sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pieniä retkiä

Etukäteen olin hieman huolissani tästä loppukesästä ja syksystä. Varvut metsässä notkuisivat marjojen painosta, mutta minä en niitä kasvavalta mahaltani saisi poimittua. Sadat ja taas sadat täydelliset sienet odottaisivat kutsuvina metsäpoluilla, mutta minä istuisin kotona pitämässä pikkuihmisestä huolta. Toki lapsrakas menee aina tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle, mutta sisäinen keräilijäni huusi kauhusta: Miten me selviäisimme talven yli ilman marjoja? Mistä minä sitten tekisin keitot ja kastikkeet talvella, jos en ehtisi sieniä noukkimaan lainkaan? Apua!

Onneksi elämä opetti sangen pian, että asiat lutvaantuvat kyllä ilman minun panikointianikin. Mustikkametsällä  pääsin poimurin kanssa keräämään marjoja vielä paria päivää ennen synnytystä, kun ei se maha niin suhteettoman kokoinen ollutkaan. Mies kunnostautui myös marjojen tehokerääjänä, kun notkeuttaan pääsi paremmin poimimisen makuun. Myös sieneen olemme päässeet koko perhe pikkuisen syntymän jälkeen, kun vain suunnittelimme reissun kyllin rauhalliseksi, varustauduimme järkevästi ja nappasimme lapsukaisen kantoreppuun.

Kaksi matkustaa yhden hinnalla
Sienten poimimisen suhteen teimme sangen pian perusdiilin, että minä keskityn bongailemaan sieniä ja mies poimii ne talteen. Minä en tohdi kovasti repun kanssa kumarrella, kun toinen raukka on silloin pää alaspäin. Toinen vaihtoehto päästä maanläheisemmälle tasolle on kyykätä ylös ja alas. Minulla ei ole vielä kyllin tehokkaat betonireidet, että ne kestäisivät tätä kovin tehokkaana sarjana tuon ylimääräinen viiden kilon puntti rinnuksille ripustettuna, joten en edes koettanut tavoitella maassa minua viekoittelevia sieniä.
Työnjakomme osoittautui pian oivalliseksi ja leppoisaksi. Minä tallustelin kaikessa rauhassa mättäillä ja seurailin metsäpolkuja syksystä nautiskellen. Lapsukainen nukkui sikeää unta koko reissun ja mies seuraili meitä vähän matkan päässä sieniä talteen noukkien.

Kyllähän niitä sienityisiä löytyi, kun vain tarkkaan katsoi

Sieniä löytyikin runsain määrin, vaikka alueella muitakin keräilijöitä liikkuu. Suppilovahverot olivat päässeet kasvamaan paikoitellen hyvinkin isoiksi. Ilmeisesti ihmiset eivät myöskään tunnista ihanan mietoja sikuri- ja pikkurouskuja, sillä mättäät suorastaan pursuilivat niitä ihan yleisten polkujen varsillakin.
Laajavuoressa oli meneillään ilmeisesti useammankin tahon suunnistustapahtumat, sillä siinä määrin me metsästä erilaisia rasteja bongailimme. Loppusaldona ristiin rastiin kiertelymme tuotti kohtaamisen miltei kymmenen maastorastin kanssa ja törmäsimmepä me jossakin vaiheessa kartalla varustautuneeseen naiskaksikkoonkin.

Hei, taas löytyi rasti!

Syksyinen metsä näytti meille kauneimmat kasvonsa. Useita päiviä jatkuneet sateet olivat tauonneet, lehdet loistivat kirkkaina ja ilmassa tuntui kirpeänä henkäyksenä lupaus talvesta. Minä nautin täysin siemauksin siitä ihanasta tyyneyden ja vapauden tunteesta, joka minut valtaa aina astuessani metsäpolulle. Mitä siitä, jos kotona pyykit olivat kerääntyneet vuoreksi tai minun pitäisi muistaa juosta kaupungilla seuraavana päivänä virastoissa? Tänään minä kävelin metsässä ja nautin rahkasammaleen pehmeydestä kenkieni alla.

Jokaisen retken huippukohta

Kaatuneen puun rungolla istuskellessa ja eväitä napostellessa oltiin jo taas metsäisen perusluontomme äärellä.
"Miten sitä selviäisi, jos ei olisi metsää näin lähellä?" kysyin mieheltä.
"En tiedä. Ei pidä koskaan muuttaa liian kauas puista", tämä vastasi.

Minusta tämä on oikein oivallinen ohjenuora onnelliseen elämään.

-Annukka

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kirjahyllyn aarteita -vanhanajan niksejä tarkalle taloudenpitäjälle



Mummoni tyhjensi muuttonsa yhteydessä suunnattoman laajaa kirjahyllyään ja sain onnekkaana etuoikeuden vierailullani valita hyllystä mitä kirjoja ikinä tahdoinkaan. Kirja-aarteiden perinpohjaisen kahlaamisen jälkeen käteeni osui Jokanaisen niksikirjan. Se vetosi minuun siinä määrin, että poimin sen talteen myöhempää tarkastelua varten.

Kirja esittelee monipuolisesti erilaisia arjen pulmatilanteita ja niiden ratkaisuja. 1952 vuonna painettu kirja edustaa opuksen peräti kahdeksatta painosta ja se onkin ilmeisimmin ollut sangen suosittu ja suositeltava kirja jokaiselle emännälle ja hyväksi aviovaimoksi aikovalle. Vaikka osa kirjan vinkeistä on auttamattoman vanhentuneita sekä tietyllä tapaa äärettömän herttaisiakin nykylukijan silmissä, osa neuvoista on hyödyllisiä vielä nykypäivänäkin.


Etenkin sotavuosien jälkeen kirjassa ovat painottuneet entistä vahvemmin erilaiset säästövinkit. Vaikka itse onkin kokenut elävänsä nykymittapuulla säästeliästä arkea ja pyrkivänsä säästämään luonnonvaroja, on etenkin pakon sanelema säästäväisyys ja nuukuus ollut aivan omaa luokkaansa. Etenkin lukuisina esiintyneet ”näin saat pilaantuneen puolella olevasta ruoasta edelleen syötävän makuista” –aiheiset vinkit tuntuvat nykypäivänä jo terveydelle vaarallisilta. Sen sijaan monet pienet arjen nokkelat niksit ovat aivan yhtä hyödyllisiä tänäkin päivänä ja tuovat yllättäviäkin uusvanhoja ajatuksia etenkin kierrättämisen saralla. Nykypäivän kertakäyttökulttuurin ympäröimänä eläneelle tuntuu hämmentävältä, mitä kaikkea voikaan kierrättää kun asiaan paneutuu. Etenkin vanhojen vaatteiden, lakanoiden ja pyyhkeiden uusiokäytölle löytyy vinkkejä sivukaupalla. Kirja onkin mielenkiintoinen kokoelma niin ajankuvaa kuin käytännöllisyyttä yksissä kansissa.

Lakastuneet vihannekset
Lakastuneita vihanneksia on liotettava suolavedessä tunnin verran, ennen kuin ne keitetään, sillä muuten ne jäävät sitkeiksi ja menettävät hyvän makunsa.

Kaksi ripustinta käsipyyhkeeseen
Jos ommellaan kaksi ripustinta pituussuuntaan ja n. 10 cm etäisyydelle toisistaan käsipyyhkeen keskelle, kuluu se vähemmän kuin riippuessaan yhden ripustimen varassa ja samalla koko pyyhe tulee käytetyksi tasaisesti koko alaltaan ja mahdollisimman tarkoin.

Kahdesta kuluneesta yksi eheä
Kun kaksi hitunaiseksi kulunutta pyyheliinaa ompelee reunoista ja sieltä täältä muualtakin yhteen pitkillä pistoilla, saa niistä vielä kauan kestävän tukevan pyyhkeen. Tällöin tietysti on asetettava pyyhkeet niin, että vastakkain tulevat toisen kuluneet ja toisen ehyet kohdat.


Saippuavedet WC:n puhdistuksessa
Kun kaataa nyrkkipyykissä tai vaikkapa lattianpesussakin käytetyt saippuavedet WC:hen ja antaa veden olla siinä jonkin aikaa, on WC helppo harjalla puhdistaa.

Sahajauhoja pesupulverin sekaan
Jos rasvaprosentiltaan heikkoihin pesupulvereihin sekoittaa sahajauhoja, synty sangen tehokas pesuaine, jolla likaisemmatkin kädet lähtevät puhtaiksi.



Saviastian korjaaminen
tapahtuu siten, että säröytynyt astia täytetään kuoritulla maidolla ja pannaan kattilaan, jossa on kylmää vettä. Kun vesi ja maito ovat kiehuneet n. 10 min, on astia tiivis.

Kynttilän säästäminen
1. Kynttilän sydämen juurelle ripoteltu hieno suola hidastaa kynttilän kulumista.
2. Jotta kynttilöistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, ne voidaan jatkaa korkilla, joka sopii kynttilänjalkaan. Tiputetaan hiukan kuumaa steariinia korkille ja liitetään kynttilä korkkiin tinapaperisiteellä. Kynttilän saa silloin polttaa aivan loppuu saakka.

Kirjan selailun jälkeen huomaakin pohtivansa entistä tarkemmin, mitä kaikkea voisikaan omassa kodissaan hyödyntää tarkemmin tai peräti käyttää kokonaan uudelleen. Samalla ymmärtää hitusen verran enemmän sitä maailmaa ja arkea, jossa omat isovanhempani ovat kasvaneet.

-Annukka

Jokanaisen niksikirja, toimittanut Maija Suova. WSOY, 1952, 8. painos.



torstai 20. syyskuuta 2012

Kantarellin maalaisserkku

Suppilovahvero maastoutuu helposti
sammaleen sekaan.
Näin syksyisin koittaa sieniherkuttelijan sesonkiaika, kun tarjolla on tuoreita sieniä kuukausikaupalla. Sienikausi alkaa jo kesällä ensimmäisten tattien putkahdellessa esiin ja jatkuu aina lumien tuloon saakka. Eräs maukkaista ruokasienistä, joiden satokausi on aluillaan, on suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis). Tämä herkullisen makuinen metsäsieni putkahtelee havumetsiin syys-lokakuussa ja sitä voi kerätä aina ensilumien tuloon saakka. Suppilovahvero on muiden sienten tapaan erittäin vähäenergistä syötävää. Lisäksi suppilovahveroissa on paljon D-vitamiinia.
Suppilovahvero on sukua kantarellille (Cantharellus cibarius) ja kelpaa maultaan miedompana myös niille, jotka vierastavat kantarellin voimakasta makua. Ulkonäöltäänkin nämä kaksi sukulaissientä muistuttavat toisiaan, mutta siinä missä kantarelli eli keltavahvero on kokonaan kirkkaankeltainen, on suppilovahvero lakiltaan ruskea ja jalastaan hieman kellertävänruskea. Suppilovahveroa ei oikeastaan voi sekoittaa kovin helposti muihin sienilajeihin, paitsi kosteampia ja kalkkisia kasvupaikkoja suosivaan kosteikkovahveroon (Cantharellus lutescens). Kosteikkovahverolla on suppilovahverosta poiketen sekä jalka että lakin alapinta keltasävyinen ja lakin alapinta on sileämpi, kuin suppilovahverolla. Kaikeksi onneksi kosteikkovahverokin on erinomainen ruokasieni, joten sen poimimisesta sienisaaliin jatkoksi ei ole mitään haittaa. Jostain syystä osa sienestäjiä erehtyy luulemaan rustonupikkaa (Leotida lubrica) nuoreksi suppilovahveroksi. Tämäkään erhe ei ole vaarallinen, sillä muutaman rustonupikan syöminen ei ole tappavan vaarallista. Sieni sisältää kuitenkin vähäisiä määriä sinihappoa. Rustonupikan rakenne on epämiellyttävän sitkas, eikä makukaan ole kovin kummoinen. Rustonupikan erottaa nuorista suppilovahveroista parhaiten kiinteämmän, hieman läpikuultavan oloisen maltonsa ansiosta. Lisäksi rustonupikan lakin alapinta on sileä, eikä sillä ole lakin ja jalan välillä huomattavaa värieroa.  Rustonupikka ei kasva kovin isoksi, joten sitä tuskin voi sekoittaa vanhempiin suppilovahveroihin. 

Rustonupikka on sitkas pieni sieni.

Itse tein tuoreista suppilovahveroista todella maukkaaksi osoittautuneen kiusauksen. Tämäkin herkkuruoka on muunneltavissa monin tavoin eri syöjien makuun sopivaksi. Kasvisversion saa korvaamalla kinkun pienemmällä määrällä (n. 100g) voimakasta sinihome- tai vuohenjuustoa tai jättämällä vain kinkun kokonaan pois ja lisäämällä vastaavasti sienten määrää. Kinkun tilalle sopii myös erinomaisesti vaikkapa savunauta- tai poro, ja miksipä ei savukalakin. Kiusausta voi keventää myös käyttämällä ruokakerman tilalla liha- tai kasvislientä. Suolaisempien täytteiden kohdalla tulee huomioida se, että suolaa kannattaa vastaavasti lisätä vähän kitsaammalla kädellä. Luonnollisesti kiusauksessa voi käyttää myös muita ruokasieniä, joko sieniretkeltä löytyneitä tai kauppareissulta mukaan lähteneitä. Miedompien sienten maku pääsee oikeuksiinsa, kun muistaa käyttää mausteita ja voimakkaan makuisia täyteaineksia maltillisesti. 


Valmista herkkukiusausta. Nam!

Metsäinen sienikiusaus
(6-8 annosta)

1kg peruna-sipulisekoitusta
n. 250g palvikinkkusuikaleita
1l tuoreita suppilovahveroita
2dl ruokakermaa
1dl vettä
3-4 katajanmarjaa
valkosipulirouhetta
yrttisuolaa
kuivattuja yrttejä (rakuunaa, timjamia, rosmariinia, salviaa)
paprikajauhetta
mustapippuria
n. 50g juustoraastetta pinnalle

Levitä noin kaksi kolmasosaa peruna-sipulisekoituksesta ison uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle valkosipulirouhetta ja yrttisuolaa. Levitä seuraavaksi kinkkusuikaleet sekä hieman pienemmäksi pilkotut suppilovahverot kerrokseksi peruna-sipulisekoituksen päälle. Mausta paprikajauheella, mustapippurilla, kuivatuilla yrteillä ja murskatuilla katajanmarjoilla. Levitä loppu peruna-sipulisekoitus päällimmäiseksi. Kaada joukkoon ruokakerma ja vesi. Paista kiusausta 175-200 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta alkaa hieman ruskistua. Lisää tämän jälkeen pinnalle juustoraaste ja paista vielä uunin alatasolla 10-15 minuuttia kunnes juusto sulaa.

--
-Lily

maanantai 17. syyskuuta 2012

Markkinatunnelmissa

Sunnuntain hyörinää markkina-alueella.
Viikonloppuna Jyväskylässä järjestettiin jälleen perinteiset Ween Maan Wiljaa -markkinat, nyt jo 19. kertaa. Järjestelevänä tahona toimi ProAgria Keski-Suomi ja Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus. Me olimme käyneet tapahtumassa jo useina vuosina asiakkaina tutustuen erilaisiin elintarvikkeisiin ja käsitöihin. Tällä kertaa Villikataja oli kuitenkin järjestäjän toimesta pyydetty esittelemään Keruutuotteet Keski-Suomessa hankkeen yhteydessä luonnon keruutuotteita. Niinpä suuntasimme lauantaina sekä sunnuntaina markkina-alueelle ProAgrian ja Maa- ja kotitalousnaisten teltalle. 

Sää suosi  niin myyjiä kuin asiakkaita.

Meidän askeleemme veivät ProAgrian teltalle.
Olimme pohdiskelleet aiemmin pöydän sisältöä yhdessä keruutuotehankkeen vetäjän Mirja Pummilan kanssa ja päätyneet tuomaan näytteille etenkin kotimaisia luonnonmarjoja. Niistä muodostettiinkin tunnistustehtävä, jossa kävijöiden tuli yhdistää 13 kotimaisen luonnonmarjan nimet ja marjanäytteet toisiinsa. Lisäksi pöydälle tuotiin näytteille myös muutamia luonnonyrttejä, vaikka yrttien keruukausi onkin jo reilusti ohi tältä vuodelta. Myöhäisestä vuodenajasta huolimatta esittelyyn löytyi vielä yllättävän edustavia näytteitä useammastakin luonnonyrtistä. 

Lauantaiaamun esittelypöydän kokoamista: Annukka halkoi ja murskasi
marjoja tunnistettavaksi.

Lauantai valkeni pilvisenä ja sateisena päivänä. Annukka oli aamuvuorolaisena kokoamassa pöytää ennen markkinoiden avautumista. Lily piipahti heti aamusella paikalla mukanaan yrttiämpäri, eikä meinannut sitten malttaa lähteä lainkaan pöydän luota hyvin ansaitulle aamiaiselle ennen omaa vuoroaan. Pöydälle saatiinkin koottua pahvilautasille edellisenä iltana kerätyistä marjoista näytteet. Jokaiselle lautaselle tuli kokonaisia, halkaistuja ja liiskattuja marjoja. Viereen koottiin valkoisille paperiarkeille yrttejä nimilappuineen. Varsinainen suosikki kävijöiden keskuudessa olivat kuitenkin selkeästi marjat, jotka vetivät ihmisiä puoleensa kysymyksineen. 

Luonnonmarjat osoittautuivat valtaosalle tunnistustehtävää yrittävistä varsin haastaviksi, eivätlä pelkät marjat ilman muita vinkkiä antavia kasvinosia olekaan mikään helppo tehtävä erottaa toisistaan. Jännittävää oli huomata myös, että useille kielon marjojen kirkkaan oranssi väri tuli yllätyksenä. Myös moni myrkkymarja aiheutti pähkäilyä. Viikonlopun esittelykokemusten jälkeen jäikin tuntuma siitä, että marjatietoutta voi ja kannattaa jakaa entistä enemmän. Ilahduttavaa oli se, kuinka varman oloisesti moni tunnistustehtävää tehnyt lapsi tiesi monta marjaa erehtymättömästi oikein. 

Hyväntuulinen Lily sunnuntain esittelyvuorossa.
Esittelypöydän antimia.
Lauantain esittelyt sujuivat ongelmitta, vaikka tuulinen sää uhkasi viedä mennessään kaiken, mitä ei oltu teipattu esittelypöytään kiinni. Sunnuntain säteilevän aurinkoinen keli kääntyi kuitenkin myös haastavaksi esittelyn kannalta, paahde kun korostui teltan sisällä entisestään. Huomasimmekin pian, että esittelyt tapahtuivat parhaiten t-paitasillaan hien virratessa. Lisäksi yrttiraukat ottivat yllätyshelteestä itseensä ja iltapäivästä meillä olikin pöydällä sangen rapsakaksi kuivuneita yrttejä. Tähän eivät auttaneet mitkään kikat tuoreiden kasvien vaihtamisesta ja veden ripsimisestä kasviparkojen päälle. Kävijöitä kuitenkin riitti esittelypisteellä molempina päivinä kelistä riippumatta ja marjojen tunnistustehtävälomakkeita pitikin tulostaa jo lauantaina lisää. 

Esittelypöydän pidon lisäksi ehdimme molemmat hyvin myös kierrellä markkina-alueella. Tarjolla oli tuttuun tapaan paljon kotimaisia tuotteita lampaantaljoista hunajaan. Monella tutulla myyntikojulla tulikin piipahdettua omia varastoja täydentämässä ja useita uusiakin tuttavuuksia löytyi. Esimerkiksi ihastuttavat Ruukkikylän herkut valloittivat Lilyn maullaan sekä kauniilla pakkauksillaan. Sami Paateron luotsaama koju tarjoili maukkaita sinappeja, kastikkeita, öljyjä, pestoja ja maustetahnoja. Etenkin juustoton pesto ja lempeän aromikas artisokkatahna olivat ihastuttavia tuttavuuksia. Tuotteissa ilahdutti myös säilöntä- ja lisäaineettomuus sekä luomuraaka-aineet. Ruukkikylän herkkuja toivoisi tänne Jyväskylänkin seudulle jälleenmyyntiin.
Annukka puolestaan kävi noutamassa varastoihinsa Aten marja-aitan kylmäpuristettua tyrnitäysmehua useamman pullollisen. Kyseistä herkkua on metsästetty jo pitkään sitten toukokuussa tehdyn yritysvierailun. Mehu onkin säilöntäaineetonta ja lisäaineetonta, eikä sitä ole makeutettu mitenkään. Monet muut ihanat mehut jäivät tällä kertaa myyntitiskille odottamaan muita ostajia, vaikka niiden perään tulikin huokailtua antaumuksella.

Viikonlopun markkinoista olikin hyvä hakea virtaa arkiviikolle sekä herkullisia makuja keittiöön. Hyvää alkavaa viikkoa siis kaikille!

-Annukka & Lily

torstai 13. syyskuuta 2012

Keruutuotteet Keski-Suomessa


Lily ja minä olemme jo viime vuoden joulukuusta lähtien suunnitelleet, tehneet töitä ja jännittäneet kovasti. Tuntemusten ja touhuamisen taustalla on ollut nyt vihdoinkin toteutuva projektimme. Me olemme kumpikin viimeisten vuosien aikana tehneet antoisan ja virkistävän sukelluksen keruutuotteiden maailmaan. Ne ovat olleet läsnä kummankin elämässä osana arkea lapsuudesta lähtien, mutta nyt vasta aikuisena ja biologina sitä on oppinut ymmärtämään ja arvostamaan niitä vielä syvällisemmin. Niinpä me halusimme luoda jotakin kestävämpää ja samalla tuottaa hyötä ja iloa koko asuinalueellemme.

Ensiksi ajatuksemme olivat hajanaisia ja epävarmoja. Emme oikein uskoneet, että kaksi nuorta ja vastavalmistunutta biologinplanttua voisi saada aikaiseksi tyhjästä mitään niin isoa. Keräsimme kuitenkin rohkeutemme, saimme matkalla hyviä neuvoja ja otimme reippaasti askeleita tuntemattomaan. Näin syntyi ensimmäinen hahmotelma hankkeesta Keski-Suomen alueella. Se oli hajanainen, sisälsi todella paljon kunniahimoisia aikeita ja niin paljon tavoitteita, että niiden toteuttamiseen kuluisi isommaltakin porukalta vuosikymmen tai pari.
Karsimme listaa, teimme parannuksia, saimme viisaammilta apua ja vinkkejä ja näin teimme paljon realistisemman luonnoksen esiselvityshankkeesta. Kävimme syksyllä puhumassa ELY-keskuksella rahoitusmahdollisuuksista ja saimmekin lopulta Keski-Suomen ProAgrian kiinnostumaan hankkeen vetämisestä. Joulukuussa hioimme esiselvityshankkeen hankesuunnitelman ja jätimme sen ProAgrian hallituksen hyväksyttäväksi. Kivenjärkäle oli vihdoin työnnetty liikkeeseen ja me jäimme hämmentyneinä katsomaan, minne se vierisi.




Toukokuussa saimme tiedon, että ProAgrian ELY-keskukselle tekemä hankesuunnitelma oli mennyt läpi ja hankkeella oli rahoitus. Elokuussa hanke onkin alkanut hiljakseen elää omaa elämäänsä ja käynnistyä ProAgrialla. Hankkeen tavoitteena on selvittää keruutuotealan nykyinen tila ja edellytykset alan kehittämiselle. Tarkoituksena on lisätä keruutuotteiden hyödyntämistä ja lisätä sitä kautta maakunnan elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä. Hanke etsiikin parhaillaan Keski-Suomen alueen keruutuotepuolen yrittäjiä, kerääjiä ja jalostajia. Mikäli siis itse kuulut joukkoon tai tiedät jonkun, joka kuuluu, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä hankevetäjään.

Hankkeen hakuilmoituksen voi lukea täältä.



Me jäämme ihmettelemään edelleen sitä, miten paljon kaksi ihmistä voi saada aikaiseksi, kun vain päättää tarttua toimeen, eikä jää liiaksi epäilysten ja epätoivon valtaan vastoinkäymisten sattuessa. Olemme vilpittömän ylpeitä itsestämme ja iloisia siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Toivommekin, että hanke tuottaa paljon tärkeää tietoa alan kehittämiseksi alueella ja poikisi monia hyviä jatkotoimenpiteitä.

-Annukka

tiistai 11. syyskuuta 2012

Maaseutu kaupungissa

Ruispelto (kuva Wikimedia Commons).

Huomenna keskiviikkona 12.9. klo 11-18 vietetään Jyväskylässä Maaseutu kaupungissa -tapahtumapäivää. Tapahtumassa tuodaan esille Hinkalo-hankkeen toimesta maaseudun kehittämishankkeita ja maaseutuyrittäjiä kävelykadulla sekä Toivolan vanhalla pihalla. Kävelykadulla esittäytyvät useat keskisuomalaiset maaseutuyrittäjät ja tarjolla on mitä moninaisimpia lähituotettuja tuotteita. Toivolan vanhalla pihalla puolestaan pääsee tutustumaan eläimiin, sepän pajaan ja kyläkahvilaan sekä tietysti nauttia niin ikään tarjolla olevista lähituotteista.

Loimulohta (kuva Wikikko).
Syksyn mittaan avautuva Toivolan vanha piha tarjoaa jatkossa yhä moninaisempaa tapahtumaa: tulossa on muun muassa näyttelyitä, joulupiha ja himmelintekokurssi. Pihalla kannattaakin vierailla syksyn ja talven mittaan seuraamassa paikan kehittymistä ja vuodenaikojen muuttumista. Itse ainakin odotan jo kovasti ensi vuoden puolella avautuvaan kahvila Muistoon tutustumista.

Maaseutu kaupungissa -tapahtuman jälkeen voikin sitten suunnistaa ensi viikonloppuna Ween Maan Wiljaa -markkinoille, joka kokoaa Lutakkoon yli sata yrittäjää. Tarjolla onkin laidasta laitaan tuotteita käsitöistä oliiviöljyyn, kalasäilykkeistä keramiikkaan. Markkinaviikonlopun aikana onkin hyvä tilaisuus täydentää omia varastojaan niin mausteiden kuin villalankojenkin osalta... 

 -Lily

torstai 6. syyskuuta 2012

Syksyistä menoa

Kesän vaihtuessa syksyyn on syytä päivittää myös aikataulunsa ja pohdiskella, löytyisikö pimeneviin iltoihin mielenkiintoisia tapahtumia. Koetinkin koota taas omista suosikeistani ja uusista tuttavuuksista menovinkit-tyylisen katsauksen. Pääpaino on taas Jyväskylässä, mutta muutama koko maan tapahtumakin on tiensä listalleni löytänyt.

Käsitöitä yhdessä, Jyväskylä, koko syksy

Syksy saa usein neulojan ja virkkaajan sormet syyhyämään ja tutkimaan lankavarastoja. Käsityöt ovat mukava ja hyödyllinen tapa viettää aikaansa. Vielä hauskempia niistä tulee, kun kokoontuu yhteen muiden samanhenkisten kanssa. Jyväskylän seudun kimppaneulojien ryhmä Kipakat tapaa noin kerran kahdessa viikossa Sokoksen yläkerrassa kello 16:30 lähtien. Paikalle voivat tulla niin aloittelijat ja kokeneemmatkin, samanhenkistä seuraa löytyy varmasti.


Kipakoiden sivut, joista löytää tarkemmat tapaamispäivät.



Siivouspäivä 8.9 -nurkat tyhjiksi, koko maa

Siivouspäivä noudattaa suuren suosion saaneen Ravintolapäivän konseptia -päivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi. Kuka tahansa voi pykätä pystyyn oman kirpputorinsa esimerkiksi taloyhtiössään tai vaikkapa työ- tai harrastusporukalla. Myyntipaikat ilmoitetaan Siivouspäivän kotisivuille, jonne päivittyy lista kauppapaikoista. Itse totesin valitettavasti sivujen päivityksen hieman takkuavan, mutta onneksi Facebook tuntui löytävän paikallistapahtumia emosivua tehokkaammin.

Jyväskylässä Siivouspäivästä voi nauttia esimerkiksi Kortepohjan ylioppilaskylässä, koko kylän alue muuttuu yhdeksi isoksi kirpputoriksi. Sinne voivat kaikki halukkaat kylästä ja sen ulkopuolelta tulla myymään ja ostamaan tavaraa. Tapahtuma on avoinna 12:00-15:00

Siivouspäivän sivut löytyvät täältä ja Kortepohjan tapahtuman FB-sivut puolestaan täältä.


Dyykkaa kasvi, 8.9, Jyväskylä




Viidakkokirjeet-blogi järjestää Kortepohjassa Siivouspäivän aikaan huonekasvitapahtuman, joka kannattaa katsastaa samalla kun käy ihmettelemässä kirpputoria. Lillukassa on tuolloin tarjolla huonekasvien pistokkaita. Tapahtumasta voikin käydä hakemassa itselleen uuden seuralaisen ja käydä samalla kyselemässä tytöiltä vinkkejä uusien perheenjäsenten hoitamiseen.

Tapahtuma Kortepohjan Lillukassa kello 12-17:00.

Viidakkokirjeiden tapahtumailmoituksen löytää täältä.



Markkinatunnelmia Jyväskylässä 15. ja 16.9.2012

Ween Maan Wiljaa on joka syksy Paviljongin alueella Jyväskylässä järjestettävä myyntitapahtuma. Paikalle tulee niin viljelijöitä, jalostajia ja käsityöläisiä myymään syksyn antimia sekä muita tuotteitaan. Alueella on myös monia ravintoloita aina kotoisista lettukahvioista ja puurokojuista tukevampaa ruokaa tarjoileviin ravintoloihin. Mukaan kannattaakin varata aikaa, sillä alue on laaja ja sen kiertelemiseen saa kulumaan aikaa. Itse olen perinteisesti nautiskellut etenkin lähituotetuista lihoista, kaloista ja omenista, ostanut kasvivärjättyjä kotimaisten lampaiden villalankaa ja ihastellut moninaisia käsitöitä: keramiikkaa, sepän takotuotteita, neuleita, puuta eri muodoissaan...

Tapahtuma on avoinna lauantaina 10-17 ja sunnuntaina 10-16. Tapahtumapaikkana on Paviljongin ulkoalueet sekä A-halli. Perinteiseen tapaan sisäänpääsymaksuja ei ole, joten kannattaakin suunnistaa vaikka koko perheen tai kaveriporukan voimin nauttimaan syystunnelmista ja tarjoomuksista.

Tapahtuman omat sivut täällä.


Kansallinen etätyöpäivä, 21.9.2012, koko maa

Työn tekeminen mahdollisuuksien mukaan etänä parantaa työpaikan ilmapiiriä ja luottamusta, motivoi työntekijää ja vaikuttaa positiivisesti ympäristöön. Monia hyviä syitä siis kokeilla moista ainakin yhden päivän ajan, mikäli työpaikkasi ei aiemmin ole etätyötä kokeillut. Kannattaakin vinkata työpaikallaan tästä ympäristökeskuksen ja Microsoftin yhteistyössä järjestämästä päivästä ja ehdottaa, että etäilyä kokeiltaisiin tänä vuonna myös teidän työpaikallanne.

Etätyöpäivästä voi lukea lisää tapahtuman kotisivuilta.


Marja- ja sienimetsälle, koko maa

Puolukka on ainakin Jyväskylän alueella alkanut olla kypsää. Samoin esimerkiksi pihlajanmarjat ovat hiljakseen kypsneet ja veikkaisin, että loppukuun tienoilla karpalotkin alkavat hiljakseen ehtiä mukaan, satokauden jatkuessa aina lumien tuloon asti. Nyt kannattaakin suunnata keräämään marjoja sekä sieniä. Talvea varten kannattaakin keitellä mehua, keitellä hilloja, kuivata ja pakastaa sieniä sekä kokeilla ehdottomasti ainakin yhtä uutta syysreseptiä omassa keittiössään.


Syksystä kannattaa nautiskella myös hitaasti ja kaikessa rauhassa. Talven ja pimeyden tulo masentaa monia meistä, mutta syksystä kannattaa ottaa kaikki irti. Mikäli lisääntyvä hämärä vaivaa, kannattaa suosiolla asunnon valaistusta muuttaa iltasella pehmeämmäksi ja nautiskella esimerkiksi kynttilänvalosta sohvalla vilttiin käpertyneenä. Pakollisen reippauden sijasta kannattaa hidastaa tahtiaan ja olla itselleen armollinen, totutellen kesän jälkeen pimeneviin iltoihin kaikessa rauhassa. Syksyinen metsä houkuttelee antimillaan ja kirpeällä kauneudellaan. Kannattaakin kannustaa itsensä nauttimaan ulkoilmasta ja liikunnasta luontoon ja kerätä samalla talteen talvea varten monipuolisia herkkuja. Niiden kokkaileminen hyvällä ystäväporukalla herkulliseksi ateriaksi metsässä vietetyn päivän jälkeen karkottaa uhkaavan syysmasennuksen.

Toivottavasti jokainen löytää omaan syksyynsä sopivia menoja! Mielenkiintoisista tapahtumista voi vinkata meille sekä lukijoille joko täällä tai Facebook -sivuillamme, itseäni ainakin kiinnostaisi kovasti löytää syksyyni mielenkiintoisia tapahtumia, joissa voisi vierailla myös tuon sylissäni tuhisevan pikkuihmisen kanssa.

-Annukka

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Marilou Bio: ranskalaista luonnonkosmetiikkaa edullisesti

Marilou Bio oli minulle aivan täysin tuntematon tuotesarja, kun kesälomatkallani satuin Tuurin kyläkaupan kosmetiikkahyllyllä törmäämään tuotteisiin. Oletin ensin pakettien ulkomuodon perusteella kyseessä olevan jokin markettimerkki teini-ikäisille, mutta vieressä nököttäneet Santen tuotteet saivat minut vilkaisemaan paketteja tarkemmin. Kyseessä oli kuin olikin Ecocert-sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja. Toinen yllätys oli sarjan hintaluokka, nämä putelit kun maksoivat hieman reilut neljä euroa kappale kun luonnonkosmetiikalla on tapana olla huomattavasti hintavampaa. Mielenkiintoni oli täten herätetty, joten selasin hyllyn tuotevalikoiman nopeasti läpi ja nappasin mukaani sen tuotteen, jonka hankinta oli muutenkin käymässä ajankohtaiseksi: puhdistavan kasvonaamion.

Marilou Bio on ranskalainen tuotesarja, joka on kokonaan Ecocert-sertifioitu.  Ainakin puhdistava naamio kantoi pakkauksessaan myös Cosmebio-sertifikaation Bio-logoa (ks. aiempi kirjoitukseni luonnonkosmetiikasta ja sen sertifioinnista). Sarjan jälleenmyyjät kuitenkin mainitsevat vain Ecocert-sertifikaatin, joten liekö sitten Cosmebio-merkki vain osalla tuotteista vai onko se Suomessa sen verran huonommin tunnettu, ettei sitä markkinoida erikseen.

Sarjan pakkaukset ovat ulkoasultaan lähinnä pikkutyttömäisen söpöjä

Kantavana ajatuksena on ollut tuoda luonnonkosmetiikkaa kuluttajien saataville edullisemmilla hinnoilla ja kaikkien tuotteiden hinta on sama, riippumatta siitä, oliko pakkauksessa ryppyvoidetta vai huulirasvaa. Tämä onkin mukava yllätys, yleensä kun etenkin kasvovoiteet voivat olla hyvinkin hinnakkaita. Merkki sopiikin erinomaisesti niille, jotka kokevat hinnan olevan suurin este luonnonkosmetiikkaan tutustumiselle. Paljon tämän edullisemmin sitä ei tahdo saada edes tavallisia markettituotteita ostettua.

Marilou Bion uotevalikoimaan kuuluu niin kasvovoiteita, puhdistusaineita, kuorinta, puhdistava naamio ja huulirasvoja. Jälleenmyyjinä toimivat ainakin Ekolo, Ruohonjuuret sekä Biodelly.com. Lisäksi tosiaan tuotteita voi löytää yllättävistäkin paikoista, minä en skeptikkona nimittäin ainakaan uskonut törmääväni luonnonkosmetiikkaan Tuurin valikoimissa. Myöhemmin huomasin myös, että Tuurissa hinta oli ollut jopa muutamaa euroa muita merkin myyjiä halvempi, yleensä Marilou Bion tuotteet kun ovat myynnissä noin kuuden euron hinnalla.

