maanantai 7. tammikuuta 2013

Kermaista toffeeta

Ensiksi tahtoisin mainita, että arvonta on suoritettu ja voittajat ovat kommenttipalkintoa lukuun ottamatta tiedossa. Jahka ennätämme Lilyn kanssa hieman jutustella, päätämme kolmannen paketin saajan. Todennäköisesti siis loppuviikosta tulee tarkempi tieto aiheesta sekä myös tietoa siitä, mitä tarkalleen ottaen palkinnot pitävät sisällään. Mutta aiheesta tosiaan lisää myöhemmin, nyt toffeen ihanaan maailmaan.

Käsityöblogini puolella kyseltiin jo kovasti, miten ennen joulua kuvaamani toffee valmistetaan. Lupailin kirjoitella reseptiä Villikatajan puolelle, joten tässäpä tätä vihdoinkin on. Koska useimmat reseptini liittyvät arkeeni, kulkee tämänkin mukana tarina. Olin marraskuussa mieheni työmatkan aikana evakossa tytön kanssa sisareni luona Tampereella. Sisarellani on nykypäivän mittapuulla harvinaisen läheiset välit talonsa naapureihin -joukko treenailee yhdessä koirien kanssa, vaihtaa palveluksia, kantaa toisilleen leivonnaisia ja istuu viettämässä iltaa milloin kenenkin kotona. Nytkin kun olin käymässä, joukkio vietti pikkujoulujaan. Alakerrassa asustava Riikka toi tullessaan kulhollisen itse tekemiään toffeekarkkeja.
Ne olivat kerrassaan ihania ja täydellisen toffeen ruumiillistumia: rakenne oli juuri oikeanlainen, maku oli ihanan kermaisen makea mukanaan hienostuneita vivahteita vaniljasta ja karamellista ja mukana oli sattumina erilaisia pähkinöitä. Koska Riikka ei suostunut vaihtamaan nykyistä ammattiaan toffeentekijäksi, jotta olisin voinut olla hänen ensimmäinen asiakkaansa ja ostaa varastot tyhjiksi ennen lomia, minun oli pakko kokeilla tehdä toffeeta itse. Selailin nettiä ja koetin kaivella sopivaa reseptiä. Yhdistelin lopulta pariakin ohjetta uudeksi versioksi, joka on ohessa.

Aivan niin hyviä kuin Riikan toffeista näistä ei tullut. Tietenkään. Jatkan täydellisen reseptin metsästystä (tai koetan kinuta Riikkaa jakamaan omansa). Sitä odotellessa voitte tutustua tähän reseptiin.



Toffeekarkit

Mitat ovat hitusen eksoottiset, koska jenkkiohjeet käyttävät eri mittayksikköä ja jouduin kääntämään ne deseiksi.

2,5 dl fariinisokeria
2,5 dl sokeria
1,9 dl kuohukerma
1 dl vaahterasiirappi (kannattaa testata luomuversiota)
30 g voita
1 tl vaniljaa
1,2 dl paahdettuja hasselpähkinöitä

Suureksi avuksi on, mikäli puuhastelussa on käytettävissä pistolämpömittari tai muu vastaava, jotta seoksen lämpötilaa voidaan seurata.

Hasselpähkinät hakataan veitsellä sopivan karkeaksi rouheeksi ja niitä paahdetaan uunissa pellille leviteltynä 190 asteessa noin 6-8 minuuttia.


Paksupohjaiseen kattilaan laitetaan fariinisokeri, sokeri, kerma ja vaahterasiirappi. Näitä sekoitellaan ja nostetaan lämpötilaa kevyesti (Minulla levy oli 3-4 tienoilla), kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Tätä voi testata ottamalla seosta pisaran sormiensa väliin ja hieromalla sormiaan yhteen. Mikäli sormien välissä tuntuu edelleen rakeita, jatketaan sekoittelua ja lämmittämistä.

Jahka sokeri on liuennut, jatketaan lämmittämistä, kunnes se on saavuttanut lämpötilan 115 astetta. Seosta sekoitellaan kuumentamisen aikana varovasti ja tarkkaillaan, ettei se ala kuplia liian voimakkaasti. Lieden lämpötilaa voidaan välillä laskea, jos massa alkaa kuplia liikaa. Kun lämpötila on saavutettu, siirretään kattila liedeltä ja lisätään valmiiksi kuutioitu voi sekä vanilja. Vaniljana voi käyttää vaniljasokeria tai aitoa vaniljatankoa. Älä sekoita massaa, lisää vain voi ja vanilja seoksen päälle ja jätä kattila jäähtymään. Odotellessasi voit laittaa valmiiksi vuoan, jonka vuoraat foliolla tai tuorekelmulla.

Seuraava osuus on oleellinen. Minä en tiennyt sitä, koska käyttämäni ohjeet eivät tarkemmin antaneet ohjeita, mutta yhden epäonnisen satsin ja tarkemman asiaan perehtymisen jälkeen jutun juoni oli selvä minullekin. Massan annetaan jäähtyä 43 asteeseen tai sen alle. Joku resepti puhui rempseästi kädenlämpöisestä. Tahtoisin kuitenkin painottaa tuota numeroa 43. Tämä ei ole noin luku, vaan oikeasti tärkeä virstanpylväs. Minä ajattelin 46 asteen tienoilla, että ei kai pari astetta voi olla niin oleellinen juttu. Uskokaa pois, on se. Mikäli massaa aletaan sekoittaa kun se ei ole jäähtynyt kunnolla, lopputulos on rakeista, haurasta ja helposti murenevaa.

Tehkää kuten neuvoin, älkää kuten minä tein. Alle 43 astetta, alle...
Massaan siis sekoitetaan pähkinät ja seosta aletaan sekoittaa voimakkaasti ja tätä jatketaan, kunnes tummanruskea väri on vaihtunut toffeemaisen vaaleaan ja rakenne paksuuntuu. Tämän jälkeen seos kaavitaan valmisteltuun vuokaan, tasoitellaan ja laitetaan viileään vähintään kahdeksi tunniksi. Folion tai kelmun ansiosta toffee on helppo irrottaa vuoasta ja leikata paloihin. Valmis toffee säilyy rasiaan pakattuna jääkaapissa viikon.

Herkullisia hetkiä toffeen parissa!

-Annukka




2 kommenttia:

  1. Voi että toffeeta, nyt alkoi tehdä taas mieli makeaa :)
    Vaikeaa on olla herkkuja syömättä, viime vuonna samaan aikaa se oli helpompaa... mistähän johtuu ???

    Tuota on PAKKO kokeilla !

    VastaaPoista
  2. En tiedä, minulla ei milteen vuoteen makeanhimo vaivannut juuri lainkaan, vaan mieli teki suolaisia juttuja. Nyt taas tuntuu, että voisin olla työntämässä sokeria suuhuni kaksin käsin ja silti ei tee pahaa. Epäilen, että raskaus/imetyshormoneilla ja niiden tasojen vaihteluilla on tässä näppinsä omalla kohdallani pelissä :P

    Suosittelen kyllä reseptiä lämpimästi, kunhan vaan tosiaan muistaa tuon sekoitusvaiheen lämpötilan :) (Ja ei sen puoleen, ihanan makuista se muruseoskin oli, ei vaan ollut helpointa syötävää).

    -Annukka

    VastaaPoista