tiistai 19. maaliskuuta 2013

Väripatojen äärellä

Viime viikon loppupuolella tiemme vei jälleen Kortepohjan Lillukkaan, kun vuorossa oli tällä kertaa lankavärjäyskurssi. Ennen kurssilaisten saapumista ehdimme viettää tovin keskenämme kuulumisia vaihtaen, Villikatajan juttuja hoitaen ja pitsaa mutustellen, kokousaikataulujen yhteensovittaminen kun voi välillä arjen kiireiden keskellä olla haastavaa... 

Kurssilaisille jaettiin heti ensimmäiseksi kurssimateriaali.

Vaikka lankavärjäyksen tarvikepöytä ei ollutkaan ihan yhtä täynnä kuin saippuankurssin, tarvitaan silti värjäyksessäkin monenlaisia tarvikkeita. Saimmekin ensitöiksemme kantaa kirpeässä pakkassäässä muutaman laatikollisen tavaraa autolta Lillukkaan ennen kuin pääsimme järjestelemään niitä pöydille.

Lankavärjäyksen monia tykötarpeita: pöydältä löytyy muun muassa värjäyssieniä,
puretusaineita, vaaka, vanhoja sukkahousuja sekä tietysti lankaa.
"Mitäs sieniä täältä pussista löytyikään?"

Ja sieltähän löytyi somia  karhunkäävän kappaleita.

Tarvikepöydän tykötarpeiden lisäksi toimme lisäksi Lillukkaan värjäyksessä oleelliset esineet: ison kasan kattiloita ja muovisankoja! Kattiloiden koko vaihteli noin seitsemänlitraisesta aina parikymmentälitraiseen jättikattilaan.

Puolimetrinen pinollinen kattiloita odottamassa
innokkaita värjäreitä.

Kurssilaisten saavuttua pääsimme aloittamaan värjäyksen purkamalla lankakerät vyyhdeiksi. Tässä menikin tovi ja vyyhtimisessä käytettiin myös monenlaisia luovia ratkaisuja. Langat saatiin kuitenkin kaikki vyyhdeiksi asti, joten vyyhteämistekniikka ja pasmalankojen sitominen ovatkin eniten makukysymyksiä.

Tuolinjalkojen ympärille saa vyyhdittyä näppärästi
värjättävän erän lankaa.

Vyyhtimisen lisäksi ensimmäisenä kurssi-iltana ehdittiin myös esipurettaa pestyt lankavyyhdit sekä laittaa värjäyssieniä likoamaan. Etenkin isot kattilat vaativat pitkän keittoajan, jotta vesi saatiin lämmitettyä kyllin kuumaksi.

Lankoja esipuretettiin alunakylvyssä.

Vanhoille sukkahousunlahkeille saatiin uusiokäyttöä...

...kun niihin pujotettiin värjäyksessä käytettäviä sieniä ja solmittiin päät kiinni.

Hiljakseen tilan täyttivätkin tutut värjäämisen tuoksut, joista voimakkain oli märän villan aromi. Ensimmäinen kurssi-ilta päättyi tähän ja lankoja päästiin toden teolla värjäämään vasta seuraavana iltana.

Annukka saapui perjantaina hyvissä ajoin paikalle ja laittoi likoamaan jääneet sienet kiehumaan. Odotellessa olikin hyvä kaivaa esille käsityö ja neuloa muutama rivi. Tunnin kuluttua alkoi Lillukka täyttyä jälleen kurssilaisista ja väriliemetkin alkoivat sopivasti olla valmiita. Pienen jäähdyttelyn jälkeen saatiinkin langat väripatoihin.

Padalliset veriseitikkiä ja karhunkääpää

Pätkävärjäystä karhunkäävällä


Pientä päänvaivaa osallistujille aiheutti se, että lankamääriä oli edellisenä iltana ynnäillyt useampikin innokas, mutta selkeistä suunnitelmista huolimatta pian todettiinkin, etteivät langat olleet jakautuneet sittenkään patoihin alkuperäissuunnitelmien mukaan. Onneksi tämä ei haitannut paljoa, vaan väriä tarttui jokaiseen pataan heitettyyn vyyhtiin.

Hiljakseen valkeat langat saivat väriä
Vaikka sieniä oli tarjolla useampaakin sorttia, niistä kaksi valikoitui lopulta kaikkien kurssilaisten patoihin. Veriseitikki tarjoili ihanaa oranssinpunaista sävyä. Jälkivärit jäivät keittelemättä, mutta onneksi väriliemi ei mennyt hukkaan, kun yksi kurssilaisista kaappasi sen mukaansa pullossa kotiin vietäväksi. Liemestä pitäisikin saada vielä kirkasta oranssia. Toinen suosikkisieni oli karhunkääpä, joka antaa voimakkaita keltaisia sävyjä, jotka jälkipuretus raudalla taittaa vihreään. Liemeen innoittikin ihmisiä tekemään niin keltaisia, vihreitä kuin pätkävärjättyjäkin lankoja.

Pätkävärjätty vyyhti sekä pari testinippua
Samettijalkaa ja violettiseitikkiä lankaväreinä

Kurssilla liotetuista samettijalan ja violettiseitikin liemistä keiteltiin vielä kurssin jälkeen väriä neljään vyyhtiin. Samettijalat antoivat oliivinvihreitä sävyjä raudalla puretettuna ja violettiseitikki tarjoili ruskeaa eri sävyissä, liemen pH:sta riippuen.

Kurssi sujui kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissä ja parasta palautetta oli se, kun muutamakin kurssilainen sanoi ehdottomasti haluavansa jatkaa kokeiluja värien parissa tulevaisuudessakin. Toivommekin, että värjäysinnostus vain nousisi kesää kohti kuljettaessa ja saamme jatkossa upeita kuvia sekä tarinoita ihmisten omista värjäyskokeiluista!

-Annukka & Lily



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti