lauantai 2. maaliskuuta 2013

Miksi söisin hevosta?

Sveitsiläinen hevosvaljakko Interlakenin kaupungin kaduilla.

Näin einesskandaalin paisuessa ja hevosenlihakeskustelun jyllätessä kiivaana rupesin itsekin miettimään tarkemmin asenteitani hevosenlihaan ja pohtimaan syitä sen syömiselle tai syömättömyydelle. Nyt esille tulleissa pakkausmerkintävirheissä ehkä itseäni eniten harmittaa kuluttajien harhaan johtaminen, mahdolliset lääkeainejäämät ja muut käytetyn hevosenlihan laatuun vaikuttavat tekijät sekä skandaalin liittyminen osaksi laajempia järjestäytyneen rikollisuuden muotoja: veronkiertoa, laitonta asekauppaa ja ties mitä muita päivänvaloa kestämättömiä toimia. Merkittävä seikka on mielestäni myös vähemmälle huomiolle keskustelussa jäänyt seikka väärien pakkausmerkintöjen vaikutuksesta allergisten ihmisten elämään: ruoka-aineallergiat kun voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan, joten ei ole ihan sama, mitä kaikkea tuoteselosteessa listataan ja jätetään listaamatta.

Lähituotettua lihaa ostaessa ja itse valmistaessa voi olla varmempi siitä, että
lautaselta löytyy sitä mitä sieltä haluaakin löytää. Kuvassa Taipaleen luomutilan
naudasta valmistettua herkkua.

Ilokseni itse hevosenliha ei ole noussut negatiivisessa mielessä keskustelua hallitsevaksi aiheeksi, vaan huomio on yleisemminkin keskittynyt ennemminkin kuluttajien harhaanjohtamiseen ja elintarvikeväärennösten tehtailuun. Hevosenlihan syöminen kun ei mielestäni poikkea mitenkään merkittävästi esimerkiksi naudan, sian tai lampaan syömisestä. Itselläni on lapsena ollut lemmikkilampaita, -kanoja ja -ankkoja, joista osa on päätynyt myöhemmin myös ruokapöytään. Vaikka lapsena tämä onkin ollut kova paikka, niin näin aikuisena asia tuntuu luonnollisemmalta. Ongelmia syntyy ennemminkin siitä, että ruokapöytään päätyy lihaa, jonka turvallisuus ja sitä kautta syömäkelpoisuus on kyseenalaistettu. Myös ruokaväärennösten eettiset ongelmat ovat suuria: ostamalla pakastelasagnen saatankin pahimmassa tapauksessa tukea tietämättäni ostoksellani laitonta asekauppaa ja veronkiertoa! Yleisemmin ottaen halpatuotantoon tosin liittyy iso tukku muitakin eettisiä ongelmia, kuten hikipajoja, riistoa, ihmiskauppaa... Emme vain ole tottuneet rinnastamaan näitä ongelmia elintarvikkeisiin, ainakaan ennen tätä.

Hirvipaistia tutuilta metsästäjiltä, kotimaisia perunoita ja porkkanoita sekä
hetkeä aiemmin kerätyistä suppilovahveroista ja (kotimaisesta) sipulista tehtyä sienipaistosta.

Hevosenlihaskandaalin kohdalla esiin ovat nousseet kotimaisen hevosenlihan pieni saatavuus ja sitä kautta pitkien teuras- ja hevosenlihakuljetusten aiheuttamat ongelmat sekä väärennetyissä elintarvikkeissa käytetyn hevosenlihan laatu. Suomessa hevosen teuraaksi vieminen on melko harvinaista, sillä lihasta maksetaan niin vähän, ettei teurastaminen ole kannattavaa. Niinpä valtaosa kotimaisista hevosista päätyy lopetettavaksi, tuhkattavaksi ja haudattavaksi. Vanhojen ja sairaiden eläinten kohdalla hautaaminen onkin parasta, mutta moni nuori ja terve hevonen kelpaisi vallan mainiosti ruokalautaselle. Esimerkiksi ratsastus- tai ravionnettomuudessa jalkansa loukannut hevonen voisi monesti tehdä vielä viimeisen palveluksen mehevinä paisteina ja pihveinä. Urheilu- ja harrastekäytössä pidettyjä eläimiä on hoidettu monin verroin paremmin kuin useimpia tuotantoeläimiä: raitis ilma, hyvä ruoka, lajitoverien seura, säännöllinen sukiminen ja liikunta... Eikö kuulostakin siltä, että näin hyvin pidetty eläin on päässyt nauttimaan elämästään aivan toisella tavalla kuin esmikerkiksi suurtilan emakko tai lypsylehmä?

Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti erittäin osuvasti aiheesta ja tarjosi ratkaisuksi huolestuneille ilmiselvää vaihtoehtoa: tee itse ruokasi! Sillä tosiaan, kun einesruoka-aterian hinta lähikaupassa parhaimmillaan on alle euron verran, niin mitä tällä rahalla voi ajatella saavansa lautaselle? Paitsi ison kasan lisäaineita, niin nyt todistetusti myös muutoinkin hieman kyseenalaisista raaka-aineista tehtyä valmisruokaa. Jos tuote tehdään mahdollisimman halvalla ja tuotantoketjut paisuvat halki puolen maailman, niin matkan varrella voi helposti tapahtua vaikka mitä. Muistanette varmaan vielä kiinalaisen melamiinimaitokohun viiden vuoden takaa? Sen, jossa meijerituotteisiin lisättiin muovin valmistuksessa käytettävää teollisuuskemikaalia tuotteiden proteiinipitoisuuden nostamiseksi ja sitä kautta tuotantokustannusten laskemiseksi? Melamiinimaito aiheutti munuaisvaurioita ja johti muutamiin kuolemantapauksiinkin. Niinpä niin. Tuohon kohuun verrattuna hevosenlihan löytyminen eineksistä tuntuu verrattain pienemmältä pahalta, pois lukien tietysti lihan mukana mahdollisesti tulleet lääkejäämät.

Lähiruokaa ilman turhia lisäaineita:
kotimaisia, itse kuivattuja omenarenkaita.

Jo aiemmin olen aikuisiällä kiinnittänyt enenevässä määrin huomiota syömäni ruoan alkuperään. Viime vuosina olen löytänyt lähiruoan ja varsinkin lähiliha suoraan pieniltä luomutiloilta on peitonnut kaupan tiskien kelmulihat monin verroin laatunsa puolesta. Valmispakattujalin lihoja tosin käytän arjessa, samoin kuin lihatiskien palveluita. Näissä tosin ostan kotimaista aina, kun mahdollista. Ehkä oman ruokavalioni heikoin lenkki on erilaiset lihajalosteet: leikkeleet ja makkarat. Niiden osalla kun raaka-aineiden alkuperä on hankalampi selvittää. Onneksi tavallisiin ruokakauppoihinkin on ilmestynyt enenevässä määrin pienempien kotimaisten tuottajien valmistamia lähellä valmistettuja tuotteita, joiden tuotantoketjut ovat monikansallisia yhtiöitä lyhyempiä ja raaka-aineiden alkuperä helpommin jäljitettävissä. Muutama klikkaus netissä tai puhelinsoitto valmistajalle ja raaka-aineen tuotantotila on tiedossa. Samaa läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä kaipaisin pidempiinkin tuotantoketjuihin: loppujen lopuksihan ruoan turvallisuuden tulisi olla itsestäänselvyys.

Kulhollinen vasta kerättyjä, perattuja tattilohkoja. 

Toivottavasti nyt esiin nousseet elintarvikeväärennökset johtavat tuotantoketjujen kriittiseen arviointiin, turhien pitkien ketjujen lyhenemiseen (joka saattaisi loppupeleissä olla taloudellisestikin kannattavampaa), parannuksiin pakkausmerkinnöissä ja tehokkaampaan, puolueettomaan laadunvalvontaan.  Siihen asti joudumme kaikki hyväksymään eineksiä ja pitkälle jalostettuja tuotteita ostaessamme sen, että ostamme samalla (usein lähes kirjaimellisestikin) sikaa säkissä. Suosimalla lyhyitä tuotantoketjuja voimme onneksi vähentää väärennetyn ruoan riskiä, kun ruoan jäljitettävyys on parempi. Samalla lähellä tuotettu on usein myös ekologisempaa ja eettisempää.

-Lily

--
Helsingin Sanomat: Euroopan hevosenlihaskandaali on levinnyt Aasiaan
Kemikaalickoctail: Hevosenliha on vahva allergeeni
Kemikaalicocktail: Vältä ruokaskandaalit: kokkaa itse
MTV3: Suomalaisen hevosenlihan pulma: Halvemmalla hautaan kuin teuraaksi
Suomen Kuvalehti: Nurinkurinen hevosenlihaskandaali
Taloussanomat: Koskaan et tiedä mitä syöt
YLE:n uutisia aiheesta:
Hevosenlihasta löytyi lääkejäämiä Britanniassa - voinut päätyä ruokaan
HK myynyt ulkomaista hevosenlihaa kotimaisena
Ihmisille haitallisia lääkkeitä saanut hevonen voi joutua lautaselle
Järjestö: Hevosenlihaskandaali johtaa veroparatiisiin ja rikolliseen asekauppaan
Ruokaväärennökset huolestuttavat allergiaperheessä 
Teuraaksi tulevalta hevoselta vaaditaan EU-passi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti