tiistai 12. helmikuuta 2013

Suomalaiset villiyrtit ja monipuolinen ravitsemus -luennon antia

Olimme Lilyn kanssa kuuntelemassa viikko sitten tiistaina Keruutuotteet Keski-Suomessa hankkeen ensimmäistä yleisötilaisuutta. Kyseessä oli luento "Suomalaiset villivihannekset ja rohdoskasvit sekä luonnonmukainen ravitsemus" -otsikolla, puhujana toimi mainio Jaakko Halmetoja. 

Luennolle ilmoittauduttiin etukäteen ja paikan päälle oli järjestetty kahvitarjoilut ennen tapahtumaa. Ihmettelimme saapuessamme tungosta ovella, mutta myöhemmin meille paljastui, että ovella jouduttiin käännyttämään kymmenittäin kiinnostuneita ihmisiä pois, kun täpötäyteen luentosaliin ei enää enempää kuuntelijoita mahtunut. Olikin mahtava nähdä, miten paljon aihepiiri kiinnosti jyväskyläläisiä!



Ravintoasiantuntijana ja etenkin luennoitsijana kunnostautunut Halmetoja aloitti luentonsa puhumalla terveellisyyden hauskuudesta sekä pohjustamalla monipuolisen ravitsemuksen käsitettä. Terveellisen koetaan yleensä olevan jotakin ikävää, pahanmakuista ja velvollisuudentuntoista. Halmetoja painottikin puheessaan sitä, että terveellisen tulisi kuitenkin olla ensisijaisesti hauskaa ja mukavaa -terveyden tulisi tuoda iloa ihmisten elämään. 
Halmetoja mainitsi esimerkiksi korvausajattelun yhtenä tapana lähestyä terveellistä ruokavaliota: Jos esimerkiksi jostakin ruokapaheesta haluttaisiin eroon, on tarpeetonta olla itselleen ankara ja vaatia tavan lopettamista. Sen sijaan on järkevämpää tuoda tilalle jokin toinen, terveellinen ja hyvänmakuinen vaihtoehto. Tällöin ei tarvitse väkisin puskea pahettaan vastaan ajatellen sen olevan absoluuttinen paha, vaan voi korvata sen jollakin terveellisemmällä vaihtoehdolla.
Ruokavalioon voi myös lisätä hiljakseen yksittäisiä uusia ruoka-aineita ja kokeilla uusia juttuja ilman pakon tuntua. Terveellisempään ruokavalioon totuttelu ei saisi olla ikävä velvollisuus. Halmetoja suosittaakin ajattelemaan näiden sijasta, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus valita ja kokeilla. Ei pakkoa, ei kurinalaisuutta, vaan oikeus valita toisin ja voida paremmin.


Nykypäivän ravinnossa ongelmia tuottavat paitsi pitkälle prosessointi, myös pitkälle viety jalostus. Jalostuksessa valikoidaan tiettyjä geenejä tuleviin sukupolviin ja lisäksi pyritään pääsemään eroon haitallisina tai ikävinä pidetyistä ominaisuuksista. Tällaisia ovat kasvien tapauksessa esimerkiksi kitkeränmakuiset yhdisteet, jotka toimivat usein osana kasvien omaa puolustusjärjestelmää niin taudinaiheuttajia kuin kasvissyöjiä vastaan. 
Halmetoja esittikin, että ihminen on tottunut lajina syömään näitä villejä kantoja kasveista ja täten on saanut osansa näistä kemiallisista yhdisteistä. Yhdisteiden täyttä merkitystä ja toimintapoja ei ihmiskehossa tunneta, mutta Halmetojan mukaan nykyihmisen keho on näihin yhdisteisiin tottunut ja kaipaa niitä. Täten nykyinen pitkälle jalostettujen kasvien varaan perustuva ruokavalio on sangen yksipuolinen. Esimerkkinä Halmetoja mainitsi kaikille tutun kaalin. Sitä myydään kaupoissa niin kukka-, kerä-, parsa- kuin monena muunakin versiona. Geneettisesti katsottuna nämä ovat kuitenkin ulkoisesta erilaisuudestaan huolimatta kaikki samaa lajia. 
Halmetoja haluaisikin, että monipuolista ruokavaliota koskevan keskustelun kiintopiste siirtyisi vanhanaikaisesta eläinkunta vastaan kasvikunta jaottelusta koskemaan enemmänkin sitä, millainen geneettinen pohja nautituilla ruoka-aineilla on. Täten monipuolinen ruokavalio ei koostuisi vain monipuolisesti eri kaupan vihanneksista ja hedelmistä, vaan mukaan tulisi tuoda mielellään mahdollisimman paljon myös suoraan luonnossa kasvavia marjoja, kasveja ja sieniä.



Halmetoja kertoi luentonsa loppupuoliskolla erityisesti suositeltavista kotimaisista luonnontuotteista ja aineksista, joiden hän kokee olevan aliarvostettuja. Usein tietämys esimerkiksi kotimaisista kasveista on rajoittunutta, ja huomio keskittyykin usein vain pariin lippulaivalajiin.

Erityisen arvokkaina ruokavalion osasina Halmetoja mainitsi seuraavat lajit:
- Kotimainen hamppu ja etenkin hampunsiemenet
- Lehtivihreä erityisen tärkeänä osana ravintoa. Mitä tummemman vihreästä kasvista on kyse, sitä enemmän se sisältää lehtivihreää
- Kotimaiset luonnonmarjat, etenkin niiden sisältämien antosyaanien ja muide terveysvaikutteisten yhdisteiden vuoksi
- Luontomme villiyrtit, joista etenkin nokkonen ja peltokorte toimivat erinomaisesti esimerkiksi teen pohjana. Myös nokkosen siemenet ovat keräämisen arvoisia ja niitä voikin napostella varsinaisena voimaravintona talvella.
- Ruusujuuri, joko luonnovaraisena tai kotikasvatettuna. Ruusujuurta on perinteisesti käytetty väsymyksen karkoittajana
- Männyn siitepöly ja kukinnot ovat tavattoman ravintorikkaita ja voisivatkin toimia varsinaisena kotimaisena superfoodina.
- Käävät, joista etenkin lakkakääpä ja pakurikääpä, joista jälkimmäisestä Halmetoja on myös äskettäin kirjoittanut kirjan. Kääpää nautitaan tavallisesti teen muodossa. Sillä on todettu useita erilaisia terveysvaikutuksia. Halmetojan mukaan ajatuksena on, että puiden kuorikerros sisältää monia terveellisiä ja suotuisasti vaikuttavia yhdisteitä, joita käävät puun lahottajina imevät itseensä.
- Koivun tuohi, joka toimii monien muiden käyttötarkoitustensa sisäisesti syöpää ehkäisevänä aineena ja ulkoisesti ihonhoidossa mm. pehmittäjänä



Halmetoja muistutti myös veden merkityksestä osana terveellistä ruokavaliota sekä myös maukasta ruoanlaittoa. Esimerkiksi teen tai kahvin maku muuttuu sangen erilaiseksi, kun sen keittää vesijohtoveden sijasta lähdeveteen. Halmetoja vinkkasikin kuulijoilleen Löydä lähde -palvelusta, jonka kautta voi etsiä itseään lähinnä olevan luonnonlähteen.  

Kaikkiaan koin, että luento oli mielenkiintoinen ja monipuolinen kattaus niin tietoa, uusia ajatuksia kuin asennemuutokseen tarvittavia työkalujakin. Toivottavasti mahdollisimman moni kuulijoista sai uutta pureskeltavaa ja välittää kuulemaansa myös eteenpäin. Kiitokset paitsi mielenkiintoiselle puhujalle, myös Keski-Suomen ProAgrialle sekä Maa- ja kotitalousnaisille tilaisuuden järjestämisestä. Toivottavasti aihepiiri synnyttäisi maakunnassa konkretiaa esimerkiksi uusien yritysten muodossa!

-Annukka


4 kommenttia:

  1. Hei!

    Olen myös itse yhä enemmissä määrin siirtynyt samoille linjoille Jaakon kanssa! Mitä enemmän olen opiskellut nykyistä ruokakulttuuria, tuotannosta meidän jääkaappeihimme, sitä enemmän suosin luonnonmukaista ravintoa.

    Itse käytän metsän antimia, varsinkin kesäisi . Mm.nokkos teetä valmistan itse, ja pienimuotoista viljelyä. Kotimaiset marjat, sienet yms.

    Nyt olikin mukava lukea, että muutakin voi käyttää, sellaista, mikä ei ole tullut aiemmin edes mieleen! :) Kiitokset tästä postauksesta :)

    VastaaPoista
  2. Annika, minusta on ihanaa, miten moni nykyisin kyseenalaistaa vanhoja ravintotottumuksia ja pohtii, mitä haluaa suuhunsa haarukoida. Kun tämä yhdistetään kestävään ja ympäristöä kunnioittavaan tuotantoon, vielä hienompaa.

    Itse olen aina ollut innokas tekemään ruoan raaka-aineista itse sen sijaan, että käyttäisin valmisruokia tai pitkälle prosessoituja raaka-aineita. Eron huomaa hyvin selkeänä maussa sekä myös omassa hyvinvoinnissa sekä jaksamisessa. Itse kerätyt marjat, yrtit ja sienet esimerkiksi ovat ruokaa, jonka alkuperän aivan varmasti tietää ja niiden prosessointi tapahtuu juuri niin pitkälle kuin minä kerääjänä itse päätän. Lisäksi ne ovat terveellisiä ja tuovat hyvinvointia myös niiden keräämiseen liittyvän ulkoilun kautta.

    Kiitokset vaan Jaakolle, joka ystävällisesti uusia ideoita jakoi :) Vaikka itsekin on aika syvälle hypännyt tänne keruutuotteiden puolelle, tuli tuolla itsellekin joitakin uusia käyttökohteita eteen. Kiva vain kuulla, että jos tästä luentoraportista on joku saanut ideoita ja kimmoketta omaan arkeensa!

    -Annukka

    VastaaPoista
  3. Loistavasti kiteytetty luennon anti! <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos kauniista sanoista, hieman piti omien muistiinpanojen äärellä ämpyillä, että mitä kaikkea ottaa mukaan ettei karkaa liian pikkutarkaksi, mutta että saisi sen yleiskuvan säilymään kirkkaana :) Tällaisena pakettina se sitten lopulta päässäni hahmottui, kiva kuulla luennolla olleelta, että mielestäsi oleelliset löysivät tiensä lopputekstiin :)

    -Annukka

    VastaaPoista