Ostamani puhdistava naamio osoittautui käytössä miellyttäväksi. Sen ulkonäkö oli savimainen, mutta se ei kuivunut iholle kuten yleensä savimaiset puhdistusnaamiot tuppaavat tekemään. Tuoksultaan se oli sekoitus savimaisuutta ja makeutta. Kumpikaan ei ainakaan käynyt ainakaan omaan nenääni häiritsevästi, joskin se tietty luonnonkosmetiikalle tyypillinen yrttimäisyys löytyi naamion tuoksusta. Käytössä naamio jätti ihon yllättävän pehmeäksi ja kosteutetuksi. Minulla kun ongelmana on yleensä se, että mikäli tahdon puhtautta, tuote yleensä kuivattaa herkkää, atooppista ihoani aivan liian voimakkaasti voidakseen jäädä normaalikäyttöön. Tämä kuitenkin tuntui puhdistavan, mutta samalla kosteuttavan tehokkaasti. Lopputuloksena olikin pehmeä, joustava ja sileä iho. Miellyinkin tuotteeseen sen verran vahvasti, että tuubin loputtua tulen varmasti ostamaan sitä lisää -etenkin, kun hinta on huomattavasti halvempi kuin aiemmin käyttämissäni vastaavissa tuotteissa.

Netissä merkistä tarkempia tietoja googletellessani törmäsin myös muihin käyttäjäkokemuksiin. Useimmat sarjan tuotteet jakoivat mielipiteitä useampaan leiriin, mutta tästä kyseisestä naamiosta tunnuttiin tykkäävän laajalti ihotyypistä riippumatta. Suosittelenkin tutustumaan sarjaan, mikäli luonnonkosmetiikka kiinnostaa, mutta myös tuotteen hinnalla on merkitystä. 

-Annukka

lauantai 1. syyskuuta 2012

Mistä ruoka tulee?

Kramskoi: Children in the forest 1887 (kuva Wikimedia Commons).

Ensi viikolla (3.-9-9-2012) vietetään Keski-Suomen Lasten ruokakulttuuriviikkoa. Viikon aikana järjestetään useita tapahtumia, joissa lapset pääsevät tutustumaan ruoan alkuperään vierailemalla maatiloilla ja metsissä, vierailemalla ruoanjalostajien työtä ihmettelemässä ja kokeilemalla itsekin ruoanlaittoa. Keskisuomalaiset kunnat järjestävät tahoillaan kulttuuriviikon ohjelmaa yritysvierailujen, näyttelyjen ja erilaisten tapahtumien voimin. Lisäksi tarjolla on koko perheen tapahtumia, joissa ruokakulttuurin tutustutaan koko perheen voimin. 

Sieniretken antimet maistuvat oikein valmistettuna usein
lapsillekin. Uusiin makuihin kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti
ja aloittaa maistelu miedon makuisista sienistä.

Lasten ruokakulttuuriviikolla halutaan tuoda esiin ruoan alkuperää ja arvoa. Näin lapset pääsevät tutustumaan jo kenties hieman vieraiksi jääneisiin seikkoihin: mistä ruoka tulee, mitä kautta se päätyy ruokapöytään saakka ja kuka sen tekee. Samalla toivottavasti opitaan arvostamaan ruokaa uudella tavalla, kun kuilu pellolla laiduntavan lehmän ja ruokapöydässä tarjottavan maidon, juuston ja lihapyöryköiden välillä kapenee. Ruokakulttuuriviikkoon kannattaakin osallistua rohkeasti koko perheen voimin ottamalla osaa paikallisiin tapahtumiin, sekä tuomalla mahdollisuuksien mukaan ruokakulttuuria esiin kotonakin. Samalla tulee tehdyksi koko perheen voimin yhdessä mukavia asioita. Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi koko perheen metsäretki sieniä ja marjoja ihmettelemään? Tai yhteinen leivontailta? Ehkä viikonloppuna voi pakata perheen pienimmätkin mukaan autoon ja huristella tutustumaan paikalliseen tilamyymälään? 

Röykkälän tilalla pääsee tutustumaan myös
lampaisiin (kuvan lampaat asuvat
Jyväskylän yliopiston Konneveden
biologisella tutkimusasemalla).
Monilla keskisuomalaisilla tiloilla on avoimien ovien päiviä, jolloin tilan toimintaan pääsee tutustumaan. Esimerkiksi Röykkälän lammastila Leivonmäen kansallispuistossa on vierailun arvoinen. Samoin Kuohun kylässä sijaitsevalla Simolan luomuomentatilalla kannattaa poiketa tutustumassa. Mikäli haluat vinkata hyvän keskisuomalaisen tilavierailukohteen, niin käy ihmeessä jättämässä vinkkisi tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai Facebook-sivuillemme. Tuodaan yhdessä keskisuomalaista ruokakulttuuria tunnetuksi niin lasten kuin aikuistenkin parissa!

-Lily 

--
Sapere: Kasvaako porkkana puussa? Keski-Suomen Lasten ruokakulttuuriviikko
RuokaCentria: Pro Ruokakulttuuri