torstai 29. marraskuuta 2012

Minne mennä joulukuussa?

Eräs odotetuimmista joulunalustapahtumista on tietysti lumen tulo!

Näin joulukuun häämöttäessä nurkan takana on tiedossa runsaasti erilaisia tapahtumia, joihin ottaa osaa. Jyväskylän seudulla on viime vuosina ollut todella hyvä tapahtumatarjonta joulun alla, eikä tämäkään vuosi onneksi jää edeltäjiään heikommaksi. Kokosin siis listan kiinnostavista ja jännittävistä joulunalusajan tapahtumista ja ohjelmatarjonnasta. Mukana on paljon musiikkia sekä myyjäisiä ja markkinoita jouluherkkujen  ja -lahjojen hankkimista silmällä pitäen.


21.11.2012-6.1.2013 Ennen vanhaan. Suomen nukketaiteilijoiden joulunäyttely Kauppakatu 25, Vapaa pääsy, ikkunanäyttely
Suomen käsityön museon ikkunanäyttelyssä on esillä joulukuun ajan Suomen nukketaiteilujoiden joulunäyttely, jossa esillä on 1800-luvun maalaistalon ja pihapiirin talvinen hyörinä. Näyttelyikkunaan pääsee tutustumaan kätevästi kaikkina vuorokaudenaikoina, joten entisaikojen pihapiiriä voi ihastella vaikkapa muun keskustaan suuntautuvan reissun lomassa.

22.11.-2.2.2012 Valotrilogia Lyseon julkisivu, Yliopistonkatu 13 keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 18-22 tasatunnein, Vapaa pääsy
Jyväskylän Valonkaupunki Esittää Valotrilogia -multimediaesityksen Talviuni -näytöstä Lyseon lukion julkisivulla. Teos kannattaa käydä katsastamassa nyt joulu-tammikuussa, sillä helmikuun alussa tilalle vaihtuu trilogian viimeinen, keväisempi osa, Energia. 

30.11.2012-19.12.2012 Paviljongin joulutapahtumat Paviljonki, Lutakonaukio 12
Paviljongissa on joulukuussa paljon konsertteja ja keikkoja tulossa. Tarjolla on niin stand upia, elektronisen musiikin festivaaleja kuin perinteisempiä joulukonserttejakin. Osa tapahtumista on myyty loppuun, mutta moneen on vielä lippuja jäljellä. Tarkemman viihdetapahtumien tarjonnan pääset näkemään tästä.

Tervetuloa Jyväskylään, Manner-Euroopan joulutorikulttuuri! Kuva on
Tallinnan Vanhan kaupungin joulutorilta vuodelta 2010.

30.11.-21.12.2012 Toivolan Vanhan Pihan Joulupiha Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulma, Vapaa pääsy
Jyväskylä on viimein saanut oman pienen museokorttelinsa, kun Jyväskylän keskustassa Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmassa sijaitseva Toivolan Vanhan Pihan 1800-luvun lopun käsityöläispiha kunnostettiin. Pihan avajaisia vietettiin syksyllä, mutta moni liike avautuu vasta talven mittaan. Joulukuussa pihalle tulee Joulupiha, jonka avajaisia vietetään ensi perjantaina. Piha on tämän jälkeen avoinna viikonloppuisin aina jouluaattoa edeltävän viikonlopun perjantai-iltaan asti. Pihalle on vapaa pääsy, joten nyt kannattaa piipahtaa nauttimassa keskieurooppalaistyyppisestä joulukylätunnelmasta (Kyllä sitä on saatu odottaakin!) ihan kotiseudulla, sekä tekemässä oivallisia, kotimaisia ja lähellä tuotettuja, lahjaostoksia pukin konttiin... Pihalla on myös opastuskierrokset tasatunnein, jouluseimi sekä ohjelmaa joka viikonloppu. 

1.12.-22.12.2012 Joulun ajan lähetysmyyjäiset Vapaa pääsy
Jyväskylän seurakunta järjestää joulukuussa lähetysmyyjäisiä. Myyjäisistä voi tehdä oivallisia löytöjä pukinkonttiin ja joulun ajan kahvipöytään. Tarkista itseäsi lähin myyjäispaikka ja aika tästä.

1.12.-2.12.2012 Paviljongin Joulumarkkinat Paviljonki, Lutakonaukio 12, Vapaa pääsy
Paviljongissa järjestetään tulevana viikonloppuna perinteiset joulumarkkinat nyt kymmenettä kertaa. Joulumarkkinoilla on syysmarkkinoiden tapaan tarjolla tuotteita laidasta laitaan, joskin tarjonta painottuu hieman enemmän erilaisiin jouluaiheisiin tuotteisiin. Markkinoilla on Joulupihan tapaan oiva tilaisuus tehdä joululahjaostoksia ja suosia kotimaisten käsityöyrittäjien tuotteita. Markkinoille on vapaa pääsy. 

5.12.-22.2012 Kauneimmat Joululaulut Vapaa pääsy (käsiohjelma)
Jyväskylän seurakunta järjestää runsaasti jouluisia yhteislaulutilaisuuksia eri puolilla kaupunkia. Tilaisuuksissa pääsee laulamaan jouluaiheisia yhteislauluja sekä usein myös nauttimaan myös tasokkaista musiikkiesityksistä. Jos muutoinkin laulat joululauluja päivät pitkät kotona joulukuun ajan (kuten allekirjoittanut), niin kauneimmat joululaulut ovat juuri sinua varten! Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia järjestetään erikseen myös erityisesti lapsille. Lähimmän yhteislaulutilaisuuden tarkemmat tiedot löydät tästä.

6.12.2012 Itsenäisyyspäivän vastaanotto Paviljonki, Lutakonaukio 12, klo 13 Vapaa pääsy
Jyväskylän kaupunki järjestää Paviljongissa kaikille avoimen itsenäisyyspäivän vastaanoton. Tilaisuudessa puhuu Moventas Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Hakala. Musiikista vastaavat Ilmavoimien soittokunta sekä Vox Aurea ja siellä esiintyy street dance -ryhmä Rancid Rockers. Tapahtuman kahvitarjoilu alkaa jo klo 12, joten kannattaa olla ajoissa paikalla. Tämän tapahtuman, sekä Jyväskylän kaupungin järjestämän itsenäisyyspäivän ohjelmatarjonnan löydät tästä.

8.12.-9.12.2012 Käsityöläisten joulutori Kauppakatu 25, klo 11.00-18.00, Vapaa pääsy (myös näyttelyihin)
Suomen käsityön museossa järjestettävässä käsityöläisten joulutorissa on tarjolla laadukkaita kotimaisia käsitöitä. Näitä taidonnäytteitä ei välttämättä hennoisi edes sujauttaa lahjapakettiin, joten voi olla, että hurmaavimpia tuotteita pitää ostaa kaksin kappalein. Tarjolla on myös elävää musiikkia sekä joulukahvion kuumia juomia ja jouluisia herkkuja. 

9.12.2012 Kauppatorin joulumarkkinat Yliopistonkadun ja Väinönkadun kulma, klo 11.00-16.00, Vapaa pääsy
Vaikka Jyväskylän torikulttuuri ei olekaan ehkä niitä kaikista elinvoimaisimpia, kannattaa torin joulumarkkinat kuitenkin ehdottomasti katsastaa. Markkinoilla voi tehdä jouluisia hankintoja ja nauttia myös herkkuja paikan päällä. 

9.12. ja 16.12.2012 Kauneimmat Joululaulut -konsertit Taulumäen kirkko, Lohikoskentie 2 klo 15.00, hinta 10/5€
Jos yhteislaulut eivät luonnistu, mutta tekisi silti mieli kuulla elävää musiikkia, voi Vox Aurean joulukonsertit olla se oikea tapahtuma. Vox Aurea on Jyväskylän musiikkiluokkalaisten edustuskuoro, joten joululauluista pääsee nauttimaan myös lasten laulamana Taulumäen kirkossa kahtena peräkkäisenä joulukuun sunnuntaina.

Jouluisten tapahtumien vastapainoksi on myös hyvä välillä vähän hengähtää:
sytyttää kynttilä, lämmittää glögiä ja nauttia hämärän ajan tunnelmasta.

Ensimmäisistä joulunalustapahtumista on siis päässyt jo nauttimaan näin marraskuun puolella ja ensi viikonlopun tarjonnassa on todella paljon vaihtoehtoja, joista valita. Itse suunnistan ainakin Toivolan Vanhan Pihan Joulupihalle sekä Paviljongin Joulumarkkinoille. Matkan varrella saattavat myös Nukketaiteilijoiden joulunäyttely sekä Valotrilogia -teos tulla tutuiksi. Mikäli tiedossasi on muita ajankohtaisia tapahtumia, jotka eivät tulleet tähän vielä listatuiksi, niin jaa ihmeessä parhaat menovinkkisi kanssamme!

-Lily 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Tyrniä ja kehäkukkaa Weledan tapaan

Weleda on toiminut vuodesta 1921 lähtien ja onkin pitkän historiansa sekä tehokkaiden tuotteidensa turvin tullut tutuksi monille kuluttajille. Se onkin yksi niistä valmistajista, joiden tuotteita myydään myös ekokauppojen ja luontaistuotemyymälöiden ulkopuolella, osana tavallisten tavaratalojen valikoimia. Tuotteiden perustana ovat luomulaatuiset kasvit ja kasviöljyt. Niissä ei käytetä synteettisiä hajusteita, säilöntäaineita, väriaineita tai mineraaliöljyjä. Ihonhoitotuotteet täyttävät myös lääkkeille asetettavat laatuvaatimukset. Tuotteita ei testata eläinkokein ja lisäksi pakkaukset ovat kierrätettäviä. Lisäksi Weleda on painottanut jo toimintansa alkumetreiltä työnantajan vastuuta työntekijöistään. Näistä kaikista seikoista johtuen olen henkilökohtaisesti ollut Weledan tuotteista kiinnostunut jo pitkään ja testaillut etenkin nyt viimeisen parin vuoden aikana muutamia.

Saatoin ihan vähän pudotella vahingossa tuubeja, ei niitä noin ruttuisina myydä

Talven tehdessä hiljakseen tuloaan ja Madaran käsirasvan alkaessa loppua, päätin hankkia tilalle jonkun uuden vaihtoehdon luonnonkosmetiikan puolelta. Niinpä päädyin hypistelemään kauppaan putkiloita ja lopulta mukaani päätyi Weledan Sea Buckthorn Hand Cream. Lisäksi kaappasin ostoskoriini vielä Calenduda Zink Creamin lapsrakkaan herkälle takamukselle.

Käsivoide houkutteli minua jo kaupassa tyrnin tuoksulla ja lupauksillaan hoitaa kuivaa ja karheaa ihoa. Ihoni on aina ollut hyvin kuiva ja atooppinen. Talven tulo on aina ollut rasite etenkin käsien iholle, mutta viime kuukaudet ovat olleet todellinen koetinkivi käsilleni. Vaipanvaihdon ansiosta pesen kädet huolella monta kertaa päivässä ja vaikka pesuaineen valitsee tarkasti, kädet kuivuvat tästä huolimatta auttamattomasti. Niinpä toivoinkin tyrnivoiteen tuovan helpotusta käsieni kurimukseen. Myös tuotteen sisältämä seesam- ja tyrniöljy sekä mehiläisvaha vaikuttivat lupaavilta.

Voide oli siis ihanan raikkaan tuoksuinen ja kevyt koostumukseltaan. Se imeytyi iholle todella nopeasti, mikä on minun kirjoissani todellinen voitto käsivoiteen kohdalla. Kädet eivät jääneet rasvaisen tuntuisiksi, vaan päivän toimiin saattoi käydä miltei heti voiteen levityksen jälkeen. Tästä tuotteesta olisikin ollut tavattoman helppo tuoksuineen ja koostumuksineen pitää, mutta varsinaiseen vaivaani se ei auttanut kyllin tehokkaasti  -kädet olivat edelleen karheat ja kuivuivat ahkerasta rasvailusta huolimatta. Olinkin lievästi pettynyt, sillä kaikki muu tuotteessa oli niin hyvin kohdallaan. Koska ihmiset tavallisesti eivät tapaani fanaattista käsienpesua harrasta, uskallan suositella tätä kuitenkin kevyemmällä kulutuksella olevien käsien pelastukseksi.

Kevyt koostumus ja hyvä tuoksu (sekä kuiva käsi)

Sinkkivoiteen nimiin on moni vanhempi vannonut, kun lapsen iho alkaa punoittaa vaipan alla. Minäkin valmistauduin pahimpaan ja hankin siis moista. Weledan Calendula versiossa on mukana puhdasta mehiläisvahaa ja villarasvaa eli lanoliinia. Lanoliinia olen käyttänytkin lapsen iholle aiemmin pienissä ärhäköissä punoituksissa sellaisenaan. Se on toiminut erinomaisesti, joskin ollut hitusen paksua ja kaiken tahmaavaa. Sinkkivoide oli huomattavan paljon kätevämmässä muodossa ja sisältää lisäksi manteli- ja seesamöljyjä sekä nimensä mukaisesti kehäkukkaa. Tuoksu rasvassa on hyvin mieto. Iholle se levittyi helposti ja tuntui rauhoittavan kevyttä punoitusta nopeasti. Kovin pitkiä kokeita en ole tällä rasvalla kuitenkaan ehtinyt tehdä, sillä lapsen iho on ollut alusta lähtien ihastuttavan hyvässä kunnossa. Käyttötuntuma on kuitenkin ollut miellyttävä ja tuote jääkin varmasti käyttöön puhtaan lanoliinin rinnalle hoitamaan vaippaihoa.

Onko teillä käyttökokemuksia näistä tai muista Weledan tuotteista? Lisäksi jos jollakin on vinkata hyviä käsirasvoja luonnonkosmetiikkapuolelta, olisin kovasti kiitollinen. Madaraan kyllä tykästyin ekasta käyttökerrasta lähtien tuoksua lukuun ottamatta, joten testailisin mielelläni muitakin ehdokkaita :)


-Annukka

Jälkikirjoituksena todettakoon uteliaille taas kerran, että tuotteet on käyty omatoimisesti kaupasta valitsemassa ja ne maksettu kassalla omin pennosin, ei saatu testikäyttöön blogin kautta.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Intialaismakuja raakakekseissä

Chai Orange -keksejä (kuva lifefood).

Testasin jo tovi sitten lifefoodin raakakeksejä, mutta enpä ole muistanut mainita niistä täällä blogin puolella vielä mitään. Testissä olivat siis Organic Chai Orange Cookies, eli mausteiset appelsiinikeksit. Aiempi kokemukseni raakaleivonnaisista rajoittuu viimevuotisen marjaseminaarin tarjoiluihin, jossa tutustuin pähkinäiseen marjaleivokseen. 

Keksien ulkonäkö on varsin vetoava: pursotettu ruusuke, jonka keskellä on koristeena pala rusinaa. Koostumukseltaan keksit ovat raakaleivoksille ilmeisestikin tunnusomaisen tiiviitä (myös marjaleivonnaiset olivat todella tiiviitä) ja hieman taikinamaisia. Ulkonäkö siis hämää keksien osalla jonkin verran, tavanomaiset paistetutu pursotinkeksit kun ovat usein rapeita ja murenevia. Keksit ovatkin suurimmalta osin manteli- ja cashewpähkinäjauhoja, joten ne ovat todella tiivistä tavaraa myös ravintoarvojen puolesta: 100 grammassa keksejä on 2686kJ/644Kcal. 

Mausteita keksissä on runsaasti, ensimmäinen puraisu on varsin huumaava. Keksien koostumuksen ansiosta tulee hieman mieleen piparitaikina, mutta mausteet kuljettavat enemmän itään päin, intialaisen höyryävän chai -kupposen ääreen. Parhaimmillaan keksit ovat yhdessä teen kanssa nautittuna: nautin yleensä itse teeni ilman makeutusaineita, joten keksien makean mausteinen maku taittuu mukavasti teen kanssa. Kunhan tottuu ajatukseen keksien tiiviin pehmeästä koostumuksesta, on lopputulos todella herkullinen. Voisinpa hyvinkin testata myös lifefoodin muita raakakeksimakuja. Ja voihan olla, että intoudun kokeilemaan itsekin raakakeksien leipomista lähiaikoina!

-Lily

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kaivosalalla kuohuu - kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista

Malmin kaivamisessa ja käsittelyssä ympäristöön leviää kuivalla kelillä
runsaasti pölyä (kuva Talvivaara).

Pidin lokakuun viimeisenä päivänä Jämsän työväenopistossa luennon aiheesta kaivostoiminnan ympäristövaikutukset (luennon diat löytyvät täältä). Samoihin aikoihin otsikoihin nousi Pellervon taloustutkimuksen tekemä kaivosselvitys, johon luonnonsuojeluliitto otti heti kantaa riittämättömänä ja useat merkittävät ympäristövaikutukset huomiotta jättävänä. Neljä päivää myöhemmin Talvivaarassa sattui kaivosonnettomuus, joka ympäristöhaitoissaan näyttäisi nousevan maailman pahimpien kaivosonnettomuuksien listalle. 

Kaivosalalla siis kuohuu. Valtaosa kotimaisten kaivostemme riskeistä tuntuu keskittyvän vesistöihin valuvista päästöistä. Miksi asia on juuri näin? Ja millaisia ympäristövaikutuksia kaivostoiminnalla on? 

Mustavaaran kaivosaluetta (kuva Mustavaara).


Suomessa kaivostoiminnan juuret ovat 1560 -luvulla Etelä-Suomeen perustetuissa rautakaivoksissa. Tästä lähtien malmin etsintää ja kaivostoimintaa on harjoitettu enemmän tai vähemmän pienimuotoisesti ja kaivosala onkin ollut suhteellisen pieni elinkeino verrattuna vaikkapa perinteiseen metsätalouteen; sellutehtaat, paperitehtaat ja puutavara ovat pitkään olleet Suomen lippulaivana maailmalla. Kaivostoiminnan voimakas kasvukausi on kuitenkin alkanut vuonna 2009, huomionarvoisesti keskellä taantumaa. Tällä hetkellä kaivosala työllistää suoraan noin 6000 - 10 000 henkilöä ja välillisesti yli 30 000 henkilöä. Lisäksi useiden kaivosten ja malminrikastamoiden ympäristöön on syntynyt kaivostuotteita jatkojalostavia teollisuuskeskittymiä ja teknologiapuistoja. 

Kaivostoimintaan liittyy työllistävästä vaikutuksestaan huolimatta myös monia ympäristöriskejä. Metsätalouteen verrattuna esimerkiksi avohakkuun ja avolouhoksen suurimpia maisemallisia eroja on se, että avohakkuuaukion kasvaminen aikuiseksi metsäksi kestää noin satakunta vuotta. Avolouhos taas saattaa usein olla maisemassa pysyvästi kaivostoiminnan päätyttyäkin - louhokset täytetään usein vedellä kaivostoiminnan päätyttyä. Tai tarkemmin sanottuna vettä vain lakataan pumppaamasta pois louhoksesta, jolloin se kertyy sinne omia aikojaan. 

Otsikoissa tiuhaan esillä ollut Talvivaaran kaivos (kuva Talvivaara).

Maiseman muutosten lisäksi varsinaiset kaivostoiminnan riskit liittyvät paljolti itse louhintaan, louhittavan kallioaineksen laatuun sekä kaivoksilla käytettyihin kemikaaleihin. Maaperän muokkaus ja louhinta lisäävät alueen eroosioriskiä ja kaivoksilta leviävä pöly kulkeutuu tuulten mukana pitkiäkin matkoja. Louhittava metallimalmi on Suomessa usein sulfidimetallimalmia, mikä tarkoittaa sitä, että kallioperän metallit ovat sitoutuneet rikkiin. Kun sulfidimalmia kaivetaan esiin, ilmakehän happi ja vesi rapauttavat sitä. Rapautumisessa syntyy hapanta, metalleja ja sulfaatteja sisältävää vettä. Tämä hapan vesi puolestaan liuottaa sulfidimetallimalmista lisää aineita: ensin rautaa ja rikkiä, tämän jälkeen myös muita metalleja ja puolimetalleja. Kaivosalueelta pölyn mukana leviävä kivipöly kuljettaa sulfidimetallimalmin hiukkasia ympäristöön, jossa ne puolestaan rapautuvat ja happamoittavat maaperää.

Pienvesistöt, kuten tämä tunturipuro, ovat erityisen herkkiä happamoittaville yhdisteille
ja muulle kemikaalikuormitukselle, sillä niissä aineiden pitoisuudet eivät pääse nopeasti laimenemaan.

Happamoituminen on monin tavoin vakava ongelma ympäristölle. Happamassa ympäristössä monet metallit ovat reaktiivisempia ja siten haitallisempia ympäristölle. Happamoituminen myös vaikuttaa maaperässä jo olemassa oleviin metalleihin ja synnyttää itseään ruokkivan kierteen. Monet maaperän ravinteet muuttuvat happamoitumisen myötä liukoisemmiksi, mikä hetkellisesti lisää kasvillisuuden saatavilla olevia ravinnepitoisuuksia, mutta siirtää ravinteet pian syvemmälle maaperään, kasvien juurten ulottumattomiin. Lisääntyvät reaktiiviset metallit puolestaan aiheuttavat ongelmia monille maaperän ja vesistöjen pieneläimille sekä kaloista etenkin lohikaloille. Vesistöissä happamoituminen voi johtaa rehevöitymiseen ja happikatoon.

Lapissa suota tuntuu syntyvän lähes joka paikkaan,
jossa vesi viivähtää vähänkin pidempään. Tässä suokeidas
tunturin rinteessä.

Monet kaivokset sijaitsevat maantieteellisesti pohjoisessa. Lapin pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvan alueen luonto on muutenkin monin tavoin herkkä: monet puut kasvavat pohjoisilla äärirajoillaan, hyvin hitaasti. Havupuut eivät välttämättä tuota Lapissa siemeniä itse ollenkaan, vaan alueen havupuupopulaatiot, varsinkin kuusen osalta, ovat etelämmästä tuulen mukana kulkeutuneiden siementen varassa. Hitaasti uusiutuva pohjoinen luonto on myös varsin herkkä kaivostoiminnan aiheuttamille vesitalouden muutoksille; turpeen takia luontaisesti hapan ja puskurointikyvyltään heikko maaperä happamoituu herkästi ja alueen runsaat suot kärsivät herkästi vedenpinnan muutoksista. Myös pienet metsälammet ja muut pienvesistöt happamoituvat varsin nopeasti, kun tilalle ei tule uutta vettä eikä hapan vesi pääse laimenemaan samalla tavalla, kuin suurissa vesistöissä.

Talvivaaran kaivosonnettomuuden myötä myös ympäristöasioiden valvonta ja ympäristölainsäädäntö ovat nousseet keskustelun aiheiksi. Toivottavasti tästä pahasta ympäristöonnettumuudesta siis seuraa myös jotain hyvää, kun ympäristön suojelusta ja sen kunnioittamisesta päästään keskustelemaan perinpohjaisesti eri tasojen ja alojen toimijoiden kesken. Ja aina kannattaa muistaa, että myös tavallinen kuluttaja voi ottaa kantaa valinnoillaan, sekä osallistua aktiivisesti keskusteluun ja vedota päättäjiin. Esimerkiksi Talvivaaran toiminta on synnyttänyt jo Stop Talvivaara -kansalaisliikkeen ja Suomen luonnonsuojeluliitto on myös nostanut kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristöongelmat esiin, sekä koonnut sivuilleen paljon vinkkejä siitä, miten tavallinen ihminen voi vaikuttaa

-Lily 

--
Helsingin Sanomat: Talvivaaran vaiheet 1993-2012

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Uutta verta

Uusia maisemia etsimässä

Kuten Lily lasagnereseptinsä kohdalla taannoin kertoi, meillä oli viime viikolla palaverivieras Lauri Forssasta asti. Kokouksessa paitsi syötiin, jutusteltiin myös siitä, olisiko meillä tarjota Laurille mielekästä hommaa opintojen työharjoittelua varten. Lauri siis otti meihin jokin aika sitten yhteyttä ja tiedusteli mahdollisuudesta suorittaa työharjoittelunsa Villikatajassa. Alun emminnän jälkeen tulimme siihen tulokseen, että mielekästä puuhaa löytyisi kyllä vielä yhdelle käsiparille, joten toivotimme Laurin tervetulleeksi.

Päädyimme palaverissamme siihen, että Lauri aloittaa meillä kuuden viikon työharjoittelunsa tällä viikolla ja jatkaa joulukuun loppupuolelle asti. Kevätpuolella Lauri puolestaan syventyy enemmän omaan opinnäytetyöhönsä, jonka ohjaukseen me osallistumme. Osana työharjoittelua syntyy artikkeleita myös blogin puolella julkaistavaksi ja opinnäytetyöstä saatavat tiedot kiinnostavat varmasti monia lukijoistakin. Tiedossa onkin siis kaikenlaista sekä blogin puolella että sen ulkopuolella lähikuukausien aikana. Mutta lienee viisainta laskea Lauri itse ääneen ja antaa hänen kertoa hieman itsestään.

-Annukka


---

Moi!

Olen Lauri Jussila, myös Robin Hoodiksi kutsuttu vihreä mies. Putosin lapsena Espoossa sienimetsään ja olen siitä lähtien kerännyt ahkerasti erilaisia ruokasieniä. Olenkin suorittanut kauppasieni- ja kauppayrttineuvojan tutkinnot. Opiskelen kestävää kehitystä Hämeen ammattikorkeakoulussa Forssassa. Törmäsin Villikatajaan muutama viikko sitten kaverin kautta ja kiinnostuin välittömästi. Haluan verkoistoitua luonnontuotealalla ja tutustua paremmin sen mahdollisuuksiin. Olisi kiva vetää myös enemmän luontokursseja lähitulevaisuudessa. Olen myös haaveillut oman yrityksen perustamisesta. Ajatus juontaa luultavasti isältäni, jolla oli aikoinaan luontaistuotekauppa.


Luonto lumoaa lähellä ja laidoilla. Harrastan myös kirjavaa kirjoittamista, kehittävää liikuntaa ja kertovia karttoja. Olen melkein kasvissyöjä, lukuun ottamatta kalaa. Äänteleviä eläimiä en syö; olisiko niillä sielu? Suosikkimarjani on vadelma ja lempieläimeni mufloni eli villilammas. Lempisieniä on monia, mutta kauppasienistä herkkutatti ja vaaleaorakas hyppäävät muita useammin koppaan.

-Lauri

maanantai 12. marraskuuta 2012

Puolukkaa ja piparkakkuja

Meillä vieteltiin ensimmäistä isänpäivää tässä taloudessa sunnuntaina ja pitihän sitä koettaa juhlistaa salassa leivoskellun kakun voimin. Kakku oli melkoisen hempeä vaaleanpunaisine sävyineen, mutta maussa oli mukavasti kirpeyttä sekä jouluistakin tunnelmaa, kiitos puolukoiden ja piparkakkuisen pohjan. Molemmat ovat meillä myös miehen lemppareita. Pohdimme kakkua maistellessamme, että se sopisi mainiosti myös jouluiseen kahvipöytään, sillä puolukan ja piparkakkujen liitto maistuu kovin jouluiselta.

Vaikka resepti äkkiseltään voi näyttää pitkältä ja monimutkaiselta, onnistui sen leipominen meillä kahdelta tomeralta naiselta (joista toinen touhusi mukana kantoliinassa) alle kolmessa vartissa. Kunhan vain ensin katselee ohjeen läpi ja toimii järjestelmällisesti, ei homma ole lainkaan niin monimutkainen kuin miltä se ensin vaikuttaa.

Lopputulos vuorokauden hyydyttelyn jälkeen


Puolukkainen hyydykekakku

Pohja:
200 g piparkakkua
75 g margariini

Puolukkainen kerros:
5 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
3 dl puolukkasurvos
1 dl sokeri
250 g rahkaa
valkosuklaata (tai käytä rahkana suoraan valmiiksi valkosuklaalla maustettua versiota)
limettimehua

Vaniljainen kerros:
3 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai muuta vastaavaa
vaniljasokeria tai vaniljatankoa

Kiille:
2 liivatelehteä
1,5 dl puolukkamehua

Murskaa piparkakut, sulata margariini ja sekoita nämä kaksi keskenään. Taputtele voikeksi-seos irtopohjavuokaan ja laita se pakkaseen jähmettymään.

Laita puolukkakerroksen liivatteet kylmään veteen likoamaan hetkeksi. Vatkaa kuohukerma kermavaahdoksi, sekoita joukkoon survotut puolukat, sokeri ja rahka. Sulata valkosuklaa joko vesihauteessa tai varoen mikrossa (kuumenna lyhyitä pätkiä ja tarkista, milloin suklaa alkaa sulaa). Sekoita valkosuklaa puolukkamassaan huolellisesti. Oma puolukkasurvokseni oli pakastepuolukoista peräisin, joten se oli edelleen sekoitusvaiheessa melko viileää. Tämä aiheutti sen, että kuuma valkosuklaa jähmettyi takaisin hennoiksi hippusiksi sen sijaan, että se olisi levinnyt tasaisesti. Tämä ei suoranaisesti haitannut, mutta mikäli et tahdo kokonaisia valkosuklaisia hippuja kakkuusi, sulata puolukat kyllin lämpimiksi ennen kuin lisäät ne kerman joukkoon. Kuumenna limettimehu mikrossa ja liuota siihen puristellut liivatelehdet. Sekoita liivatemehu muiden ainesten joukkoon. Puolukkakerros levitellään huolellisesti pakkasesta otetun keksipohjan päälle. Tämän jälkeen kakku laitetaan jähmettymään jääkaappiin, ei pakastimeen.

Vaniljaista kerrosta varten laita kolme liivatelehteä likoamaan hetkeksi kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, mausta vaniljatangolla tai vaniljasokerilla. Mikäli käytät vaniljakastiketta, vaniljaa ei tarvitse välttämättä erikseen lisätä. Kuumenna tilkka vettä mikrossa, puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota ne kuumennettuun veteen. Lisää vesi vaahtoon. Levitä kerros puolukkaisen kerroksen päälle. Huhujen mukaan vuoan hytkyttelminen voi auttaa tasoittamaan kerroksen levitysjälkiä, jolloin kiille puolestaan asettuisi kakun päälle mahdollisimman tasaisesti. Niin tai näin, hytkytinpä minä vuokaa miten päin tahansa, levitysjäljet eivät kadonneet minnekään. Kannattaa silti kokeilla, syy voi hyvinkin olla minussa ja väärässä ranneliikkeessä. Kakku palautetaan operaation jälkeen taas kylmään hyytymään.

Kiillettä varten laitetaan taas liivatteet likoamaan ja kuumennetaan mehu. Liivatteet sekoitetaan joukkoon. Sen jälkeen kiille laitetaan viilenemään. Näin kylmillä keleillä parveke toimii mainiosti, muussa tapauksessa kannattaa antaa nesteen jäähtyä ensin lähemmäs huoneenlämpöä ja siirtää se sitten jääkaappiin. Kiillettä kannattaa tarkkailla ja käydä säännöllisesti sekoittelemassa sitä kokeillen, milloin se alkaisi hieman jähmettyä. Tässä saa olla hieman tarkkana, sillä kun jähmettyminen alkaa, se etenee vauhdilla. Pidä siis kiillettä silmällä. Kun se sekoittaessa tuntuu hieman jäykältä, sen voi levittää lusikallinen kerrallaan kakun päälle. Yleensä tässä vaiheessa alempi vaniljainenkin kerros on alkanut jo hyytyä, jolloin kiilteen levittäminen on helpompaa. Kun kiille on levitetty, kakun annetaan hyytyä nelisen tuntia tai yön yli.

Herkullista ja hiljakseen joulun odotukseen kääntyvää alkutalvea kaikille!

-Annukka

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kuinka ruokkia kasvissyöjä eli palaveritarjoilut

Pidimme eilen palaveria Villikatajalle työharjoitteluun ja opinnäytetyötä tekemään tulevan Laurin kanssa. Koska Lauri on kasvissyöjä, pääsin kokkailemaan oikein varta vasten kasvisruokaa (Koska mikä palaveri se muka sellainen olisi, jossa ei tarjottaisi ruokaa?). Päädyin lasagnen tekoon. Vaikka ainesosalista näyttää pitkältä, ei ruoka kuitenkaan ole ylettömän työläs. Kaksi kastiketta ja vuokaan latominen, siinä se suurin piirtein on. Varsinkin tomaattikastikkeen maustamisessa saa käyttää luovuuttaan ja lempiyrttejään.

Herkkusienet tulin ostaneeksi irtomyynnistä, mutta ihan yhtä hyvin lasagneen voi käyttää rasiallisen valmiiksi pakattuja herkkusieniäkin. Tai tölkkiherkkusieniä, tai miksei metsästä itse poimittujakin, jos haluaa ruokaan voimakkaampaa sienien makua. Ruokaan sopisi varmaan oivallisesti myös vuohenjuusto. Silloin juustokastikkeesta voi jättää saman verran juustoraastetta pois, ja viipaloida vuohenjuustopötköstä viipaleita kerrosten väliin. Mahdollisesti yli jääneet kastikkeet taas voi käyttää vaikka pastakastikkeina tai taiteilla niistä lämpimiä leipiä iltapalaksi.

Palaveriruokaa tarjolla.

Kasvislasagne

(pinaatti)lasagnelevyjä

tomaattikastike
2 purkillista (á 400g) tomaattimurskaa
1 iso sipuli
1 keskikokoinen punainen paprika
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
300g herkkusieniä
valkosipulirouhetta
savustettua paprikajauhetta
mustapippuria
timjamia
oreganoa
basilikaa
kirveliä
lipstikkaa
minttua
(chili explosion -mausteseosta myllystä)
tilkka oliiviöljyä

juustokastike
1 litra maitoa
2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja
100g emmentaljuustoraastetta
50g mozzarellajuustoraastetta
valkopippuria
suolaa
1-2 ruokalusikallista oliiviöljyä (voit myös laittaa halutessasi joukkoon nokareen voita tai käyttää pelkästään voita)

pinnalle
loput juustoraasteet

Aloita tomaattikastikkeen teolla. Kuori ja silppua sipuli. Viipaloi herkkusienet ja huuhtele sekä suikaloi paprika. Kuullota kasviksia isolla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää mukaan mausteita ja tomaattimurskat. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä ja tee sillä aikaa juustokastike. 

Tee juustokastike mielellään tarttumattomaksi pinnoitetussa kattilassa. Kuumenna kattilassa rasva ja sekoita joukkoon jauhot. Paahda hetki. Nosta kattila pois liedeltä ja vatkaa sekaan maitoa pienissä erissä. Varsinkin alkuvaiheessa kannattaa vatkata huolellisesti, jotta jauhoista ei jäisi kastikkeeseen kovasti paakkuja. Siirrä kattila takaisin liedelle pienelle lämmölle. Sekoittele kastiketta, kunnes se sakenee (Mikäli kastike ei sakene mielestäsi tarpeeksi, voi siihen lisätä suurukseksi hieman lisää jauho-vesiseosta tai maizenaa. Kastike saa kuitenkin olla hieman löysää, sillä myös juusto suurustaa sitä.). Vatkaa joukkoon juustoraasteita, kunnes kastike on sopivan sakea ja juustoinen. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. 

Tarkista seuraavaksi viereisellä liedellä hautuneen tomaattikastikkeen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Huuhtele ja kuutioi kesäkurpitsa. Lisää kesäkurpitsakuutiot tomaattikastikkeen sekaan. Nyt molemmat kastikkeet ovat valmiita lasagnen kokoamista varten. Tässä vaiheessa voi katkaista lieden levyjen lämmöt ja laittaa uunin kuumenemaan 175 -asteeseen

Kaiva esiin iso lasagnevuoka. Levitä pohjalle kerros kerros tomaattikastiketta ja sen päälle valkokastiketta. Asettele sitten lasagnelevyistä kerros kastikkeiden päälle. Toista kerroksia, kunnes vuoka on täynnä. Päällimmäiseksi tulee kastikekerros. Jos käytät vuohenjuustoa, jätä se pois alimmaisesta ja ylimmäisestä kerroksesta. 

Paista lasagnea uunin alaosassa noin 35 minuuttia. Lisää halutessasi pinnalle juustoraastetta (itse käytin juustokastikkeessa valmiita juustoraastepusseja, joten pinnalle tuli pusseista ylijääneet raasteet)  ja paista vielä noin 10 minuuttia uunin keskitasolla. Kun juusto on sulanut ja saanut hieman väriä, on lasagne valmista. Nosta vuoka uunista, anna vetäytyä hetki ja tarjoile.

-Lily

tiistai 6. marraskuuta 2012

(Lapsi)tavaroita ekosti

Lapsen tullessa taloon huomasin, että jouduin tavaroiden vähentämispyrkimyksistäni huolimatta hankkimaan paljonkin uusia kapistuksia. Mainostajien mukaan minun olisi mahdotonta olla hyvä äiti, jollen hankkisi lastani eri tavalla stimuloivia ja suojelevia tavaroita, kuten erilaisia leikkimattoja, konttauskypärää ja kohtuammetta. Tohdin epäillä, ovatko kaikki nämä ehdottoman tarpeellisia.
Koska tarvittava tavaramäärä on ilman turhakkeitakin sangen suuri, otin heti alkuun tavoitteeksi pohtia huolella, mitä todella tarvitsisimme ja täydentää tavaroita sitä mukaa, kun oikeaa tarvetta ilmenisi. Tämän jälkeen koettaisin hankkia mahdollisimman monet tuotteista käytettyinä uusien sijasta. Tavoite on toteutunut melko hyvin ja saatoimmekin miehen kanssa molemmat huokaista helpotuksesta, kun asuntomme ei välittömästi täyttynyt roinalaatikoista.
Tahtoisinkin jakaa kanssanne ne paikat, joista olen kokenut saavani eniten apua: tavaroita edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Toki monet näistä toimivat osto- ja myyntipaikkoina muidenkin tavaroiden kuin vauvakamppeiden metsästyksessä.

Kirpputorit, nuo ihanat vauvatavaroiden aarreaitat. Jyväskylässä on lukuisia kirpputoreja, joten valinnanvaraa löytyy. Lisäksi alueella on myös erikseen lastentavaroihin erikoistunut kirppis, Vekarakulma. Hintataso lastenvaatteiden kohdalla on sangen kohtuullinen ja etenkin vauvanvaatteita tuppaa löytämään murto-osalla uusien hinnoista. Vauvanvaatteiden kohdalla myös kunto on yleensä todella hyvä, onhan vaatteiden käyttöikä yleensä yhdellä lapsella lyhyt. Käytännössä en ostanut kuin muutamia yksittäisiä vaatekappaleita uusina, kaikki muu tuli lahjoituksina muilta äideiltä tai kirpputoriostoksina.

Kirpputorilta kotiutuivat niin monet vaatteet kuin priimakuntoinen kantoliinakin -huomattavan edullisesti

Muut äidit ja lapsiperheet ovat olleet myös korvaamattomana apuna. Se mikä on jäänyt pieneksi tai tarpeettomaksi toiselle, kelpaa usein jollekin muulle.  Moni antaa tavaroita pois jo siitä ilosta, että joku vie ne pois hänen nurkistaan pyörimästä. Itse maksoin saamistani kestovaipoista ja vaatteista esimerkiksi kahvia, suklaata, virkkaamiani tiskirättejä, sienipiirakoita sekä muutaman euronkin. Tavaraa jakoivat minulle niin täysin ventovieraat kuin omat kaveritkin. Olen koettanut itse vastaavasti jakaa meille pieniksi jääneitä vaatteita sekä kestovaippoja eteenpäin ilmaiseksi, koska se tuntuu reilulta itse saamieni avokätisten lahjoitusten ja vaihtojen jälkeen. Anna hyvän kiertää tuntuukin toteutuvan ihailtavasti tällä saralla.


Netissä on useita sivustoja ja palveluita, joiden kautta voi ostaa ja myydä tavaroitaan. Yksi tavallisimmista myyntipalveluista on Huuto.net. Palvelussa voi tehdä tarjouksia toisten kaupaksi asettamista tuotteista tai ostaa muiden tavaroita. Periaate on yksinkertainen: Myyjä ottaa kohteesta kuvan, asettaa lähtöhinnan, minimikorotuksen ja kaupan keston. Rekisteröityneet käyttäjät voivat sitten tehdä tarjouksia tuotteesta. Kun huutokaupan voittaja on selvillä, palvelu antaa voittajalle sekä myyjälle toistensa yhteystiedot. Nämä sopivat sitten keskenään sähköpostinvaihdolla, miten aikovat tuotteen maksaa ja toimittaa. Kauppakumppanit voivat jättää toisilleen palautetta, joten ostajana on mahdollista tarkistaa myyjän aiemmin saama palaute ja tehdä päätös tarjouksen jättämisestä vasta sen jälkeen.

Huuto.netissa lastentarvikkeiden hinnat olivat paikoitellen karanneet valitettavan korkeiksi. Esimerkiksi lastenvaunuja etsiessäni havaitsin pian, että hintataso oli korkea ja kilpailijoita huutamassa oli helposti useita, jolloin hinta myös nousi helposti todella ylös. Niinpä käytin palvelua odottamaani vähemmän tarvikkeita etsiessäni. Tällä hetkellä Huuto.net:in puolelta kotiutin ainoastaan ergonimisen kantorepun, Manducan. Sain uutta vastaavan yksilön alle puoleen hintaan siitä, mitä kaupat siitä pyytävät.

Käytetyt lastenvaunut löytyivät helposti

Toisin kuin Huuto.net, Tori.fi toimii lähinnä sähköisenä ilmoitustauluna. Palveluun voi myös jättää Ostetaan ja Vaihdetaan –tyylisiä ilmoituksia pelkkien myynti-ilmoitusten sijasta. Kaupankäynti tapahtuu niin, että tuotteesta kiinnostunut ottaa yhteyttä myyjään ja ilmaisee ostohalukkuutensa. Kaupankäynti tapahtuukin tämän jälkeen vapaasti osapuolten kesken sopien. Myyntipakkoa ei ole eli myyjä voi olla myymättä tuotettaan jos niin päättää tai hän voi vapaasti valita useiden tarjoajien joukosta mieleisensä, kelle tuotteensa myy.  Torilla ilmoitusten ja tuotteiden taso vaihteli huomattavan paljon enemmän kuin Huuto.net:issä. Toisaalta Torilta oli helpompi bongata edullisia tarjouksia. Siinä missä Huutiksen puolella esimerkiksi laadukkaiden lastenvaunujen hinnat karkasivat oitis useihin satoihin euroihin, Torilta löytyi kymmenittäin ilmoituksia hyväkuntoisista vaunuista alle satasella. Lopulta kotiutinkin meille käytetyt ja hyväkuntoiset lastenvaunut Jyväskylän alueelta todella edullisesti. Myyjä antoi vielä kaupanpäällisinä tarpeettomaksi jääneen lämpöpussin, kaksi makuupussi ja tarjottelipa vielä turvakaukaloakin.

Allekirjoittaneen vanhat pyjamanhousut saivat uuden elämän kestovaipan imuina

Kaikki eivät miellä Facebookia kauppapaikkana, vaan yhteydenpitovälineena. Naamakirja tarjoaa kuitenkin yllättävän paljon erilaisia mahdollisuuksia hieroa kauppaa.  Esimerkiksi ryhmä Kestovaippakirppis tarjoilee yli tuhannen jäsenen voimin tarpeettomaksi jääneitä kestovaippoja ja niihin liittyviä tuotteita. Samantyyppisiä ryhmiä on sadoittain. Olenkin itse esimerkiksi jäsenenä niin Jyväskylän alueen vaihtoringissä kuin kirpputorillakin. Ensinnä mainitussa tavaroita puhtaasti vaihdetaan eli rahaa ei ole lupa käyttää maksuvälineenä. Sen sijaan tavara on vaihtanut omistajaa esimerkiksi erilaisia herkkuja, taloustavaroita tai esimerkiksi huonekaluja vastaan. Jälkimmäisessä taas myydään alueellisesti kirpparihengessä tarpeetonta tavaraa. 

Pienellä selailulla alueellisia kirpputoreja näyttäisi löytyvän valtaosasta Suomen isommista kaupungeista. Lisäksi olen Facebookissa törmännyt todella erilaisiin ja kekseliäisiin kierrätysryhmiin: osa pistää kiertoon kirjoja, toiset huonekasveja, kolmannet häätarvikkeita, neljännen akvaarioharrastuksiin liittyviä juttuja, viidennet käsityötarvikkeita… Kannattaakin siis reippaasti käyttää haku-toimintoa ja selailla itseään kiinnostavia ryhmiä.

Toivottavasti näistä on apua muille, jotka koettavat pohdiskella lastentarvikkeiden hankkimista ekologisemmalla tavalla. Samoin, kuten aina ennenkin, omat parhaat kierrätyspaikkansa ja -vinkkinsä saa ehdottomasti jakaa meidän kanssamme!

-Annukka


Vekarakulman omat nettisivut
Huuto.net -palvelu
Tori.fi -kauppapaikka
FB:n kestovaippakirppis
Jkl:n alueen vaihtorinki sekä lastenkirppis



perjantai 2. marraskuuta 2012

Ihmisen parhaat ystävät?

Koe-eläiminä käytetään yllättävän paljon myös koiria.
Yleisimmin käytetty koirarotu eläinkokeissa on kuitenkin
kuvan kääpiösnautserin sijasta beagle.

Oletko koskaan miettinyt, millaisia testejä vaaditaan, ennen kuin käyttämäsi puhdistusaine, kenkien hoitoaine, liitutaulumaali, shampoo ja työtuoli ovat päätyneet kauppaan asti? Vietin elokuussa tiiviisti aikaani Jyväskylän yliopiston järjestämällä koe-eläinkurssilla, saavuttaen eläinkoeasetuksen mukaisen C-kategorian kelpoisuuden eläinkokeiden tekemiseen. Minulla on siis jatkossa mahdollisuus hakea omissa nimissäni lupaa tehdä eläinkokeita, mikäli joskus sattuisin työskentelemään koe-eläimiä käyttävässä tutkimuslaitoksessa. 

Rotta (Rattus norvegicus) on eräs yleisimmistä koe-eläimistä. Rauhallisena ja
käsittelyyn tottuvana eläimenä sillä suoritetaan lukemattomia erilaisia kokeita.
Kuvan rotta on Maijan jo edesmennyt lemmikki, joka eli hyvän
lemmikkirotan elämän. Kuva Maija Karala.

Intensiivisellä kurssilla tutustuimme tarkemmin erilaisiin eläimiin koe-eläiminä, opettelimme rutiininomaisia käsittely- ja toimenpidemenetelmiä sekä tankkasimme hurjat määrät teoriaa ja lainsäädäntöä. Lisäksi tietenkin pohdimme paljon eläinkokeiden etiikkaa ja ylipäätään koe-eläinten tarpeellisuutta. Kolmiviikkoisen kurssin aikana asiaa tuli pyöriteltyä mielessä monesta eri näkökulmasta ja vastaan tuli paljon sellaisiakin asioita sekä näkökulmia, mitä ei aiemmin ollut osannut edes ajatella.

Toinen Maijan edesmenneistä lemmikkirotista. Rotat ovat luonnostaan uteliaita
eläimiä, ja oletettavasti niiden elämä pienissä koe-eläinhäkeissä on
melkoisen tylsää. Kuva Maija Karala.

Eräs paljon ajatuksia herättänyt aihe oli kemikaalitestit. EU edellyttää nykyisin, että kaikki kemikaalit, biosidit ja kasvinsuojeluaineet testataan monivaiheisesti haitallisuuden, karsinogeenisyyden, iho-, silmä- ja ruoansulatuskanavan ärsyttävyyden, lisääntymiselle mahdollisesti aiheutuvien haittojen ja useiden muiden testien avulla. (Kosmetiikkaan liittyvä lainsäädäntö ja testaus poikkeavat muista kemikaaleista sen verran merkittävästi, että niistä ajattelin kirjoittaa myöhemmin kokonaan oman artikkelinsa.) Valtaosa näistä testeistä voidaan tällä hetkellä tehdä ainoastaan eläinkokein, sillä vaihtoehtomenetelmiä ei joko ole ollenkaan, tai niitä ei ole vielä kehitetty niin pitkälle, että niitä voisi hyväksytysti käyttää korvaamaan eläinkokeita. Toistaiseksi siis tuhannet eläimet uhrautuvat sen edestä, että meillä ihmisillä olisi käytössämme turvallisempia kemikaaleja.

REAHC -asetuksen suunniteltu aikataulu (kuva Tukes).
Paitsi että... useat ennen nykyistä, testausta edellyttävää lainsaadäntöä käyttöön otetut kemikaalit ovat edelleen hyvin puutteellisesti testattuja. Meillä ihmisillä on siis kasakaupalla "vanhoja, hyväksi havaittuja" kemikaaleja säännöllisessä käytössä. Kemikaaleja, joiden mahdollisista haittavaikutuksista emme välttämättä tiedä yhtään mitään. EU:n kemikaalitestauksia edellyttävä lainsäädäntö pyrkii saamaan kaikki markkinoille tulevat uudet kemikaalit testatuiksi vuoteen 2018 mennessä. Nyt eletäänkin siis lainsäädännön siirtymäaikaa. Tosin nykyisillä resursseilla tuhansien ja taas tuhansien aineiden testaus ei todennäköisesti tule onnistumaan suunnitellussa aikataulussa. Lisäksi ensi vuoden alusta uudistuva eläinkoelaki tuo koe-eläinten pitoon ja testaukseen taas uusia käytäntöjä.

Suomessa eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä kehittää FICAM (Finnish Centre For Alternative Methods), joka järjestää tutkijoille koulutuksia vaihtoehtoisista menetelmistä sekä kehittää ja validoi vaihtoehtoisia menetelmiä. FICAM on perustettu vuonna 2008, eli on verrattain nuori toimija Suomessa. Toivoa sopii kuitenkin, että sekä resurssien että eläinten hyvinvoinnin takia vaihtoehtoiset menetelmät saisivat pakollisissa testeissä yhä surempaa jalansijaa.

Tällä hetkellä sanonta "ihmisen paras ystävä" voi monen eläimen kohdalla tarkoittaa seuran, huolenpidon ja turvan lisäksi myös uhrautumista ihmishenkien edestä. Joka päivä tuhannet koe-eläimet altistuvat aineille, jotka mahdollisesti aiheuttavat syöpää, ihoärsytystä, lapsettomuutta, ruoansulatuskanavan ärsytystä... Kiitos näiden eläinten, altistumme edelleen monille, mutta kenties jonkin verran turvallisemmille, kemikaaleille. Kokonaan toinen asia on tietysti sitten se, onko meillä ihmisinä oikeutta käyttää hyväksi muita lajeja näin räikeästi omien etujemme vuoksi.


-Lily

--
ELLA -eläinkoelautakunta
FICAM
Tukes: Kemikaalit, biosidit ja kasvinsuojeluaineet
Tukes: Yleistä REACH -asetuksesta