälän mehuhylly houkutuksineen
Marja-aitta valmistaa pääasiallisesti mehuja. Mehu saadaan marjoista puristamalla eli mukaan ei ole lisätty vettä. Yleensä mehuja saa täysin sokeroimattomina sekä kevyesti sokeroituina versioina, hieman marjasta riippuen. Me pääsimme tutustumaan niin mehujen varastointi- kuin valmistustiloihinkin ja olikin mielenkiintoista päästä näkemään, missä ja miten mehut oikein pulloon asti päätyvät. Lisäksi pääsimme maistelemaan lopputuotteita, mistä oli suurta apua myymälän viekoittelevan mehuhyllyn äärelle lopulta päästessä.


Minun mukaani tarttui avajaistarjousten siivittämänä niin makumehua (vadelma, mustaherukka, punaherukka) kuin mansikka-, variksenmarja- ja tyrnimehuakin. Minun sekä puoliskoni suosikiksi nousi miltei heti voimakas tyrnimehu, jota nautiskelimme laimentamattomana pieninä shotteina. Tämän perään etenkin mies jäi haikailemaan ja tätä tulemme varmasti hankkimaan jatkossakin lisää. Vähiten mehuista pidin itse variksenmarjamehusta, vaikka huonekavereitani Mikkelissä marjan miedon makea maku miellytti kovastikin. Omaan makuuni variksenmarja oli kuitenkin liian mitätön ja olisi kaivannut kaverikseen jotakin voimakkaampaa ja hapokkaampaa marjaa. Mehu ei suoranaisesti ollut pahaa, mutta voimakkaampien kumppaneidensa joukossa se tuntui hukkuvan. Maku oli kaikissa mehuissa hyvä ja ero kaupan perusmehuihin verrattuna selkeä. Täysmehupitoisuuden vaihdellessa sokeroimattomien mehujen 90 prosentista aina sokeroimattomien 100 prosenttiin, marjojen oma maku oli voimakas ja täyteläinen. Näitä tulee varmasti ostettua jatkossakin.

Aten Marja-aitta ostaa myös ymmärtääkseni tänäkin syksynä alueen poimijoilta (ja miksei kauempaakin matkaavilta) niin marjoja kuin sieniäkin. Kannattaakin siis olla yhteyksissä, mikäli ylimääräiset poimintatulot syksyn koittaessa kiinnostavat.

Vavesaaren tila

Vavesaaren tila valmistaa niin erilaisia viljatuotteita, marmeladeja ja marjajauheita. Tila myy myös jalostuksen apuaineita, kuten pektiinia. Tätä kautta olenkin tilannut esimerkiksi kotikeittiössä marmeladimakeisia valmistaessani pektiinit. Vavesaari tarjoilee muiden tuotteidensa lisäksi myös majoituspalveluita. 

Terassia kahvilapöytineen, kukilla täytetty vanha puuvene... Pihamaa tulee vielä muuttumaan hurjasti!
Myös Vavesaarella on tapahtunut uudistuksia, joista merkittävin oli Hiliman puoti -nimisen myymälän avaaminen Kangasniemen keskustaan. Saavuimme paikalle juuri avajaisten kynnyksellä ja puodilla kävikin melkoinen vilske niin rakennusmiesten puuhastellessa. Nykyisin tilalla on myös pätevänoloiset verkkosivut, joiden kautta voi helposti tilata tuotteita kotiin.

Joimme saapuessamme kahvit ja maistelimme niin tilan omia marmeladimakeisia, marmeladeja kuin keksejäkin. Tämän jälkeen tutustuimme paikan tuotantotiloihin, joissa parhaillaankin pussitettiin valmiita marmeladimakeisia. Tila tekee moisia kuulema myös tilauksesta esimerkiksi hääjuhliin tai muihin vastaaviin.

Marmeladihylly kutsuvana

Myslihyllyt tarjouksineen
Itse kaappasin lähtiessä toveriksi yhden paketin luomutyrnimysliä. Se sisältää niin kaura-, vehnä-, ruis- ja ohrahiutaleita, sokeria, pellavarouhetta, tyrnijauhetta, hunajaa ja kehäkukkaa. Koska harvemmin varsinaista mysliä käytän, kokeilin tehdä paketin takapuolelta löytyvällä ohjeella myslisämpylöitä. Ensimmäinen taikina osoittautui hitusen kuivakkaaksi, mutta seuraavan kohdalla kokeilu onnistui paremmin (vaikka tunnustankin, että kummankin taikinan kohdalla puolitin paketin tarjoileman 1,5 dl öljyannoksen, joka tuntui melkoisen ronskilta määrältä 5 desin sämpylätaikinaan). Sämpylät toivatkin mukavaa vaihtelua leivontavalikoimaan, meidän taloudessamme kun leipää ja sämpylöitä tehdään itse usein useampi kerta viikossa.


Tuomiojan tarha

Tuomiojan tarha ei alunperin kuulunut kohdevalikoimaamme, mutta koska aikaa sattui olemaan, piipahdimme siellä viimeisenä ennen paluutamme koululle. Tuomiojan tarha tarjoilee niin erilaisia taimia, puutarhatuotteita kuin hunajaakin. Minulle paikka oli aivan uusi tuttavuus, joten odotin sitä mielenkiinnolla. Mielikuvani taimistoista oli huomattavasti karumpi kuin miksi todellisuus Tuomiojalla osoittautui. Pihapiirin ja koko paikan yleisolemukseen oli kiinnitetty huomiota ja saatoin kuvitella, millaiseen kukkaloistoon paikka herää kesän kunnolla koittaessa.

Kasvihuoneet pursuavat toinen toistaan kauniimpia kukkia
Itse taimistolla on suuri valikoima erilaisia taimia, joihin voi tutustua myös paikan verkkosivuilla. Osa taimista on tilan omaa taimituotantoa, osa muiden taimistojen tuotteita. Tarha palvelee asiakkaita kesäkaudella joka päivä.
Alueella sijaitsee varsinaisen taimiston lisäksi myös näytetarha, jossa voi ihastella erilaisia kasvi-istutuksia ja ottaa vinkkiä myös omaan kotipuutarhaan. Tarha tuottaa myös hunajaa, joten alueella onkin mehiläispesiä. Yksi näistä pesistä on valmistettu lasista. Läpinäkyvällä pesällä voikin käydä tarkkailemassa mehiläisten elämää lähemmin. Joka heinäkuussa tarhalla vietetään hunajaviikkoja, joiden aikana voi maistella hunajaa ja tutustua mehiläisten elämään tarkemmin.

Kesämyymälä odottamassa vielä puolivalmiina aurinkoisempia päiviä

Koska oma puutarhani rajoittuu tänä vuonna pelkkään parvekkeeseen, onnistuin hillitsemään itseni ostovimmalta. Muut seurueessa olevat löysivät sen sijaan erilaisia kesäkukkia, punakukkaisia mansikantaimia ja yrttejä. Koettaessani väistellä taimien houkutuksia, päätin käydä kurkistamassa myös paikan lahjapuotiin sekä tutustumassa näytetarhaan.



Lahjakka-myymälän valikoimaa: kynttilöitä ja erilaisia lahjatavaroita
Lahjakaksi nimetyssä myymälässä oli tarjolla laaja valikoima erilaisia lahjatavaroita, vaikka painopiste olikin selkeästi kynttilöillä. Pienen ja tunnelmallisen puodin hyllyjä tutkimassa olisi vierähtänyt pidempikin tovi, mutta kiireinen aikataulumme pakotti minut kiirehtimään näytetarhaan vielä ennen lähtöämme. Se sijaitsi aivan myymälän vieressä ja tarjoilikin laajan kokonaisuuden erilaisia kasveja ja kukkaryhmiä. Tarha oli toukokuun puolella vielä hieman onnettomassa kunnossa talven jäljiltä, mutta veikkaan, että näillä nurkilla se on jo aivan täysin eri näköinen kuin muutama viikko sitten.

Taimia, taimia ja vielä lisää taimia

Tuomiojan tarha vaikuttikin mielenkiintoiselta kesäkohteelta, joka on parhaimmillaan vasta kasvukauden ehtiessä hieman pidemmälle. Puutarhanystävälle paikka tarjoilee laajan valikoiman niin perus- kuin erikoisempiakin taimia sekä puutarhanhoitoon liittyviä tarvikkeita. Vaikkei puutarhan kuokkiminen niin lähellä sydäntä olisikaan, tarhalla voi pelkästään käydä ihastelemassa kaunista ympäristöä sekä tutustua muihin tarhan tuotteisiin.

-Annukka

Aten marja-aitan kotisivut
Vavesaarentilan kotisivut
Tuomiojan tarhan kotisivut

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Vuohenputki-kinkkupiirakkaa

Kankaan puutarhan kyläjuhlissa paljon kiinnostusta herätti vuohenputki ruokakasvina. Esittelypisteen takana hääriessäni muistelin jo jakaneeni blogissakin tämän erinomaisen vuohenputki-kinkkupiirakan ohjeen, mutta niin vain näemmä muistin väärin. Vaan eipä hätää, laitetaan piirakkaohje jakoon nyt!

Vuohenputki-kinkkupiirasta tarjolla
Villikatajan kurssin kahvitauolla.
Vuohenputki-kinkkupiirakka

Pohja:
½dl perunasosejauhetta
½dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta
50g voita tai margariinia
1dl vettä

Täyte:
2 sipulia
2rkl öljyä
150g kinkkusuikaleita
1dl ryöpättyjä ja hienonnettuja vuohenputken lehtiä
2dl juustoraastetta (maun mukaan mozzarella, emmental, edam tms.)
2dl kermamaitoa
2 kananmunaa

Sekoita perunasosejauhe, jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon rasva ja lisää vesi. Anna taikinan levätä hetki kylmässä. Levitä taikina halkaisijaltaan ~30cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.


Kuullota pieniksi kuutioiksi silputut sipulit. Sekoita sipulikuutiot, kinkkusuikaleet, juustoraaste ja vuohenputkisilppu keskenään ja levitä piirakkapohjalle. Kaada päälle mustapippurilla maustettu kermamaito-munaseos.


Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 40 minuuttia, kunnes piirakkatäyte on hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä. Tarjoa piirakka haaleana tai jäähtyneenä.


--
Vuohenputki-kinkkupiirakan ohjetta voi helposti mukailla ja käyttää vuohenputken tilalla vaikkapa nokkosta tai pinaattia. Mausteeksi voi lisätä vaikkapa hivenen hienonnettua siankärsämöä tai tutummista mausteyrteistä timjamia tai salviaa.


-Lily

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kyläjuhla Kankaalla

Villikatajan piste sijaitsi heti kyläjuhlien kahvilateltan vieressä. Teltasta leijaili
koko juhlan ajan maukkaat tuoksut ja asiakkaita riitti jonoksi asti.

Tänään vietettiin kyläjuhlaa Kankaan puutarhalla. Samaan aikaan muukin tehdasalue oli avoinna yleisölle ja paikan päälle oli  Matkakeskukselta ilmainen lättähattujunakuljetus. Itse en valitettavasti päässyt junan kyytiin, sillä saavuin Kankaan puutarhalle pyöräillen toiselta suunnalta. Tehtaan avoimet ovet ovat kuitenkin ohjelmineen kiinnostaneet yleisöä ainakin Keskisuomalaisen mukaan. Jotain väkimäärästä voi päätellä siitäkin, että kyläjuhlillakin oli lähes koko nelituntisen keston ajan vilkasta ja Villikatajan pisteelläkin oli jatkuvasti juhlaväkeä jutustelemassa. 

Kankaan puutarhan viljelylaareja.
Kankaan puutarhalle oli noussut edustava laariviljelmä, jossa kasvoi jo monia reippaita taimia. Kyläjuhlan ajaksi paikan päälle olivat saapuneet muun muassa lähiruokapiiri Mukulaari, upeita designkoruja tekevä Mariel Design sekä Villikatajan toisella puolella majaansa pitävä Jyväskylän Pyöräilyseura. Tunnelma kyläjuhlilla oli välitön ja lämmin ja toi mieleen keskieurooppalaiset markkinat, kyläjuhlat ja muut mukavat pikkutapahtumat. 

Villikataja edusti siis puolikkaalla kokoonpanolla kyläjuhlilla, eli allekirjoittanut oli mukana. Alun perin ideana oli pitää pieni tietoisku villiyrteistä ja sen jälkeen lähteä pienelle keruuretkelle lähimaastoon. Päivä kuitenkin valkeni sateisena ja vielä puutarhalle saapuessa sateli, joten keruuretkelle ei ollut parhaat mahdolliset olosuhteet. Hetken asiaa pohdittuani päädyin perustamaan pienoisvilliyrttinäyttelyn pihapiiristä löytyvistä villiyrteistä. Niitä kun oli ihan puutarha-alueen välittömässä läheisyydessäkin kiitettävän runsaasti niin laji- kuin lukumääränkin suhteen.

Improvisoitu villiyrttinäyttely: onneksi mukana oli kynä ja papereita ja
paikan päältä löytyi pöytä, tuolit  sekä esittelyastiat.
Niin, ja tietysti itse näyttelyn tähdet, eli villiyrtit.

Mietin näyttelyä perustaessani, että riittääköhän paikan päälle kiinnostuneita neljäksi tunniksi, mutta huoli oli turha. Koko kyläjuhla meni mukavasti villiyrttejä esitellessä ja niistä keskustellessa niin, etten ehtinyt edes tutustua muihin esittelijöihin (tai varsinkaan houkuttelevaan vohvelin- ja makkarantuoksuiseen kahvilaan). Villiyrttiesittelyssä kyläjuhlijat pääsivät testailemaan tunnistustaitojaan tai tutustumaan itselleen vieraisiin kasveihin suosiolla nimikylteistä lunttaamalla. Pisteellä käytiin myös vilkasta keskustelua villiyrttien käyttömahdollisuuksista vaihdeltiin reseptejä puolin ja toisin. Itseäni jäivät kiinnostamaan erityisesti hiostettu koivunlehtihauduke sekä voikukkaviini, -likööri ja -siirappi. Näitä pitänee testailla!

Juhlien loppupuolella aurinkokin tuli esiin.
Kaiken kaikkiaan kyläjuhlat olivat oikein mukava kokemus, kiitos paljon osallistuneille sekä Villikatajan pisteellä piipahtaneille juhlavieraille!

P.S. Näyttelypöydän äärellä käytiin myös keskustelua toisen yrttikävelyn järjestämisestä toukokuisen jatkoksi. Seurailkaa Tulevia kursseja ja Villikatajan Facebook-sivua, tiedotamme molemmissa ajankohtaisista tapahtumista. Ja muistakaa, että villiyrttien paras keruukausi on parhaillaan menossa. 

-Lily

torstai 7. kesäkuuta 2012

Latvialaista luonnonkosmetiikkaa

Olin Latviassa viime kuussa viikon ajan ja ohjelmaan kuului myös ostoksilla käynti. Kuten joskus aiemmin pohdiskelin suhdettani omistamiseen ja tavarapaljouteen, olen koettanut opetella siihen, etten osta kuin sen mitä välttämättä tarvitsen. Matkalla minua houkuttelivatkin etenkin monet sisustusliikkeet kauniine koriste-esineineen, mutta pysyin tiukkana (Tosin sorruin ottamaan muutamasta kauneimmasta ihanuudesta valokuvat, jotta voisin jatkossakin huokailla niiden äärellä. Sen sijaan itse tavarat jäivät hyllyyn, joten taputin itseäni olalle onnistuneesta ikkunashoppailusta). Mukaani lähteneet tavarat olivat sen sijaan päivittäisiä käyttötavaroita. Niistä mielenkiintoisimpien joukkoon kuului ehdottomasti Madaran tutustumispakkaus A touch of magic.


Olen kosmetiikan suhteen hitusen ronkeli, johtuen ongelmaisesta ihostani. Kosmetologini on joskus ystävällisesti todennut, että ihoni hoitaminen lienee kotioloissa hitusen haastavaa. Voin yhtyä hänen sanoihinsa pontevasti nyökytellen. Ihoni on luonnostaan kuivahko ja minulla on atopia, joka pahimpina talvina on vaatinut todellista työtä pysyäkseen edes joten kuten kurissa. Lapsena etenkin ihoni suurin ongelma oli sen kuivuus ja herkkyys. Murrosiän myötä kuivuus helpotti hieman, mutta sain tilalle vaihdossa aknen. Jippii.
Vuosien varrella kasvojeni iho etenkin on tuottanut päänvaivaa ollen milloin pintakuiva, milloin herkkä ja nyt viimeisimpänä kuivahko sekaiho, jossa esiintyy jonkin verran epäpuhtauksia. Ai niin, mainitsinhan, että kärsin myös couperosasta? Välillä olenkin ollut hieman solmussa sen suhteen, mitä ihoni ongelmaa minun kannattaa milloinkin ensisijaisesti hoitaa. Tästä syystä myös luonnonkosmetiikkaan siirryttäessä tuotteiden testaaminen ja omalle iholle sopivien juttujen löytäminen on sujunut hitaanlaisesti. Toivoinkin, että Madaralta saattaisin löytää joitakin tuotteita aiempien tuotteiden tueksi.

Madarahan on siis latvialainen kosmetiikkavalmistaja, jonka tuotteet on ECOCERT-sertifioitu (Kirjoittelen myöhemmin laajemmin kosmetiikan sertifikaateista kuten lupasin).  Raaka-aineita tuotteisiin tuodaan nimenomaan latvialaisesta luonnosta ja erilaiset öljyt ja kasviuutteet näyttelevät tuotesarjan pääosia. Koska omassa kaapissa luonnonkosmetiikka ja vähemmän kemikaaleja sisältävät tuotteet ovat vanhojen pakkausten tyhjentyessä vallanneet lisää alaa, olin jo etukäteen päättänyt hakeutua Madaran myymälään tutkiskelemaan paikan päälle sarjan tuotteita.

Madaran myymälä löytyi loppujen lopuksi Riian vanhan kaupungin laitamilta helposti. Liiketila oli yllättävän pieni, mutta henkilökunta todella avuliasta ja ystävällistä.
Alunperin ihastuin liikkeessä pyöriessäni sarjan käsivoiteeseen. Sen tuoksu oli todella mieto, se imeytyi nopeasti ja tuntui hyvältä iholla. Hetken tuotteita pyöriteltyäni huomasin, että A touch of magic -kokeilupakkaus oli hinnaltaan samaa luokkaa pelkän käsivoiteen kanssa ja saisin samalla kokeiluuni sarjan yövoiteen sekä huulirasvan. Ostopäätös oli nopeasti tehty, etenkin kun Madaran tuotteiden hinnat olivat korkeintaan noin 50-75 % siitä, mitä ne maksavat Suomessa.

Käsivoiteen vaikuttavina tehoaineina on kaakaovoita, auringonkukkaöljyä, luumunkiviöljyä, lehmuksenkukkaa, kvittenia, persiljaa, karpaloa, kehäkukkaa ja kamomillaa. Tuote oli kevyt koostumukseltaan ja se imeytyi nopeasti. Yleensä tämän tyyppiset tuotteet ovat liian kevyitä kosteuttamaan kunnolla, mutta ainakin minun atopiaan taipuvaiset ja ympäri vuoden rutikuivat käteni se kosteutti tehokkaasti ja pitkävaikutteisesti. Ainoana miinuksena tuotteessa oli sen tuoksu. Se mikä liikkeessä testeriä nuuhkiessa tuntui miedolta ja lähes hajuttomalta, muuttui merkillisesti kotona kokeiltaessa huomattavan voimakkaammaksi ja lähes makean marsipaanimaiseksi. Minun nenääni tämä oli ehdottomasti liian voimakas ja erikoinen tuoksu. Tehonsa takia rasva on ollut kuitenkin käytössä, mutta epäilen, etten ostaisi itse enää toista tilalle tuoksun takia.
Hajusteallerginen ystävättäreni, joka osti samanlaisen paketin, totesi taas pakkauksesta suosikikseen nousseen juurikin käsirasvan. Se toimi myös hänen ihollaan tehokkaana kosteuttajana ja hän mainitsi yhdeksi lempiasiakseen juurikin tuotteen tuoksun. Kannattaa siis käydä nuuhkimassa tuotetta etukäteen kaupassa, mikäli vain mahdollista. Selvästikin tämä on niitä tuoksuja, jotka jakavat kansaa kahtia.

Vasemmalta oikealle: käsivoide, etualalla yövoide ja viimeisenä huulirasva.
Uudistava huulihoide oli tuubiin pakattu, lähes läpikuultava ohut geeli. Vaikuttavien aineiden joukosta löytyivät auringonkukkaöljy, auringonkukan siementen vaha, nokkonen, ruusunmarja, ohranjyvä ja avokadoöljy. Tuoksu oli vaatimaton, lievästi yrttimäinen. Tuote oli huulille levitettäessä kevyt ja näytti huulikiiltomaiselta. Rasva ei tuntunut niinkään imeytyvän, vaan huulikiiltomainen pinta jäi näkyviin useammaksi tunniksi. Tuote toimi hyvin perustuotteena huulilla, mutta varsinaiseksi kosteuttajaksi siitä ei minulla ollut. Omat huuleni kun kuivuvat herkästi aina halkeilemiseen asti ja huonona päivänä tämä huulirasva tuntui vain jäävän huulien pinnalle kosteuttamatta lainkaan. Itselläni huulirasva onkin jäänyt käsilaukun sivutaskuun pyörimään kakkoshuulirasvaksi. En usko, että hankkisin tilalle uuden samanlaisen. En tiedä olisiko sarjan pehmentävä huulihoide ollut enemmän omalle iholleni sopiva tuote uudistavan sijasta.

Oma suosikkini pakkauksesta oli uudistava yövoide. Sen vaikuttavien aineiden listalta löytyivät niin avokadoöljy, ruusu, kaakaovoi, tyrni, tomaatti, ohranjyvä, merilevä, humala, piharatamo, kehäkukka ja kamomilla. Tuoksu voiteessa oli hyvin mieto ja lievästi yrttinen. Tuoksu hävisi myös hyvin pian voiteen levittämisen jälkeen, joten käytännössä tämä tuntui lähes hajuttomalta. Voide oli kevyt levittää ja koostumukseltaan ohutta. Silti se kosteutti ihoa hyvin ja aamulla kasvot tuntuivat pehmeiltä.

Kaiken kaikkiaan Madaran tuotteet jättivät testissä positiivisen olon, vaikka kaikilta ominaisuuksiltaan ne eivät osoittautuneetkaan omassa käytössä sopiviksi. A touch of magic -paketin paras tuttavuus oli minulle ehdottomasti sarjan yövoide, jonka voisin kuvitella hankkivani jatkossakin omaa hyllyä täydentämään.
Ystävättäreni puolestaan hehkutti oman pakettinsa maasta taivaisiin ja totesi tuotteiden olevan paitsi hänen ihollaan täydellisesti toimivia ja kosteuttavia, myös tuoksuiltaan sellaisia, että hän voi niitä käyttää. Hajusteallergian takia kun monet synteettisistä ainesosista valmistetut tuotteet ovat jääneet kaupan hyllyyn.

Huomasin myös tätä artikkelia varten Madaran sivuilla pyöriessäni, että Madaran nettikaupassa on parhaillaan menossa jonkinlainen ale ja useat tuotteet löytyvät alennettuun hintaan. Mikäli siis Madara on vanha luottotuttusi tai tahtoisit siihen tutustua, nyt moinen on mahdollista hieman huokeampaan hintaan kuin tavallisesti. Esimerkiksi juurikin tämä testailemani pakkaus maksaa normaalisti 24,90 euroa, mutta on nyt tarjouksessa 15 eurolla.

Onko teillä muilla kokemuksia Madaran tuotteista?


-Annukka


Madaran kotisivut suomeksi

PS. Jälleen reunahuomautuksena: Kaikki postauksessa mainitut tuotteet on itse hankittu.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Maailman ympäristöpäivä

(kuva Wikimedia Commons)

Tänään 5.6. on vietetty Maailman ympäristöpäivää. Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1972 julistama vuosittainen teemapäivä täyttää nyt 40 vuotta. Vuoden 2012 teemana on Vihreä talous. Näinä talouskriisien, taantuman ja laman aikoina YK haluaa teemapäivällä muistuttaa ihmisiä nykyisen kaltaisen talouselämän ympäristovaikutuksista; niin ympäröivään luontoon kuin meihin ihmisiinkin kohdistuvista. Samalla teemapäivä herättelee miettimään sitä, että kokonaisvaltaisesti luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin huomioiva talouselämä voisi olla tulevaisuuden ratkaisu. Ottamalla huomioon luonnon hyvinvointi hiilipäästöt minimoimalla ja tehostamalla resurssien käyttöä voi ympäristömme paremmin, ja rajalliset resurssit riittävät kenties tulevillekin polville. Samalla talouselämässä tulisi ottaa huomioon myös työnteon ja työelämän sosiaaliset vaikutukset yhteiskunnalle. Korkeampi työllisyysaste kun usein näkyy vakaampana yhteiskuntana ja onnellisempina ihmisinä.

Päivän teema sai minut miettimään viime syksyistä MTT:n järjestämää Biotalous -seminaaria, johon osallistuimme yhdessä Annukan kanssa. Selkeästi vihreämpi talous ja vihreämpi yhteiskunta ovat nyt varteenotettavia vaihtoehtoja, joita mietitään ilahduttavasti päättäjätasollakin. Uudenlaisten talous- ja yhteiskuntarakenteiden ja toimintatapojen kehittymisen hidasteina on kuitenkin monenlaisia haasteita. Ensinnäkin mielikuvat vihreästä taloudesta, biotaloudesta tai ekotaloudesta ovat kovin hajanaisia. Jokainen määrittelee käsitteitä omalla tavallaan. Tästä oli syksyn seminaarissakin antoisat keskustelut.

Käsitteiden hajanaisuuden lisäksi myös toimijat ja päättäjät ovat hajanaisia ja huonosti verkostoituneita. Oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee. Jotta näin suuret rakennemuutokset olisivat mahdollisia, tarvittaisiin hyviä verkostoja ja ennen kaikkea uudenlaista tapaa ajatella. Ekologisempien toimintatapojen taloudellista hyötyä tulisi korostaa ja tarjota uusinta tutkimustietoa aiheesta helposti ymmärrettävässä muodossa. Hupenevien luonnonvarojen keskellä kun pärjääkin tulevaisuudessa parhaiten ne toimijat, jotka eivät ole riippuvaisia loppuvasta raaka-aineesta, vaan ovat jo hyvissä ajoin ehtineet siirtyä toiminnassaan ja tuotannossaan kestävän kulutuksen mukaisiin ratkaisuihin.

Viime syksyinen biotalousseminaari toimi mielestäni hyvänä keskustelunavauksena eri alan toimijoiden, tuottajien, tutkijoiden ja kuluttajienkin kesken. Seminaarissa eri toimijat pääsivät kertomaan nykytilanteestaan, tutkimustuloksistaan, kehittämiskohteistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Samankaltaisia tapaamisia soisi järjestettävän useamminkin, kaikkien meidän vuoksi. Yhdessä voimme saavuttaa paremman, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin huomioivan yhteiskunnan.

-Lily

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Viljelypalstalla

Palstaviljely käynnistyi maanparannukseen
käytettyjä multasäkkejä raahaamalla.

Pääsimme kuluneella viikolla viimein katsastamaan yhteispalstamme ja perustamaan viljelypenkkejä. Viljelypalstanamme toimii Annukan kaupungilta vuokraama noin aarin kokoinen kappale peltomaata, jossa tarkoituksenamme on viljellä pienellä porukalla lähinnä syötäviä kasveja. Annukan näytettyä työkalujen ja palstan sijainnin pääsimme talkooporukan voimin itse asiaan. Lähtötilanteessa palsta on kalkittu ja äestetty, mutta juuri muuta sille ei olekaan tehty. Meitä odotti siis tasaisen harmaa peltomaa: 

Palsta lähtötilanteessa. Pian tässä jo kasvaa yrtit ja muut herkut!

Maan muokkaus aloitettiin huolellisella suunnittelulla ja pohjapiirrustuksen teolla. Palstaa ympäröimään rakennettiin kohopenkit ja metsän puoleisen sivun ylimääräinen kaistale jätettiin hetken harkinnan jälkeen perunoille. Ympäryspenkkien sisäpuolelle tuli neljä L:n mallista penkkiä. Näiden rajaama alue jätettiin toistaiseksi oleskelualueeksi, sillä esikasvattamamme taimet mahtuvat mainiosti jo ulompiinkin penkkeihin. Kesän edetessä voi keskusalueelle vielä tarpeen mukaan perustaa uusia viljelypenkkejä. 

Koska saimme kohopenkkien lapioimiseen vapaaehtoista miestyövoimaa, ehdimme seikkailla kaiken kitksemisen lomassa biologiystäväni Maijan kanssa myös palstan viereisessä metsikössä. Siellä rönsyili jos jonkinlaista syötävää villiyrttiä, sekä tiheästi pesiviä lintuja, jotka rakentelivat pesiään mataliin ja kuvauksellisiin paikkoihin. Vai mitäpä sanotte vaikkapa seuraavasta somasta pesästä?

Tyhjä linnunpesä kuvauksellisessa juurakossa.
Läheisessä, myös hyvin matalalla sijainneessa pesässä oli jo munat.

Palstalla ja sen vieressä puuhatessa kuluikin monta tuntia ja seuraavana päivänä tuntui lihaksissa, että ruumiillista työtä tuli tehtyä tavanomaista päivää enemmän. Palsta jäi kuitenkin oikein hyvälle tolalle ja seuraavana urakkana onkin kasvien istuttaminen penkkeihin. Siitä lisää seuraavassa palstapostauksessa!

-Lily